George Lucasin suositut Tähtien sota -elokuvat ovat saaneet jatkoa, ja me nostalgian kalvamat entiset pikkupojat olemme filmin katsomalla huolehtineet siitä, että Lucas ei ainakaan kylmään tai nälkään kuole. Mutta mitä tekevät maahanmuuttokriitikot?
Aivan oikein. Joku heistä on googlettanut aatteen miesten blogeja jenkeistä ja huomannut, että siellä paheksutaan elokuvaa, koska sen sankaritar Rey on Tatooinea muistuttavan Jakkun planeetan ankarissa oloissa kasvanut tuittupäiseksi Peppi Pitkätossu -hahmoksi ja koska siinä on mustaihoinen sankarihahmo Finn.
Itse asiassa Tähtien sota -konseptiin ovat äreät, aloitekykyiset ja sädeaseeseen mielellään tarttuvat sankarittaret kuuluneet alusta saakka, ja mitä sitten Finniin tulee, hän ei ole mikään ritari peloton ja nuhteeton, vaan epäluotettava ja moraalisesti horjuva hahmo - en pidä mahdottomana, että joku USA:n mustan nationalismin äänitorvista julistaa Finnin ilkeämielisen rasistiseksi karikatyyriksi. Itsellänihän ei ole muuta valittamista Finnistä kuin että hän vaikuttaa liian sympaattiselta, koomiselta koheltajalta, kun hänen pikemminkin pitäisi olla Star Trekin jem'hadareihin verrattava laboratoriotuote ilman identiteettiä.
Mutta viis siitä. Hupaisinta tässä on, miten selkärangattomia massazombeja maahanmuuttokriitikot taas ovat, kuten Homman keskustelusta ilmenee: sen jälkeen kun yksi heistä on hakenut jenkkisaitilta "totuuden", joka sanoo, että uusi Tähtien sota lietsoo vihaa valkonaamoja kohtaan (valkkaamalla yhteen pääosaan mustan veikon, joka ei edes ole mikään puhtoinen tai yksiselitteinen sankari), kaikki muut lähinnä nyökyttelevät. "Keskustelu" on lähinnä sitä, että yritetään etsiä uusia näkökulmia perustella alkuperäinen väite, ts. elokuvan valkonaamavastainen, aivopesevä luonne. Kaikki saavat päteä ja kokea olevansa osa (jo päätettyä) mielipidettä luovaa älymystöä.
Kuten usein, tälläkin kertaa maahanmuuttokriitikot tuntuvat parodioivan sitä vihaamaansa 70-luvun radikaalivasemmistoa. Siihen on syynsä, miksi ääriliikkeitä kutsutaan ääriliikkeiksi. Ääriliikkeiden luonteeseen kuuluu juuri se, että esimerkiksi viihteestä tai kirjallisuuden klassikoista ei voi nauttia, koska niissä jatkuvasti nähdään omaa maailmankatsomusta uhkaavaa aivopesua. Tällaisia vainoharhoja esiintyy tietysti äärivasemmalla, mutta hompanssit eivät jää toiseksi.
Normaali sivistynyt ihminen (jollaisia Hommalta ei tietenkään löydy) sitä vastoin ymmärtää esimerkiksi sen, että vaikkapa klassikot ovat oman aikansa kuvia ja niissä saattaa samanaikaisesti esiintyä hyvinkin fiksua maailmankatsomuksellista pohdintaa ja vaikkapa karkeaa rasismia. Siitä voidaan sitten käydä - ja käydäänkin - monisyistä väittelyä, pitääkö jokin klassikko tuomita täysin tai ehkä sovittaa nykyoloihin ja nykyarvoihin, ja kuinka sopivaa tai sopimatonta sellainen sovittaminen on tekijänoikeuksien näkökulmasta (onhan kuolleella klassikollakin moraalinen oikeus teoksiinsa ja näkökulmaansa). Hompanssitkin voisivat olla tervetulleita osallistumaan tällaisiin keskusteluihin, jos he eivät olisi älyllisesti niin epäitsenäisiä ja kulttuurisesti niin oppimattomia, että ainoa mihin he kykenevät on valmiiksi pureskellun "oikeaoppisen" mielipiteen papukaijamainen kaiuttaminen ja toista mieltä olevien karkea solvaaminen.
Oma ironiansa tietysti on siinä, että yksi maahanmuuttokriitikoiden liikettä inspiroinut motiivi tuntuu olleen katkeruus siitä, kuinka valveutuneet vasemmistotädit ovat aina paheksuneet heidän lapsuutensa lempiviihdepläjäyksiä milloin minkäkinlaisin kasvatuksellisin tai kehityksellisin tekosyin. Sen sijaan että he opettelisivat antamaan palttua tätien ahdasmielisyydelle ja nauttimaan elämästä, heillä on hirveä tarve takoa sielulleen omat kahleet ja yrittää sitoa niillä muutkin.
George Lucas' personliga drömfabrik har tillverkat en ny produkt i serien om Stjärnornas krig, och vi nostalgiska före detta tieåringar har gått man ur huse för att se till att Lucas inte kommer att dö vare sig av svält eller kyla. Men vad gör invandringskritikerna?
Precis. Någon av dem har på Google kollat vad själsfränderna där skriver i sina bloggar och märkt att de ogillar filmen, eftersom dess hjältinna i de hårda förhållandena på den mycket Tatooineliknande planeten Jakku vuxit upp till en lättretad pojkflicka av Pippi Långstrumps snitt, för att nu inte alls nämna den mörkhyade hjälten Finn.
I själva verket har allvarliga, initiativrika hjältinnor som gärna tar till strålpistolen alltid utgjort en oskiljaktig del av Star Warskonceptet, och vad sen gäller Finn, är han ingen orädd och fläckfri riddare, utan snarare en opålitlig och moraliskt vacklande figur - jag finner det inte omöjligt att något språkrör för svart nationalism i USA uppfattar honom som elak rasistisk karikatyr. Jag för min del tycker bara att Finn gör ett alltför sympatiskt, komiskt och impulsivt intryck, när han egentligen borde vara en labbprodukt utan identitet, ungefär som jem'hadarkrigarna på Star Trek.
Men strunt i det. Det roligaste är att en gång till observera, hurdana ryggradslösa, zombieliknande massvarelser invandringskritikerna är, som man ser i Hommadiskussionen: när en av dem väl från en amerikansk webbsajt hämtat "sanningen" om hur det nya Stjärnornas krig hetsar till hat mot kritansikten (genom att välja en enda svart kille till en huvudroll, som inte ens är entydigt en hjälteroll), kan resten av dem bara nicka instämmande. "Diskussionen" innebär i praktiken att deltagarna försöker hitta på egna synvinklar ur vilka de sedan gillar den ursprungliga tesen om filmen som hjärntvätt mot vita rasen. Alla kan sen inbilla sig att de är en del av intelligentsian som skapar meningsklimatet (genom att stöda den redan på förhand utarbetade officiella meningen).
Som så ofta, framstår invandringskritikerna även nu som en parodi på den sjuttitalsvänster de så påstår sig hata. Det är inte utan skäl vi talar om höger- och vänsterextremism. Ett av de utmärkande dragen hos en extremiströrelse är precis det här: man kan inte njuta av underhållning eller gamla litteraturklassiker, eftersom man hela tiden uppfattar dem som "hjärntvätt" som hotar ens egen världsåskådning. En sådan paranoid inställning är givetvis typisk för många vänsterextrema grupperingar, men hommaiterna är minst lika goda kålsupare.
En normalt civiliserad och upplyst människa (som man förgäves söker efter på Hommaforumet) kan lätt förstå t ex att klassikerna återspeglar sin egen tid och t ex ofta förenar mycket mogna och insiktsrika reflektioner med brutal rasism. Sen kan man gärna föra en rik och mångfasetterad debatt om huruvida en klassiker helt borde tillbakavisas eller kanske modifiera och editera för dagens behov, och om sådan redigering alls är moraliskt försvarbart (med tanke på att även en död klassiker åtminstone ur moralisk synpunkt bör tillerkännas någon sorts copyright på vad han skrivit och tänkt). Även hommaiterna vore välkomna att delta i dylika diskussioner, vore de inte så osjälvständiga tänkare och så kulturellt fattiga att det enda de kan göra är att förkunna en färdigtuggad "renlärig" mening och grovt förolämpa alla som inte delar den.
Det är givetvis på sitt sätt ironiskt att en av bevekelsegrunderna bakom den invandringskritiska rörelsen förefaller ha varit bitterheten över "upplysta" vänstertanter som alltid ogillat deras egna underhållningsfavoriter från barndomen ur tillgjord uppfostrings- och utvecklingspsykologisk synvinkel. I stället för att ge katten i dessa tanters trångsynthet och njuta av livet känner sig invandringskritikerna föranledda att smida egna bojor för sin själ och såvitt möjligt även fjättra alla andra med dem.