Viime kesäkuussa saksalaisen Focus-aikakauslehden toimittaja Josef Hufelschulte julkaisi jutun venäläisten rikollisten puuhista Saksassa. Kuten kaikki jo tietävät, Putin käyttää käsikassaroinaan juuri ammattirikollisia, joiden kielenkäyttö, arvot ja ihanteet ovat hänen sydäntään lähellä. On todennäköistä, että nämä samat raakalaiset ovat opettaneet meidänkin alamaailmallemme yhtä ja toista. Siksi on syytä tutustua siihen, mitä saksalaisella journalistilla on kerrottavaa näistä tulevista yliherroistamme.
I juni tryckte den tyska tidskriften Focus en artikel av reportern Josef Hufelschulte om hur ryska kriminella härjar i Tyskland. Som alla vet utnyttjar Putin yrkeskriminella som hantlangare, eftersom han inte är mycket bättre själv när det gäller språkbruk, värderingar och ideal. Det är sannolikt att dessa barbarer även lärt vår undre värld ett och annat. Därför är det skäl att ta del av vad den tyske journalisten har att berätta om våra framtida överherrar.
Ensimmäiseksi saksalainen reportteri esittele meille Ivan M:n, jo seitsemänkymppiseksi ikääntyneen venäläisvangin, joka elelee saksalaisessa vankilassa kumartaen Jeesuksen krusifiksiä ja rukoillen neitsyt Mariaa. Hän ei kuitenkaan kadu kolmen vuosikymmenen vankeusrangaistukset tuoneita rikoksiaan: kaltaistensa keskuudessa hän on arvostettu mies ja avtoritet, auktoriteetti, kuten venäjän rikollisslangilla kutsutaan "laillistetuista varkaista" (vor v zakone) eli järjestäytyneistä rikollisista raaimpia. Ivan M. on jutun mukaan syyllistynyt niin murhiin, murhiin yllyttämisiin, ryöstöihin, kiristyksiin kuin petoksiinkin.
Allra först presenterar reportern för oss Ivan M, en redan sjuttiårig tysk fånge, som lever sitt liv på ett tyskt fängelse, bugar för Kristi krucifix och tillbeder jungfru Maria. Han ångrar inte sina brott, som han dömts till tre årtionden fängelsestraff för: bland sina gelikar är han en högt vördad man, en avtoritet, "auktoritet", som det heter på rysk fängelsejargong om de mest brutala av de s k "legaliserade tjuvarna" (vor v zakone), dvs de organiserade yrkesbrottslingarna. Enligt artikeln har Ivan M. gjort sig skyldig till både mord, uppvigling till mord, rån, utpressning och bedrägerier.
Saksan keskusrikospoliisin (Bundeskriminalamt) korkein poliisijohtaja Holger Münch toteaa jutussa, että venäläinen järjestäytynyt rikollisuus aiheuttaa Saksassa miljardien vahinkoja. Venäläisissä rikollisjoukkioissa toimii kymmenisen tuhatta riviroistoa. Juttuun haastateltu berliiniläinen poliisi toteaa, että venäläiseen rikolliseen alakulttuuriin verrattuna niin albanialaiset, turkkilaiset kuin arabitaustaisetkin rikolliset ovat nynnyjä (Weicheier, siis "pehmeitä munia" - tai kiveksiä).
Den högste direktören för tyska centralkriminalpolisen (Bundeskriminalamt) Holger Münch konstaterar i artikeln, att rysk organiserad brottslighet i Tyskland vållar förluster på flera miljarder euro. Det finns ett tiotusental kriminella på grundnivå som verkar i ryska ligor. En polistjänsteman från Berlin som intervjuats för artikeln konstaterar att både albanska, turkiska och arabiska kriminella är mesar (på tyska Weicheier, alltså mjuka ägg, eller mjuka testiklar) i jämförelse med ryska dito.
Venäläistaustaiset rikollisjoukkiot koostuvat perusroistojen lisäksi entisistä KGB-miehistä ja eliittisotilaista. Tämä selittää sekä venäläisten rikollisten kurinalaisuuden että raakuuden. Jutun mukaan tähän mafiaan kuuluu venäläisten ohella myös ennen muuta georgialaisia ja tšetšeenejä, joista jälkimmäisiä kammotaan heidän brutaaliutensa vuoksi. Haluan tässä itse heittää väliin, etten ole aivan varma siitä, ostanko tätä tšetšeenijuttua kaikilta osin. Tšetšeenit ovat nimittäin aika pieni kansa, jota ei riitä ihan kaikkialle mafiaksi asti. Ehkä "tšetšeeni" tarkoittaa tässä kaukasialaisiin vuoristokansoihin kuuluvia rikollisia laajemmin.
Kriminella av rysk bakgrund är inte bara kriminella: bland dem märks före detta KGB-män och elitsoldater. Det här förklarar varför ryska kriminella är både väldisciplinerade och råa. Enligt artikeln ingår det inte bara ryssar, utan även andra exsovjetiska nationaliteter, främst georgier och tjetjener, av vilka de sistnämnda väcker fasa p g a sin brutalitet. Jag vill förresten här invända, att jag inte är helt säker, om jag helt tror på de här tjetjenhistorierna. Tjetjenerna är nämligen en relativt liten folkspillra, som jag inte är säker kan bidra till alla möjliga maffior med så stora mängder folk. Kanske "tjetjen" i det här sammanhanget står för kriminella som tillhör kaukasiska bergsfolk i allmänhet.
Venäläismafian tekemiin rikoksiin kuuluu niin suojelurahan kiristämistä, ryöstöjä, murtovarkauksia, huume- ja asekauppaa, prostituutiota kuin paljon muuta. Rikosvalikoima on kirjava ja rikoksia tehdään siellä, missä rahaa on, eli hienostokaupunginosien asukkaat eivät ole turvassa mafiamiehiltä, pikemminkin päin vastoin.
De förbrytelser som ryska maffian gör sig skyldig till innefattar bl a utpressning av skyddspengar, rån, inbrott, handel med knark och vapen, prostitution och massor av annat. Det är ett brokigt brottsspektrum och brott begås där det finns pengar: innevånare i rika stadsdelar går inte säkra för maffiamän, snarare tvärtom.
Ivan M:n kuvaamat menetelmät kauppiaiden alistamiseksi rikollisten valtaan ovat tuttua huttua kaikille mafiaelokuvia katselleille. Ensin tarjotaan "suojelua" rahaa vastaan, ja jos tämä ei kiinnosta, lähetetään röyhkeämmät pojat kehiin hakkaamaan haluton teholle. Tietysti voidaan myös surmata perheenjäsen esimerkiksi lavastetussa "liikenneonnettomuudessa".
De av Ivan M beskrivna metoderna för att göra handelsmän undergivna brottslingarna låter bekanta för alla som sett på maffiafilmer. Man erbjuder "beskydd" mot pengar, och om detta inte välkomnas, skickar man ut de riktigt tuffa killarna för att ge den motvillige skyddslingen ett så hårt kok stryk att denne hamnar på intensiven. Naturligtvis är det även tänkbart att vederbörande förlorar en familjemedlem i en fejkad "bilolycka".
Sisilian mafia tunnetaan vaikenemisen laista: se ei valehtele poliisille, koska valehtelu on pelkurimaista ja kunniatonta; mutta Saksan venäläismafia noudattaa aivan samaa lakia. Kuten yksi Focus-lehden haastattelemista poliiseista toteaa, muiden maiden rikolliset kyllä kertovat kuulusteluissa mitä vain, mutta venäläiset pitävät suunsa kiinni. Eikä ihme, sillä jos suu aukeaa, silloin lähtee nirri, eikä välttämättä vain asianomaiselta itseltään, vaan myös hänen läheisiltään.
Sicilienmaffian är känd för omertà, tystnadens lag: den ljuger inte för polisen, eftersom det är ohederligt och fegt att ljuga; men den ryska maffian i Tyskland beaktar precis samma oskrivna lag. Som en av de polistjänstemän Focus intervjuat konstaterade, sjunger kriminella från andra länder vilka låtar som helst, men de ryska kollegorna håller tyst. Vilket i och för sig är förståeligt, ty spärrar man upp munnen vid förhör så kan man räkna med att inte bara själv bli mördad, utan även få närbesläktat sällskap i graven.
Toisaalta vaikenemisen lakia noudattavan perheestä huolehditaan roistojen yhteiskassan, obštšakin, rahoilla. Jengilleen lojaalilla kovan luokan roistolla ei ole mitään pelättävää vankilassa. Pose on hänen kotinsa ja selli olohuoneensa.
Iakttar man tigandets lag, då kan man däremot lita på att ens familj kan leva på de pengar de kriminellas gemensamma kassa, obsjtjak, har att erbjuda. En hård och tuff brottsling som är lojal mot ligan har ingenting att frukta i fängelset. Kurran är hans hem och cellen hans vardagsrum.
Rivimies on tietysti rivimies myös mafiassa, mutta vaikka rivimiehen osa ei ole kaksinen, asemaan löytyy silti hakijoita. Focusin juttu esitteleekin meille yhden, josta reportteri Hufelschutte käyttää vain nimeä Eduard. Eduard on nuori mies, pari vuotta päälle kahdenkymmenen, ja hän on venäjänsaksalaista syntyperää - noin kymmenvuotiaana hän saapui Saksaan vanhempiensa kanssa Kazakstanista, missä suuri osa venäjänsaksalaisista asui Stalinin vainojen jäljiltä. (Venäjänsaksalaisille vallankumouksen jälkeen perustettu Volgansaksalainen autonominen tasavalta ei ollut kaukana Kazakstanista sekään.)
En man i ledet är givetvis även i maffian bara en man i ledet, men även om rollen inte är särskilt glamourös råder det ingen brist på rekryter. En sådan intervjuas även i Focusartikeln - en ung man som reportern Hufelschutte bara kallar Eduard. Eduard är lite över tjugo år gammal och av rysslandstyskt ursprung: han var i tieårsåldern när han och föräldrarna anlände till Tyskland från Kazachstan, där de flesta rysslandstyskar återfann sig efter Stalins förföljelser. Den kortlivade Volgatyska autonoma republiken, ett nationellt hem för rysslandstyskar, låg inte långt borta från Kazachstan heller.
Eduardia voi verrata inkeriläisiin. Suomeen Neuvostoliiton romahdettua muuttaneiden inkeriläisten joukossa oli monenlaista porukkaa, sujuvasti suomea puhuneista kulttuuri-identiteetiltään suomalaisista umpivenäläisiin, sekä kaikkea siltä väliltä. Vastaavalla tavalla myös Israeliin paluulain turvin muuttaneiden venäläisten joukossa on - surkuhupaisaa kyllä - jopa karkean juutalaisvastaisuuden kannattajia, jotka ovat perustaneet maahan antisemitistisiä natsiryhmiä. Siis Israeliin.
Eduard kan jämföras med ingermanländare. De ingermanländare som efter Sovjets krasch invandrade till Finland var rätt olika sinsemellan: några talade redan finska och hade en solid finsk kulturidentitet, en massa var helt förryskade och talade bara ryska, och sen fanns det mångahanda mellanting. Man blir också påmind om de ryssar som tack vare judiska rötter flyttat till Israel: några av dem är, tragikomiskt nog, brutalt judefientligt sinnade och har startat antisemitiska, nazistiska grupperingar i landet. I landet Israel.
Suomessa inkeriläiset tuskin ovat sentään perustaneet suomalaisvastaisia äärivenäläisryhmiä (kuten tiedämme, äärivenäläismielisyydestä vastaa täällä meillä ihan kotoperäinen kanta eräästä desantiksikin mainitusta dosentista alkaen, vaikka he ovat saaneetkin joitakin venäläisiä maahanmuuttajia houkuteltua juoksilaikseen). Sitä vastoin joskus 90-luvun lopulla muistelen Hesarin myöntäneen avoimesti, että inkeriläisten nuorten rikollisuutta hyssyteltiin, koska pelättiin todenmukaisen rikosraportoinnin synnyttävän vihamielisyyttä inkeriläisiä kohtaan.
I Finland har ingermanländare knappast fått för sig att starta antifinska, storryska ligor. Som vi vet är det en helt inhemsk docent, även kallad desant, och hans lika purfinska själsfränder som i Finland mest skyltar med sina storryska åsikter, låt vara att de lyckats locka till sig enstaka invandrare med rysk bakgrund som för det mesta förefaller agera springpojke åt dem. Däremot vill jag minnas att tidningen Helsingin Sanomat någon gång mot slutet av nittiotalet öppet medgav att den medvetet hållit tyst om den kriminalitet som förekom bland ingermanländska ungdomar, eftersom redaktionen befarade att sanningsenlig brottsrapportering skulle väcka fientlighet mot ingermanländare.
Eduard kertoo haastattelussa koulukiusaamisesta, jolta hän haki turvaa liittymällä georgialaisten kovien kundien porukoihin. Sen jälkeen hän sanoo tehneensä pikkumurtoja ja maksaneensa pari kuukautta sitten yhteiskassaan ensimmäiset viisikymmentä euroa. Hän on vasta pikkutekijä, mutta katsoo luottavaisena tulevaisuuteen "laillistettuna varkaana".
Eduard berättar i intervjun om hur han i skolan fick stå ut med mobbning som bara slutade när han anslöt sig till georgiska killars tuffinggäng. Sedan dess säger han sig ha begått små inbrott, och ett par månader före intervjun betalade han sitt första bidrag, femti euro, till den gemensamma kassan. Han är inte någon mycket stor och ful fisk ännu, men det är med förhoppningsfulla ögon han ser sin framtid som "legaliserad tjuv" till mötes.
Artikkelin lopussa kerrotaan venäläismafian tekemistä murhista Baijerissa. Ennen muuta kiinnitetään huomiota Aleksandr Bor -nimiseen valkovenäläiseen kovan luokan roistoon. Bor joutui pidätetyksi vuonna 1999 oltuaan sitä ennen vuosia etsintäkuulutettu; pidätyksen syynä oli kilpailevan gangsterin puukotus Schwabingissa, Münchenin pohjoisosan suositussa huvikorttelissa. Vankilassa Bor oli välittömästi kuningas, jota kaikki venäjänkieliset vangit tottelivat kuin robotit.
Slutet på artikeln handlar om de mord ryska maffian begått i Bajern. Särskild uppmärksamhet ägnas Aleksandr Bor, en förhärdad vitrysk brottsling. Bor arresterades år 1999 efter en lång period som efterlyst; skälet till arresteringen var att han knivhögg till döds en konkurrent i Schwabing, ett populärt nöjeskvarter i norra München. I kurran var Bor genast en okrönt kung som alla rysktalande fångar lydde som maskiner.
Bor antoi sitten käskyn murhata hänen rikoksiaan tutkineen rikospoliisin sekä häntä syyttävän syyttäjän. Focus-lehden mukaan kumpaakaan ei surmattu, mutta heitä piti vuosikaudet suojella kostotoimilta.
Sen gav Bor order att mörda både den polistjänsteman som petat i hans brott och den åklagare som förde talan mot honom. Enligt Focus var bägge vid liv vid skrivandets stund, men bara tack vare polisbeskydd som varat i åratal.
Bor itse karkotettiin vuonna 2004 Venäjälle, mistä käsin hän johti kolmeakymmentä rikollisliigaa pitkin Eurooppaa. Kymmenen vuotta myöhemmin hänelle itselleen kävi kalpaten. Hän oli uskovainen mies (epäilemättä samalla tavalla ja samassa mielessä kuin venäläismielisyytensä todistanut Laura Huhtasaari on uskovainen nainen), ja matkalla jumalanpalvelukseen palkkamurhaaja ampui hänet läviköksi.
Själve Bor utvisades år 2014 till Ryssland, men även därefter fortsatte han att styra ett trettital kriminella ligor i Europa. Tie år senare kom dock liemannen och hämtade honom. Han var en troende man (på samma sätt som vi kan föreställa oss Laura Huhtasaari, Rysslands kandidat till Finlands president, är en troende kvinna), och på väg till gudstjänst sköt en lejd mördare en rad hål i honom.