Koska Hommalla kuitenkin jatkuvasti urputetaan siitä, miten minä arvostelen ainoastaan äärioikeistoa (jonka olemassaolokin tietysti on hompanssien mielestä pelkkä äärivasemmiston omasta päästään keksimä vainoharha), kirjoitanpa muutaman sanan myös vasemmistolaisten vaikeuksista suhtautua Venäjän pahuuteen.
Jag antar att folk från det högerextrema webbforumet Homma även nu läser min blogg för att sedan ondgöra sig över att jag endast kritiserar extremhögern (som enligt hommaiterna ändå bara existerar i tokvänsterns paranoida tankar). Sålunda är det väl dags att plita ned ett par ord om hur svårt vänstern har att ta ställning till Rysslands ondska.
Se, mitä Venäjä valtiona nykymaailmassa edustaa, ei nimittäin oikeastaan ole mikään poliittinen aate kuin pikemminkin laimentamaton ja kompromissiton pahuus. Siinä missä Yhdysvallat on monien vastakkaisten aatteiden ja vaatimusten taistelutanner, jolla on paljon hyvääkin tarjottavanaan, ja siinä missä muslimimaat käyvät modernisaation kourissa jaakobinpainia itsensä kanssa, Venäjä on yksinkertaisesti paha, siinä mielessä että Venäjä on saanut kokeilla hyvää ja hylännyt sen.
Vad Ryssland i dagens värld står för är nämligen inte så mycket någon politisk ideologi som snarare outspädd och kompromisslös ondska. Medan Förenta Staterna är ett slagfält för många motsatta idéer och krav som även har en del gott och lovvärt att erbjuda och medan de muslimska länderna upplever en modernisationens jakobsbrottning, är Ryssland helt enkelt ont, i den bemärkelsen att Ryssland fått pröva det goda och förkastat det.
Tässä kohdassa joku vasemmistolainen varmasti alkaa jankata, että lännestä Venäjälle ryntäsi heti Neuvostoliiton romahdettua laumakaupalla vapaamarkkinahörhöjä tekemään ideologiallaan vähintään yhtä epäeettisiä ihmiskokeita kuin kommunistit aikoinaan. Väite ei ole täysin paikkaansapitämätön, mutta se kohtelee venäläisiä ja Venäjää tyhjänä tauluna, jolle kuka vain voi piirtää tuhmia kuviaan. Kyllä venäläisillä itselläänkin on vastuu siitä, että he päästivät kuprukapitalistit sotkemaan maataan. Sitä paitsi Venäjän suurin ongelma eivät edes vasemmistolaisesti ajatellen olleet läntiset kuprukapitalistit ja vapaamarkkinaideologit, vaan ihan kotimaiset aitovenäläiset rohmut, jotka nappasivat jaossa olleen omaisuuden itselleen.
Här är det säkert någon vänstermänniska som kommer och förklarar att Ryssland genast efter sovjetsystemets krasch invaderades av horder av frimarknadsknuttar som genast satte igång med precis lika oetiska samhällsexperiment med levande människor som kommunisterna på sin tid. Påståendet saknar förvisso inte grund, men det framställer ryssarna och Ryssland som ett oskrivet blad alla kan klottra i. Ryssarna bör nog själva kunna ansvarsbeläggas för att de tillät sitt land skövlas av klippkapitalister från väst. Dessutom var det största problemet inte ens ur vänstersynvinkel några västliga klippkapitalister och frimarknadsideologer, utan de rent ryska roffare som lade beslag på de egendomar som var tillgängliga under privatiseringsperioden.
Yksi Neuvostoliiton väistämättömän kaatumisen varhaisista merkeistä oli, että keskityttiin kopioimaan ja varastamaan länsitekniikkaa sen sijaan että olisi riippumattomasti kehitelty omaa. Tästä voi lukea vaikkapa Daniil Graninin vankan tosipohjaisesta reportaasiromaanista Begstvo v Rossiju, "Pako Venäjälle", joka kertoo kahdesta Neuvostoliittoon loikanneesta amerikkalaiskommunistista: toinen oli tietokoneasiantuntija, joka olisi halunnut kehittää läntisistä esikuvista riippumattomia neuvostoliittolaisia tietokonejärjestelmiä, mutta turvallisuuselimet sanoivat niks: niiden kannalta oli helpompaa varastaa kaikki jenkeiltä.
Ett tidigt tecken på att Sovjet höll på att gå omkull var att man föredrog att kopiera och stjäla västlig teknologi i stället för egna, oberoende innovationer. Det här kan man läsa t ex i Daniil Granins verklighetsbaserade reportageroman Begstvo v Rossiju, "Flykten till Ryssland", som berättar om två amerikanska kommunister som under kalla kriget hoppade av till Sovjet. En av dem var datorexpert som ville utveckla sovjetiska datorsystem oberoende av västliga förebilder, men idén förkastades av säkerhetsorganen, som föredrog att stjäla allting västerifrån.
Toisin sanoen jo neukkuaikana oli hiljaa hyväksytty myös johtavissa piireissä, että kaikki hyvä tulee lännestä. Se, että entiset neuvostoliittolaiset silmäätekevät kelpuuttivat lännen taloustieteilijöiden Ö-ketjun neuvonantajiksi, oli täysin ennustettavissa maassa, joka oli jo vuosikymmeniä ollut kaikesta ydinaseuhostaan huolimatta käytännössä henkisesti antautunut lännen ylivoimalle.
Sålunda hade även de ledande kretsarna i Sovjet i stillhet accepterat att allt som är gott och eftersträvansvärt kommer västerifrån. Att före detta sovjethöjdare utan vidare välkomnade mindre framgångsrika ekonomivetare från Väst som rådgivare var helt förutsägbart i ett land som trots allt sabelskrammel med kärnvapen för länge sen andligt kapitulerat för den västliga övelägsenheten.
Yksityistäminen taas meni hyvästä yrityksestä huolimatta päin helkkaria. Kupongeilla oli tarkoitus luoda kansankapitalismi, mikä oli periaatetasolla oikein hyvä idea, mutta koska kansa ei oikein tiennyt mitä niillä lapuilla tekisi, yksityistämisestä tuli käytännössä mafiarohmuilua, kun ne jotka tiesivät ostivat kaikki kupongit itselleen pilkkahintaan. Tämä ei kuitenkaan ollut millään tavalla lännen syy, vaan siitä olivat vastuussa yhtä lailla poliitikot (lähinnä yksityistämissuunnitelman keksinyt Anatoli Tšubais, jonka kyllä uskon toimineen hyvässä uskossa), kansa (joka tosiaan saa syyttää itseään siitä, ettei pitänyt kiinni niistä kupongeista kun vielä voi) ja ne rohmut, jotka ostelivat kupongit itselleen. En näe mitään järjellistä syytä pitää länttä tästä kollektiivisesti syyllisenä, ellei sitten sillä tavalla, että lännen kapitalismi vaikutti taustalla epämääräisenä kadehdittuna ihanteena.
Privatiseringen gick trots en lovande början åt helvete. Det var meningen att skapa en folkkapitalism genom att dela ut kuponger åt alla, men folket visste inte vad de skulle göra med dessa konstiga papperssedlar, och följden blev ett mafialiknande roffande, när de som visste inhandlade alla kuponger för en spottstyver. Det var dock inte västländernas fel. Hellre beskyller jag ryska politiker (snarast Anatolij Tjubajs, mannen bakom privatiseringsplanen, som dock antagligen handlade i god tro), folket (som får skylla på sig självt för att det inte tog vara på de där kupongerna när det kunde) och de slynglar som roffade åt sig kupongerna. Jag tycker att det inte finns något sakligt skäl alls att skuldbelägga Väst, förutom på den abstrakta nivån - alltså för att västlig kapitalism verkade i bakgrunden som ett vagt, avundsväckande ideal.
Vasemmiston näkemys tästä on, että viattomat ja avuttomat venäläiset jäivät armottoman kapitalismin jalkoihin. Sikäli kuin itse tiedän, vasemmistolaiset sen enempää meillä kuin muuallakaan eivät tehneet laajamittaisia organisoituja yrityksiä auttaa venäläisiä pärjäämään tuossa tilanteessa ja hyödyntämään yksityistämiskuponkeja kaukonäköisemmin ja rakentavammin - esimerkiksi opiskelemalla venäjää ja muita itäeurooppalaisia kieliä, jalkautumalla Venäjälle ja toimimalla yhteistyössä paikallisten kansalaisjärjestöjen kanssa. Olen mielelläni väärässä, jos olen.
Vänstern tolkade det här så, att de oskyldiga och hjälplösa ryssarna obarmhärtigt trampades ned av kapitalismen. Vad jag vet gjorde vänstern varken här eller någon annanstans några omfattande försök att hjälpa vanliga ryssar att klara sig bättre i situationen och att utnyttja privatiseringskuponger på ett fjärrsynt och konstruktivt sätt - t ex genom att studera ryska och övriga östeuropeiska språk, bege sig till Ryssland och samarbeta med lokala medborgerliga organisationer. Om det visar sig att jag har fel, tänker jag ta det med jämnmod.
Olisikohan siinä taustalla se, että laitavasemmistolle kapitalismi on lähtökohtaisesti paha, eikä ketään siihen valmistautumatonta saa auttaa pärjäämään paremmin - mitä huonommin ihmisillä menee kapitalismissa, sen parempi, koska sitä lähempänä on vallankumous? Tästä syystähän hyvinvointivaltio, joka itse asiassa on keisarillisen Saksan kansleri Otto von Bismarckin keksintö, ei alun perin saanut vasemmiston kannatusta, koska se oli pahan porrrrvarin yritys lahjoa työmies puolelleen pois vallankumouksen joukoista.
Undrar om det hela berodde på att kapitalismen vänster om sossarna uppfattas som något ohjälpligt ont och att det i princip inte går för sig att hjälpa de oförberedda att klara sig i kapitalismen - ju sämre folk har det under kapitalism desto bättre, eftersom revolutionen är desto närmare? Det var ju därför som välfärdsstaten, egentligen påhittad av det kejserliga Tysklands kansler Otto von Bismarck, till en början ogillades av den samtida vänstern, eftersom den gick ut på att med mutor få arbetaren att ge avkall på revolutionen.
Entäs ne julmat kapitalistit, jotka ryöstivät kaiken ja jättivät kansan näkemään nälkää? Eivät he olleet yhtään sen enempää lännen agentteja kuin tavallinen kansakaan, vaan ihan aitoja venäläisiä ryöväreitä. Maan henkinen tila suosi silmitöntä ryöstelyä, ja kommunismivuodet mustine pörsseineen olivat kasvattaneet käytännössä koko kansan trokareiksi ja huijareiksi. Se porukasta, joka pääsi niskan päälle, rohmusi kaiken itselleen, mutta älkää kuvitelkokaan, että ne muut eivät olisi tehneet samoin, jos onni ja osaaminen olisivat suosineet. Enkä edes aio tuomita heitä kovin äänekkäästi. Juuri neuvostotodellisuus oli opettanut heille sen Gulagin vankien iskulauseen "kuole sinä tänään, minä kuolen huomenna".
Och hur var det med de där grymma kapitalisterna som plundrade folket på allt och lät det svälta? De var ingalunda "västliga agenter", inte mer än själva folket. Det var rena ryska rövare. Det andliga tillståndet i landet gynnade okontrollerat roffande, och kommunismens år med sin svartabörshandel hade i praktiken uppfostrat hela folket till skojare och lurendrejare. Den del av gänget som lyckades lade beslag på allt som hade penningvärde, men inbilla er inte att de andra inte hade gjort detsamma om de hade haft lycka och kunnande. Och jag vill inte heller fördöma dem alltför kategoriskt. Det var i den sovjetiska verkligheten de hade lärt sig djungelns lag: "du dör i dag, i morgon jag", som det hette i Gulag.