Splörtsä, urgh

Huono ruokakohan pilasi pahasti sunnuntain - olen potenut koko päivän niin itsepintaista ripulia, etten jaksanut edes lähteä Mariaa junalle saattamaan kun hän oli täällä löhöilemässä ja lueskelemassa kanssani. Annoin hänelle matkalukemiseksi Philip K. Dickin kirjan The Eye in the Sky, joka suomeksi tunnetaan nimellä Jumalan kahdeksan sormea. Suomennos ilmestyi Love-kirjojen tieteiskirjasarjassa. Love-kirjat oli joskus kahdeksankymmenluvulla vaikuttanut pienkustantamo, joka sai alkunsa kun Love Records -niminen hippien perustama rokkilevy-yhtiö alkoi julkaista myös kirjoja, luullakseni etupäässä rokkia käsitteleviä kirjoja, mutta laajensi sitten toimintaansa myös kyberpunkahtavan tieteiskirjallisuuden suuntaan. Silloin tosin kyberpunkkia ei taidettu vielä terminä tuntea, mutta ilmiö - räkäinen dystooppinen tieteiskirjallisuus - oli mitä suurimmassa määrin olemassa, oli varmaankin ollut undergroundin kuusikymmenluvulta saakka. Love Recordsin ja muistaakseni myös Love-kirjojen tunnus oli kaksi sydämenkuvaa sukupuoliyhdynnässä. Siis toinen sydämenkuva piteni kärjestään penikseksi, joka oli uponnut toisen sydämenkuvan kammioiden väliseen loveen. Siihen aikaan oli vielä olemassa hippirokkareita, jotka saattoivat vakavalla naamalla väittää keksineensä seksin ensimmäisinä maailmassa. Tokihan heidän täytyi myös kovalla innolla esitellä tätä nerokasta aikaansaannostaan. Konkurssiinhan se Love Records sitten meni, mutta kirjoja ilmestyi vielä levy-yhtiön kaaduttua. Niitä markkinoitiin Soundin ja Hilseen kaltaisten pitkätukkalehtien sivuilla.