An dóigh is fearr leis an teanga a mhúineadh

Hiski tuossa juuri ihmetteli, pitäisikö hänen yrittää päästä yhteyteen (unio mystica?) sisäisen irlantilaisensa kanssa opettelemalla iiriä. Kun en ole jaksanut aikoihin kirjoittaa blogimuotoista iirin kielen nettikurssiani - se kylläkin löytyy edelleenkin netistä, http://iirikurssi.blogspot.com - velvollisuuteni lienee ainakin pohtia, mikä olisi toimivin tapa opettaa iiriä kansalle, joka pimeydessä vaeltaa.

Oikeinkirjoituksen suhde ääntämiseen ei, toisin kuin väitetään, ole iirin suurin vaikeus. Edesvastuuttomat propagandistit väittävät, että iirin oikeinkirjoitus on kauempana ääntämisestä kuin englannin, eli kuten limerikki sanoo:

There was a man from Dún Laoghaire,
who had an interesting theoghaire
that the language of Erse
has a shortage of verse
because the spelling makes poets so weoghaire.

Selitys: "theoghaire" = theory, "weoghaire" = weary. "Erse" on oikeastaan skottienglannin yhteisnimitys iirille ja skottigaelille, jota nykyään pidetään haukkumanimenä - skottigaeli on Gaelic ja iiri on Irish.

Todellisuudessa iirinkielisiä runoilijoita on liikaa - Máirtín Ó Cadhain, joka oli yhtaikaa iirin James Joyce ja Seán Ó Faoláin (Seán Ó Faoláin, alun perin nimeltään John Whelan, ei kirjoittanut iiriksi, vaan englanniksi), sanoi muistaakseni jotain sensuuntaista, että iiri tarvitsee paksuja kirjoja kirjoittavia eepikkoja, ei suinkaan harmittomia nelirivisiä runoja kirjoittavia lyyrikkoja. Ja mitä sitten tulee oikeinkirjoitukseen, iirin oikeinkirjoitus voi olla pelottavan näköinen, mutta toimii englantiin verrattuna kohtuullisen hyvin. Dún Laoghairen nimessä jälkimmäinen sana kirjoitetaan sitä paitsi historiallisista syistä noin monimutkaisesti; jos nimi noudattaisi yleisiä oikeinkirjoitusperiaatteita, se kuuluisi Dún Laoire.

Iirin perusvaikeus on kopulan ja tá-verbin ero. Kopulalla tarkoitetaan sitä iirin olla-verbeistä, joka ei oikeastaan ole verbi, vaan pikemminkin erillinen sanaluokka. Kopulalla käännetään suomen olla silloin kun kyse on pysyvästä, olemukseen kuuluvasta olemisesta. Käytännössä sillä yhdistetään ennen kaikkea substantiiveja toisiinsa:

Is bia úll. Omena (úll) on ruokaa (bia).
Is toradh é an t-úll. Omena (úll) on hedelmä (toradh).
Is mise Panu. Minä (mise) olen Panu.
Is é George W. Bush Uachtarán na Stát Aontaithe. George W. Bush on Yhdysvaltain (na Stáit Aontaithe; muoto na Stát Aontaithe on monikon genetiivi) presidentti (Uachtarán).

Kaksi ensimmäistä ovat luokittelulauseita. Luokittelulauseen sanajärjestys on periaatteessa is - predikatiivi - subjekti, joskin sekä predikatiivi että subjekti lienevät tässä vääriä termejä. Jos luokittelemme ainesanan - úll, "omena", on ensimmäisessä lauseessa ainesana - emme tarvitse muuta kuin kopulan, predikatiivin ja subjektin, tai pikemminkin kopulan, luokiteltavan (úll, omena) ja luokan (bia, ruoka). (Se, että omena on ainesana, ilmaistaan suomenkielisessä versiossa partitiivilla: omena on ruokaa.) Jos luokittelemme konkreettista, laskettavissa olevaa esinettä, asia on hieman mutkikkaampi. Silloin luokittelemme kaikki tällä sanalla kuvattavissa olevat kohteet: omena on hedelmä. Nyt omena-sana (úll) on varustettava määräisellä artikkelilla, koska koko omenoiden laji määritellään hedelmäksi, ja se laji on tunnettu ja määräinen. (Tai ainakin spesifinen. Eräissä yhteyksissä iirin määräinen artikkeli ilmaisee pikemminkin spesifisyyttä kuin määräisyyttä.) Koska úll on vokaalilla alkava maskuliini, määräisen artikkelin (an) perään lisätään t-, siis an t-úll. Tämä määräinen omena kuuluu sitten "suojata" ns. flankkeeraavalla pronominilla, joka noudattaa pääsanansa sukua ja lukua, siis é (yksikkö, maskuliini). Ja saamme lauserakenteen Is toradh é an t-úll, sananmukaisesti "on hedelmä se omena".

Mitäs jos haluamme sanoa "Hän on mies"? No se ei ole vaikeaa: Is fear é. Flankkeerauspronomini muuttuu vain ihan oikeaksi pronominiksi. Toisessa variantissa määräisen tai spesifisen substantiivin paikalla on erisnimi. Kun haluamme sanoa iiriksi "Ilkka Kokkarinen on kanadalainen luennoitsija", kanadalainen luennoitsija on ilman muuta luokka, eli Ilkka K. luokitellaan yhdeksi kanadalaisten luennoitsijoiden joukkoon kuuluvaksi alkioksi, kuten alakoulun matematiikassa sanotaan. Kanada on iiriksi tietenkin vain englannin "Canada" iirin ääntämisen mukaan kirjoitettuna, siis Ceanada, ja tästä saamme vaivatta kansallisuusadjektiivin Ceanadach. Luento on iiriksi léacht - mitä ilmeisimmin samaa latinasta lainattua kamaa kuin englannin "lecture" - ja nomen agentis -johtimella saamme siitä sanan léachtóir, luennoitsija. Adjektiiviattribuutti seuraa iirissä pääsanaansa, siis léachtóir Ceanadach. Alkuperäisen luokittelulausekuvion mukaan siis:

is léachtóir Ceanadach é Ilkka Kokkarinen.

Luennoitsijan luennoima aine muuten ilmaistaan prepositiolla le, joka tarkoittaa sekä "kanssa" että "(jonnekin) päin". En tiedä, mitä Ilkka tarkkaan ottaen luennoi, mutta jos hänen aineensa ovat ohjelmointikielet, voimme sanoa:

is léachtóir Ceanadach le teangacha ríomhchlárúcháin é Ilkka Kokkarinen.

Mutta vilkaistaanpa vielä tuota rakennetta Is fear é. Voiko pronominin é "hän" (maskuliini hän) korvata jollain muulla persoonapronominilla? Totta mooses. Tässä olisi muutama esimerkki:

is múinteoir mé "minä olen opettaja"

is scoláire thú "sinä olet oppilas". Sana scoláire ei ole merkitykseltään ihan yksi yhteen sama kuin englannin "scholar". Iirin scoláire voi tosiaan olla "tutkija, tiedemies, oppinut", mutta kansankielessä se on tarkoittanut vanhastaan mm. lukutaitoista henkilöä, ja merkitys "opiskelija, koululainen, oppilas" lienee oletusasetus.

is reathaí é "hän (mies) on juoksija"

is pluiméir í "hän (nainen) on putkimies" - no hyvä on, putkinainen? Putkenkorjaaja...putkiasentaja, niinhän se tietysti.

is Fionlannaigh sinn "me olemme suomalaisia". Fionlannaigh on säännöllinen monikko sanasta Fionlannach "suomalainen".

is scoláirí sibh "te olette oppilaita". Scoláirí on tietysti monikko substantiivista scoláire.

is polaiteoirí iad "he ovat poliitikkoja". Polaiteoirí on vastaavasti monikko substantiivista polaiteoir, poliitikko.




(jatkuu)