Sivut

keskiviikko 23. marraskuuta 2005

Braunia edelleenkin

Jatkan Braunin lukemista. Kirja on edelleenkin pysynyt kiinnostavana, jopa siinä määrin, että en enää kerää sanoja, vaan seuraan juonta, jolloin luku edistyy nopeammin. Koska huomenna on iirintunti ja perjantaina kirjasto menee kiinni aikaisemmin, en pääse tarinaan takaisin kiinni ennen ensi tiistaita. Sillä välin voin palata oman kotikirjastoni ikuiseen hyllynlämmittäjään, Igor Newerlyn romaaniin Leśne Morze, Metsämeri, joka sijoittuu ainakin osittain samaan maailmankolkkaan. Braunin romaanissa aviopariksi päätyvistä puolalaisista sisaruksista toinen, tyttö, kulkee Neuvostoliiton Kaukoidästä Kiinaan pakenevien leirivankien kainalossa pitkän pakomatkan läpi mongolialaisten tai mantšurialaisten erämaiden, kunnes miehet antavat lapsen lähetystyötä tekevien nunnien hoidettavaksi; heidän hoteissaan tyttö varttuu aikuiseksi ja pääsee Australiaan. Newerlyn vetävä, mutta hyvin vaikealla kielellä kirjoitettu romaani taas käsittelee Mantšurian puolalaisia japanilaisten armoilla. Newerly oli oikealta nimeltään Igor Abramow, ja hän oli kotoisin Białowieżasta Valko-Venäjän rajalta; sekä tuo alkuperäinen sukunimi että vaikea kieli viittaavat mahdollisesti valkovenäläiseen alkuperään. Ei ole ollenkaan mahdotonta, että valkovenäläinen kääntää äidinkieltään sana sanalta puolaksi, jolloin syntyy puolalaisen mielestä jännittävän runollista ja puolaa sanakirjan avulla lukevan ulkomaalaisen mielestä hankalaa ja puoliksi käsittämätöntä kieltä. Monet itäpuolalaiset kirjailijat, esimerkiksi meilläkin tunnettu Tadeusz Konwicki, maustavat puolaansa mielellään valkovenäläisillä ja ukrainalaisilla vaikutteilla.

Tuossa sängyn vieressä on kolmaskin kirja, joka käsittelee Venäjän tai Neuvostoliiton itäosiin ajautuneita puolalaisia: Józef Henin Nikt nie woła. Sen aiheena ovat Kazakstanissa harhailevat nuoret puolalaispakolaiset, jotka ilmeisesti ovat etsiytymässä Władysław Andersin armeijaan. Sehän on tunnettua, että Valko-Venäjän Katyńissa (vai onko se todella Valko-Venäjällä? jostain luulen lukeneeni, että se on peräti Venäjän puolella, mutta lähellä Valko-Venäjän rajaa, jossain Smolenskin suunnalla) ammuttiin tuhatmäärin puolalaisia upseereja, mutta sen lisäksi Neuvostoliitossa oli Anne Applebaumin Gulag-kirjan mukaan joukoittain näitä pakolaisia, jotka olivat mahdollisesti istuneet jonkin aikaa vankileirien saaristossa (muistaakseni Gustaw Herling-Grudzińskikin oli tätä porukkaa), mutta heidät oli vapautettu sieltä siinä vaiheessa kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon ja Stalin joutui liittymään sodassa samalle puolelle Puolan kanssa. He liftasivat tai ajelivat junalla pummilla sitten pitkin Neuvostoliittoa tarkoituksenaan liittyä Andersin armeijaan. Koska neuvostoviranomaiset eivät auttaneet heitä löytämään perille, he olivat täysin huhujen varassa haahuillessaan siellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit on suljettu. Jos ajattelit kirjoittaa tänne jotain paskaa, niin tiedoksesi: siitä ei tule mitään nyt eikä koskaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.