Tommi linkitti johonkin anonyymibloggaajaan, joka käyttää pseudonyyminään erään libertaristien kumartaman auktoriteetin nimeä. Kyseisellä herralla ei tietenkään ollut muuta sanottavaa kuin ne aateveljiensä latteudet yleensä, mutta hauska esimerkki meemien kytkeytymisestä hän kyllä oli: eräässä postauksessaan hän intoili kovasti "rotujen" älykkyyseroista, mutta toisessa taas julisti poikien huonon koulumenestyksen johtuvan siitä, että koulu suosii tyttöjä ja sortaa poikia. Tietenkään tämä ei voi johtua siitä, että pojat olisivat oikeasti biologisista, kovakaapeloiduista syistä tyttöjä himmeämpiä, eihän?
No, oman kantani tähän asiaan tiedättekin: jos Amerikan mustat pärjäävät valkoisia huonommin koulussa, se johtuu tarkalleen samasta syystä kuin se, että pojat pärjäävät tyttöjä huonommin, eli negatiivisesta vertaispaineesta ja koulunkäynnille vihamielisestä öyhötyskulttuurista. Taipumus öyhöttämiseen sinänsä voi olla kromosomeihin kovakaapeloitu, ainakin poikien tapauksessa; mutta riittävän kovalla koulukurilla se on ennenkin murrettu. Kuten olen aina sanonut: nuorten oma kulttuuri ja nuorten oma maailma ovat määritelmällisesti sitä, että pikkurikollisen alut hallitsevat kaikkia muita, ja tämä fasistinen kleptokratia aikuisten tulisi määrätietoisesti repiä alas kaikkialla siellä, missä sitä kohdataan.
Luonnollisestikaan libertaristifani ei näe asiaa tällä tavalla, vaan vaatii poikien koulunkäynnin tukemista puhtaasti affirmative action -tyyppisillä toimilla, mikä tietysti on kaikkein huvittavinta. Oletettavasti hän pitää itseään myös hyvinkin itsenäisenä, kapinallisena ja kuviakaatelevaisena ajattelijana, niinkuin ne loput kaksikymmentä prosenttia Suomen väestöstä, joilla on autoritaariseen asennekokonaisuuteen kuuluva meemikettinki ajatustensa kahleena. Niiden aina samat jutut on saanut lukea jo kaksikymmentä vuotta sitten Kanavasta, eivätkä ne toistamalla parane.
On mielenkiintoista huomata, miten libertaristitkin sortuvat epäloogisuuteen. Harvempi esimerkiksi käsittelee sitä, miten libertaristisen valtion perustamisvaiheessa saavutettaisiin tasa-arvo. (Loogistahan olisi, että kaikki tasattaisiin, minkä jälkeen omaisuus saisi kasautua vapaasti. Ongelmaksi tulisi seuraavan sukupolven tasaveroisten edellytysten varmistaminen.)
VastaaPoistaKäytännössä libertaristit osoittavat siteeraamasi tapaisilla kommenteilla, että he haluavat lähinnä erikoisoikeuksia itselleen. Useimmat libertaristit ymmärtänevät jollain tasolla, että esim. Puerto Jansson olisi hyvin epätasa-arvoinen paikka. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä kuvitelmissaan nämä haaveilijat ovat tikapuiden ylimmillä puolilla. (Todellisuudessa useimmilla libertaristeilla ei riittäisi kykyjä niille nousemiseen. Jos riittäisi, he olisivat tämänkin yhteiskunnan johdossa.)
Toisaalta silloin, kun libertaristin omaa viiteryhmää sorretaan, aletaan vaatia tukitoimia. Miten joku itseään libertaristina pitävä voi vaatia minkäänsuuntaista affirmative actionia. Minulle se ei mahdu kaaliin?
Todellisuudessa useimmilla libertaristeilla ei riittäisi kykyjä niille nousemiseen. Jos riittäisi, he olisivat tämänkin yhteiskunnan johdossa.
VastaaPoistaTuo muuten on aivan totta. Tyypillinen libertaristi on sellainen ihminen, joka ei ilman hyvinvointivaltiota olisi päässyt edes sinne, missä on nyt, ja joka ei taatusti pärjäisi missään viidakon laki -systeemissä.
No eipä tunnu missään, näiden jutut menevät aina niin samaa rataa, että olen jo tottunut täydentämään puuttuvat kohdat. Eikä kannata urputtaa - samalla metodillahan se Kokkarinenkin lukee humanistien juttuja. :D
VastaaPoistaKannattaisi muutenkin tutustua libertarismiin hieman paremmin, niin jäisi tuollaiset typerät "libertaarit vain luulevat pääsevänsä tikapuiden ylimmille puolille"-heitot pois.
VastaaPoistaTuo kuulostaa samanlaiselta kuin feministien ikuinen inttäminen, että feminismiä ei saisi kritisoida, ellei ole ensin tutustunut kaikkeen siihen jätinään, jolla feministit yrittävät selittää miesvihaansa ja itsekkyyttään joksikin muuksi kuin miesvihaksi ja itsekkyydeksi. Sellaiset jutut ovat jokseenkin jonninjoutavia verrattuna siihen, millaisena miesvihana ja itsekkyytenä feminismi tosiasiassa ilmenee yhteiskunnassa.
Aivan yhtä lailla on jokseenkin jonninjoutavaa haaskata aikaa "kuuluisien libertaristien" - siis libertaristien omissa lahkolaispiireissä kuuluisien, mutta kerrankos lahkolaiset luulevat lahkoaan koko maailmaksi - kirjoitusten lukemiseen. Tosiasiassa libertarismi ilmenee suomalaisessa yhteiskunnassa Markus Janssonina, ja jos haluaa tietää kaiken oleellisen libertarismista tosiasiallisena yhteiskunnallisena vaikutustekijänä, tarvitsee lukea vain Markus Janssonia. Markus Jansson on ainoa tärkeä, merkittävä ja oleellinen suomalainen libertaristi.
Ja sama todellisuuden ja haihattelun ero pätee myös mm. islamiin ja nationalismiinkin. Vai?
VastaaPoistaÄlä yritä muuttaa puheenaihetta nyt. Kyse oli libertarismista, ts. totalitaarisesta maailmanparannusaatteesta, jota voidaan verrata kommunismiin ja feminismiin. Pysytään oikeissa kategorioissa.
Ai, siellä oli tämmöinenkin:
VastaaPoistaEi kaikkeen tarvitsekaan tutustua, ainoastaan olennaisimpiin asioihin (ei vie kauan). Ainakin se tuo uskottavuutta ja syvyyttä kritiikille.
Ei joka hörhöaatetta tarvitse ottaa niin vakavasti, että sitä pitäisi kritisoida erityisen "uskottavasti" ja "syvähenkisesti". Jos kyseessä on aate, jonka relevantein yhteiskunnallinen seuraus on Markus Jansson, aatteeseen väistämättä suhtaudutaan juuri sen mukaisesti.
Libertarismi on varsin radikaali ja vallankumouksellinenkin ideologia, joka pyrkii muuttamaan yhteiskunnan perinpohjaisesti. Koska vallitseva asiaintila on lähtökohtaisesti hyvä ja uudistukset pitää perustella, libertarismilla on todistustaakka - velvollisuus todistaa, että libertaristien kannattamat muutokset olisivat tarpeellisia ja hyödyllisiä. Niin kauan kuin libertaristit eivät pysty kertomaan, miksi suuri joukko kohtuullisen tyydyttävästi toimivia yhteiskunnallisia järjestelmiä ja instituutioita pitäisi purkaa - siis minkä muun kuin libertaristidogmien takia - ja niiden tilalle pystyttää utopia, jonka toimivuudesta ei ole mitään muuta takeita kuin libertaristiuskonnon pyhät kirjoitukset, libertaristit ovat ja pysyvät yhteiskunnallisesti irrelevanttina ja tarpeettomana höyrypäälahkona, joka ei kuulu politiikan, vaan korkeintaan poliisitoimen asialistalle - toteuttamiskelvottomia utopioita tarjoilevilla poliittisilla lahkoilla kun on tapana ennemmin tai myöhemmin ajautua rikoksiin ja terrorismiin.