- Väinämöisen viikatemiehet
- Iku-Tursaan itiöt
- Ukko-Ylijumalan vasamamiehet
- Ahdin kalamiehet
- Jatulin metelimiehet
- Tapion renkimiehet
- Äyrään äestäjät
Persujen venäläismielisyydestä: https://panunuusiblogi.blogspot.com/2024/02/linkkikokoelma-persujen.html https://panuhog.blogspot.com/2024/08/persut-yrittavat-edelleenkin-sensuroida.html
Sivut
▼
keskiviikko 30. toukokuuta 2018
sunnuntai 27. toukokuuta 2018
Vakoojan laki - Spionens lag
Puolalaisessa Polityka-aikakauslehdessä ilmestyi helmikuussa Grzegorz Rzeszkowskin juttu Zasady łowienia, jossa käsiteltiin KGB:n opaskirjaa vuodelta 1989. Juttu perustuu pitkälti Daily Beastin julkaisemiin materiaaleihin, mutta minulle tietysti puola on yhtä helppoa lukea kuin englanti, joten lähestyn asiaa tästä kulmasta.
I den polska veckotidningen trycktes i februari Gregorz Rzeszkowskis artikel Zasady łowienia, som handlade om en år 1989 utkommen handbok för KGB. Artikeln är till stor del baserad på material som kommit ut på webbsajten Daily Beast, men för mig är det lika lätt att läsa polska som engelska, så jag närmar mig temat från den här riktningen.
Jutun mukaan Venäjän nykyinen desinformaatiotoiminta noudattelee täysin vanhan opaskirjan oppeja, jos kohta kirjan "sosialismin" tilalle voi päivittää sanan "Venäjä" ja "imperialismin" paikalle "länsimaisen demokratian". Kybertyökalujen ja Internetin ansiosta Venäjän tiedustelu onnistui tavalla, josta Neuvostoliiton aikana saattoi vain unelmoida - valitsi Yhdysvalloille mieleisensä presidentin. Toki asiaan vaikutti myös se, että Venäjä ei enää joutunut ottamaan huomioon mitään poliittisia rajoitteita: Neuvostoliiton oli pakko tukea pääasiassa kommunistipuolueita (vaikka olisi mielenkiintoista nähdä, missä määrin KGB neuvostoaikana taktisesti pönkitti äärioikeistoa saadakseen kiertotietä luotua aitoa ruohonjuuritukea kommunisteille), Venäjä voi suunnata oman tukensa vaikka jollekin Suomen Vastarintaliikkeelle, vieläpä avoimesti ja röyhkeästi.
Enligt artikeln för Ryssland sitt nuvarande desinformationskrig helt i enlighet med den gamla handboken, låt vara att ordet "socialism" i boken i dag bör bytas ut mot "Ryssland" och "imperialism" mot "västerländsk demokrati". Tack vare cyberverktyg och Internet har den ryska underrättelsetjänsten lyckats med vad dess sovjetiska föregångare bara kunde drömma om: den har valt sin favoritkandidat till president för Förenta staterna. Visserligen beror detta till stor del på att Ryssland inte längre behövde beakta den politiska korrekthet som gällde under sovjettiden: Sovjetunionen var tvunget att främst stöda kommunistiska partier (låt vara att det vore intressant att veta i vilken utsträckning KGB under sovjettiden taktiskt hjälpte extremhögern för att på omvägar skapa genuina gräsrotssympatier för kommunister), men Ryssland kan rikta sitt eget bistånd öppet och fräckt till Finska motståndsrörelsen och liknande grupperingar.
Oleellinen ero lännen ja Neuvostoliiton välillä oli - katsoo artikkelin kirjoittaja - että lännessä vakoilu oli lähtökohtaisesti yhteiskunnan marginaalissa ja varjossa. Vakoilu oli valonarkaa touhua, jota tehtiin valonaroilla menetelmillä ja joka oli jossain määrin myös ristiriidassa demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden kanssa. Neuvostoliitossa sitä vastoin vakoilu oli keskiössä, vakoilu oli laki. Tätähän ei edes salailtu: sanat "tšekisti" ja "Tšeka" olivat avoimen positiivisia lataukseltaan, kovaotteiset salaisen palvelun miehet olivat isänmaan kunnioitettuja sankareita.
En väsentlig skillnad mellan Väst och Sovjet låg - som artikelskribenten anser - i att spionageverksamhet i Väst i princip var någonting marginellt och ljusskyggt. Spioner var tvungna att tillämpa ljusskygga metoder som i viss mån stod i konflikt med demokratiska och rättsstatliga principer. I Sovjetunionen befann sig spionaget däremot i mittpunkten, det var spionaget som var lagen. Det här hemlighölls inte ens: orden tjekist och Tjekan hade entydigt positiv färgning och de hårdhänta hemliga agenterna var respekterade fosterländska hjältar.
KGB:n strategia oli tietysti myös värvätä vaikuttaja-agentteja vähän kaikkialta. Värväysstrategiat olivat hyvin sofistikoituneita, KGB:llä oli muksaukset miestä myöten: yhtä kestittiin rauhanaateretoriikalla, toista pehmitettiin hyvännäköisillä vähävaatteisilla naisilla. (Nykyään tietysti myös rasistien ja äärioikeistolaisten aatejulistusmonologien myötäileminen kuuluu asiaan.) Kohdehenkilöt profiloitiin huolella ja heidän motiivinsa selvitettiin.
KGBs strategi gick givetvis också ut på att rekrytera samarbetsvilliga var som helst. Rekryteringsstrategierna var mycket sofistikerade och individualiserade: en kandidat uppmjukades med pacifistisk retorik, en annan med vackra halvnakna kvinnor. (I dag hör det givetvis till saken att stryka medhårs allehanda rasister och högerextremister och lyssna till deras förkunnelsemonologer.) Presumtiva kollaboratörer profilerades noga och deras motiv utreddes.
Tällainen KGB:n juoksupoika oli myös professori Joseph Mifsud. Kuten sukunimestä huomaa, hän on maltalainen, ja hän juuri toimitti Donald Trumpin vaaliavustajalle George Papadopoulosille Venäjän hakkeroimat Hillary Clintonin sähköpostiviestit. Mifsud tapaili innokkaasti venäläisiä diplomaatteja, ja hänen motiivinsa oli ilmeisesti se, että hän pääsi osallistumaan tieteellisiin konferensseihin Venäjällä.
En sådan här springpojke åt KGB var även professor Joseph Mifsud. Som efternamnet visar är han hemma från Malta, och det var precis han som levererade Hillary Clintons e-postmeddelanden, som ryska hackers lagt beslag på, till George Papadopoulos, Donald Trumps valassistent. Mifsud stod i ständig kontakt med ryska diplomater, och hans motiv var tydligen att få delta i vetenskapliga kongresser i Ryssland.
Puolan kaltaisissa maissa Venäjällä on toki vielä tallella vanhat turvallisuuspalvelukontaktit. Itäeurooppalaisten maiden turvallisuuspalvelut eivät kommunistiaikoina tietenkään pyrkineet puolustamaan mitään Neuvostoliiton edusta eroavaa maan etua, ja KGB päätti siitä mitä tutkittiin ja ketä hutkittiin. KGB toimi Puolan alueella ja värväsi siellä väkeä palvelukseensa esimerkiksi vaikuttaja-agenteiksi. Nyt kukaan ei tiedä, keitä kaikkia KGB on värvännyt Puolasta ja kuka on uskollisempi Venäjälle kuin isänmaalleen.
I länder som Polen har Ryssland naturligtvis fortfarande kvar sina gamla kontakter med säkerhetstjänsterna. De östeuropeiska säkerhetstjänsterna strävade under kommunisttiden givetvis inte till att försvara något annat statsintresse än det sovjetiska, och det var KGB som bestämde vad som utreddes och vem som arresterades. KGB verkade på polskt territorium och rekryterade folk t ex till samarbetsagenter. Nu vet ingen vem som rekryterats av KGB i Polen och vem som är mera trogen Ryssland än sitt fosterland.
I den polska veckotidningen trycktes i februari Gregorz Rzeszkowskis artikel Zasady łowienia, som handlade om en år 1989 utkommen handbok för KGB. Artikeln är till stor del baserad på material som kommit ut på webbsajten Daily Beast, men för mig är det lika lätt att läsa polska som engelska, så jag närmar mig temat från den här riktningen.
Jutun mukaan Venäjän nykyinen desinformaatiotoiminta noudattelee täysin vanhan opaskirjan oppeja, jos kohta kirjan "sosialismin" tilalle voi päivittää sanan "Venäjä" ja "imperialismin" paikalle "länsimaisen demokratian". Kybertyökalujen ja Internetin ansiosta Venäjän tiedustelu onnistui tavalla, josta Neuvostoliiton aikana saattoi vain unelmoida - valitsi Yhdysvalloille mieleisensä presidentin. Toki asiaan vaikutti myös se, että Venäjä ei enää joutunut ottamaan huomioon mitään poliittisia rajoitteita: Neuvostoliiton oli pakko tukea pääasiassa kommunistipuolueita (vaikka olisi mielenkiintoista nähdä, missä määrin KGB neuvostoaikana taktisesti pönkitti äärioikeistoa saadakseen kiertotietä luotua aitoa ruohonjuuritukea kommunisteille), Venäjä voi suunnata oman tukensa vaikka jollekin Suomen Vastarintaliikkeelle, vieläpä avoimesti ja röyhkeästi.
Enligt artikeln för Ryssland sitt nuvarande desinformationskrig helt i enlighet med den gamla handboken, låt vara att ordet "socialism" i boken i dag bör bytas ut mot "Ryssland" och "imperialism" mot "västerländsk demokrati". Tack vare cyberverktyg och Internet har den ryska underrättelsetjänsten lyckats med vad dess sovjetiska föregångare bara kunde drömma om: den har valt sin favoritkandidat till president för Förenta staterna. Visserligen beror detta till stor del på att Ryssland inte längre behövde beakta den politiska korrekthet som gällde under sovjettiden: Sovjetunionen var tvunget att främst stöda kommunistiska partier (låt vara att det vore intressant att veta i vilken utsträckning KGB under sovjettiden taktiskt hjälpte extremhögern för att på omvägar skapa genuina gräsrotssympatier för kommunister), men Ryssland kan rikta sitt eget bistånd öppet och fräckt till Finska motståndsrörelsen och liknande grupperingar.
Oleellinen ero lännen ja Neuvostoliiton välillä oli - katsoo artikkelin kirjoittaja - että lännessä vakoilu oli lähtökohtaisesti yhteiskunnan marginaalissa ja varjossa. Vakoilu oli valonarkaa touhua, jota tehtiin valonaroilla menetelmillä ja joka oli jossain määrin myös ristiriidassa demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden kanssa. Neuvostoliitossa sitä vastoin vakoilu oli keskiössä, vakoilu oli laki. Tätähän ei edes salailtu: sanat "tšekisti" ja "Tšeka" olivat avoimen positiivisia lataukseltaan, kovaotteiset salaisen palvelun miehet olivat isänmaan kunnioitettuja sankareita.
En väsentlig skillnad mellan Väst och Sovjet låg - som artikelskribenten anser - i att spionageverksamhet i Väst i princip var någonting marginellt och ljusskyggt. Spioner var tvungna att tillämpa ljusskygga metoder som i viss mån stod i konflikt med demokratiska och rättsstatliga principer. I Sovjetunionen befann sig spionaget däremot i mittpunkten, det var spionaget som var lagen. Det här hemlighölls inte ens: orden tjekist och Tjekan hade entydigt positiv färgning och de hårdhänta hemliga agenterna var respekterade fosterländska hjältar.
KGB:n strategia oli tietysti myös värvätä vaikuttaja-agentteja vähän kaikkialta. Värväysstrategiat olivat hyvin sofistikoituneita, KGB:llä oli muksaukset miestä myöten: yhtä kestittiin rauhanaateretoriikalla, toista pehmitettiin hyvännäköisillä vähävaatteisilla naisilla. (Nykyään tietysti myös rasistien ja äärioikeistolaisten aatejulistusmonologien myötäileminen kuuluu asiaan.) Kohdehenkilöt profiloitiin huolella ja heidän motiivinsa selvitettiin.
KGBs strategi gick givetvis också ut på att rekrytera samarbetsvilliga var som helst. Rekryteringsstrategierna var mycket sofistikerade och individualiserade: en kandidat uppmjukades med pacifistisk retorik, en annan med vackra halvnakna kvinnor. (I dag hör det givetvis till saken att stryka medhårs allehanda rasister och högerextremister och lyssna till deras förkunnelsemonologer.) Presumtiva kollaboratörer profilerades noga och deras motiv utreddes.
Tällainen KGB:n juoksupoika oli myös professori Joseph Mifsud. Kuten sukunimestä huomaa, hän on maltalainen, ja hän juuri toimitti Donald Trumpin vaaliavustajalle George Papadopoulosille Venäjän hakkeroimat Hillary Clintonin sähköpostiviestit. Mifsud tapaili innokkaasti venäläisiä diplomaatteja, ja hänen motiivinsa oli ilmeisesti se, että hän pääsi osallistumaan tieteellisiin konferensseihin Venäjällä.
En sådan här springpojke åt KGB var även professor Joseph Mifsud. Som efternamnet visar är han hemma från Malta, och det var precis han som levererade Hillary Clintons e-postmeddelanden, som ryska hackers lagt beslag på, till George Papadopoulos, Donald Trumps valassistent. Mifsud stod i ständig kontakt med ryska diplomater, och hans motiv var tydligen att få delta i vetenskapliga kongresser i Ryssland.
Puolan kaltaisissa maissa Venäjällä on toki vielä tallella vanhat turvallisuuspalvelukontaktit. Itäeurooppalaisten maiden turvallisuuspalvelut eivät kommunistiaikoina tietenkään pyrkineet puolustamaan mitään Neuvostoliiton edusta eroavaa maan etua, ja KGB päätti siitä mitä tutkittiin ja ketä hutkittiin. KGB toimi Puolan alueella ja värväsi siellä väkeä palvelukseensa esimerkiksi vaikuttaja-agenteiksi. Nyt kukaan ei tiedä, keitä kaikkia KGB on värvännyt Puolasta ja kuka on uskollisempi Venäjälle kuin isänmaalleen.
I länder som Polen har Ryssland naturligtvis fortfarande kvar sina gamla kontakter med säkerhetstjänsterna. De östeuropeiska säkerhetstjänsterna strävade under kommunisttiden givetvis inte till att försvara något annat statsintresse än det sovjetiska, och det var KGB som bestämde vad som utreddes och vem som arresterades. KGB verkade på polskt territorium och rekryterade folk t ex till samarbetsagenter. Nu vet ingen vem som rekryterats av KGB i Polen och vem som är mera trogen Ryssland än sitt fosterland.