Juuri päättyneenä yönä näin kaksi unta, jotka kai täytyy kirjata tänne:
Ensimmäisessä tietokoneruudulla pyöri flash-animaatio, joka loputtuaan alkoi uudestaan alusta avaten samalla joka kerta uuden ikkunan, niin että animaatio oli samanaikaisesti käynnissä sekä vanhassa että uudessa ikkunassa. Animaatio oli ilmeisesti Timo Kokkilan piirtämä ja käsitteli ammattiyhdistys- ja työsuojelukysymyksiä. Siinä mainittiin erityisesti, että poliisin tulee näissä asioissa kääntyä työpoliisiksi nimetyn kollegan puoleen. Ilmeisesti luottamusmiestä kutsuttiin poliisissa tällä nimellä.
Uni liittyi epäilemättä edellisenä iltana katsomaamme toimintaelokuvaan chicagolaisesta poliisista, joka on tunnettu etevänä panttivankidraamojen neuvottelijana mutta joka nyt ottaa itse panttivankeja, koska hänet on lavastettu kollegansa murhaajaksi.
Toisessa unessa olin Arawnin kanssa joutunut Venäjälle, me molemmat ilmeisesti jonkin sortin tieteellisissä asioissa, hän varmaankin uskontotieteilijänä ja minä kielitieteilijänä. Hän esitteli minut kollegalleen, jo iäkkäälle, pienikokoiselle venäläiselle äijänkäppänälle. Koko ajan piti puhua venäjää, jota en unessa osannut yhtään sen paremmin kuin valveillakaan. Kaiken lisäksi tulin heti kättelyssä sanoneeksi vahingossa käppänälle opiskelleeni mongolistiikkaa, kun piti puhua germanistiikasta. Tästäkös käppänä innostui ja yritti esitellä minua joukolle molukkiterroristin näköisiä mongoleja. Onnistuin kuitenkin oikaisemaan virheen, mutta kerrottuani käppänälle kielitaidostani käppänä ihmetteli, eikö noin monta kieltä ole vaikea saada pysymään päässä yhtaikaa. Myönsin näin olevan, ja mainitsin huonon venäjäni esimerkkinä siitä.
Tämäkin uni liittyi edellisenä päivänä nähtyihin televisio-ohjelmiin: molukkisiirtolaisten elämään Hollannissa ja Michael Palinin kepeään matkailuohjelmaan Himalajalta, jossa hän seikkaili eteläkiinalaisiin pikkuvähemmistöihin kuuluvan moso- eli naxi-kansan keskuudessa. Valitettavasti ohjelmassa jauhettiin vain skeidaa naxien oletetusta seksuaalisesta vapaamielisyydestä, sitä vastoin heidän piktografisesta kirjoitusjärjestelmästään ei näkynyt vilaustakaan. Tapasimme näet käppänän jonkinlaisen itämaisen vähemmistökansan juhlahumun keskellä. Juhla muistutti kovasti Palinin ohjelmassa nähtyä naxien juhlaa tansseineen ja kirkasvärisine pukuineen.
“…eikö noin monta kieltä ole vaikea saada pysymään päässä yhtaikaa. Myönsin näin olevan…
VastaaPoistaEllei tämä ollut vain unen nyanssi, niin tämä oli kiinnostava tiedonmurunen minulle, joka olen miettinyt tuota samaa asiaa. Itsellänikin kun jo heti kolmannen vieraan (saksa) tultua kuvioihin alkoivat sanat mennä sekaisin kammottavalla tavalla. Eivät siis toki vielä kovin usein niin vähillä kielillä, mutta se tunne siitä, ettei kerta kaikkiaan yhtäkkiä kykenekään luottamaan kielikorvaan jonkun sanan tai muodon suhteen, on kyllä kauhea.
Luulen, että ihmiset jotka osaavat vain paria kieltä tuntevat sanaston ja kieliopin kokonaan ulkoa. Todennäköisesti kovin usean kielen taitajilla on perusrakenteet päässään jo valmiina ja eri kielten ominaisuudet sitten syötetään tähän luurankoon. Todennäköisesti vähän sama sanastonkin kanssa.
VastaaPoistaKielitaitoinen sukulainen kehotti joskus paneutumaan äidinkieleen jos haluaa oppia vierasta. Todennäköisesti tästä syystä. Vain parin kielen opettelijalle se varmaan on työläämpää kuin suoraan ulkoa opetteleminen.