Keskiviikkona kävimme Marian kanssa tapaamassa ystävääni neiti von Schweizer-Gesetziä (peitenimi), joka leipoo erinomaisia korvapuusteja. Valitettavasti hän asui hissittömän vanhan talon neljännessä kerroksessa, joten taisimme molemmat olla uuvuksissa raahauduttuamme sinne ullakolle kahteen kertaan - toisen kerran pyytämään portin avauskoodia, koska lähtiessämme se oli jo lukittu.
Torstaina menimme kuuntelemaan Åbo Akademin yhdenaikaisen venäjänlehtorin Zinaida Lindénin esitelmää uudesta (ruotsinkielisestä) romaanistaan, joka kertoo ilmeisen hulppealla absurdilla otteella venäläisen sumopainijan kohtaloista.
Nyt perjantaina jätin kauheana sovinistina Marian kotiin laittamaan ruokaa lähtiessäni Tommipommia tapaamaan, koska hän päättikin sitten pyrähtää erikseen täällä Turussa päättämässä Nuorten naisten fasistinen pahuus -kiertueensa. Sen kunniaksi pukeuduin NNFP-paitaani. Dublin-pubiin emme kylläkään menneet, vaan pariin muuhun kaljoittelemoon - Koulu-ravintolaan ja eräällä joenvarren kaljalaivalle. Join kohteliaisuudesta muutaman tuopin, kuten tapanani on tällaisissa tilanteissa. Auringonpaiste kuitenkin uuvutti minut siinä määrin, että tipuin sängynpohjalle heti kotiin päästyäni.
Marialla on kännykkä, minulla ei.
VastaaPoista