Rakkaus

Logistisista syistä en ole muutamaan aikaan voinut tavata Parempaa Puoliskoa. Huomenna, tai tänäänhän se jo on, hän saapuu Turkuun.


Minä en yleensä osaa kirjoittaa siitä rakkaudesta. Eikä maailmalle tosiaankaan meidän suhteemme kuulu mitenkään. Mutta helmikuun puolessavälissä hän kirjoitti tämän päiväkirjan kommenttipalstalle seuraavansisältöisen viestin:


Kun en ole koskaan joutunut ahdistelun, parisuhdeväkivallan tms. kohteeksi, niin voisinkohan samaan tyyliin mennä kummastelemaan asiaa, jos joku blogissaan sellaisesta kertoo? Se, ettei jotakin ole omalle kohdalle jostakin syystä sattunut, ei tarkoita, ettei sitä ilmiönä olisi lainkaan olemassa tai sellaisen uhri on välttämättä itse asiaan jollakin tapaa syyllinen.

Kaikkia naisia ei ole ahdisteltu, hakattu tai raiskattu, mutta silti nämä ongelmat myönnetään yleisesti. Kaikkien miesten ei toivottavasti ole tarpeen saada aiheetonta ahdistelu- tai raiskaussyytöstä ja lähestymiskieltoa ennen kuin sellaista mahdollisuutta voidaan pitää ongelmana. Kyllä yksikin uhri on liikaa molemmissa tapauksissa ihan yhtä lailla.


Tähän minulla ei ole paljoa lisättävää, mutta kysynpä kuitenkin: tiedättekö te nilkit ja kyykäärmeitten sikiöt yhtään mitään oikeudenmukaisuudesta, reiluudesta tai lojaalisuudesta? Te jotka niin kovasti esiinnytte rakastuneina ja rakastavina ihmisinä koko maailman nähden, tiedättekö yhtään mistä puhutte? Ette tiedä. Ette tiedä paskaakaan, jonka minä teille haistatan.

Ja minulla on tänä viikonloppuna parempaakin tekemistä kuin kirjoittaa teille, nilkit.