Jukka Kajava on kuollut. Eikä ollut kuin vähän yli kuudenkymmenen.
Arto Melleri nyt kuului suomalaisen kulttuurin varamiehistöön, mutta Jukka Kajava jättää oikeasti aukon jälkeensä. Jotenkin kuvaavaa että Kajava kuoli Berliinissä, saksalaisia teatteripäiviä seuratessaan. Kukahan nuoremmista teatteri-ihmisistä osaa saksaa tai tuntee saksalaista kulttuuria - lukuunottamatta tietysti pikkupoikaiässä Korkeajännityksistä, taistolaispropagandasta ja jenkkileffoista omaksumaansa käsitystä saksalaisista natseina?
Kajavaa verrattiin usein hurrivihaajaääliö Heikinheimoon, jota ei ole ikinä tullut ikävä ja joka oli suomalaiselle kulttuurille yksinomaan haitaksi ja häpeäksi. Kuulostaa leijonan vertaamiselta hyeenaan. Heikinheimo, joka päätyi ainoaan oikeaan ja ansaittuun lopulliseen ratkaisuun, oli aivan ilmeisen ajastaan jäänyt mies, kun taas Kajava osasi kriittisenäkin mukautua aikaansa ja esitti vaikkapa televisiotarjonnasta sellaisia huomioita, jotka olivat tavallisen, kakaroitaan kasvattavan lähiöihmisenkin näkökulmasta relevantteja. Kajava oli muuten kriittisen utelias myös lastenkulttuuria kohtaan ja otti sen vakavasti.
En valitettavasti tuntenut Jukka Kajavaa henkilökohtaisesti enkä ole teatteri-ihminen missään mielessä - ottaen huomioon, miten paljon harrastajateatteritoimintaa tässäkin maassa on, tunnen itseni miltei epäisänmaalliseksi rentuksi joutuessani tunnustamaan, etten ole sitten pikkupoika-aikojen teatterileikkien tehnyt mitään näytelmällistä, vaikka ihmisenä ja nettihenkilönä olenkin täynnä suurta draamaa. Niinpä esitin ylläolevan mielipiteeni Kajavasta ennen muuta yhteisen kansan tuulipukuisena edustajana.
”Jotenkin kuvaavaa että Kajava kuoli Berliinissä, saksalaisia teatteripäiviä seuratessaan. Kukahan nuoremmista teatteri-ihmisistä osaa saksaa tai tuntee saksalaista kulttuuria - lukuunottamatta tietysti pikkupoikaiässä Korkeajännityksistä, taistolaispropagandasta ja jenkkileffoista omaksumaansa käsitystä saksalaisista natseina?”
VastaaPoistaItse taas ajattelen, ettei Saksasta pääse eroon niin millään.
Kaikki nuoret teatterintekijät olivat Kajavan mukana Berliinissä.
Teatterien ohjelmistoista saa etsimällä etsiä muita kuin saksalaisten tai brittien tekeleitä.
Brehtin jälkeen nousi uudeksi palvotuksi ja jäljitellyksi heerokseksi Heiner Müller.
Teatterikoulun vierailevat opettajat ovat pääsääntöisesti saksalaisia. Opintomatkat tehdään joko Saksaan tai Balttiaan. Esa Kirkkopelto, jonkunlainen nykyteatterin jesse, väitteli äskettäin Saksan romantiikasta ja luennoi aiheesta suomalaisille tuleville teatterintekijöille jatkuvasti.
Kajava oli siis valtavirran mies, teatterinkin tuulipukukansaa, mutta innokas ja innostuva autori loppuun asti. Nosti kyllä nuoria vähän liiaksikin, innostui liikaa kaikista nuorison turhuuksista.
Kuolema Berliinissä on vähän kuin puolimatkaan jäänyt kuolema Venetsiassa. Siellä se sielu vaeltaa Berliinin taivaan alla, jonkin aikaa, kunnes löytää, kukaties ehkä puolalaisen pojan, asuinsijakseen.
VastaaPoistaKajava tuli monta kertaa minua vastaan suojatiellä, ja aina katse oli tutkiva, läpitunkeva. Erikoinen kokemus Helsingissä, jossa kukaan ei taatusti ole minusta kiinnostunut.