Taas kerran kommunistien suhteesta Venäjään - Än en gång om kommunisternas förhållande till Ryssland

Jouduin tuolla Twitterin puolella sanaharkkaan erään ilmiselvän kommunistin kanssa. Mahdollisesti hän ei ollut kommunistipuolueen jäsen, saattoi olla vasemmistoliitonkin poikia, mutta päätellen hänen asenteestaan Venäjään ja muihin itäeurooppalaisiin maihin hänet oli luokiteltavissa kommunistiksi. Olen jo eräitäkin kertoja sanonut, että nykytilanteessa "kommunisti" tarkoittaa käytännössä sellaista vasemmistolaista, joka ajaa Venäjän asiaa ja levittää Venäjän propagandaa ja jolle tämä Venäjän myötäileminen on tärkeämpää kuin mikään tuotantovälineiden sosialisointi tai yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden lisääminen.

På Twitter kom jag ihop mig med en uppenbar kommunist. Det är tänkbart att han inte var medlem av kommunistpartiet, kanske han t o m verkade inom Vänsterförbundet, men hans attityder å ena sidan mot Ryssland och å andra sidan mot övriga östeuropeiska länder var typiska för en kommunist. Jag har redan flera gånger konstaterat att en "kommunist" i dagens situation avser en uttalad vänstermänniska som går Rysslands ärenden och sprider rysk propaganda och för vilken eftergifter till Ryssland är viktigare än att socialisera produktionsmedlen eller att öka rättvisan i samhället.

Kyseinen kommunisti heitti vaihteeksi jonkin verran ihan osuvaakin läppää äärioikeiston uhasta. Yleensähän kommunistit korostavat liberaalia oikeistoa suurimpana fasistisena uhkana, johon verrattuna persut, halla-ahot, hompanssit ja vastarintaliikeläiset ovat triviaalia loiskiehuntaa. Mutta sitten tämä poika meni aivan metsään ja syytti uudesta äärioikeistoaallosta itäeurooppalaisia, ja varsinkin näiden venäläisvastaisuutta. Hänellä oli vieläpä otsaa väittää, että esimerkiksi virolaisella kulttuurilla ei olisi paljon muuta sisältöä kuin Venäjästä erottautuminen. Jokainen, joka tuntee vaikkapa Jaan Krossin kirjallista tuotantoa, nauraa tuollaisen väitteen suohon.

Kommunisten ifråga hade ett par relativt förnuftiga ord att säga om hotet från högerextremismen. Vanligen framhäver kommunister ju den liberala högern som världens värsta fascism, i jämförelse med vilken sannfinnarna, Halla-aho, hommaiterna och Motståndsrörelsen bara är triviala ytligheter. Men sen drog det helt åt skogen: killen beskyllde nämligen östeuropéer för högerextremism och ansåg att hela den nuvarande vågen av fascism var ett resultat av deras ryssfientlighet. Han hade t o m fräckheten att påstå att estnisk kultur bara handlar om att göra ett stort nummer av hur man inte är ryssar. Vem som helst som läst t ex Jaan Kross' romaner vet att påståendet är rena smörjan.

Vasemmiston suurimpia ja typerimpiä virheitä neuvostoimperiumin romahtamisen jälkeen on ollut itäeurooppalaisten moittiminen "russofobiasta". Jopa vasemmistolaisjärjellä (heh) on lähtökohtaisesti ymmärrettävää, että puoli vuosisataa kestänyt sorto saa uhrit katkeroitumaan sortajalle. Esimerkiksi latinalaisamerikkalaisten katkeruutta jenkkejä kohtaan vasemmalla kyllä ymmärretään loputtomiin. Miksiköhän samaa katkeruutta on niin vaikea hyväksyä tai ymmärtää silloin, kun sortaja on ollut Neuvostoliitto eli eräänlainen Venäjä?

Ett av de största och dummaste fel vänstern begått sedan sovjetimperiet föll har varit att i all evighet förebrå östeuropéer för "russofobi". Det är även ur en vänstersynvinkel i princip förståeligt att ett halvt århundrade av förtryck skapar bitterhet mot förtryckaren bland offren. Latinamerikanernas bitterhet mot jänkarna väcker oändliga sympatier på vänsterhåll. Varför har man så svårt att förstå och acceptera samma bitterhet när förtryckaren varit Sovjetunionen, dvs en sorts Ryssland?

Väite, että äärioikeistoaallosta olisi ollut vastuussa Itä-Eurooppa, on typerä siksikin, että Itä-Euroopassa alettiin siirtyä äärioikeistolaisiin hallituksiin kunnolla vasta aatteen miesten saatua merkittävästi vaikutusvaltaa lännessä.

Att den högerextrema vågen på något sätt skulle ha förorsakats av Östeuropa är ett urdumt påstående också därför att östeuropéerna började rösta in högerextrema regeringar först när ideologin väl blivit tillräckligt rumsren i Västeuropa. 

Kun kommunistimme suvaitsi kuitata itäeurooppalaiset yhtenä yksittäisenä venäläisvihamielisenä massana, on mielenkiintoista, miten hän sitten vaati minua olemaan nyansoidumpi suhteessa Venäjään. Kaikkia venäläisiä ei saa tuomita, koska Venäjällä sentään toimii "riippumattomia vasemmistolaisia" ja muita kapinallisia. Kaikki kunnia venäläisille toisinajattelijoille, mutta kuvitteliko herra kommunisti tosissaan, että esimerkiksi Puolassa - maassa, jossa auktoriteetteja vastaan kapinoiminen on ollut perinne ja isänmaallinen hyve jo surullisen kuuluisista Puolan jaoista asti - ei olisi samanlaisia kapinallisryhmiä?

När kommunisten nedlät sig till att avfärda alla östeuropéer som en enda rysshatande massa, är det intressant att han sedan ställde mig krav på en mera nyanserad syn på Ryssland. Alla ryssar får man inte dra över en kam, eftersom det ändå finns "oberoende vänstergrupper" och andra rebeller i Ryssland. Nåja, ryska oliktänkare i all ära, men trodde herr kommunisten verkligen att det inte skulle finnas liknande upproriska politiska grupper i Polen, ett land där det sedan de beryktade polska delningarna varit både tradition och fosterländsk dygd att resa sig mot överheten?

Myös tämän veikon asenne maanpuolustukseen oli - kuten hänen lajitoveriensa yleensä - typerällä tavalla kielteinen. Hänen mielestään Suomen puolustamisesta puhuminen oli pelkkää "nationalismia". Tämä oli tietysti samaa latteaa pasifismia, joka luonnehtii myös suurta osaa ei-kommunistisesta vasemmistosta. Mutta on aika kuvaavaa, että hän leimaa maanpuolustuksen juuri nationalismiksi.

Som de flesta kommunister hyste också denne herre en korkat negativ attityd mot försvaret. Enligt honom var det bara "nationalism" att alls tala om att försvara Finland. Det här var givetvis lättköpt pacifism av samma sort som karaktäriserar en stor del av den icke-kommunistiska vänstern. Men det är betecknande att han brännmärker försvarsviljan som nationalism. 

Pitäisiköhän kyseinen herra nationalismina sitä, että Venäjällä lapsetkin kasvatetaan aseellisiksi tappajiksi ja kulttuuria militarisoidaan väkisin? Tuskinpa. Katsokaas kun Venäjällä on se traaginen historia, fasistit hyökkäsivät maahan ja silleen. Siksi Venäjän aseuho on läpeensä puolustuksellista, sanoo kommunisti.

Skulle gentlemannen ifråga se det som nationalism att självaste barnen i Ryssland uppfostras till vapenbärande yrkesmördare och kulturen tvångsmilitariseras? Knappast. Ni vet, Ryssland har ju sin tragiska historia med fascister som invaderar osv. Därför är Rysslands vapenskrammel endast av defensiv sort.

En nyt edes kaivele historian visvaisia haavoja tämän tiimoilta. Olettakaamme ihan huvin vuoksi, että kommunistit ovat oikeassa ja että Venäjälle on aina vain hyökätty ja venäläisiä lahdattu ja raiskattu eikä Venäjä koskaan ole hyökännyt minnekään. Jos katsomme Venäjän ylintä ystävää Serbiaa, niin se maa vasta onkin joutunut kärsimään hyökkääjistä ja rääkkääjistä molempien maailmansotien aikana. Serbian nationalismi oli siis voittopuolisesti puolustuksellista johtaessaan aikamme käsittämättömimpiin julmuuksiin 1990-luvulla. Toisin sanoen myös historiallisesti "oikeutettu" ja "puolustuksellinen" nationalismi voi olla helkutin vaarallista naapurikansoille ja kansallisille vähemmistöille.

Jag vill inte ens peta i historiens variga sår - låt oss för nöjes skull utgå från att kommunisterna har rätt, att det alltid har varit Ryssland som blivit föremål för attacker, angrepp och invasioner, att det bara varit ryssar som mördats och våldtagits och att Ryssland aldrig invaderat något annat land. Reflekterar vi över Rysslands bästa drastukamrat Serbien, så har precis serberna fått lida av invasioner och grymheter under bägge världskrigen. Serbisk nationalism var sålunda främst av defensiv sort när nationalistiskt inspirerade serber begick vår tids mest obegripliga folkmord på nittiotalet. Sålunda kan även "historiskt berättigad" och "defensiv" nationalism bli jäkla farlig både för grannländer och för nationella minoriteter.

Toisin sanoen Venäjä on Suomelle uhka, jopa kommunistisesta tai marxilaisesta näkökulmasta. Ottaisin kommunistit heti todesta edes kommunisteina, jos heidän suunnastaan alkaisi kuulua esimerkiksi seuraavanlaisia mielipiteitä:

Sålunda kan man lugnt konstatera att Ryssland utgör ett hot för Finland, och det även ur kommunistisk eller marxistisk synvinkel. Jag kunde kanske ta kommunisterna på allvar som kommunister, om jag hörde dem förkunna t ex följande sorts åsikter:

• Yhdysvallat on ehkä kapitalistinen maa, mutta Venäjä pyrkii aktiivisesti kohti feodaalista harvainvaltaa. Siksi Yhdysvallat on marxilaisenkin opin kannalta pienempi paha ja vähemmän taantumuksellinen./Förenta Staterna är kanhända ett kapitalistiskt land, men Ryssland eftersträvar aktivt feodal oligarki. Därför är Förenta Staterna även ur en marxistisk synvinkel ett mindre ont och ett mindre reaktionärt land.
• Venäjä on yhä ilmeisemmin fasistinen maa, joka uhkaa Suomea, myös Suomen työväenluokkaa. Työväenluokan on puolustauduttava Venäjän fasistista uhkaa vastaan./Det är allt mera uppenbart att Ryssland nu är ett fascistiskt land, och därför utgör Ryssland ett hot mot Finland, inklusive den finländska arbetarklassen. Arbetarklassen bör försvara sig mot detta hot.
• Jos Venäjä valloittaa Suomen, työväenluokalta menevät kaikki poliittiset vaikutusmahdollisuudet, lakko-oikeus jne. Siksi Venäjän miehitys tulee pyrkiä estämään etukäteen varustautumalla, ja jos se tapahtuu, sitä on vastustettava sissisodalla./Om Ryssland erövrar Finland, innebär det att arbetarklassen förlorar allt politiskt inflytande i landet, strejkrätten osv. Därför måste den ryska ockupationen av Finland förebyggas genom krigsrustning, och om det här inte lyckas, bör ockupanten bekämpas genom gerillakrig.

En tietenkään itse pidä sissisotaa kovin hyvänä ideana, koska historia osoittaa, ettei sissitoiminnalla yleensä voida nujertaa miehittäjää (sekä neuvostopartisaanien, Viron metsäveljien että Puolan ns. "kirottujen sotilaiden" vaiheista ilmenee, että sillä vain rikotaan infraa ja raaistetaan miehittäjän otteita). Olenpahan vain sitä mieltä, että kun vasemmistoperinteessä on niinkin paljon ihannoitu sissisotaa, tuollainen kanta olisi edes uskottavasti kommunistinen.

Jag ser inte gerillakriget som en alltför bra idé, ty historien visar att ockupanten vanligen inte kan besegras genom gerillaverksamhet (både de sovjetiska partisanernas, de estniska skogsbrödernas och de polska s k "förbannade soldaternas" öde visar att gerillan bara kan spränga infrastrukturobjekt och provocera ockupanterna till allt brutalare tag mot civilbefolkningen). Men inom vänstertraditionen har man idealiserat gerillor och partisaner så länge, att ett sådant ställningstagande åtminstone skulle kännas trovärdigt kommunistiskt.