Sivut

torstai 23. kesäkuuta 2005

Ääliöt käännöstöissä

Joitakin aikoja sitten mainitsin ostaneeni alennuksella suomennoksen brittihistorioitsija Niall Fergusonin teoksesta Pity of War - ja katuneeni heti nähtyäni millainen suomennos oli. Itse asiassa se oli vielä huonompi kuin odotinkaan. Sotaa käsitelleiden saksalaisten teosten nimet oli jätetty englanninkieliseen muotoon, mikä sinänsä toki johtui osittain siitä Fergusonin omasta hölmöydestä, että hän ei siteerannut niitä saksaksi, mitä olisi ehdottomasti pitänyt voida odottaa saksaa tunnetusti taitavalta ammattihistorioitsijalta. Silti olisi odottanut, että suomentaja olisi tajunnut, miten hölmöä on kuvitella saksalaisten kirjojen alkukielen olleen englanti. Vaikka eihän sitä tunnuta nykyään muutenkaan tajuavan. Minulta melkein platzte der Kragen, kun luin jonkun blogistanilaisen mahtavasti arvostelevan jonkin Nietzschen sitaatin suomennosta viittaamalla "alkutekstiin" - siis johonkin englanninnokseen!

Mitäs siitä - tai kuten Nortamon raumalla sanotaan: antteks se - mutta kääntäjämestari oli sitten vielä selittänyt jotain hollantilaisesta paikkakunnasta nimeltä Flushing. Tämä ei sinänsä olisi kovin paha moka - Hollanti on meille suomalaisille aika tuntematon maankolkka, ja Vlissingen ei tosiaankaan ole mikään erityisen keskeinen paikkakunta sielläkään - mutta ammattitaitoiselta kääntäjältä tulee voida odottaa, että hänellä on järkeä tajuta nimimuoto "Flushing" selvästi englantilaiseksi, jolloin se ei voi olla hollantilaisen paikkakunnan oikea suomalainen muoto, ja hakea sille hollannin- eli suomenkielinen vastine standardihakuteoksista. Englanninkielisen muodon jättäminen silleen on puolusteltavissa, jos Flushingia ei löydy niistä, mutta tarkistin asian siitä aivan ensimmäisenä käteen osuvasta kirjasta eli englantilais-suomalaisesta suursanakirjasta. Ja kyllähän sieltä löytyi sekä Flushing = Vlissingen että se toinen knoppi, Brunswick = Braunschweig.

Tämähän tietysti on luonnollinen seuraus siitä, että englantia osaavat mielestään kaikki, ja kääntävät kaikki. (Muita kieliä osaavat, ja kääntävät, etupäässä vain ammattilaiset.) Minä en kuvittele osaavani mokomaa makakien mongerrusta järin hyvin, ja käännänkin sitä lähinnä vain pakon edessä, joten tavallaan ymmärrän toistaitoisten ongelmia. Mutta jos sen vertaa ei osata, että älyttäisiin sitä sanakirjaa käyttää tarpeen ilmaantuessa - eikä osata tunnistaa sitä tarvetta - niin jo on saatanaa. Tietysti tietoverkkojen aikakaudella on yhä enemmän näitä kielipuolia puoli-ihmisiä, jotka ovat hankkineet olemattoman yleissivistyksensä internetskusta sen sijaan että tekisivät koulussa muutakin kuin runkkaisivat takapenkissä, ja onhan se hyvä että paskasakin tunnistaa jostakin. Ikävää vain, että paskasakki onnistuu luikertelemaan töihin esim. ämmäin lehtiin, joista suuri osa itseään älykkäiksi kuvittelevista akoista ammentaa yleissivistyksensä.

Erityisen masentavia nämä virheet ovat silloin, kun niitä löytää sellaisesta tekstistä, jonka kääntäjällä aivan ilmeisesti muuten on kielikorvaa ja lahjoja alalle. Kun taannoin luin Ian Fleming -suomennoksen Antaa toisten kukkien kuolla, olin hyvin ilahtunut siitä, että kirjan nimi (Live and Let Die) oli osattu suomentaa noinkin nokkelasti. Mutta hyvä tuuli karisi nopeasti, kun kirjassa jatkuvasti jaksettiin selittää kultaisista "ingoteista", jotka James Bondin muistaakseni oli määrä pelastaa jonkun epämääräisen kansainvälisen rosmon kourista. (Rosmo taisi muuten olla myös tummaihoinen, mutta varsinaisena rasismina asetelmaa ei voitu pitää, koska hänen suurta lahjakkuuttaan ja kyvykkyyttään korostettiin joka käänteessä, mikä tietysti oli luonnollistakin - onhan selvää, että eeppisen supersankari Bondin vihollisten tulee olla hänen arvoisiaan.) Onko todellakin noin vaikeaa katsoa sanakirjasta, että ingot on suomeksi HARKKO?

Nythän tietysti joku rupeaa selittämään minulle siitä, miten tiukat aikataulut kääntäjillä on. Ei tarvitse kertoa. Been there, done that, burned the T-shirt because it really sucked. Palkatkaa sitten sellaisia kääntäjiä, jotka osaavat oikeasti sekä englantia että suomea ja jotka ovat hankkineet yleissivistyksensä suomeksi, eli tietävät nämä jutut sanakirjaan katsomatta. Jopa englannin kääntäminen tulisi jättää ammattilaisille.

Niin, ja muuten, double standard on suomeksi KAKSINAISMORAALI, idiootit!

PS. Jos sen sanakirjan käyttäminen on ihan oikeasti noin vaikeaa, niin tässä on pieni muistilista niistä paikannimistä ihan vain lonkalta:

Aix-la-Chapelle (kaupunki Saksassa) = Aachen
Basle (kaupunki Sveitsissä) = Basel
Bavaria (maakunta Saksassa) = Baijeri
Brunswick (kaupunki Saksassa) = Braunschweig
Carinthia (maakunta Itävallassa) = Kärnten
Elsinore (kaupunki Tanskassa) = Helsingör
Florence (kaupunki Italiassa) = Firenze
Flushing (kaupunki Alankomaissa) = Vlissingen
Hanover (kaupunki Saksassa) = Hannover
Hapsburg (kuningashuone Itävallassa) = Habsburg
Hesse (maakunta Saksassa) = Hessen
Lyons (kaupunki Ranskassa) = Lyon
Marseilles (kaupunki Ranskassa) = Marseille
Munich (kaupunki Saksassa) = München
Palatinate (maakunta Saksassa) = Pfalz
Prague (Tšekin tasavallan pääkaupunki) = Praha. (Kyllä vain, jotkut ääliöt tyrkyttävät ihan pokkana Pragueta kyseisen kaupungin "oikeana" nimenä suomeksi. Olen kuullut ja olen nähnyt. Tiedän kyllä, että vanhat ihmiset puhuivat ennen vanhaan saksalais-ruotsalaisittain "Praagista", mutta minä olen kuullut ihan nuorten kloppien kertovan kaljamatkoistaan "Pragiin". Epäilemättä siellä myös juotiin aitoa amerikkalaista Budweiseria.)
Rhineland (maakunta Saksassa) = Reininmaa
Vienna (Itävallan pääkaupunki - uskokaa pois, kyllä minä olen nähnyt joidenkin möyhöpäiden jättävän tämänkin englantilaiseen muotoon) = Wien

Myönnetään, että muissakin maissa ja muillakin kielialueilla osataan mokata. Luin eräitäkin aikoja sitten jonkun italialaisen lehtimiehen kirjan kaadettujen diktaattorien kohtaloista, joka oli käännetty italiasta englanniksi. Kirjassa väitettiin Radio Vapaan Euroopan ja Radio Vapauden toimineen Monacossa (siis ennen kuin se siirtyi Prahaan poliittisten olojen muututtua suosiollisiksi). Me vanhat parrat, jotka muistamme nuo ajat, tiedämme hyvin, että kyseiset radioasemat pitivät majaansa Münchenissä - italian kielessä Monaco tarkoittaa Monacon ruhtinaskunnan lisäksi myös Müncheniä, ja englannintaja ei yleissivistyksen puutettaan tiennyt, kummasta Monacosta oli kyse. Hän veikkasi sitten sitä oikeaa Monacoa, joka tässä tapauksessa kuitenkin oli väärä.

5 kommenttia:

  1. Minusta ongelma on pikemminkin se, että historian jäänteenä on erilaisia kieliä ja hankalia (paikan)nimiä ihmisiä häiritsemässä.

    VastaaPoista
  2. Lues Tommi - ellet sitä jo olet tehnyt - Francis Fukuyaman "Historian loppu ja viimeinen ihminen".

    Olis hauska tietää, mitä noin "historiaton" mies tuumii historian lopusta a´la Hegel-Nietzsche-Fukyama-liberalismi-demokratia.

    Seuraavassa näytteeksi ilmeisen lovelace-tommipommimainen näkemys ko. kirjan sanomasta - John Rawlsin ääriliberalistisen haastajan, Robert Nozickin, hengessä (muistettakoon, että myös Rawls on ensisijaisesti liberalisti!).

    31.1.05
    Väärinymmärretty Fukuyama
    Francis Fukuyama kirjoitti vuonna 1992 nerokkaan kirjan nimeltä The end of history and the last man. Kirjan pääteesi oli, että jos ajatellaan historialla olevan Hegeliläisittäin suunta ja päämäärä, niin se päämäärä on nyt saavutettu. Toisin kuin toinen Hegeliläiseen historiakäsitykseen tykästynyt ajattelija, Karl Marx, Fukuyama pitää länsimaista liberaalia demokratiaa, johon yhdistyy markkinatalous kehittyneimpänä ja siten viimeisenä yhteiskuntajärjestyksenä.

    Fukuyama perustelee argumenttiaan sekä teoreettisesti, että empiirisesti. Empiirisen todistelun pääteesejä on esimerkiksi, että demokraattiset markkinataloudet ovat taloudellisesti ja resursseiltaan ylivoimaisia, joten niitä ei voida lyödä sotilaallisesti. Demokratioiden osuus maailman valtioista on myös ollut jatkuvasti kasvussa.

    Fukuyamaa kuitenkin ymmärretään ja siteerataan toistuvasti väärin. Vasemmalle kallellaan olevat tai Yhdysvalloille vihamieliset yhteiskunnalliset skribentit usein viittaavat alentuvasti Fukuyaman teesiin ilman, että he perustelisivat kantaansa.

    Viimeksi Antti Kasvio (Tampereen yliopiston Tietoyhteiskuntainstituutin tutkimusjohtaja) kirjoittaa Kanava-lehdessä "...vaikka Francis Fukuyaman 1990-luvulla esittämä ajatus maailman etenemisestä "historian lopun" aikakauteen onkin osoittautunut kovin ennenaikaiseksi,...". Ei se ole osoittautunut ennenaikaiseksi. Maailma on kehittynyt häkellyttävän tarkasti Fukuyaman kuvaaman prosessin mukaisesti. Yhä suurempi osa maailman valtioista on hylännyt sosialismin ja totalitarismin. Demokratian ja markkinatalouden asema ei koskaan historiassa ole ollut yhtä vahva kuin nyt.

    posted by nozick @ 10:16

    - Sen verran kommentoin edellistä "arkkilibertaristi" Nozickin tulkintaa, että se jää puolitiehen.
    Fukuyama liioittelee, mutta ei kuitenkaan ole väärässä perusteesinsä suhteen.

    Yllättävää kyllä - Fukuyama kykenee näkemään myös teesinsä "taakse."
    Mielestäni hänen "viimeistä ihmistä" käsittelevä loppuanalyysinsa (ei pelkästään itse liberalismi-hehkutus), jota moni - sekä taloushistorioitsija että yhteiskuntalibertaristi on vieroksunut jonain "ylimääräisenä" - osoittaa varsin purevasti (ja ehkä itseironisestikin) sen, että liberalismin "voitto" on samalla sen "tappio."

    Mutta muita vaihtoehtoja ei ole? Ajakaamme siis "kaikessa rauhassa" Porschella päin seinää!

    VastaaPoista
  3. Minä en ihan tiedä, kuinka kauan kommenttiosastoni on Tommille avoimena sitä varten, että hän pääsee työstämään alemmuuskompleksiaan. Tämä ikään kuin vinkkinä.

    VastaaPoista
  4. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Antaa Tommin työstää. Näin "metodinen alemmuudentunto" ehkä vähitellen kehittyy aidoksi yhteistyökyvyksi, joka lopulta kantaa runsasta hedelmää.

    VastaaPoista

Kommentit on suljettu. Jos ajattelit kirjoittaa tänne jotain paskaa, niin tiedoksesi: siitä ei tule mitään nyt eikä koskaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.