Köyhän miehen marttyyrit - Fattigmansmartyrerna

Suomenkielisen median into paijata äärioikeistoa myötäkarvaan tuli taas ilmeiseksi, kun helluntailaispersu Mika Niikko nosti hirveän metakan joidenkin kaveriensa pidätyksestä Malesiassa. Lehdet nielivät kritiikittä Niikon näkemyksen kavereistaan jonkinlaisen uskonvainon uhreina eivätkä edes ihmetelleet tarinan yksityiskohtia.

De finska mediernas iver att stryka extremhögern medhårs visade sig igen, när pingstvännen-sannfinnen Mika Niikko gjorde ett nummer av hur hans kompisar arresterats i Malaysia. Niikko framställde sina vänner som offer för någon sorts religiös förföljelse, och tidningarna svalde betet utan att alls gå in på detaljerna.

Malesia on enemmistöltään islamilainen maa ja vähemmistöuskonnot ovat aika ajoin konfliktissa maan viranomaisten tai islamilaisten yhteisöjen kanssa, mutta vakiintuneet kristilliset kirkkokunnat saavat olla aika vapaasti, kunhan muslimeja ei yritetä käännyttää (ilmeisesti hinduilla on vaikeampaa, koska heidän uskontonsa tulkitaan monijumalaisuudeksi). Nimenomaan käännytystyö on se mikä on kiellettyä, ja sen takia Niikon uskonveljet joutuivat putkaan.

Malaysia har muslimsk majoritet, och minoritetsreligionerna har haft konflikter med lokala myndigheter och islamsamfund, men etablerade kristna kyrkor åtnjuter en relativ frihet, bara de inte försöker omvända muslimer till sin tro (det verkar att hinduerna har det mindre lätt, ty deras religion tolkas som polyteism). Det är omvändandet som inte tillåts, och det är därför Niikkos trosfränder arresterades.

Kristillisestä lähetystyöstä ja sen toivottavuudesta voi olla monta mieltä. Kaikenlaiset mustat legendat ovat jo kauan esittäneet lähetystyön paikalliskulttuureja tuhoavana imperialismina, mutta tämä on yksipuolista yksinkertaistamista: esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa katolinen kirkko oli moninkin paikoin ja monissa historian vaiheissa alkuperäisväestön ainoa suoja raainta imperialistista hyväksikäyttöä vastaan (googlettakaapa vaikka nimellä Bartolomé de Las Casas), ja paikalliset kielet saivat tukea jesuiitoilta. Suomalaisten lähetystyöntekijöiden roolin ovambon kielen kirjakielistämisessä ja Ambomaan koululaitoksen luomisessa taas tuntevat kaikki uskontotunneilla hereillä olleet.

Kristlig missionärsverksamhet i och för sig gillas ju inte av alla. Det finns en hel del svarta legender om missionärer som förstör fina lokalkulturer i samarbete med imperialisterna, men det här är en ensidig och förenklad syn. I Latinamerika uppträdde katolska kyrkan ofta som infödingarnas enda beskyddare mot det värsta av imperialistiskt utnyttjande (kolla namnet Bartolomé de Las Casas på Google), och även lokala språk stöddes t ex av jesuiterna. Och att finska missionärer gjorde ett skriftspråk av ovambo och skapade ett modernt skolväsende för Ovamboland vet alla som inte sovit på religionstimmarna.

Niikon kaverit sitä vastoin eivät ilmeisesti osaa sen enempää malaijia (joka ei todellakaan ole maailman vaikein kieli - siinä on niin vähän taivutusta ja muoto-oppia, että sitä voi kommunikaatioksi asti solkata pelkän sanakirjan avulla) kuin englantiakaan. On käännytystyönä täysin epäuskottavaa ja tehotonta, että tällaiset ummikot tyrkyttävät ohikulkijoille jotain raamatunlausetraktaatteja. Esimerkiksi joku Don Richardson, jonka Rauhan lapsen olen lukenut aika nuorena, on lähetystyöntekijänä aivan toisella vakavastiotettavuuden tasolla kuin nämä amatöörit.

Niikkos kompisar behärskar däremot tydligen varken malajiska (som faktiskt inte är världens svåraste språk - det finns så lite böjningsformer i malajiskan att det går att kommunicera med bara ordboken) eller engelska. Om sådana här representanter för enspråkig enfald prackar traktater med bibelfragment på förbipasserande är det ineffektivt och löjligt även ur religionens synvinkel. De här amatörerna kan inte alls jämföras med t ex Don Richardson (författaren till boken Fredsbarnet, som jag läste när jag var mycket ung).

Lupaan ottaa Niikon ja kumppanien lähetystyön vakavasti heti kun he opettelevat vaikkapa paštun kieltä ja menevät Afganistaniin käännyttämään paikallisia asukkaita kristinuskoon. Malesia on paljon vähäriskisempi lähetyskenttä, ja kun se on myös trooppinen lomaparatiisi täynnä vapaa-ajan mahdollisuuksia, ei vaadi kovin syvällistä kristillistä vakaumusta matkustaa sinne toisten rahoilla leikkimään lähetystyöntekijää. (On kyllä syytä todeta, että Afganistanissakin luultavasti on turvallisempaa kuin ennakkoluuloinen kuvittelisi, sillä monet afganistanilaiset ovat vieraanvaraisia ja huolehtivaisia ihmisiä, jotka eivät todellakaan teloittaisi Niikon ystäviä vääräuskoisina, vaan koettaisivat suojella moisia höyrypäitä satuttamasta itseään Afganistanin vaarallisissa oloissa.) 

Jag lovar att jag tar Niikkos och hans kompisars missionärsverksamhet på allvar den dag de lär sig t ex pashto och åker till Afghanistan för att predika kristen tro för folk där. Malaysia är ett mycket mindre riskfyllt missionsfält, och när man kommer ihåg att det också är ett tropiskt turistparadis med välutvecklade fritidsmöjligheter, behöver man inte ha särskilt djup kristlig övertygelse för att åka dit på andras pengar och inbilla sig att man är missionär. (Det är dock även skäl att påpeka, att det antagligen vore mindre farligt att missionera i Afghanistan än man med sina fördomar föreställer sig, ty många afghaner är gästfria och omtänksamma människor, som aldrig i livet skulle avrätta Niikkos vänner som otrogna: snarare skulle de göra sitt bästa för att ta hand om dessa stackars tokar och se till att de inte skulle göra sig illa i Afghanistans farliga förhållanden.)

Tietenkään en hyväksy sitä, että nämä lähettiläät pidätettiin. Sitä paitsi Malesian viranomaistenkin olisi pitänyt nähdä, että tuollainen porukka ei pysty käännyttämään ketään yhtään mihinkään, joten Malesiankaan lakia ei ole rikottu. Mutta se, että mennään lokoisaan lomapaikkaan teeskentelemään työntekoa (vakavasti otettava lähetystyö on oikeaa työtä) ilman kyseisessä työssä vaadittavaa perustason osaamista, on ihan toisista syistä moraalisesti epäilyttävää.

Naturligtvis är det inte acceptabelt att arrestera missionärer. Dessutom borde t o m de malaysiska myndigheterna ha insett att ett sådant där gäng inte kan omvända en enda människa, så man kan utgå från att inte ens den malaysiska lagen har brutits. Men att bege sig till en semesterort för latmaskar och simulera att man arbetar (seriöst missionärsarbete är seriöst arbete) medan man saknar den lägsta tänkbara kompetens till sagt arbete - det väcker moraliska misstankar på helt andra grunder.