Ilmeisesti entisen Lapin läänin pääkaupungissa majaileva Hämärää länkytystä -blogin pitäjä (hänen etunimensä on Mikko - ettei vain olisi teeveestä, anteeksi, Usenetistä tuttu Mikko Salo?) on antanut psykonarttuilulle kovin proosallisen selityksen: kun nuori nainen leimaa miehen, jonka seuraan on itse etsiytynyt ja jonka sitten oikkunsa vuoksi haluaa heittää mäkeen, hän on kokevinaan miehen käytöksen uhkaavana luodakseen tylsään elämäänsä jännitystä ja draamaa. Tällainen kuulostaa kaikessa banaaliudessaan suorastaan uskottavalta, mutta koska toiselle osapuolelle - varsinkin jos hän on ns. kiltti mies, jolle on oikeasti profeministin kunnia-asia olla leimautumatta naisten ahdistelijaksi - voi olla vuosien harmi ja tuska tästä prinsessojen oikkuilusta, olen kyllä sitä mieltä että tällainen pistää oikeasti todella vihaksi, jos Mikko on oikeassa.
Hankkikaa akat ihan oikeasti elämä, älkääkä inuko sitä draamaa jonkun muun kustannuksella. Saatte meinaan joutua siitä itse maksamaan, kun jollakulla tämän maailman panulla keittää yli niin pahasti, että hän päättää järjestää teille jännitystä oikein urakalla. Enkä todellakaan tarkoita mitään konepistoolijoukkomurhia, jollaisia toki ahdistuneet opiskelijanuorukaiset ovat järjestäneet nuorten naisten päänmenoksi merentakaisessa sivistymättömässä maassa - nuorten naisten mielenrauhalle kun tuntuu olevan liiaksi sekin, että joku rupeaa panuilemaan ja sanomaan heille avoimesti, miltä se heidän harjoittamansa runttaaminen tuntuu.
Panu, pahaa pelkään, Mikko on oikeassa. Tuossa on tärkeä yksityiskohta tuo, että "jonka seuraan ovat ensin itse hakeutuneet..."
VastaaPoistaTuo hakeutuminen voi olla vain vihje, mutta riittävän merkitsevä, ja jota ilman tietenkään millekään tapahtumiselle ei voisi jäädä tilaa.
Pelkkä miesten ajan tuhlaaminen tuntuu monille naisille olevan ilonlähde. Aivan kuin he unohtaisivat oman aikansa kuluvan samaa tahtia kiusanteon kestäessä.
Naisen biologinen kello luultavasti on niin ovela että se vaihtaa ajan suunnan silloin jos aikaa käytetään miehen kiduttamiseen. Kauneimpina säilyneet naiset ovat siksi kidutus ja sydämenliiskaushistorialtaan ylivoimaisesti verisimmät.
Täällä on siis panuuden voimien uusi maanalainen päämaja. Hauskaa. Otaksuit henkilöllisyyteni oikein, vaikka eihän tuo vaikea pääteltävä ole, jos se nyt ketään kiinnostaa.
VastaaPoistaPrinsessa-asiasta minun täytyy ikävä kyllä kertoa, että ilmiö on jostakin kumman syystä valtavan yleinen juuri minun lähipiirissäni. Draaman tarve on usein ilmeistä, aika rasittavaa ja tyhjänpäiväistä, mutta harvoin kuitenkaan (onneksi) puhdasoppista naffaria. Yksikin tapaus tosin mielestäni riittää siihen, että se olisi liikaa. Se seikka, että tunnen paljon ihmisiä taide- ja kulttuurialoilta koulutuksestani johtuen saattaa vielä vaikuttaa tähän; luovien ihmisten kun koetaan usein olevan hiukan tasapainottomia ja sisäisen maailmansa vietävissä, jos sen nyt haluaa kauniisti sanoa.
Enemmän olen kuitenkin huolestunut miesten käyttäytymisestä tässä asiassa. Kuten Panukin on niin usein todennut, _aina_ löytyy ritareita, jotka säntäävät puolustamaan neitoa pulassa tilanteesta puutteellisin tai täysin olemattomin tiedoin. Ja se on oikeasti varsin murheellista se.
Samaa mieltä Mikon kanssa; Yleensä prinsessojen draamahakuisuus (johon en onnekseni ole lähipiirissäni törmännyt) itsessään jäänee suhteellisen harmittomalle tasolle, paitsi täyspsykonarttu-tapauksissa. Itseänikin enemmän rassaa ne "ritarit", jotka ratsastavat neidon avuksi vaikka sitten täysin perusteettomasti vain ja ainoastaan näyttääkseen, että on valmis puolustamaan neitoa kuviteltua uhkaa vastaan (ja pääsevät näin lähemmäksi pillua). Ritarit suorastaan hyväksikäyttävät muiden miesten ja naisten välisiä konflikteja korottaakseen omaa markkina-arvoaan.
VastaaPoistaJa se on todellakin surullista, aika moneltakin kannalta.
Tuossa Mikon kuvaamassa tapauksessa - YKSI ainoa ilmeisesti aivan asiallinen ja kohtelias tekstiviesti mieheltä tulkittiin jo ahdisteluksi ja vainoksi (mistä lyödään vetoa ettei se mimmi edes lukenut sitä viestiä, tsekkasi vain lähettäjänimen ja veti siitä sitten hirmuiset stressit) - tulee kyllä taas kerran esiin se, miten kelvottomat sosiaaliset taidot naisilla on: HETI kun jokin menee toisin kuin nainen on toivonut sen menevän, huudetaan poliisia avuksi edes yrittämättä selvittää asioita puhumalla, ilmeisesti siksi että sitä puhumalla selvittämistä ja oman mokan kohtaamista ja myöntämistä hysteerisesti pelätään.
VastaaPoistaNyt kun muistelen tuota tapausta vähän suurempi pykälä käytösanalysaattorin vaihdelaatikosta valittuna, minusta tuntuu, että taustalla oli ennen kaikkea pettymys siihen, ettei mies ollutkaan mieleinen sekä pelko siitä, että oma markkina-arvo pääsisi laskemaan kun kyseinen nainen nähdään treffaamassa tunnettua AT-miestä.
VastaaPoistaPettymystä lievittääkseen ja maineensa säilyttämiseksi onkin sitten hyvä käynnistää draama, joka paitsi antaa prinsessalle tärkeyspisteitä, myös julkisesti poistaa mahdollisuuden siitä, että hän yleensäkään suostuisi edes kävelemään samalla puolen katua lepraisen nörttisurkimuksen kanssa.
Samalla on mahdollista, että nainen on vihainen ystävälleen, joka ikään kuin aliarvioi naisen M-arvoa otaksumalla, että naisen kannattaisi tavata ko. mies – tämähän on suuri loukkaus. Ja M-arvolukeman väärintulkinta korjautuu siten myös draaman avulla kivasti.
Ritareista tulee mieleen eräs tilanne, jossa erehdyin kerran loukkaamaan erästä suhteellisen tuttua tyttöä viittamalla siihen anatomiseen tosiseikkaan, että hänen rintansa ovat varsin suuret. Tyttö ilmaisi loukkaantuvansa henkilökohtaisten ominaisuuksiensa arvioinnista, mikä olikin puoleltani moukkamaista. Luulin kuitenkin, että tyttö ei ollut vakavissaan, sillä hänellä on ollut tapana ainakin aiemmin olla varsin huumorintajuinen yksilö, ja jatkoin jutustelua jollakin toisella vitsillä. Tyttö kuitenkin oli ilmeisesti odottanut anteeksipyyntöä, jonka hän ilmaisi. Ennen kuin ehdin juurikaan sanoa mitään, keskusteluun oli osallistunut minulle lähes täysin tuntematon mies, joka alkoi vakavalla äänellä selittää minulle kuinka olin nyt loukannut naista ja minun olisi pyydettävä heti anteeksi.
Ilmoitin, että keskustelen tässä tuttavani kanssa ja että en tunne miestä eikä asia kuulu hänelle, sillä en nyt viitsinyt antaa ritarille heti kättelyssä pisteitä, joita hän oli tullut keräämään. Mies jatkoi, joten sanoin, etten pidä hänen tungettelustaan ja pyysin häntä menemään esimerkiksi roskiin. Eipä juuri auttanut. Naispuolinen osapuoli onneksi ilmeisesti tajusi tilanteen ja siirtyi juttelemaan jollekulle kavereistaan ja minä puolestani siirryin toisaalle ehtimättä juurikaan pahoitella sinänsä lievää, mutta kiistatta asiatonta kommenttiani. Mietin vain, saisinko poistuessani kaupan päälle vaikkapa esim. dunkkuun ja muutenkin lupaavasti alkanut ilta suistui jälleen kerran keskisuureen vitutukseen.
Jutun pointin varmaan kuitenkin hoksasitte. A) Joskus on helppo pahoittaa toisen mieli aivan viattomasti vahingossakin, mikä ei sinänsä lievennä loukkausta, mutta on sitä todennäköisempää jos toinen osapuoli on sattumalta nainen, B) Kapakkaolosuhteissa Prinssi Urhean ilmestymiseen kuluu kuudesta kahdeksaan sekuntia siitä kun Neito tornista kiljahtaa sekä C) Prinssien olemassaolo _sinänsä_ jo antaa naisille suuren vallan muka-loukkaantua, kiukutella ja oikutella (ja rankaista miestä sitten epäsuorasti Prinssin avulla), sillä Prinssin mahdollinen väkivaltaisuus tai moukkamainen käyttäytyminen ei koskaan kaadu Prinsessan kontolle, vaan tämä voi mahdollisuuksien mukaan (jos Prinssi nyt sattuu vaikka hakkaamaan muka-loukkaajan kuoliaaksi) vielä pahoitella tilannetta ja kerätä siten itselleen vielä moraalisetkin pisteet. Näin likaisen työn hoitaa aina Prinssi ja Prinsessa saa draamansa sekä pysyttäytyy Pyhän Naiseuden Ja Moraalisen Ylivertaisuuden Tornin suojissa.
Mikko: "Prinssien olemassaolo _sinänsä_ jo antaa naisille suuren vallan muka-loukkaantua, kiukutella ja oikutella (ja rankaista miestä sitten epäsuorasti Prinssin avulla), sillä Prinssin mahdollinen väkivaltaisuus tai moukkamainen käyttäytyminen ei koskaan kaadu Prinsessan kontolle, vaan tämä voi mahdollisuuksien mukaan (jos Prinssi nyt sattuu vaikka hakkaamaan muka-loukkaajan kuoliaaksi) vielä pahoitella tilannetta ja kerätä siten itselleen vielä moraalisetkin pisteet. Näin likaisen työn hoitaa aina Prinssi ja Prinsessa saa draamansa sekä pysyttäytyy Pyhän Naiseuden Ja Moraalisen Ylivertaisuuden Tornin suojissa."
VastaaPoistaJuuri tuon takia minunkin on niin vaikea ottaa tätä naisiin kohdistuvasta väkivallasta lietsottua hysteriaa niin vakavasti. Tuntuu lähinnä siltä, että naiset pyrkivät moisilla kampanjoilla vain turvaamaan ja uusintamaan oikeuttaan prinsessointiin.
Ehkä tuollainen "prinsessakäytös" tosiaan johtuu osittain draaman halusta ja huomion tavoittelusta. Osansa saattaa joissakin tapauksissa olla myös erilaisten ahdistelutarinoiden ja liian vilkkaan mielikuvituksen (vai onko kyseessä jo vainoharhaisuus) yhdistelmällä, jolloin ihan normaali yhteydenotto ei-toivotulta taholta nähdään yhtäkkiä vähintään potentiaalisena ahdisteluna ja vainoamisena, johon sitten ylireagoidaan hysteerisesti asiaa sen kummemmin harkitsematta.
VastaaPoistaTällaisissa aiheettomissa ahdistelusyytöksissä on sen lisäksi, että ne aiheuttavat kohteelleen vaikeuksia, sekin huono puoli, että ne heikentävät huomattavasti naisten uskottavuutta oikeidenkin ahdistelutapausten kohdalla. Tulee mieleen se vanha satu, jossa lapsi paimenessa ollessaan huvikseen huuteli: "Apua, susi!" ja kyläläiset ryntäsivät paikalle kerta toisensa jälkeen turhanpäiten. Kun susi sitten kerran oikeasti hyökkäsi, ei kukaan enää uskonut avunhuutoja.
Tuota satua muuten minäkin ajattelin. Ja kovasti ihmettelen sitä, ettei naisliikkeen omasta keskuudesta nouse ainoatakaan järjen ääntä ottamaan tuota satua puheeksi, vaan yleiseen hysteriaan ja häslinkiin vain lisätään kierroksia - kuten olen jo eräitäkin kertoja eri foorumeilla sanonut, kaikenlaiset birdyt vetävät koko porukkaa liekanarussa, eikä kukaan tunnu ymmärtävän, että turha paniikki ajan pitkään haittaa naisliikkeen järkeviä tavoitteita.
VastaaPoista80-luvulla asiat olivat oikeasti paremmin, silloin näet tapahtui esim. sellaista, että kun Naisten Äänen toimitukseensa päästämät höyrypäät tekivät yhdessä ylihysteerisen miesvihaisen erikoisnumeron naisiin kohdistuvasta väkivallasta (silloin sitä kai kutsuttiin vain naisten pahoinpitelyksi, tämä nykyinen ilmaus on kömpelö käännös englannista), Naisasialiitto Unioni sanoutui lehdestä irti kieltäen sitä käyttämästä nimeä Naisten Ääni, ja se ilmestyikin nimellä Hätähuuto.
Muuten: mahtoikohan naisliike menettää huumorin ja itseironian tajunsa silloin kun se muutti lehtensä nimen Akkaväestä Naisten Ääneksi?
Tuo kommenttisi naisasialiikkeen huumorintajun ja itseironian puutteesta heijastelee juuri sitä, mistä me täällä Rovaniemen miesasialiikkeen kokouksessa kaljanryystämisen ja huonon musiikin kuntelun väliajoilla keskustelimme: nuorten naisihmisten lähes täydellisestä kyvyttömyydestä ilmaista itseään sarkasmin ja ironian keinoin.
VastaaPoistaMiesasiayhdistyksen jäsenten kommenttien perusteella näyttäisi siltä, ettei naisiin kerta kaikkiaan ole onnistuttu asentamaan itseironiaohjelmistoa. Jos nainen vaikuttaa huumorintajuiselta, itseironiselta ja nauttii sarkastisesta, jopa kyynisestä huumorista, hän on todella usein lesbo. Tämä tietysti on, jälleen kerran, vain meidän pienen, pohjoisen kellarinloukon ala-ajoston (nr. 4755: Ulvova Diana) omasta elämänkokemuksesta haarukoitua väittämää, eikä varmaankaan kestä laajempaa tarkastelua.
Tämä kirvoitti kokonaisen merkinnän: tiedustelua vihollisleirissä
VastaaPoista