Keskusta fasistien käsikassarana - Centern som ett fascistiskt verktyg

Kuten olen jo vuosia muistuttanut, sain poliittisen kasvatukseni isoisältä, joka ei ollut vain ankaran kommunisminvastainen, vaan myös ankaran fasisminvastainen, koska oli keskustalaisena (siihen aikaan maalaisliittolaisena) paikallispoliitikkona joutunut Lapuan liikkeen uhkailemaksi. Toisin sanoen minulla ei ole sellaista lähtökohtaisesti ilkeämielistä tai pilkallista asennetta Keskustaan, jonka oletetaan luonnehtivan ns. kaupunkilaisia liberaaleja. Sitä vastoin luulen tietäväni isoisäni ansiosta, mikä puolueen historiassa on arvostettavaa. Ja katson puolueen uittaneen liejussa ja loskassa kaikki nämä arvostettavat asiat.

Som jag sedan många år tillbaka har jag på alla möjliga fora upprepat, att jag har min morfar att tacka för min politiska uppfostran. Han var inte bara antikommunist, utan även en sträng antifascist, eftersom han såsom centerpartistisk (på den tiden hette partiet visserligen Agrarförbundet) lokalpolitiker blivit terroriserad av Lapporörelsen. Sålunda har jag ingen sådan elak eller illasinnad attityd mot Centern som anses utmärka alla s k urbana liberaler. Däremot anser jag att min morfar grundligt informerat mig om vad som är respektingivande i partiets historia. Och jag tycker att partiet numera dragit skam över precis vad som förr var dess historiska stolthet.

Useampi kuin yksi keskustalaisvaikuttaja on nimittäin hermostunut "fasisti- ja rasistijahdista" ja verrannut sitä äärimmäisen latteasti seitsemänkymmenluvun neuvostovastaisten jahtaamiseen. Vertaus on ikivanha halla-aholainen klisee, mutta kun kyse on keskustapuoluelaisista, tekee mieli todeta, että hehän sen tietävät kaikkein parhaiten. Keskustahan nyt loppujen lopuksi on se porvaripuolueistamme, joka itse on osallistunut kaikkein kerkeimmin "neuvostovastaisuuden" kitkemiseen silloin ennen vanhaan.

Fler än en centerkoryfé har nämligen blivit nervös över "fascist- och rasistjakten" och föga originellt jämfört den med klappjakten på s k antisovjetister på sjuttiotalet. Jämförelsen är en urgammal halla-ahoitisk kliché, men när det är frågan om centerpartister frestas man konstatera att de själva vet det bättre än någon annan. När allt kommer omkring är centern det av våra borgerliga partier som på den tiden ivrigast idkade klappjakt på antisovjetister. 

Keskustan eli silloisen maalaisliiton ansioita suomalaisen fasismin nousun keskeyttämisessä kolmikymmenluvulla ei kiistä kukaan. Valitettavasti sodanjälkeisinä vuosin nämä ansiot hassattiin omaksumalla neuvostoliittolainen "fasismin" määritelmä, eli fasisminvastainen työ tarkoitti neuvostomyönteisen ajattelun edistämistä. Puolueella oli jopa jonkinmoinen oma valvontakomissio tai sisäinen tarkastusryhmä, jonka tehtävänä oli "fasistisen" ajattelun kitkeminen, ja tämä tarkoitti käytännössä neuvostovastaisuuden kitkemistä.

Ingen förnekar att det var centern, eller på den tiden agrarförbundet, som på trettitalet stoppade fascismen i Finland. Tyvärr fuskade partiet bort dessa meriter efter kriget genom att anamma den sovjetiska definitionen av "fascism", dvs genom att likställa antifascism med prosovjetism. Partiet hade t o m en sorts egen intern kontrollkommission med uppdraget att utrota "fascistiskt" tänkande, vilket i praktiken betydde utrotning av antisovjetiskt tänkande.

Muun muassa tämän takia meillä edelleenkin on niin vasemmalla kuin oikeallakin tolkuttomasti porukkaa, jonka mielestä "fasismi" tarkoittaa samaa kuin maanpuolustushenki ja epäluulo Venäjää kohtaan. Vasemmalta rekrytoituu väkeä Putinin trolliarmeijaan siksi, että siellä vilpittömästi uskotaan Natoon liittymisen olevan jokin äärioikeiston salajuoni. Oikealla taas hilluu kaikenlaisia ulla-appelsiineja, jotka älähtävät aina kun äärioikeiston vaarasta puhutaan, koska he kuvittelevat "äärioikeiston" terminä olevan pelkkä haukkumasana maanpuolustushenkisille. Tästä ajattelutavasta olisi lopultakin päästävä eroon, koska Venäjä on nykyään yhä fasistisempi maa ja koska se tukee äärioikeistoa Euroopassa - puhumattakaan siitä, että (kuten olen monen monilla Homma-foorumilta poimituilla esimerkeillä osoittanut) nykyinen rasistinen äärioikeisto ei koostu isänmaallisista eikä maanpuolustustahtoisista ihmisistä, vaan usein avoimen ja kyynisen maanpetoksellisesti asennoituvista lusmuista ja nihilisteistä.

Det här är en av orsakerna till att vi har både till höger och vänster massor av folk som inbillar sig att "fascism" är samma sak som försvarsvänlighet och misstänksamhet mot Ryssland. Vänstermänniskor sällar sig till Putins trollarmé därför att de genuint och uppriktigt tror att Natoanslutningen är någon sorts högerextremistisk konspiration. På högerhåll har vi sen folk som journalisten Ulla Appelsin som kommer med irriterade invändningar varje gång någon nämnar extremhögern som en fara, eftersom de intalar sig att "extremhögern" bara är ett invektiv som egentligen avser försvarsvänner. Det här tankemönstret är något man äntligen bör bli av med, eftersom dagens Ryssland varje dag blir mera likt Nazityskland och eftersom det även stöder extremhögern i Europa. Dessutom - som jag många gånger om visat med citat från det högerextrema webbforumet Homma - är det inte några traditionellt fosterländska och försvarsvänliga människor som i dag håller på med högerextremism, utan nihilister, maskare och skolkare som har en öppet och cyniskt landsförrädisk attityd.

Itse asiassa nykyinen äärioikeistolaisuus sopiikin keskustalle kuin nyrkki silmään yhdistäessään venäläismielisyyden ja uskonnollisväritteisen elämäntyylikonservatiivisuuden. Samaan tapaan kuin Soini sanoo, ettei hän katolisena kristittynä voi olla rasisti, vanhat kepulaiset voivat sanoa, etteivät he Venäjän ystävinä voi olla fasisteja - vaikka sitten olisivat maailmankuvaltaan niin taantumuksellisia, että kokevat sielunyhteyttä jotain Suomen Vastarintaliikettä kohtaan.

Dagens extremhöger förenar en prorysk attityd med religiöst färgad livsstilskonservativism, och det kommer säkert centerpartisterna väl till pass. Ungefär som Soini säger att han som katoliker och kristen inte kan vara rasist, kan gamla centerpartister säga att de som Rysslandsvänner inte kan vara fascister - även om de hyser så reaktionära attityder att de känner sig naturligt solidariska med Finska Motståndsrörelsen.

Puolueen kellokkaiden himo puolustella äärioikeistoa ja paheksua sen arvostelijoita on jo saanut hullunkuriset mitat, kun yksi heikäläisistä meni selittämään, että Jimi Karttusen murha "ei ollut poliittinen". Itse asiassa äärioikeiston poliittisessa aatteessa on kyse juuri siitä, että kaikki nykyisen järjestelmän passiivisesti hyväksyvät ovat vihollisia, jotka voi surmata. Karttunen oli nuori sälli, joka sattui kävelemään ohitse ja jonka tekemän - mahdollisesti sattumanvaraisen - eleen vuoksi jo aiemmin väkivaltarikoksilla kunnostautunut äärioikeistolainen terroristi surmasi hänet.

Partikoryféerna har gått så långt i att ta extremhögern i försvar och uttrycka sitt ogillande för dess kritiker att det känns nästan löjeväckande: en av dem fick för sig att förkunna att mordet på Jimi Karttunen "inte var politiskt". I själva verket går den hela högerextrema ideologin ut på att framställa alla som passivt accepterar det nuvarande statsskicket såsom fiender man kan döda. Karttunen var en ung kille som råkade gå förbi och som - kanske helt av en slump - gjorde en gest som fick en högerextrem terrorist med tidigare våldsbakgrund att bringa honom om livet.

Se ongelma on juuri tässä: kaduilla liikkuu fanaattisia, sotilaallisesti organisoituneita miehiä, jotka saattavat hyvin hataran päättelyketjun perusteella pitää, ja pitävätkin, ketä vain ohikulkijaa poliittisena vihollisenaan. Kun iäkäs sotaveteraani paheksuu poikien touhuja (tyypillinen sotaveteraani ei tosiaankaan ole hyvillään siitä, että hänen ja hänen kaveriensa urotöitä käytetään tekosyynä ihmisviha-aatteiden saarnaamiseen), nämä pojat hakkaavat varmasti vanhan miehen säälimättä hengiltä ja leimaavat jälkeen päin vielä kommunistiksi. Kun nuoret ihmiset liikkuvat ihonväriltään kirjavalla kaveriporukalla, nämä pojat ruhjovat koko sakin hengiltä ja leimaavat jälkeen päin etniseksi jengiksi, jota vastaan heidän oli puolustauduttava. Ja tähän tyyliin noin yleensä.

Det är precis här som problemet ligger: på våra gator går det fanatiska, militärt organiserade män som på mycket tunna grunder får för sig att vem som helst som går förbi är en politisk fiende. Om en åldrig krigsveteran ogillar vad killarna håller på med (en typisk krigsveteran är ingalunda förtjust över att hans och hans krigskamraters bragder utnyttjas som förevändning för att förkunna människohatande idéer), kommer de här grabbarna säkert att obarmhärtigt hugga ihjäl åldringen och efteråt utmåla honom som kommunist. När unga människor rör sig ute i ett kompisgäng där det ingår folk med varierande hudfärg kommer dessa killar att prygla ihjäl hela konkarongen - och efteråt framställer de sig själva som offer och säger att de bara var så illa tvungna att försvara sig mot detta etniska gäng. Och så här i största allmänhet.

Jotain synkällä tavalla huvittavaa on siinä, että pääministeripuolueen äänitorvet yhä paheksuvat "natsijahtia" samalla kun "maahanmuuttokriitikot" uhkailevat jo pääministerin lapsia murhaamisella - yksi heikäläisistä on moisesta touhusta jo oikeudessa. Kepulaisten sympatia äärioikeistoa kohtaan on ilmeisesti saavuttanut jo sellaiset mitat, että he heittävät nauraen vaikka lapsensa natsileijonien raadeltavaksi, kunhan saavat Suomen muutettua takaperoiseksi ja autoritaariseksi Venäjän protektoraatiksi, jota itse satraappeina hallitsevat.

Det ligger något dystert komiskt i att språkrören för statsministerns parti ännu ogillar "nazistjakten" medan "invandringskritiker" redan hotar mörda statsministerns barn - en av dem står redan inför rätta för dylika hotelser. Centerpartisternas sympati för extremhögern har tydligen gått så långt att de glatt kastar sina barn åt de nazistiska lejonen bara de får förvandla Finland till ett primitivt och auktoritärt ryskt protektorat som de själva såsom satraper får härska över.

Ei siksi että olisin yhtään hämmästynyt. Olen jo pitkään sanonut, että suomenkieliset porvaripuolueet ovat nykyisellään vain opportunistisista syistä demokraattista teeskenteleviä fasistipuolueita, ja persujen kanssa samassa puolueessa toimiessaan ne ovat päässeet näyttämään todellisen karvansa. Tämän kanssa sopii mainiosti yhteen se, että kun natsistinen terroristiryhmä murhaa ohikulkijan, keskustalaisten ensimmäinen ja luontevin reaktio on rientää puolustamaan murhaajaa ja tuomitsemaan murhan paheksujat. Mahtaisikohan vaaleissa irrota paljonkin ääniä iskulauseella "Keskusta - aina murhaajan puolella!"

Inte för att jag alls skulle känna mig förvånad över det här. Jag har redan länge kommit till slutsatsen att de finskspråkiga borgerliga partierna i dag bara är fascistpartier som av opportunistiska skäl länge låtsats vara demokratiskt sinnade men som i samarbete med sannfinnarna öppet kunnat visa sin sanna natur. Med det här passar det fint ihop att, när en nazistisk terroristliga mördar någon som bar råkar gå förbi, centerpartisterna som sin första och naturligaste reaktion skyndar sig att ta mördaren i försvar och fördöma de som öppet ogillar mordet. Undrar om slagordet "Centern - alltid på mördarens sida!" kommer att inbringa dem många röster i valen?