Pannaanpa taas Piippa-Jussin kuva tähän alkuun, että päästään oikeaan tunnelmaan. Piippa-Jussi tosiaan hiljattain antoi lausunnon, jossa myötäili Venäjän näkemyksiä Skripalin myrkytystapauksesta, mutta nyt hän on tullut katumapäälle ja alkanut toppuutella puolueessa rohkaistuneita Putinin ystäviä. Kulttuurintekijänä kunnostautunut perussuomalainen poliitikko (hän esiintyi rämppämusiikkivideolla, jossa strippari työntää hänen peräsuoleensa dildon) Juho Eerola on näet antanut lausunnon, jossa hyväksyi Krimin miehityksen ja liittämisen Venäjään. Tästä Piippa-Jussi hermostui ja jauhoi myllystään kirjeen, jolla paimensi Eerolan puolueen oikean linjan taakse.
Till en början ska vi ha en bild av Jussi Halla-aho med budjonnovkan för ögonen, för stämningens skull. Halla-aho yttrade sig nyligen om giftattentatet mot Sergej Skripal och dennes dotter i ordalag som motsvarade Rysslands officiella syn på saken, men nu har han ändrat åsikt och börjat tona ned de Putinvänliga stämningar som gjort sig gällande i partiet. Den sannfinske politikern Juha Eerola, som även utmärkt sig som kulturskapare (med ett videoklipp där en stripteaseflicka stoppar honom in en dildo i röven, till ackompanjemang av bedrövlig rockmusik), har nämligen gett en intervju där han accepterade ockupationen och annekteringen av Krim. Det här gick Jussi Budjonnyj på nerverna, så att han skickade en skrivelse för att uppmana Eerola att iaktta partiets officiella utrikespolitik.
Piippa-Jussilla on kuitenkin vaikeuksia myös Tom Packalénin kanssa. Tämä alkujaan järkipersuna jopa puoluerajojen yli arvostettu poliisimies on osoittautunut johdonmukaiseksi Putinin ystäväksi, jonka julkisissa kannanotoissa on yksiselitteisen venäläismielinen sävy. Putinin ihailu, myötäily tai hännystely on puolueessa yksinkertaisesti liian yleistä, jotta edes Halla-aho saisi sitä kuriin, niin suuri arvovalta kuin hänellä puolueessaan ja alakulttuurissaan onkin. Putin on niin suuri mestari, että itse Mestarikaan ei hänelle pärjää.
Jussi Budjonnyj har dock likadana svårigheter med Tom Packalén. Denne polisman, som på sin tid uppskattats även av icke-sannfinnar p g a sin förment pragmatiska inställning, har visat sig vara entydigt putinistisk i sin attityd och i sina yttranden. Att beundra Putin, ställa sig in hos Putin eller stryka Putin medhårs är så vanligt bland sannfinnar att inte ens Halla-aho kan få bukt med det trots den väldiga prestige han åtnjuter i sitt parti och sin subkultur. Putin är en så stor mästare att inte ens Mästaren kan mäta sig med honom.
Piippa-Jussin sisäisesti ristiriitaiset lausunnot - milloin hän julistaa kannattavansa Nato-jäsenyyttä ja vastustavansa Krimin miehitystä, milloin taas myötäilee Kremliä ja vastustaa diplomaattien karkotuksia - osoittavat, että hänen tahdottomat raajansa eivät enää ole hänen komennossaan, vaan haluavat lujemman tahdon johon alistua. Tämä tietysti kuvastaa äärioikeiston dilemmaa Suomessa yleisemminkin.
Jussi Budjonnyjs motstridiga uttalanden - ibland påstår han sig vara anhängare av Natomedlemskapet och motståndare till Krimockupationen, ibland gör han Kreml till lags och ogillar att vi utvisar ryska diplomater - visar att hans viljelösa lemmar har börjat hålla utkik efter en starkare vilja att underkasta sig. Det här återspeglar givetvis extremhögerns dilemma i Finland i allmänhet.
Vuosikymmenten ajan äärioikeisto saattoi uskotella itselleen, että homojen, neekereiden ja muiden poikkeavien vihaaminen ja parjaaminen oli isänmaallisuutta. Tämä ajattelutapa jotenkin kulminoitui siinä, että Piippa-Jussi itse saattoi kieltäytyä aseista ja silti pitää itseään isänmaallisena, jopa armeijan aktiiviupseereja isänmaallisempana, koska hän edusti korkeampaa ja oikeampaa isänmaallisuutta, ts. kyttyrän tykkäämistä homoista ja neekereistä. Nyt kuitenkin tilanne on muuttunut.
I årtionden intalade sig extremhögern att det var fosterländskt att hata och skymfa bögar, negrer och allehanda avvikande personer. Den här mentaliteten nådde sin kulmen i att Jussi Budjonnyj själv blev vapenvägrare och ändå ansåg sig vara fosterländsk, t o m mera fosterländsk än de aktiva officerarna i armén, eftersom hans fosterländskhet var den högre och bättre fosterländskhet som gick ut på att ogilla bögar och negrer. Nu har situationen blivit en annan.
Nyt nimittäin isänmaallisuus vanhassa merkityksessään eli puolustustahtona Venäjän sotilaallista uhkaa vastaan on alkanut joutua ristiriitaan sen homojen ym. poikkeavien vihaamisen kanssa. Nyt juuri Venäjä yllyttää vihaamaan homoja ja muita poikkeavia, ja toisaalta sodan tutkimuksessa on alettu puhua avoimesti mm. homoseksuaalisuudesta. Talvisodan inklusiivinen henki on herännyt unestaan, ja nyt se tulkitaan niin, että isänmaan puolustajiksi kelpaavat niin homot, muslimit, tummaihoiset kuin muutkin, sillä jokaisella on paikkansa rintamassa "kun se kerran tulee" itärajan takaa.
Nu har nämligen fosterländskheten i ordets gamla mening, dvs som försvarsvilja riktad mot Rysslands militära hot, börjat hamna i konflikt med det där hatet mot bögar och andra avvikande. Nu är det just Ryssland som uppviglar till detta hat, och å andra sidan har historieforskarna börjat tala öppet bl a om de homosexuellas lott i våra krig. Vinterkrigsandan, den socialt inklusiva, har vaknat igen, och nu tolkas den så att både bögarna, muslimerna, de mörkhyade och alla andra duger till fosterlandsförsvarare, ty var och en ska behövas på fronten när fienden en gång kommer från andra sidan om östgränsen.
Toisin sanoen äärioikeistolaiset joutuvat valitsemaan joko isänmaallisuuden tai vähemmistöjen vihaamisen - jälkimmäinen merkitsee myös sitä, että pitää valita mieluummin Venäjä kuin Suomi, sillä vähemmistöjen vihaaminen on Putinin suojeluksessa. Yhä selvempää on, että perussuomalaisten ja ns. maahanmuuttokriittisen äärioikeistolaisen alakulttuurin enemmistö valitsee mieluummin Venäjän kuin Suomen. Tämähän on tullut selväksi jo Homma-foorumilla, jossa on kokonainen lajityyppinsä kääntymyskertomuksia aiheesta "en ole koskaan pitänyt Venäjästä, mutta on syytä myöntää, että Putin on valkoisen rodun viimeinen turva".
Alltså måste högerextremisterna välja mellan fosterländskheten och hatet mot minoriteterna. Och det sistnämnda innebär att de också hellre väljer Ryssland än Finland, för minoritetshatarna åtnjuter Putins beskydd. Det blir klarare varje dag att den stora majoriteten sannfinnar och högerextrema s k invandringskritiker föredrar Ryssland framför Finland. Det här har blivit klart redan på diskussionsforumet Homma, där putinistiska omvändelsehistorier - "jag har aldrig gillat Ryssland, men det är skäl att medge att Putin är den vita rasens siste försvarare" - redan blivit egen genre.
Piippa-Jussilla on tässä tilanteessa kaksi vaihtoehtoa. Toinen on mukautua yleismaailmalliseen virtaukseen, panna piippalakki päähän, vetää lippa silmille ja hypätä voittajan vankkureille, eli täysillä ohjata puolueensa Venäjän kansainvälisen armeijan riveihin - samoihin riveihin parantumattomien vanhan kansan kommunistien kanssa. Toinen on yrittää potkia tutkainta vastaan ja esittää isänmaallista, mutta siinä on se riski, että hän päätyy taas vain yhdeksi laitapuolen räyhäriksi ilman puoluetta.
Jussi Budjonnyj har här två alternativ. Det ena är att anpassa sig till den härskande strömningen, ta på sig budjonnovkan, dra den för ögonen och ansluta sig till vinnarsidan, dvs till Rysslands internationella armé - som de obotliga kommunisterna av gamla skolan redan tagit värvning i. Det andra alternativet är att kämpa mot omöjliga odds och försöka upprätthålla den fosterländska fasaden, men det innebär risken att bli en marginaliserad gaphals bland många, så som han en gång var.