Isänmaallisuus kriisissä - Fosterländskheten i kris

Kuten vanhan blogini lukijat hyvin tietävät, yksi keskeisiä tavoitteitani palkattuna kirjoittelijana oli jonkinasteisen intellektuaalisen ja moraalisen kivijalan rakentaminen isänmaallisuudelle ja maanpuolustukselle niin, että ne voisivat toimia kansakuntaa yhdistävinä tekijöinä talvisodan hengessä. Ja - kuten he myös hyvin tietävät - tämä oli äärioikeiston mielestä niin suuri törkeys, että he uurastivat seitsemän pitkää vuotta saadakseen blogini suljettua. Edelleen kaikille on selvää, että blogialustaa ylläpitänyt mediajätti ei tukenut minua millään tavalla äärioikeiston häiriköintiä vastaan.

De som brukat läsa min gamla blogg kommer ihåg att en av mina centrala målsättningar som en avlönad skribent var att bygga upp någon sorts intellektuell och moralisk grundval för fosterländskhet och försvarsvänlighet så att de kunde förena nationen i vinterkrigets anda. Och - som mina gamla läsare också vet - var detta enligt extremhögern en så stor fräckhet att de ägnade sju långa år till att få min blogg nedlagd. Ytterligare är det klart för alla att den mediegigant som upprätthöll bloggplattformen inte stödde mig på något sätt mot extremhögern när den punktmarkerade mig.

Tästä voidaan tehdä se johtopäätös, että epäpoliittinen talvisodanhenkinen isänmaallisuus ei oikeasti nappaa sen enempää suurpääomaa (tässä tapauksessa mediaa omistavaa suurpääomaa) kuin äärioikeistoakaan. Vasemmiston typerimpiä kuvitelmia on se, että isänmaallisuus itsessään on kapitalistin rahapussin puolustamista ja sellaisena huijausta. Todellisuudessa isänmaallisuus ja maanpuolustushenki kiinnostavat oikeistoa vain vallankäytön välineinä. Jos joku, kuten nyt vaikka minä, julistaa isänmaallisuutta sekä ääri- että rahaoikeistolaisuudesta riippumattomana perusarvona, hänet vaiennetaan sekä ääri- että rahaoikeiston voimin - ja nyt on alkanut jo yhdeksäs sensuurivuosi.

Därav kan vi dra slutsatsen att en opolitisk form av fosterländskhet i vinterkrigets anda varken väcker entusiasm hos storkapitalet (i det här fallet det storkapital som äger medierna) eller hos extremhögern. En av de dummaste föreställningar vänstern omhuldar är att fosterländskhet som sådan bara handlar om att lura folk till att försvara kapitalistens penningpung. Om någon, som till exempel jag, förkunnar fosterländskhet som ett grundvärde oberoende av både extremhögern och affärshögern, tystas han ned av bägge - och nu är vi inne på det nionde året av dylik censur.

Suuri ongelma tietysti on se, että suomenkielisessä Suomessa ei oikeasti ole minkäänlaista isänmaallisuuden perinnettä, jos siis puhutaan koko kansaa koskevan, poliittiset jaot ylittävän isänmaallisuuden älyllisestä perustelemisesta. Isänmaallisuutemme ideologiset kulmakivet ovat Zachris Topeliuksen Välskärin kertomuksia ja Johan Ludvig Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat. Ei ole sattumaa, että molemmat on kirjoitettu alun perin ruotsiksi. Ruotsi on nimittäin Suomen oikea isänmaallinen kieli. Suomeksi on kirjoitettu ainoastaan joko "valkoisen" tai "punaisen" Suomen propagandaa.

Ett stort problem är givetvis att det egentligen inte finns någon finskspråkig tradition av fosterländskhet, alltså om vi därmed avser det intellektuella underbyggandet av en fosterländskhet som omfattar hela folket och överskrider politiska gränser. De ideologiska hörnstenarna för vår fosterländskhet är Fältskärns berättelser av Zachris Topelius och Fänrik Ståls sägner av Johan Ludvig Runeberg. Det är ingen slump att bägge böckerna ursprungligen avfattats på svenska. Svenskan är Finlands rätta fosterländska språk. Det som skrivits på finska är antingen "vit" eller "röd" propaganda.

Jos ajattelee suomenkielistä "isänmaallista" kirjallisuutta, niin mieleen tulee ensimmäiseksi Aarno Karimon Kumpujen yöstä, joka on heikonlainen yritys jäljitellä Topeliusta valkoisen Suomen aatteellisesta näkökulmasta - Karimo, joka kuvitti itse teoksensa, oli kuvataiteilijana osaavampi kuin kirjailijana. Jukka Kemppinen on blogissaan pohtinut Karimon teosta useaankin otteeseen ja todennut, että sen varjo on yhä aistittavissa suomalaisessa sielussa, vaikka sitä ei oikeastaan enää taideta lukea. Karimon teos on lähinnä neuroottinen väkivaltaporno- ja kuolemankulttikirja, joka ei ole vailla sadomasokistisia piirteitä.

Visst finns det finskspråkig "fosterländsk" litteratur - till exempel bokserien Kumpujen yöstä (ungefär "Ur kumlarnas mörker", men någon svensk översättning existerar inte vad jag vet). Bokserien är ett ganska svagt försök att plagiera Topelius ur "vita Finlands" ideologiska synvinkel. Karimo illustrerade själv sina historier och var faktiskt en bättre bildkonstnär än författare. Jukka Kemppinen har i sin blogg skrivit om Karimo och konstaterat att hans bokserie fortfarande kastar sin skugga över den finska själen, trots att verket troligen inte längre läses. Karimos historier saknar varken sadomasochistiska eller våldspornografiska drag och får författaren att framstå som en neurotisk dödsdyrkare.

Sinänsä oman isoäitini sisällissotamuistoja kuunnelleena suhtaudun ymmärtäväisesti siihen, että vuoden 1918 tapahtumista varmasti järkyttynyt ja traumatisoitunut sekä oikeutetusti Neuvostoliiton hyökkäystä pelännyt mies kirjoittaa tämäntyyppisen kirjan. Ajan pitkään siitä tuli kuitenkin haitallinen teos, koska se ikään kuin samaisti väkivallan- ja kuolemanpalvonnan "isänmaallisuuden" kanssa. Ja tämä on ollut suomalaisen "isänmaallisuuden" ongelma muutenkin.

Tack vare min mormors förstahandsupplevelser av inbördeskriget förhåller jag mig med en viss förståelse till att en man som upprörts och traumatiserats av detta krig och som dessutom av naturliga skäl var rädd för sovjetisk invasion skrev en dylik bok. Med tiden blev det dock ett samhällsskadligt alster, eftersom det s a s identifierade vålds- och dödsdyrkan med "fosterländskhet". Och det här har också i övrigt varit ett centralt problem för finsk "fosterländskhet".

Huomattavalle osalle ns. valkoisen Suomen nostalgisoijista nimenomaan vuoden 1918 sota on "isänmaallisuuden" huippukohta. Eräs heistä haaveili nettikirjoituksissaan hyvin epämääräisesti mieltämiensä "maanpetturien" ottamisesta hengiltä vuoden 1918 hengessä, koska "pieni poika hänen sisällään" vaatii sitä. Tuo muotoilu on merkittävä: pieni poika.

För en stor del av de som ägnar sig åt att nostalgisera det s k vita Finland är det just inbördeskriget som är toppen av "fosterländskhet". En av dem drömde i sina webbskriverier om att ta ihjäl "fosterlandsförrädarna" som man år 1918, eftersom "den lille gossen inuti honom" krävde detta. Uppmärksamma formuleringen: "den lille gossen".

Kuten muistamme, punaisia tai sellaisiksi leimattuja surmattiin joukoittain usein ilman asiallista oikeudenkäyntejä. Isoäitini oli valkoisia punaisten puolella rintamaa eikä hänellä ollut hyvää sanottavaa punaisista; mutta hänenkin mielestään valkoisen puolen kostojulmuudet olivat vahingoksi valkoisille itselleen jättäessään tuollaisen sairaan murhanhimon perinteen jälkeensä.

Som vi minns, mördades det stora skaror av "röda" eller helt enkelt människor som utmålats som "röda" utan någon riktig rättegång. Min mormor var en anhängare av de vita på den röda sidan om fronten, och hon hade ingenting gott att säga om de röda; men också hon tyckte att de grymheter de vita begick när de hämnades på de röda var för de vita själva till men genom att ge upphov till en sådan där sjuk tradition av mordlystnad.

"Pienet pojat" olivat mukana julmuuksissa, koska Suomen sisällissodassa käytettiin paljon lapsisotilaita. Heille ihmisten tappaminen oli kiva leikki, koska viaton lapsi on viattomuudessaan eräänlainen pikku psykopaatti: hän ei vielä ole kehittänyt omaatuntoa, moraalia eikä etiikkaa. Kun äärioikeistolainen huutaa sisällissotaa takaisin vedoten "pieneen poikaan sisällään", hän tarkoittaa ilmeisesti sitä, että hänen mielestään oikeaa elämää on saada vapaasti teloittaa "punikkeja". Ehkä hänen esi-isänsä oli yksi niistä lapsisotilaista, ja hänen verenhimoiset muistonsa levisivät seuraaville sukupolville käsityksenä siitä, mitä oikea elämä on.

"Små gossar" var med om grymheterna, eftersom barnsoldater var en utbredd företeelse i finska inbördeskriget. För dem var det en kul lek att döda människor, ty ett oskyldigt barn är precis i sin oskyldighet en sorts liten psykopat: det har inte utvecklat något samvete, moral eller etik. När högerextremisten vill ha ett nytt inbördeskrig därför att "den lille gossen inuti honom" begär det, menar han tydligen att livet, när allt kommer omkring, enligt honom går ut på att avrätta "röda". Kanske hans farfarsfar var en av barnsoldaterna, vars blodtörstiga minnen spred sig till de efterkommande som en föreställning av vad det verkliga, riktiga livet bör vara.

Tällaisten "pienen poikien" käsitys, että isänmaallisuudessa on kyse ennen muuta oman maan toista mieltä olevien kansalaisten murhaamisesta, on tietenkin yksi tärkeimpiä syitä, miksi suomalainen isänmaallisuus on ajautunut kriisiin. Se nimittäin on avannut "isänmaallisuudella" kerskuvien keskuudessa ovet venäläismielisyydelle. Jos "isänmaallisuus" on ennen kaikkea "punikkien" vastustamista, ja "punikeilla" tarkoitetaan ensi sijassa tavallisia perusliberaaleja ihmisiä, joilla ei ole mitään esim. homoja tai maahanmuuttajia vastaan, silloin on sallittua mennä kompukseen minkä tahansa häikäilemättömän ulkomaan kanssa, joka lupaa "isänmaallisille" tukea näitä "punikkeja" vastaan.

Dessa "små gossars" uppfattning, enligt vilken fosterländskhet främst handlar om att mörda oliktänkande medborgare av ens eget fosterland, är givetvis ett av de viktigaste skälen till att finländsk fosterländskhet nu har hamnat i ett tillstånd av kris. Detta har nämligen möjliggjort för självutnämnda "fosterlandsvänner" att snarare omhulda rysk än finländsk patriotism. Om "fosterländskhet" är lika med att bekämpa "rödingar", och om "rödingarna" främst är vanliga fisliberala människor som ingenting har emot bögar eller invandrare, då är det tillåtet att gå i maskopi med vilken som helst hänsynslös utländsk stormakt som erbjuder de "fosterländska" stöd mot dessa "rödingar".

Ja näin on saavuttu nykytilanteeseen, jossa "isänmaallisuuttaan" julistavat ovat yhä avoimemmin ja röyhkeämmin liitossa itänaapurin kanssa. "Punikiksi" heidän kirjoissaan taas päädytään olemalla mielipiteiltään ja elämäntavaltaan mahdollisimman banaalia ja harmaata keskiluokkaa. "Punikkien" jäsenkortin voi nykyään lunastaa esimerkiksi menemällä rokotettavaksi, koska äärioikeiston mielestä rokotukset ovat kommunismia, tai jotain siihen verrattavaa. Jokainen, joka ei noudata äärioikeiston järjettömintäkin jenkkiläisiltä verkkosivustoilta kopioitua oikkua, on "kommunisti" ja "maanpetturi". Ensi viikolla kenties se, joka ei usko maan olevan litteä ja auringon kiertävän maata.

Och så har man hamnat i den situation vi har i dag, dvs. de som vitt och brett förkunnar sin "fosterländskhet" är allt mera öppet och fräckt allierade med vår östra granne. Och i deras ögon blir man "röding" om man både i sina åsikter och i sitt levnadssätt är så banal och grå medelklass som möjligt. Medlem i rödingklubben blir man i dag genom att låta vaccinera sig, eftersom extremhögern anser att vaccineringar är kommunism eller någonting jämförbart. Den som inte iakttar den fånigaste av de nycker extremhögern tillägnat sig från amerikanska webbsidor är genast "kommunist" och "landsförrädare". Nästa år blir man det kanske om man inte tror att jorden är platt och att solen går runt jorden.

On irvokasta, että jo nyt "isänmaallisuuden" käytännössä määrittelee - Johan Bäckman. Tätä kirjoittaessani Bäckman jakelee karkeaa trollimateriaalia, jossa väitetään vihreiden tai nuorten ilmastoaktivistien valmistautuvan turmelemaan sankarihautoja. Tämä on täysin tuulesta temmattua vihapropagandaa, lähes yhtä hölmöä kuin klassikko "juutalaiset juovat kristittyjen verta rituaaleissaan". Mutta merkittävä osa oikeistosta haluaa uskoa tällaiseen höpönpöppöön, jolloin Bäckman pyörittää heitä täysin mielensä mukaan. Bäckman onkin nykyään käytännössä yksi hörhöäärioikeiston vaikutusvaltaisimmista puhuvista päistä.

Groteskt nog är det i dag i praktiken Johan Bäckman, Rysslands vulgäraste propagandaspråkrör i Finland, som i dag definierar det "fosterländska". Medan jag skriver det här, sprider Bäckman brutal trollpropaganda, där det påstås att de gröna eller de unga klimataktivisterna hyser planer på att förstöra hjältegravar. Det här är ren påhittad hatpropaganda, någonting nästan lika korkat som den gamla antisemitiska ritualmordslegenden. Men en betydande del av högern vill tro på dylik smörja och låter sig vilseledas som Bäckman. Sålunda har Bäckman blivit en av de viktigaste ledstjärnorna för våra högerextrema stollar.

Bäckmanin tämänkertaisen törkyväitteen mielettömyyttä alleviivaa se, että itsenäisyyspäivänä 2016 nimenomaan äärioikeisto poltti nuotiota Hietaniemen hautausmaalla ja turmeli rauhanturvaajien muistomerkin käyttämällä sitä soihtutelineenä. Juuri äärioikeisto suhtautuu perinteisen isänmaallisuuden pyhiin arvoihin, kuten sodan muistoon ja puolustustahtoon, suorastaan pilkallisesti tai piittaamattomasti.

Att Bäckmans nyaste fräckhet är helt absurd, illustreras av att det var precis extremhögern som på självständighetsdagen år 2016 brände lägereld på Sandudds begravningsplats och förstörde ett minnesmärke till fredsbevararna genom att lägga sina facklor på det. Det är precis extremhögern som förhåller sig försumligt eller direkt hånfullt till de traditionellt heliga fosterländska värdena.

Persut ja "lepakonsyöjäkommarit" - Sannfinnarna och de "fladdermusätande kommunisterna"

 Siinä missä pikkulapset uhmaavat äitiään huutamalla tälle paskaa ja vittua, persut uhmaavat mielikuvituksensa "vihervasemmistolaista" äitihahmoa huutamalla rasistisia törkeyksiä. Kuten tiedämme, yleensä tämä äitikapina ilmaistaan solvaamalla mustia ja muslimeja, mutta myös kiinalaisille on keksitty oma haukkumanimi: "lepakonsyöjäkommarit".

Som vi alla vet, brukar små barn uttrycka sitt uppror mot mamman genom att ropa "skit" och "fitta". På ett liknande sätt trotsar sannfinnarna sin imaginära "vänstergröna" mamma med rasistiska okvädinsord. Vanligen uttrycks detta mammauppror genom att skälla ut svarta och muslimer, men dessutom har partiaktivisterna hittat på ett eget skällsord för kineser: "fladdermusätande kommunister".

Toki tämä ei tarkoita, että persut oikeasti välttäisivät yhteyksiä ja suhteita Kiinaan. Ne kiinalaiset, joiden kanssa persuilla itsellään on liikesuhteita, ovat varmaankin sellaisia parempia lepakonsyöjäkommunisteja. Ja mikäs siinä, onhan Kiina hienostunut kulinaarinen maa, jossa varmaan lepakotkin osataan laittaa niin maittavan makuisiksi, että persullekin maistuu.

Detta innebär ingalunda att sannfinnarna på riktigt undviker samarbetsförhållanden med Kina. De kineser som sannfinnarna själva har affärsrelationer med är tydligen såna där bättre fladdermusätande kommunister. Och varför inte, Kina är ju ett förfinat kulinariskt land, där man kan laga smakliga maträtter t o m på fladdermöss, maträtter som inte ens en sannfinne kan säga nej till.

Tuntuu ainakin maistuvan persujen uudelle puheenjohtajaehdokkaalle. Kyseinen herra on fyysikko, mikä tekee hänestä varmasti suositun Homman luonnontieteilijä- ja insinöörikiintiön keskuudessa. Se, että tämä porukka palvoo Halla-ahoa, on aina ollut omiaan herättämään tiettyä huvittuneisuutta, koska Mestari on opiskellut maailman turhinta ja hyödyttömintä kuollutta kieltä, mutta yksi heikäläisten tyypillisesti vastapuolelle heittämä solvaus on, että siellä on vain leivätöntä taidetta opiskelevia huuhaahumanisteja. Minäkin olen saanut kuulla olevani "apurahakääntäjä" (olen saanut leipäni yksityiseltä sektorilta jo kahdenkymmenen vuoden ajan, Halla-aho itse aloitti poliittisen uransa nimenomaan apurahatutkijana), joka "harrastaa pieniä kieliä veronmaksajien rahoilla" (en tiedä tarkoittanevatko "pienillä kielillä" saksaa, venäjää, espanjaa vai englantia, sillä iirin kielen harrastuksen olen enimmäkseen rahoittanut ihan omasta taskustani). Jos Mestarin tilalle astuisi oikea luonnontieteilijä, Homman porukoiden aivokopansisäinen ristiveto eli hienosti sanoen kognitiivinen dissonanssi vähenisi merkittävästi.

Åtminstone har det smakat för sannfinnarnas nye ordförandekandidat. Herren ifråga är utbildad fysiker, vilket bör inbringa honom popularitet inom naturvetar- och ingenjörskontinenten på det högerextrema diskussionsforumet Homma. Att detta gäng tillber Halla-aho, har alltid varit något skrattretande, ty Mästaren har studerat ett av de mest onödiga döda språk det finns, men vanligen avfärdar extremhögern sina motståndare som tramshumanister (trams- och inte trans-) som bara studerat onödigheter. Jag har också fått höra av dessa herrar att jag är en "översättare som lever på stipendier" (sedan tjugo år tillbaka har jag jobbat i den privata sektorn, medan Halla-aho finansierade upptakten till sin politiska karriär på stipendiepengar), som "slösar skattepengar på sina små hobbyspråk" (jag vet inte om det är tyskan, ryskan, spanskan eller engelskan hommaiterna tänker på, för min sysselsättning med iriskan har jag praktiskt taget finansierat med mina egna pengar). Skulle Mästaren efterträdas av en riktig naturvetare, skulle hommaiterna bli av med sin kognitiva dissonans.

Toki herra fyysikolla on myös eräs merkittävä ansio verrattuna Riikka Purraan, jolle Mestarin keisarillista purppuraa on jonkin verran jo koetettu sovitella. Fyysikolla on siitin. Siitin on marsalkan sauva, jolla maailmaa ja persuja hallitaan. Siittimettömillä ehdokkailla on aina heikommat mahdollisuudet kuin siittimellisillä.

Fysikern ifråga har givetvis ett visst försprång i jämförelse med Riikka Purra, som hittills varit den mest lovande kandidaten till att iklä sig Halla-ahos kejserliga purpur. Fysikern har penis. Penisen är marskalkstaven, som världen och sannfinnarna regeras med. Kandidater utan penis har alltid mindre chanser än kandidater med penis.

Tämä kyseinen fyysikko on ensin opiskellut Cambridgessä, missä hän on nopeasti omaksunut brexitiläis-brittirasistisen maailmankuvan, mutta se ei ole kiinnostavaa. Kiinnostavampaa on, että hän on sen jälkeen tehnyt uraa kiinalaisissa firmoissa ja osaa jopa mandariinikiinan alkeet. Lepakonsyöjäkommunismi on siis tullut tutuksi ihan läheltä.

Fysikern har inlett sin karriär i Cambridge, där han inte bara studerat fysik, utan också snabbt tillägnat sig den rasism och brexitgalenskap som i dag grasserar i Britannien, men det är inte intressant. Mera intressant är det att han sedan dess gjort karriär på kinesiska firmor och där lärt sig grunderna i standardkinesiska. Han har alltså stiftat bekantskap med fladdermusätande kommunism på nära håll.

Kuten Suojelupoliisikin on antanut lausunnoissaan ymmärtää, Kiinassa ei kuitenkaan ole "firmoja" siinä mielessä kuin avoimessa ja vapaassa länsimaisessa yhteiskunnassa. Kiinassa on totalitaarinen kontrollivaltio, ja "firmat" ovat tosiasiassa aina valmiita toimimaan salaisten palvelujen bulvaaneina, elleivät ole sellaisiksi alun perin perustettujakin. Mies, joka vakavissaan uskoo päässeensä kiinalaisten "firmojen" palvelukseen poikkeuksellisella osaamisellaan ja lahjakkuudellaan eikä ainakaan haastatteluissaan tunnu millään tavalla tunnistavan sellaista vaaraa, että kaukoidän "ystävät" hyysäisivät häntä pohjustaakseen myöhempiä "yhteistyö"-suhteita (sellaista yhteistyötä, josta ei voi kieltäytyä), ei ole sellainen mies, jonka kuuluisi päästä Suomen pääministeriksi.

Som även Skyddspolisen i sina uttalanden låtit förstå, finns det inte några firmor eller företag i Kina i vår fria västerländska betydelse av dessa ord. Kina är en totalitär kontrollstat, och firmor och företag är i praktiken alltid beredda att agera bulvan åt underrättelseorgan, om de inte från början har grundats för att vara det. En man som på allvar inbillar sig att han rekryterats av kinesiska "företag" tack vare sina exceptionella kunskaper och begåvning och som åtminstone i sina intervjuer inte alls förefaller vara medveten om möjligheten att "vännerna" i Fjärran Östern mjukar upp honom för att förbereda honom för framtida "samarbete" (samarbete av den sort man inte kan vägra) är inte en man vi borde acceptera som statsminister för Finland.