Pääministerin kotiseudulla sattui jonkinlainen seksuaalinen ahdistelutapaus, mahdollisesti raiskaus tai seksuaalinen hyväksikäyttö, jossa uhrina oli neljätoistavuotias neitokainen ja epäillyiksi joutui alkutiedon mukaan kaksi turvapaikanhakijaa. Välittömästi maahanmuuttokriitikoiden keskuudessa alkoi kuhista, ja myös Hugenberg-mediat innostuivat laskeutumaan fasistilehtien tasolle. Syntyi mielikuva, että karvanaamaiset puskamuslimit olivat miesjoukolla käyneet pyhäkoulun jeesuslapsitunnilta kotimatkalla olleen pikkutytön kimppuun.
Kun totuus sitten alkoi tihkua esiin, se oli huomattavasti vähemmän dramaattinen. Toinen epäillyistä pakolaispojista osoittautui syyttömäksi, eikä toinenkaan ollut rynnännyt puskasta tuntematonta tyttöä ahdistelemaan: hän oli ilmeisesti liikkunut tytön kanssa samoissa porukoissa, mahdollisesti myös luullut olevansa tämän poikaystävä. Tekijällä ja uhrilla ei itse asiassa ollut kuin pari vuotta ikäeroa, eli aika kakaroita siellä oltiin puolin ja toisin. Samat persut ja maahanmuuttokriitikot, jotka nyt valmistautuvat hyökkäämään vastaanottokeskuksiin, antaisivat luultavasti armon käydä oikeudesta, jos asialla olisi ollut kotimainen sälli - loppujen lopuksi suomalainen seksuaalikulttuuri on niin monitulkintainen ja täynnä sudenkuoppia, että paljon hyväuskoisia, kilttejä, mihinkään rikokseen syyllistymättömiä ja poikuutensa säilyttäneitäkin miehiä on tässä maassa leimattu raiskaajiksi ja pedofiileiksi, mistä olen itsekin vanhan blogini aikana kirjoittanut paljon.
Ne kirjoittelut muuten saivat silloin aikoinaan osakseen suurta suosiota juuri maahanmuuttokriitikoilta, tai sellaisiksi myöhemmin päätyneiltä. Tästä voidaan tehdä tiettyjä johtopäätöksiä siitä, millaista seksuaalielämässään epäonnistunutta, sosiaalisesti toistaitoista porukkaa maahanmuuttokriitikoiden riveihin ajautuu - mahdollisesti hyvinkin hyväuskoisia ja lapsellisia tyyppejä, jotka sitten kömpelöiden iskuyritystensä vuoksi saavat kähmijän ja raiskaajan maineen. Meikäläinen oli suurin piirtein Halla-ahon veroinen sankari niissä piireissä niin kauan kuin en kertonut, että suhtauduin samalla inhimillisellä ymmärtämyksellä raiskaajiksi leimattuihin maahanmuuttajiin kuin kantaväestönkin edustajiin, ja samoista syistä. Kun tämän sanoin, se sai nuo alkumaahanmuuttokriitikot raivoihinsa.
Feministien retoriikkaan kuuluu suomalaisten raiskaajien esittäminen maanpäällisinä paholaisina, kun taas maahanmuuttajaraiskaajia ollaan valmiita hyvinkin nyansoidusti ymmärtämään. Tällä on toki ideologiset perusteensa. Suomalaiset raiskaajat kuuluvat sukupuolensa ja kansallisuutensa perusteella kaikkia muita sortavaan eliittiin, ts. valkoisiin heteromiehiin. Maahanmuuttajaraiskaajat taas ovat määritelmällisesti sorrettuja, joilla on inhimillisesti ymmärrettäviä motiiveja. En sano ettei tämä olisi kaikilta osin väärinkään, mutta eivät kaikki kotimaiset raiskaajat ole eliittiä. Niinkin "työläismyönteinen" taho kuin Kansan Uutiset julkaisi hiljattain tilaston, jonka mukaan raiskaajat ovat suureksi osaksi työväestöä - siis muutkin raiskaajat kuin persujen "työmies" Putkonen.
Aivan vastaavanlaisen ideologisen kuvion perusteella rasistien retoriikkaan kuuluu suomalaisten raiskaajien ymmärtäminen ja heidän tekojensa suhteuttaminen. Rasistien näkökulmasta suomalainen mies on monikulttuurin uhkaama ja nurkkaan ajama, kun taas ulkomaalainen mies kuuluu maailmanlaajuiseen muslimisalaliittoon, joka ihan just'kohta upottaa lännen.
Kummassakin tapauksessa osa raiskaajista (tai raiskaajiksi leimatuista) hyväksytään yksilöiksi, joilla on henkilökohtaisia, inhimillisesti ymmärrettäviä syitä käyttäytyä sillä tavoin kuin käyttäytyvät. Loput taas nähdään kollektiivisen, organisoidun ja määrätietoisen salaliiton edustajina.
Minun kantani asiaan oli ja on, että kaikenlaiset raiskauksesta epäillyt, niin kotimaiset kuin ulkomaiset, ovat yksilöitä ja oikeushenkilöitä ja sellaisina heille kuuluu normaali oikeusturva ja syyttömyysolettama, ellei oikeus totea heitä syyllisiksi. Tämä on tietenkin oikeusvaltiota ja yhdenvertaisuutta avoimesti vihaavien maahanmuuttokriitikoiden mielestä hirveää kommunismia, koska koko heidän ideologiassaan on kyse siitä, että halutaan yhdet säännöt yksille ja toiset toisille. Mutta yhtä lailla tämä on ideologisimmille feministisille julistajille "konservatiivista juristokratiaa", erään heikäläisen ilmausta lainatakseni. Heidän mielestään nainen on aina oikeassa ja syyttömyysolettamasta pitää luopua silloin kun kyse on raiskaajasta, tai sellaiseksi väitetystä.
Sanalla sanoen, puolueettoman oikeusvaltion kannattamiseen tarvitaan nykyään erityistä rohkeutta, koska kaikki ideologiapellet haluavat mieluummin kallistaa Themiksen vaakaa itselleen suosiolliseen suuntaan. Kun tiedotusvälineiden lähtökohtana tuntuu olevan erilaisten oikeusvaltiota vihaavien poliittisten kuppikuntien - milloin äärifeministien, milloin maahanmuuttokriitikoiden - miellyttäminen, suosiminen ja imarteleminen, legalismia ja oikeusvaltiota kannattavalle annetaan mieluummin potkut koko mediasta (puhun tietenkin kokemuksesta).
Keskustelussa on noussut esille muun muassa erään neljätoistavuotiaana raiskatun ja sittemmin aikuistuneen naisen puheenvuoro: tämä täti nimittäin sanoi, että teiniraiskauksen uhrin on mahdollista selvitä ja että toipumista vain haittaa, jos uhrille jatkuvasti toistellaan, miten parantumaton hänen tilansa on. Tämä nainen joutui välittömästi reposteltavaksi fasistisessa MV-nettilehdessä, ja joukko Suomen naisten puolustajina esiintyneitä sällejä julisti, että hänet pitäisi raiskata uudestaan. Feministit eivät ole yhtä karkeita kuin äärioikeisto, mutta muistan kyllä viime vuosikymmeneltä, että heikäläiset olivat hyvin tylyjä sellaisia raiskattuja naisia kohtaan, jotka vastaavalla tavalla yrittivät varoittaa liiasta dramatisoinnista nimenomaan uhrin näkökulmasta. Poliittisille ryhmille raiskauksen uhri on nimittäin ennen kaikkea hyväksikäytettävä vetonaula, jonka omat mielipiteet eivät kiinnosta.
Muuten, se, että ulkomaalaiset sällit uskovat olevansa viehätysvoimaltaan vastustamattomia, alkavat pitää itseään satunnaisen naistuttavan poikakavereina ja päätyvät sitten tavalla tai toisella ahdistelemaan tyttöä, ei liity mitenkään islamiin, arabikulttuuriin eikä Lähi-itään. Muistan omasta tuttavapiiristäni ysärivuosilta tapauksia, joissa häiritsevä henkilö oli itäeurooppalainen - puolalainen, venäläinen, virolainen tai ukrainalainen. Raiskauksista ei onneksi ollut kyse, vaan lievemmästä häirinnästä tai epämukavista tilanteista.
En katso tämän johtuneen edes asianomaisten itäeurooppalaisesta taustasta. Pikemminkin kyse on siitä, että ihminen on sosiaalinen eläin ja epänormaalissa tilassa silloin kun hän on irrallaan sosiaalisista verkostoistaan - tällöin hän saattaa käyttäytyä asiattomalla tai vaarallisella tavalla. Tässä mielessä turistit ja vaihto-opiskelijat ovat itse asiassa vaarallisempia kuin maahanmuuttajat. Jälkimmäisten tavoitteena on nimittäin päästä sisälle yhteiskuntaan, ensinmainitut kaksi lähtevät täältä mäkeen viimeistään muutaman kuukauden päästä.
Mutta eikö islamilaisella kulttuurilla sitten ole mitään vaikutusta raiskauksiin? Kyllä varmasti. Esimerkiksi sellainen, että kun Arska, Reiska ja Jarska miehissä raiskaavat Zeynabin, Zeynab ei ehkä uskalla kertoa perheelleen eikä poliisille rikoksesta. Jos perheen arvot ovat kovin vanhanaikaiset ja patriarkaaliset, Zeynab saatetaan heittää kotoa mäkeen, pahoinpidellä ja pahimmassa tapauksessa kunniamurhata, ja vaikka tällaiseen huoleen ei aihetta olisikaan, oikeustie on pitkä ja nöyryyttävä, huonosti paikallista kieltä osaaville maahanmuuttajille ylivoimainen.
Hiljattaisen tutkimuksen mukaan maahanmuuttajalapsiin kohdistuu enemmän seksuaalista väkivaltaa kuin kantaväestön kakaroihin. Älkää yhtään selittäkö, että siinä vain muslimi-isät raiskaavat omia lapsiaan. On päivänselvää, että asialla ovat merkittävässä määrin kantapeikot. Mutta tästä ei tietenkään puhuta, koska pääministerillä on liian kiire järjestää hätäkokouksia kun maahanmuuttajasällit erehtyvät kopeloimaan kantakansan tyttäriä.
I byn premiärministern är hemma ifrån skedde det någon sorts sexuellt ofredande, möjligtvis en våldtäkt eller ett fall av sexuellt utnyttjande. Offret var en fjortonårig flicka och de misstänkta var två asylsökande enligt de första uppgifterna. Genast blev det ståhej i de invandrarkritiska kretsarna, och även Hugenberg-medierna nedlät sig till propaganda som i övrigt bara skulle ses i de fascistiska webbtidningarna. Det uppstod ett intryck att en skara skäggiga buskmuslimer angripit en småflicka på väg hem från söndagsskolan där hon sjungit sånger om barnet Jesus.
När sanningen sen kom fram, var det en betydligt mindre dramatisk historia som låg bakom. En av de misstänkta flyktingkillarna visade sig vara helt oskyldig, och den andre hade inte heller gömt sig i buskarna för att antasta en okänd flicka: han hade tydligen rört sig i samma gäng som tjejen, kanske till och med inbillat sig vara hennes pojkvän. Den misstänkte och offret hade faktiskt inte mer en ett par år åldersskillnad, bristen av mognad på ömse sidor förklarar alltså en hel del. De sannfinnar och invandrarkritiker som nu gör sig beredda att invadera mottagningscentra skulle antagligen låta nåd gå före rätt om det hade varit en inhemsk kille. Sist och slutligen är den finländska sexualkulturen så svårtolkad och full med fallgropar, att många välmenande, snälla, oskyldiga och t o m sexuellt helt oerfarna män i det här landet brännmärkts som våldtäktsmän och pedofila, något jag i min gamla blogg skrivit en hel del om.
Det var förresten precis de skriverier som på sin tid väckte positiva reaktioner bland killar som senare blev invandrarkritiker. I och för sig bevisar detta att det är sexuellt oerfaret och misslyckat folk som återfinner sig i den skaran - av allt att döma är det mycket naiva, välmenande och barnsliga killar, som sen p g a sina tafatta försök att närma sig tjejer de är förtjusta i blir bemötade som om de vore antastare och våldtäktsmän. De kretsarna uppskattade mig nästan lika mycket som de nu beundrar Halla-aho sålänge de inte kom underfund med att jag hyste samma mänskliga förståelse och sympati för alla oskyldiga människor som utmålats som våldtäktsmän, oberoende av om det var invandrare eller stamkunder vid samhällets krogbord, och av samma skäl. När jag sade det här öppet, blev proto-invandrarkritikerna rasande.
I feministisk retorik ingår det att framställa infödda finska våldtäktsmän som djävlar i människohamn, medan invandrare som begått våldtäkt är man beredda att visa nyanserad förståelse för. Det här är givetvis ideologiskt motiverat. Finska våldtäktsmän ingår p g a sitt kön och sin nationalitet i en elit som förtrycker alla andra, dvs de vita heterosexuella männen. Invandrare däremot är per definitionen förtryckta, och när de begår våldtäkter ligger det mänskligt förståeliga motiv bakom brottet. Jag vill inte säga att idén är helt fel, men faktum kvarstår att finskfödda våldtäktsmän inte alltid är "elit" heller. T o m vänstertidningen Kansan Uutiset, som väl inte är arbetarfientlig, gav nyligen ut en statistik som visade att våldtäktsmännen till största delen är arbetarklass - den sannfinska partibyråns "arbetskarl" Putkonen är alltså inget undantag.
Av liknande ideologiska skäl hyser rasister stor förståelse och empati för inhemska våldtäktsmän. Ur rasistisk synvinkel är den finske mannen hotad och omringad av mångkulturen, medan utlänningen är fotsoldat i en världsomfattande muslimkonspiration som just håller på att ta över västerlandet.
I bägge fallen accepteras en del av våldtäktsmännen, eller av de som brännmärkts som våldtäktsmän, som individer med personliga, mänskligt förståeliga motiv att uppföra sig som de gör. Resten däremot anses representera en kollektiv, organiserad och målmedveten sammansvärjning.
Min åsikt är som den alltid var: alla som misstänks för våldtäkt, både utlänningar och inlänningar, är individuella juridiska personer och att de som sådana bör åtnjuta normal rättssäkerhet och oskuldspresumtion, om inte rätten förklarar dem skyldiga. För invandrarkritiker, som öppet hatar rättsstaten och likaberättigandet, är det här givetvis fruktansvärd kommunism, eftersom hela deras ideologi går ut på att införa en uppsättning regler för en del folk och en annan för resten. Men precis lika mycket är detta för de mest ideologiska feministiska förkunnarna vad en av dem kallade "konservativ juristokrati". Enligt dem har kvinnan alltid rätt och oskuldspresumtionen inte behöver iakttagas om det är frågan om en (påstådd) våldtäktsman.
Kort sagt, för att dra en lans för en opartisk rättsstat bör man i dag vara särskilt oförvägen av sig, eftersom alla ideologiska pellejönsar hellre vill få Themis' våg att luta åt sitt håll. När medierna verkar utgå från att stryka medhårs alla möjliga politiska kotterier som hatar rättsstaten - oberoende av om det är extremfeminister eller invandrarkritiker - får legalister och rättsstatsanhängare sparken, eftersom deras krav känns så obekväma (som ni vet är det erfarenheten som talar här).
Ett diskussionsinlägg har väckt särskild uppmärksamhet: en i dag fullvuxen kvinna som själv blivit våldtagen i fjorton års ålder konstaterade nämligen att våldtäkt i tonåren går att överleva och att offret inte blir bättre av att höra från alla håll vilken obotlig skada hon åsamkats. Den här kvinnan blev genast föremål för en klappjakt i den fascistiskt anstuckna webbtidningen MV-Lehti, och en skara finska män, som ansåg sig vara ridderliga försvarare av Finlands kvinnor, förklarade att hon borde våldtas på nytt. Feminister är inte lika brutala som extremhögern, men jag minns nog från förra decenniet att de var mycket ovänliga mot de kvinnor som varnade för överdramatisering ur offrets synvinkel. För politiska grupperingar är våldtäktsoffret framom allt ett dragplåster, vars egna synpunkter inte intresserar.
Det där med utländska killar som tror sig vara oemotståeligt attraktiva, inbillar sig att en flyktig kvinnlig bekant är deras flickvän och till slut börjar antasta henne på något sätt, är inte specifikt arabiskt eller österländskt. Tjejer jag kände på nittiotalet råkade ut för likadan ovälkommen uppmärksamhet från östeuropeiska killar - polacker, ryssar, ester, ukrainare. Våldtäkt blev det inte, utan mildare former av påflugenhet och obekväma situationer.
Jag anser inte ens att det var någon östeuropeisk bakgrund som det berodde på. Snarare är det frågan om att människan är ett socialt djur, och utanför sina egna sociala nätverk kan hon uppföra sig på ett osakligt och farligt sätt. I denna bemärkelse är faktiskt turister och utbytesstudenter farligare än invandrare. De sistnämnda vill nämligen komma in i samhället, de två förstnämnda grupperna ska hur som helst lämna landet inom några korta månader.
Men har inte den islamska kulturen någon inverkan på våldtäkter? Säkert. Tänk dig till exempel tre finska fyllon som t ex heter Arska, Jarska och Reiska. Om denna trio tilsammans våldtar en invandrarflicka som heter t ex Zeynab, kan det hända att Zeynab varken vågar underrätta sin familj eller polisen om brottet som ägt rum. Om familjen omhuldar gammaldags patriarkala värderingar, kan Zeynab sparkas ur föraldrahemmet, misshandlas och i värsta fall bli offer för hedersmord. Även om någon sådan fara inte vore å färde, är rättsvägen lång, tung och förnedrande att vandra, - för mycket så för en invandrarfamilj med klena språkkunskaper.
Nyligen kom det fram att invandrarbarn enligt ett forskningsresultat får stå ut med mera sexuellt våld än barnen till ursprungsbefolkningen. Kom inte med något svammel om att det bara är frågan om muslimska pappor som våldtar sina egna barn. Det är klart som korvspad att en stor del av dessa brott begås av inhemska nidingar. Men det här får man inte tala om, eftersom premiärministern har för mycket bråttom att sammankalla krismöten när någon invandrarkille får för sig att hångla med en infödd tjej.