Kaikki naiset ovat huoria, kaikki miehet huoran pokia

Olen jo sanonut mielipiteeni prostituutioasiakkuuden kieltävästä laista, eli minusta se on hölmö idea, joka ainoastaan heikentää prostituoitujen asemaa. Susanna Rahkosen blogissa esiintyvät ala-arvoiset, epähumaanit ja epäloogiset miesvihan purkaukset ovat vahvistaneet minua tässä vakaumuksessani. Joku Rahkosen keskustalaista vastustajista on haukkunut häntä sosialistiksi, mutta näkisin itse, että juuri prostituutioasiakkuuden kieltävää lakia on inspiroinut jokin aivan muu kuin sosialismi. Vika on pikemminkin siinä, ettei olla tarpeeksi sosialistisia. Silloin kun sosialismi tai työväenliike joukkoliikkeenä kehittyi, yksi sen merkittävistä sisällöistä oli nähdäkseni työväenluokan omatoiminen pyrkimys osansa parantamiseen, jotta ei tarvittaisi tyytyä herrasluokan hyväätarkoittavien edustajien tarjoamiin almuihin. Noissa almuissa kun on se paha vika, että niitä tarjotaan silloin kun tarjotaan, ja niiden vastaanottaja saattaa esimerkiksi joutua alentumaan erilaisiin nöyryyttäviin anomisseremonioihin ennen kuin apua saa. Sosialismin perusajatuksena oli käsittääkseni alkujaan se, että kenenkään ei tarvitse kohtuuttomasti nöyryyttää itseään elatusta saadakseen, ja että hänellä tulee olla mahdollisuus reilusti vaikuttaa palkkansa suuruuteen ja työrasituksensa kohtuullisuuteen. Ennen kaikkea oleellista oli sen myöntäminen, että työntekijä itse tietää parhaiten, mikä hänelle on hyväksi, ja että hänen tulee voida yhteistyössä muiden samassa asemassa olevien kanssa liittoutua vaatimaan parannuksia.

Seksinostokieltolakia on kuitenkin ajettu läpi yläluokkaisen säälittelyn hengessä. Prostituoitu on aina surkea ja kurja uhri, jota tulee holhota ja jolle ei saa jättää minkäänlaista sananvaltaa omiin asioihinsa. Prostituoitujen oma ammatillinen yhteenliittyminen nähdään uhkana ja prostituoitujen liiton toimintaan aktivoituneet henkilöt demonisoidun seksiteollisuuden käskyläisinä. Eduskunnan hienostorouvat tietävät taas kerran tavallista työläisnaista paremmin, mikä hänelle on hyväksi.

Myös Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan Man-listalla prostituutio on puhuttanut. Keskustelua on hallinnut ns. profeministimiesten itkua vääntävä propaganda, jossa toistellaan iskusanoja hyväksikäytöstä ja kansainvälisestä rikollisuudesta. Mieleen tulee se, mitä Arawn taannoin kirjoitti raamattupiirissä vallitsevasta atmosfääristä: siellähän esimerkiksi kaikki yritykset analyyttisesti ymmärtää ei-kristillisten ihmisten maailmaa törmäävät itkuiseen torjuntaan, koska noiden pakanaraasujen mielletään elävän ahdistavan, kouristuksenomaisen taikauskon aiheuttamassa pelossa, näkevän kauhut kaikkialla ja kokevan maailman arvaamattomien mörköjen asuttamana valtakuntana. Parannuksena tähän tilanteeseen esitetään sitten päättäväinen ja kovakourainenkin käännyttäminen ainoaan oikeaan uskontoon, ts. kristinuskoon, ja kaikkia, jotka epäilevät tämän toimenpiteen mielekkyyttä, syytetään kärsivien ja pelkäävien ihmisten jättämisestä ahdistustaan kärsimään.

Sinänsähän huoli pakanoiden hengellisestä hädästä uhkaavan henkimaailman kauhujen edessä on ymmärrettävä ja kristinuskon aatehistorian mukainen. Mutta noiden käännyttäjien olisi sopinut arvostella myös kristinuskon liepeillä loisivia taikauskoisia käsityksiä demonisista henkivalloista, joita itse suoraan sanoen pidän gnostilaisuuteen verrattavana harhaoppina: kuitenkin, kuten esimerkiksi blogista Saastainen huone voimme lukea, jopa teologisesti koulutetut ihmiset kiusaavat rutiininomaisesti nuoria ihmisiä kansoittamalla maailman tällaisilla hirviöillä - ilmeisesti siksi, että se on niin paljon helpompaa kuin heidän innostamisensa mutkikkaisiin eettisiin pohdiskeluihin; ja tunnetusti myös rippileiriä johtavan hengellisen auktoriteetin on helpompi valita Saatanan lavea tie kuin se kivinen polku. Innokkaat uskovaiset nuoret eivät osaa mieltää tällaisilla henkivalloilla operointia samanlaiseksi taikauskoiseksi pelotteluksi kuin se, jolta pakanaparat halutaan pelastaa - eivät halua nähdä sitä paksua parrua omassa silmässään.

Hiukan samanlainen tekopyhyys vaivaa myös tämän kieltolain kannattajia. Ei haluta nähdä prostituutiota osana inhimillisen seksuaalisuuden moninaisuutta, johon kuuluu nautinnon ja onnen lisäksi myös kärsimystä, epäoikeudenmukaisuutta, riistoa ja hyväksikäyttöä. Ei haluta nähdä sitä potentiaalisena osana myös omaa seksuaalisuutta, vaan jopa prostituution seksuaalinen luonne halutaan kieltää ja koko touhu leimata pelkäksi pahojen miesten harjoittamaksi itsetarkoitukselliseksi hyväksikäytöksi ja nöyryyttämiseksi. Koska miehet on feministisessä propagandassa leimattu demonisiksi hirviöiksi, jotka tuhoavat, särkevät ja rääkkäävät pelkästä pahantekemisen ilosta, tämä absurdi asetelma menee täydestä kuin väärä raha ainakin.

Todellisuudessa tietenkin selvän hyväksikäyttävän ihmiskauppaprostituution ja moraalisesti moitteettoman, nautinnon ilosta, rakkaudesta ja/tai lastensaamistarkoituksessa harjoitettavan vapaaehtoisen sukupuolielämän välillä on leveä harmaa vyöhyke. Juuri siitä syystä laki on susi - se toimisi, jos prostituutio olisi oikeasti kvalitatiivisesti erillään legitiimistä seksielämästä, mutta todellisuudessa suuri osa prostituutiosta tapahtuu harmaalla vyöhykkeellä. Niinpä lain vaatijoiden on kovalla äänellä ja usein asiattomin, solvaavin argumentein selitettävä prostituutio legitiimin sukupuolielämän ulkopuolelle. Kaikkein vähiten halutaan myöntää sitä mahdollisuutta, että prostituutiolla koskaan olisi mitään tekemistä oman sukupuolielämän kanssa.

Harmaan vyöhykkeen olemassaolo on kuitenkin ilmeinen. On selvää, että länsimainen äijänrähjä, joka asettuu Bangkokiin nauttimaan paikallisten neitosten tarjoamista iloista, on yksiselitteisesti poka ja turska ja hyväksikäyttäjä. Thaimaassa on oma seksuaalipoliittisten pakolaisten yhteisö, joka ulkopuolisten kuvauksista päätellen kelpaa feministisen propagandan absurdeimpien väitteiden todistukseksi. Kyseisten miesten maailma ja arvot ovat kuitenkin jopa minunlaiseni armottoman antifeministin näkökulmasta jokseenkin surrealistisia luonteeltaan samalla tavalla kuin esimerkiksi hurrivihaajien, rasistien, uusnatsien, lahkouskovaisten ja äärifeministien arvot: kyseessä on maailmasta tietoisesti erillistynyt, patologinen yhteisö, jota pitäisi verrata mieluummin spurguihin kuin tavallisiin miehiin - suurin ero on, että näillä spurguilla on rahaa.

Kuitenkin kehitysmaihin suuntautuvassa seksiturismissakin on selvästi vähemmän ilmeisiä tapauksia. Monet keskiluokkaisissa, profeminismin kaltaisiin aatteisiin taipuvaisissa maailmanparantajapiireissä liikkuvat miehet harrastavat kehitysmaissa reppuselkäturismia ja vapaaehtoistoimintaa, jonka he tietenkin mieltävät ekologisesti kestäväksi ja oikeudenmukaiseksi. No, minäpä kerron erään tosijutun: yksi niistä latinalaisamerikkalaisista sähköpostikirjekavereistani, jotka ilmoittautuivat avukseni espanjan opiskeluun, oli nicaragualainen tyttö, jolla oli ollut suomalainen, aikuinen "poikaystävä" kun hän oli ollut (varmaan nicaragualaisen suojaikärajankin nojalla) selvästi laittomassa 13-14 vuoden iässä. Tyttö oli selvästi asiasta traumatisoitunut, jopa siinä määrin että hänen kanssaan ei pitemmän päälle jaksanut kirjoitella - hän oli välillä äärimmäisen ystävällinen, välillä hankala ja kiukutteleva, ja hän tietenkin myös teki minulle seksuaalisia ehdotuksia tarkoituksenaan päästä Suomen lihapatojen ääreen. (Koska en oikeastaan pitänyt hänestä, en rohkaissut moiseen. Kolmeakymmentä lähestyvä perulainen kirjeenvaihtotoverini, joka oli selvästi tasapainoinen ja aikuinen ihminen ja sitä paitsi aika huumorintajuinen, oli sitä vastoin jopa vähällä saada minut vakavasti kiinnostumaan, vaikka hänenkin seksijuttunsa olivat hämmentäviä ja rasittavia ja synnyttivät vaikutelman kullankaivajasta, kenties jopa prostituoidusta.) "Poikaystävä" oli ilmeisestikin ollut jonkinlainen vapaaehtoistyöntekijä, joka mielsi touhunsa "romanssiksi", kukaties jopa mystiseksi yhtymiseksi kiehtovaan Nicaraguan maahan. Mitä todennäköisimmin tuollainen mies ei olisi Suomessa ajatellutkaan lapsen tai varhaisteini-ikäisen hyväksikäyttämistä, veikkaanpa että hän oli kova profeministikin. Varmasti hän myös kauhisteli prostituutiota.

Reippaat reppuselkäturistit harrastavat paljon "romansseja" paikallisten naisten kanssa. (Jätetään nyt homoseksuaalit ja heteronaisturistit huomion ulkopuolelle, koska he eivät ole relevantteja pointtini kannalta.) Itse asiassa nämä romanssit ovat silkkaa prostituutiota, mutta on tavallista, ettei reppuselkäturisti miellä niitä sellaisiksi. Luultavasti hänellä on monissa tapauksissa kokonainen new age -paskapuheretoriikan muuri, jonka taakse hän voi piiloutua, jos joku epäilee hänen ostaneen itselleen tytön Takamaastanin tai Boliguayn tyttömarkkinoilta. Ehehei, hänellä oli romanssi, tyttö tuli omasta tahdostaan häntä iskemään, ja jos hän sitten antoikin tytölle rahaa, niin tottahan toki hänen velvollisuutensa rikkaasta länsimaasta tulleena turistina on auttaa köyhän maan köyhää neitoa. On varsin mahdollista, että tällainen mies on seksuaalisesti niin osaava, että hän pystyy tuottamaan neidolle seksuaalista nautintoa. Tai sitten tyttö vain on hyvä feikkaamaan orgasmia. Mutta sehän kuuluu hyvän huoran ammattitaitoon.

On tosiaankin olemassa miehiä, jotka eivät tiedä olevansa huoran pokia. Tai on tilanteita, joita mies - ja kenties nainenkaan? - ei miellä yksiselitteisesti prostituutioksi, mutta joissa raha kuitenkin vaihtaa omistajaa. On prostituoituja, jotka eivät tiedä tai miellä olevansa prostituoituja. Esimerkiksi Pro-tukipistettä käsitelleissä artikkeleissa on useammin kuin kerran mainittu, että sinne ottaa yhteyttä naisia, jotka pitävät itseään erikoistapauksina eivätkä tiedä, kuuluvatko heidän asiansa Pro-tukipisteelle ollenkaan, "en minä nyt oikein tiedä, olenko minä tällä alalla". Kuitenkin asianomainen nainen on saattanut jo parin vuoden ajan toimia hyvinkin ammattimaisesti prostituoituna. Hän vain ei itse koe asiaa niin, koska hänkin on tottunut ajattelemaan, että "prostituoitu" on katuojassa hytisevä narkomaani, jolla ei ole minkäänlaista elämänhallintaa eikä kykyä vaikuttaa asioihinsa. Lisäksi olot, joiden puitteissa hän on ajautunut prostituoiduksi, ovat saattaneet hänen mielestään olla niin henkilökohtaiset ja ainutlaatuiset, ettei niitä voi verrata "oikeiden prostituoitujen" traumaattiseen taustaan.

Tarinan opetus on, että kaikki naiset tosiaan ovat (potentiaalisia) huoria ja kaikki miehet (potentiaalisia) huoran pokia. Minä en oikeastaan ole parempi kuin ne miehet, jotka asioivat huorissa. Esitän asian mielelläni itselleni niin, että olen kieltäytynyt käymästä huorissa jonkin miehisen kunniantunnon takia - OIKEAN MIEHEN on aina saatava ilmaiseksi, tiedättehän. Mutta aivan yhtä hyvin asian voi tulkita niin, että olen ollut liian nynny moiseen. Vastaavasti naislukijani ei pohjimmiltaan ole sen parempi kuin huora, tai ei ainakaan voi väittää, että on jokin näkymätön, ylittämätön ja absoluuttinen linja, joka erottaa hänet huorasta.

Prostituution aiheuttamia ongelmia lievitettäessä pitäisikin lähteä siitä, että kaikki me saatamme joutua prostituoimaan itseämme tai käymään huorissa - että kukaan meistä ei ole maagisella tavalla liian hyvä moiseen. Siksipä kaikkien tulisi tykönänsä miettiä, millaisen lainsäädännön haluaisi olevan voimassa, jos itse olisi huora tai huoran poka.

Luonnollisesti feministit ja profeministit, jotka luulevat olevansa moraalin ainoita omistajia, eivät vaivaudu miettimään asiaa tästä näkökulmasta. He kun eivät taida tuntea sitä vapahtajaa, joka liikkui huorien ja alempitasoisten miesten seurassa.