Sivut

perjantai 6. joulukuuta 2024

Se, mitä Jussi Halla-aho ei salli minun sanovan isänmaallisuudesta

Hiljattainen puheenvuoroni nettikeskustelusta kaverin Facebook-sivulta, esimerkkinä siitä, mitä Halla-aho ja hänen nettipartisaaninsa eivät salli minun sanovan mediassa.


Muistan pikkupoikana erehtyneeni lukemaan Kiirastulta [Yrjö Jylhän runokokoelmaa, jota koskevaan keskusteluun tämän puheenvuoron alun perin kirjoitin], mutta se oli vähän liian rankka ja rehellinen kuva sodasta sen ikäiselle.

Minä sain perinteisen isänmaallisen kasvatuksen, mutta päädyin sivariin juuri siksi, että ne ontot ja teennäiset sanat kuvottivat sillä taustalla. Mutta Kiirastulen rehellisyys puhuttelee, samoin Kivimäen Murtuneet mielet, koska ne eivät yritä verhota sodan kauhuja onttoihin sanoihin. Minun ikäpolvessani olisi tarvittu enemmän sitä mahdollisuutta rehellisesti samaistua sotaveteraaneihin ja -invalideihin ihmisinä, jotka meidän ikäisinämme olivat joutuneet rintamalle.

Tässä suhteessa muuten joudun toteamaan, että Tapio Rautavaaran "Vanhan jermun purnaus" on monessakin suhteessa hyvä kappale. Siinä korostetaan, että rintamalla oli nuoria poikia ja että "huudoissamme kovin pelokkaissa/myös äitiäkin usein kaivattiin". Kappaleessa oli myös sovinnollinen puhuttelu nuorten radikaalien polvelle:

"No mikäs siinä, samaa mieltä oomme

Ei sotaa enää koskaan tulla saa

Vaan toivomatta aina kohtaloomme

Niin outo voima sodat marssittaa

Jos voitte nuoret paremmaksi saada

Tään maailman niin sodan särkemän

Me emme varmaan toiveitanne kaada

Kun hoidatte tään jutun tärkeän"

Ja kun puhutaan siitä inhimillisestä näkökulmasta, mieleen tulee myös Olle Leinon "Herren prövar blott". Siinä mainitaan että jokin sodasta lomailevien nuorukaisten ja paikkakunnan (Kirkkonummi, koska Leino kirjoittaa Porkkalasta) nuorten naisten tapaaminen repesi seksiorgioiksi, ja että paikallinen vanhempi polvi suhtautui siihen ymmärtäväisesti, koska kyseessä olivat nuoret ihmiset kuoleman hädässä - mikä olisi voinut olla inhimillisempää?

Yksi niistä asioista, jotka minua aika lailla ärsyttävät Hannu Salaman tuotannossa, on se, että Salama ilkkuu juuri tällaiselle - sille, että vanhempi polvi on silloin sota-aikoina ollut yhtä "siveetön" kuin kuusikymmenlukulaiset "seksuaalisesti vapautuneet" nuoret. Näkisin itse, että jos se seksi piti vapauttaa, se olisi pitänyt vapauttaa myös vanhemmalle polvelle - sen olisi pitänyt olla synninpäästö heille(kin). Sen sijaan Salama panosti moralisointiin, joka oli juuri "seksuaalisen vapautumisen" kanssa ankarassa ristiriidassa.

Kun puhutaan sodasta nimenomaan inhimillisestä näkökulmasta, koen velvollisuudekseni mainita myös Tom of Finlandin sanat. Hän mainitsi että sodan keskellä esiintyi homoseksuaalisuutta rintamamiesten kesken, eikä sitä paheksuttu - asenne oli "olkaa ihan rauhassa vain", koska ne veljet, jotka sen vesitilkan tuovat, ymmärsivät toistensa kauhua ja pahaa oloa.

Ja kun olen tällä tuulella, muistutan vielä siitä sotaveteraanista joka meni vapaaehtoisena palvelukseen jo 17-vuotiaana, mutta järkyttyi näkemistään kauhuista niin että harkitsi itsemurhaa ja alkoi jo sovitella pistoolin piippua ohimolle. Silloin vanhempi jermu tuli ja käänsi piipun poispäin ja sanoi lempeästi: "Kyllä sinulla on nyt väärä sihti poika hyvä. Tuonne päin kuuluu ampua" - ja osoittaa vihollisen suuntaan. Poika tietysti oli vielä vanhoilla päivillään itkuun asti kiitollinen sille jermulle.

Tällaisetkaan inhimillisyyden osoitukset eivät kuulu niiden onttopuheisten mielikuviin sodasta. Kun sotaa muistellaan, olisi syytä muistella tällaisia asioita.

Ja tietysti miettiä sitä, että sodan aikana se jermu oli paikalla kääntämässä sen pyssyn poispäin. Sodan aikana nuorukainen oli arvokas yhtenä "veikoista mun vierelläni". Rauhan aikana liian moni poika on tappanut itsensä, koska ketään ei ollut sitä tällä tavalla estämässä.


Tällaisia kirjoituksia Jussi Halla-aho, hänen vapaaehtoiset nettipataljoonansa ja heidän kanssaan liittoutunut suomenkielinen media ei 11 vuoteen ole sallinut minun julkaista valtavirtamedioissa. Perinteinen isänmaallisuus ja talvisodan henki päivitettynä nykyaikaan ovat uhka heikäläisten julistamalle ylikansalliselle, rasistiselle äärioikeistolaisuudelle.