En taida saada tuota edellistä kirjoitusta ikinä valmiiksi, vaikka aioin laatia siitä lopultakin kattavan periaatteellisen manifestin antifeminismilleni. Muuan irlantilainen korkean tason poliitikko oli nimittäin kiinnostunut Irlannin kielipolitiikkaa koskevista mielipiteistäni ja ehdotuksistani, joten joutunen velvollisuudentunnosta laatimaan häntä varten mietinnön tapaisen. Hiukan olen kyllä käärmeissäni kyseiselle herralle siitä, että hän ei ilmeisestikään vaivaudu kysymään suoraan irlantilaisilta kieliaktivisteilta, saati lukemaan Irlannin sosiolingvistiikkaa käsitteleviä tutkimuksia. Reiluna miehenä aion toki varustaa kaikki viimeaikaisessa iirinkielisessä nettikeskustelussa kuulemani argumentit lähdeviitteellä.
Kirjoitan joskus vielä absurdin romaanin seuraavasta aiheesta: rupisesta opiskelijaloukosta käsin mies hallitsee koko maailmaa niiden epämuodollisten sähköpostituttavuuksien kautta, joita hän on netissä vahingossa muodostanut maailman silmäätekeviin. Kyseinen kaveri voisi samanaikaisesti neuvoa Israelin pääministeriä ja palestiinalaisia terroristeja, ensinmainittua hepreaksi ja jälkimmäisiä arabiaksi toki. Koko ajan hän kuitenkin elää edelleen vähävaraisehkoa elämää ahtaassa asunnossa eikä saa pennin hyrrää palkkioksi niistä hyvistä neuvoista, joita hän antaa konfliktien osapuolille. Pikkuhiljaa hän sovittelee kaikki syväänjuurtuneimmatkin ristiriidat pois, ja kunnian ja Nobelin palkinnon saavat aina ihan eri tyypit, ne joita hän on neuvonut. Romaanin lopussa hän voisi saada häädön kämpästään ja joutua taivasalle spurgujen sekaan.
Kirjoita, kuulostaa hyvältä kirjalta.
VastaaPoista