Venäjän ystävät, keitä he ovat?

(julkaistu alkujaan Paljastetun blogissa 3. marraskuuta 2014)

Venäjän ”ystävät”, keitä he ovat?

Tervepä terve taas täältä Paljastetun ulkomaantoimituksesta. Venäjä valmistautuu jälleen lavastamaan vähän kansantahtoa valtaamilleen alueille, aivan kuten se Stalinin johdolla ja toisella brändillä teki Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolan entisillä itäalueilla toisen maailmansodan alkuvaiheissa. Vaalifarssia ”tarkkailemassa” on joukko Venäjän ystäviä lännestä. Keitä he ovat? Tutkiva tietää. Sieltä on bongattu seuraavanlaisten ryhmien akkreditoidut edustajat. Kaikki ovat saapuneet Ukrainan alueelle laittomasti, itärajan kautta.

• Ataka eli Hyökkäys on bulgarialainen fasistipuolue. Puoluetta on luonnehdittu niin äärioikeistolaiseksi kuin äärivasemmistolaiseksikin. Koska ollaan Bulgariassa, jossa vallitsi kommunistiaikoina jopa sen viiteryhmän keskitasoon verrattuna äärimmäisen tiukka ja säälimätön diktatuuri, on selvää että vanhaan paluuta haluavan taantumuspuolueen on käytännössä haluttava paluuta kommunismiin. Muutenkin puolue vaikuttaa joltain ylivedetyltä venäläisen äärinationalismin parodialta juutalaisvastaisuuksineen, romanivastaisuuksineen, vapaamuurarivastaisuuksineen, turkkilaisvastaisuuksineen ja muslimivastaisuuksineen. Vihollislistalla ovat ilman muuta myös EU ja kansainvälinen kapitalismi. Atakan porukoissa näitä tietysti vanhalla rutiinilla pidetään juutalaisten juonena, kuinkas muuten. Siteet ortodoksiseen kirkkoon ovat luonnollisesti vahvat (tämä on osa sitä tahatonta venäläisparodiaa). Atakalla on kohtuullisen iso parlamenttiryhmä, mutta mitenkään kiistattoman menestyksekäs se ei ole – viime vaaleissa se tippui EU-parlamentista. Se ei ole Bulgarian ainoa nationalistinen äärioikeistopuolue, mutta perinteikkäämpi ja aatteellisempi kilpailija VMRO ei ole pärjännyt vaaleissa ollenkaan. (VMRO:n nimi on lyhennetty ”Sisäistä vallankumousjärjestöä” tarkoittavista bulgarian tai makedonian kielen sanoista: alkujaan Makedoniassa toimi tämän niminen panbulgarialainen taistelujärjestö, jonka tarkoituksena oli liittää Makedonia Bulgarian osaksi. Se ei onnistunut, mutta tuolla kirjainlyhenteellä on sen verran symbolista hohdetta, että nationalistit niin Bulgariassa kuin Makedoniassa käyttävät sitä puolueensa nimenä.)

Lähde/source: Wikipedia. 

• Forza Italia – tämähän on se Berlusconin pulju. Forza Italia oli muutaman vuoden talviteloilla kun Berlusconi perusti sen tilalle uuden järjestön, mutta nyt vanha on palannut kuvioihin. Kuten varmaan kaikki muistavat, Forza Italia ei ole oikeistoradikaali, vaan pikemminkin epäpoliittisella tavalla populistinen ”viihdettä ja seksiä kaikille ja sitä jälkimmäistä varsinkin meidän Silviolle” -puolue. Talviteloilta palattuaan Forza Italia on ottanut aiempaa liberaalimman linjan. Esimerkiksi homoliittojen kannattaminen on Forza Italian piirissä sallittua. Venäjä-myönteisyys perustunee ajatukseen, että Silvio on kyllin kova kauppamies tekemään bisnestä vaikka Putinin kanssa.

Volen Siderov, bulgarialaisen Ataka-puolueen puheenjohtaja, tapaamassa Marine Le Peniä. Lähde/source: HomoByzantinus, Wikipedia.

• Jobbik Magyarországért Mozgalom. Jobbik tarkoittaa kahdesta vaihtoehdosta parempaa, Magyarország on Unkari, -ért on kausaalifinaalisijan pääte, joka siis tarkoittaa 'varten', ja Mozgalom on yhteiskunnallinen tai poliittinen liike. Puolueen nimi tarkoittaa suomeksi ”Liike paremman Unkarin puolesta”. Tämän surullisen kuuluisan äärioikeistopuolueen ohjelma on EU-vastainen, juutalaisvastainen, kapitalismivastainen ja suomalaisvastainen. Aivan: suomalaisvastainen. Puolueen piirissä näet uskotaan unkarilaisten olevan turkkilaiskansojen kielisukulaisia ja teoria suomen ja unkarin kielten sukulaisuudesta tyrmätään ”kommunismina”. Puolueen ”kansallissosialistinen” linja kyllä viittaa siihen, että sen kannatus perustuu pitkälti neuvostoaikojen nostalgiaan (mutta kyllähän persutkin täällä meillä haikailevat takaisin YYA-aikoihin). Jobbik vaatii myös unkarilaisten vähemmistöjen asuttamien alueiden irrottamista naapurimaista ja liittämistä Unkariin.

Gábor Vona puhuu Jobbikin puoluekokouksessa 2017. Lähde/source: Newaccount1810, Wikipedia.

• KKE on virkistävänä vaihteluna tälle muulle porukalle ihka aito kommunistipuolue, Kommounistiko Komma Elladas eli Kreikan kommunistipuolue. [Myös Kultainen aamukusi, ei kun Kultainen aamunkoi, on nykytietojen valossa Venäjän halukas käsikassara, mutta Krimin kansanäänestystä valvomassa se ei ilmeisesti ollut mukana.] Kreikan suositumpi laitavasemmistopuolue Syriza eli Synaspismos Rizospastikis Aristeras (Radikaalivasemmistolainen koalitio) ei ole sama puolue kuin KKE, vaikka venäläismielisyys ja lattea USA-kriittisyys ovat tietysti kreikkalaisessa politiikassa niin valtavirtaisia ilmiöitä, että molempia luulisi piisaavan myös Syrizan piirissä. Kreikan kommunistit ovat maan perinteikkäin vasemmistopuolue. Näyttäisi vähän siltä, että kommunistit ottivat maassa sen aseman, joka moniaalla muualla oli sosiaalidemokraattisilla työväenpuolueilla, koska Kreikan poliittiset olot olivat niin kärjistyneet kuin olivat. Itse asiassa KKE aloitti uransa sosialistisen työväenpuolueen nimellä ja siirtyi vasta vähän myöhemmin kommunistipuolueeksi – mahdollisesti pikemminkin raa'asta valtapoliittisesta harkinnasta kuin aatteellisista syistä. Toisen maailmansodan aikana Kreikan kommunistit organisoivat vastarintaliikkeen saksalaismiehittäjien päänmenoksi: kommunistijohtoiseen vastarintaliikkeeseen liittyi tuolloin myös paljon Kreikan armeijan upseereja. Toisen maailmansodan lopussa tämän vastarintaliikkeen ja Englannin tukeman Kreikan porvarillisen hallituksen välille syttyi sisällissota, joka jätti jälkeensä monenlaista katkeruutta ja poliittista leppymättömyyttä; sen tunnetuin seuraus oli Kreikan sotilasjuntta-aika 1960-70-luvun vaihteessa. Suhde Neuvostoliittoon sai KKE:n jo juntan aikana hajoamaan ”sisäiseen” (neuvostokriittiseen) ja ”ulkoiseen” (neuvostomyönteiseen) siipeen; ”sisäinen” KKE on sittemmin siirtynyt muihin vasemmistoliikkeisiin (aiempi Synaspismos ja nykyinen Syriza). Nykyinen KKE lienee ennen kaikkea ”ulkoisen” liikkeen perillinen. Tämä selittää myös sen halua toimia Venäjän kanssa yhteistyössä.

Kreikan kommunistisen puolueen (Kommounistiko Komma Elladas) kannatus ja perinteet ovat pitkälti peräisin toisesta maailmansodasta, jonka aikana kommunisteilla oli johtava asema vastarintaliikkeessä. Kommunistisen vastarintaliikkeen johdossa oli Thanasis (Athanasios) Klaras, joka käytti salanimeä Aris Veluhiotis tai "Kapitan Aris". Kuvassa Kapitan Aris sotajournalisti Dmitri Kesselin valokuvaamana. Lähde/source: Wikipedia.

• LDPR. Tämä on venäläinen puolue, ja lyhenne tulee sen vanhasta pellenimestä Liberal'no-Demokratitšeskaja Partija Rossii, eli Venäjän liberaalidemokraattinen puolue. Nykyään se käyttää lyhennettä avaamattomana, ja sen virallinen nimi on vain ”Poliittinen puolue LDPR”. Muistamme tämän puolueen jo parin vuosikymmenen takaa Suomen itsenäisyyden kyseenalaistajana. Puoluetta johti siihen aikaan sama tyyppi kuin nytkin eli räyhäri ja törkypopulisti Vladimir Žirinovski. Puolueen linjakin on suurin piirtein entinen, eli tavoitteena on Venäjän palauttaminen suurvallaksi ”luonnollisissa rajoissaan”. Mehän tiedämme hyvin, mitä se sellainen tarkoittaa. Puolue esittää mielellään sorrettua oppositiopuoluetta retoriikassaan, mutta käytännössä se on Putinin nöyrä sylikoira.

Vladimir Žirinovski. Lähde/source: Wikipedia.

• PCN – Parti communautaire national-européen. Tämä on ranskankielinen belgialainen puolue, jota johtaa entinen FANE-puolueen aktiivi Luc Michel. (FANE, Fédération d'action nationale et européenne, oli kuusikymmenluvulla Ranskassa perustettu organisaatio, joka oli vanhan koulukunnan juutalaisvastaisuuksineen häpeämättömän avoimesti natsistinen; sen taustalla oli Ranskan Algerian-sodan innoittama äärioikeistoaalto, johon liittynyt terrorismi puolestaan inspiroi Frederick Forsythia kirjoittamaan klassikkojännärinsä Shakaali.) PCN on entisten maolaisten ja entisten uusnatsien yhteispulju. Se ei korosta varsinaista rasismia aatteessaan, vaan pyrkii ennen kaikkea totalitaariseen, koko Euroopan kattavaan diktatuuriin – sitä onkin luonnehdittu kansallisbolševistiseksi järjestöksi. Juutalaisvastaisuus lienee mukana kapitalismikritiikiksi seliteltynä, jotta se kelpaisi vanhoille kommunisteillekin. Yhteistyösuhteita on ollut esimerkiksi arabimaailman diktaattoreihin, mutta myös Vlaams Belangiin.

PCN:n logo. Lähde/source: Rangers13, Wikipedia

• Pokret za Srbiju tarkoittaa ”Liike Serbian puolesta”. Se tuntuu olevan erään Vladimir Kršljaninin oma pulju. Kršljanin on Anton Šehovtsovin blogin mukaan äärioikeistolainen, mutta toisaalta esiintyy netissä lähinnä Natoa hysteerisesti vihaavien läntisten äärivasemmistopuljujen sivuilla huutamassa, kuinka Yhdysvallat ja länsi ”sortavat ja miehittävät” Serbiaa. Muuten Kršljanin ja hänen liikkeensä ovat niin marginaalinen ilmiö, että edes Wikipedia ei vaivaudu noteeraamaan kumpaakaan.

• Rassemblement bleu Marine on Marine Le Penin vanhasta puolueesta ja samanhenkisistä pikkupuolueista koottu ryhmittymä. Kaikki RBM:n aktiivit eivät ole leimallisesti äärioikeistolaisia; Marine Le Pen on viime aikoina profiloitunut vahvasti venäläisten ystävänä, ja tämä kokoomaryhmä lieneekin enemmän venäläismielisen kuin kansalliskonservatiivisen oikeiston järjestö.

• REKOS. Lyhenne tulee reformikonservatiiveista (Die Reformkonservativen). Tämä on niitä itävaltalaisia äärioikeistopuolueita, jotka irtautuivat Jörg Haiderin poliittisesta imperiumista sen jälkeen kun suuri johtaja itse oli homoklubilta palaillessaan ajanut kuolonkolarin kännipäissään nopeusrajoituksia rikkoen. Haider tuli kansainvälisesti tunnetuksi muslimivastaisuuden julistajana, mutta aloitti lietsomalla vihaa kotimaista vähemmistöä (Kärntenin maakunnan sloveeneja) vastaan. Mitä tulee REKOSiin, se on käytännössä johtajansa Ewald Stadlerin henkilökohtainen valitsijayhdistys.

Ewald Stadler. Lähde/source/Bildquelle: Martin Kraft, Wikipedia

• Slovenský zväz protifašistických bojovnikov eli Slovakian fasisminvastaisten taistelijoiden liitto (kyllä vain, ”slovakialainen” on slovakiksi slovenský, eli minä en tässä suinkaan sekoita Slovakiaa Sloveniaan). Järjestöstä on vaikeaa löytää sellaista informaatiota, joka ei olisi a) slovakiksi ja b) sen omien sivustojen propagandaa. Slovakian puolustusministeriöön sillä ainakin on läheiset yhteydet. Joka tapauksessa se on sotaveteraanijärjestö, jonka voinee odottaa olevan eetokseltaan aika lähellä vanhaa kommunistivaltaa.

• Srpska napredna stranka tarkoittaa Serbian edistyksellistä puoluetta. Se on valtavirtaisin Itä-Ukrainan äänestystä seuraavista puolueista – ainakin sen johtaja Aleksandar Vučić on tällä hetkellä Serbian pääministeri. Se ei myöskään ole mikään varsinainen tapponationalistipuolue, vaan Eurooppa-myönteinen konservatiiviryhmittymä. Puheenjohtaja Vučićilla on kuitenkin entisyyttä kaikkein raaimpien serbialaisten kansallismielisten puolueessa, ja hänen tiedotusministerikaudellaan vuonna 1999 Serbiassa murhattiin hallituksen linjaa kritisoinut journalisti. Viime aikoina puheenjohtaja on koettanut kovasti pestä itseään puhtaaksi vanhoista synneistä ilmeisesti osana Serbian eurokelpoistuskampanjaa.

Aleksandar Vučić. Lähde/source: linkki/link

• Vlaams Belang. Tämä aiemmin Vlaams Blokin nimellä tunnettu ryhmittymä on Belgian flaaminkielisen alueen vanha äärioikeistopuolue. Puolue on nimenvaihdon jälkeen kovasti kokenut selitellä aiempaa rasismiaan parhain päin, mutta edelleenkin sieltä on kuulunut tavallisen tyylisiä möläytyksiä siitä, kuinka natsismi ei oikeastaan ollutkaan niin paha juttu tms.

• Zuerst! Tämä ei ole poliittinen ryhmä, vaan saksalainen muutama vuosi sitten perustettu uutislehti, jonka taustalla on kansalliskonservatiivisina oikeistolaisina tunnettuja toimijoita, kuten kustantaja Dietmar Munier. Munier osti aiemmin kustantamolleen Nation und Europa -nimisen kuukausilehden, joka oli ollut Saksan äärioikeiston tärkein teoreettinen ja strateginen pohdiskelufoorumi. Zuerst-lehti on ilmeisesti Munierin yritys luoda Nation und Europan tilalle valtavirrassa hyväksyttävä lehti. Zuerst on toistaiseksi onnistunut pysyttelemään lain paremmalla puolella, mutta sisällöltään se on aika tavanomaista äärioikeistolaista roskaa, jota puolustellaan yhtä tavanomaisilla iskulauseilla poliittisen korrektiuden rohkeasta kyseenalaistamisesta.

Yksi toki on joukosta poissa: meidän Bäckman. Hänen luulisi myös olevan menossa valvomaan, että itäukrainalaisten leikkivaltioiden vaaleissa äänestetään 120-prosenttisesti Venäjän ohjeiden mukaan. Mutta näyttää siltä, että Johan-ressu ei ole kyllin tärkeä tyyppi näkyäkseen seuraamillani kansainvälisillä uutissivustoilla. Häh hää.