MK:n kanssa vietimme illan elokuvissa. Kyseessä oli tietysti Kingdom of Heaven, taivas maan päällä, vauhdikas tarina keskiajalta, jolloin kiihkouskonnollisuuksissaan öyhöttävät temppeliherrat sytyttivät silkkaa ilkeyttään sodan ristiretkeläisten Jerusalemin kuningaskunnan ja muslimeja johtaneen Saladinin eli Salah al Dinin välille (din tarkoittaa uskoa, uskontoa, mutta en tiedä mitä salah tarkoittaa, pitäisi kai lopultakin hankkia se arabian sanakirja). Tarina päättyi tietysti siten, että ristiretkeläisten viimeinen taistelu teki asianmukaisen vaikutuksen kelpo Saladiniin, joka antoi eloonjääneiden vetäytyä rauhassa valloitetun kaupungin raunioista. Hupaisin hahmo oli mukavuudenhaluinen arkkipiispa, joka loppuvaiheessa vaati Jerusalemin puolustusta johtanutta Baliania henkikullan säilyttämiseksi kääntymään vaikka muslimiksi. Luonnollisesti Allahu akbaria huutaneet arabisoturit näyttäytyivät selvästi ainakin temppeliherroja sympaattisempana porukkana. Elokuvan loppu- tai epilogivaiheen ironia osui kohdalleen.
Vitsi on jo vanha, mutta toistetaan se vielä kerran: maa, johon on valunut viattomien uhrien verta, on pyhä. Tämän takia puhumme Pyhästä Maasta. Niin, ja älkäämme myöskään unohtako Pyhää Venäjää. Pyhittämistä jatketaan paremmankin asian väärtillä innolla joka päivä, kuten uutisista selviää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit on suljettu. Jos ajattelit kirjoittaa tänne jotain paskaa, niin tiedoksesi: siitä ei tule mitään nyt eikä koskaan.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.