Venäjältä ohjatun äärioikeiston lähestulkoon jumalallisena johtajana palvottu mies kiihottaa tässä kannattajiaan ahdistelemaan nimeltä mainittua yksittäistä poliisia (tässä nimi on tietenkin poistettu näkyvistä). En ole aina suhtautunut poliisilaitoksen toimintaan kritiikittömästi, mutta koska minulla on kokemusta siitä, miltä tuntuu joutua äärioikeiston henkilökohtaisen loanheittokampanjan kohteeksi, kaikki sympatiani ovat tämän poliisivirkailijan puolella.
Mannen som leder den ryskstyrda extremhögern och tillbeds av den som en gud uppviglar här sina anhängare till att trakassera en namngiven enstaka polisman (här är namnet givetvis osynliggjort). Jag har inte alltid förhållit mig okritiskt till polisen, men med mina erfarenheter av hur det känns att bli föremål för högerextrem klappjakt solidariserar jag mig självklart med denna polistjänsteman.
Totean vain taas kerran, että tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään. Silloin kun Halla-ahon kannattajien annettiin ajaa minut pellolle omista kolumnistin hommistani, annettiin äärioikeistolle (ja sitä ohjaavalle Venäjälle) signaali, että kaikki käy ja että rikollislaumoja kukaan ei estä ahdistelemasta lainkuuliaisia ihmisiä netissä. Minut uhrattiin siinä toivossa, että se tyydyttäisi äärioikeiston. Ei tyydyttänyt.
Än en gång måste jag konstatera att det här inte bör överraska någon. När Halla-ahos anhängarskara tilläts driva ut mig ur jobbet som webbkåsör fick extremhögern (och Ryssland, manipulatören bakom den) signalen att allt är tillåtet och att ingen hindrar kriminella ligor från att förfölja laglydiga människor på nätet. När jag offrades var det ett försök att blidka extremhögern, men istället uppmuntrades den till ytterligare klappjakter.
Sen tiesivät jo Hurtti-ukko Runebergillä ja Antero Rokka Linnalla, että armottoman vihollisen edessä perääntyminen ei auta mitään. Päin vastoin. Periksi antaminen ja yksittäisten moukkien jättäminen raatelijoiden armoille ei merkitse mitään muuta kuin erävoittoa roistojen taistelussa lakia ja järjestystä vastaan. Eilen annettiin potkut bloggaajalle siinä toivossa, että se riittäisi äärioikeistolle. Tänään äärioikeisto ottaa ahdisteltavikseen yksittäisiä poliiseja, epäilemättä tavoitteenaan murentaa poliisivoimat sisältäpäin.
Vad redan Gamle Hurtig hos Runeberg och Antero Rokka hos Linna visste är att det inte lönar sig att gå till reträtt när man attackeras av en obarmhärtig fiende. Det är precis tvärtom. Att motståndaren ger efter och utlämnar enstaka schackbönder åt rovdjuren innebär bara en seger för extremhögern i dess kamp mot lag och ordning. Igår gav man en bloggare sparken och hoppades att detta skulle lugna extremhögern. I dag väljer extremhögern enstaka poliser till måltavlor, tvivelsutan för att söndra polisväsendet inifrån.
Huomenna äärioikeisto, joka ei enää salaile yhteyttään Venäjään, hyökkää jo armeijaamme vastaan itänaapurista saamillaan aseilla. Ja kun hallitus on huono ja epäsuosittu eikä kykene yhdistämään kansaa, tätä vaaraa ei kyetä torjumaan.
I morgon kommer extremhögern, öppet allierad med Ryssland, att attackera vår armé med vapen den får österifrån. Och när landet styrs av en okunnig och impopulär regering, ska detta hot inte avvärjas.