Poliittisia pippeleitä ja pimppoja

Minä esitän oman tulkintani tuosta skandaalista, joka nyt on pinnalla. Lest's oder lasst es bleiben, und habt mich alle gern.

Tanja Karpela oli omien henkisten rajoitustensa (jotka me blogimaailmassa tiedämme aikamoisiksi) puitteissakin vilpittömästi pyrkimässä oikeaksi poliitikoksi. Matti Vanhanen tarvitsi vilpittömästi jälkikasvua puolueeseensa. Matti Vanhanen valmensi Tanja Karpelasta oikeasti mahdollisimman hyvää poliitikkoa puolueelleen. Sitten pääsi käymään niin, että uuvuttavan puoluetouhun keskellä Matti ja Tanja puoliksi epähuomiossa ottivat ja nusaisivat toisiaan, kuten aikuiset ihmiset joskus tekevät. Kun aamu tuli, tuli myös morkkis, mutta aikuisina ja järkevinä ihmisinä he sitten sopivat asian, ja mahdollisesti Matti myös rehellisesti kertoi tapahtuneesta vaimolleen. Koska kaikki kolme olivat aikuisia, nykyaikaisia ja järkeviä ihmisiä, koko juttu jäi yhteen kertaan eikä johtanut kodin rikkoutumiseen eikä muihinkaan hankaluuksiin.

Aikanaan sitten Matin ja muijansa liitto ajautui karille ja köppätorville jonkin ihan muiden syiden takia, tai mahdollisesti osittain tämän jutun vuoksi, mutta sen olematta mitenkään hirveän oleellinen tai keskeinen syy. Jos sukupuoliyhdyntä oli päässyt tapahtumaan, se oli jo vaipunut taka-alalle muun ihmissuhdesössön tieltä - ihmissuhdeongelmat kun eivät koskaan ole niin yksinkertaisia, että tykkään tai en tykkää, vaan pikemminkin labyrintteja, joilla ei ole selvää alkua eikä loppua, ja siinä labyrintissä yksittäinen pano on pulmista pienimpiä.

Pystyn kuvittelemaan, että niin Karpelan kuin Vanhasenkin elämässä puoluetoiminta oli ja on oikeasti suurempi ja tärkeämpi intohimo kuin mikään seksuaalisuus. Niinpä Karpela on tavallaan oikeutettu loukkaantumaan siinäkin mahdollisessa tapauksessa että itse yhdyntä on oikeasti toteutunut, koska sellaisessa tilanteessa yhdyntä olisi vain sekundäärinen ja vähämerkityksinen pikkuseuraus siitä, että kaksi eri sukupuolta olevaa, saman intohimon jakavaa ihmistä sattuu samoihin tiloihin. Seksi voi oikeasti olla seurausta puoluetoiminnasta, eräänlainen tunnelman ja yhteishengen sivutuote, sen sijaan että puoluetoimintaa harjoitettaisiin jotta päästäisiin puoluepäivillä naimaan uusia ihmisiä. Siksi juorulehtien esittämä tulkinta tapauksesta voi olla asiallisesti oikea, mutta hengeltään valheellinen ja loukkaava, siinä mielessä että se hukkaa pääasian, missaa pointin.

Tämä johtuu siitä, että juorulehtijournalistin maailmaan ei mahdu mielikuvaa ihmisistä, joiden elämässä on oikeasti keskeisempiä intohimoja kuin seksi ja joiden seksuaaliset erehdykset ovat pikemminkin seurausta noista heidän sukupuolielämää tärkeämmiksi kokemistaan asioista. Minä pystyn oikein hyvin kuvittelemaan sen, koska minulla oikeasti on kokemusta niistä vielä suuremmista intohimoista. Juorulehtijournalisti ei yksinkertaisesti pysty asettumaan sellaisen ihmisen asemaan, jolla oikeasti on muutakin - paitsi ajattelemalla, että tuon ihmisen kuuluisi "hankkia elämä". Jos häntä itseään kehotettaisiin hankkimaan muutakin elämää kuin sukupuolielämä, hän pitäisi kehotusta mielettömänä.