Nyt kun Laura Huhtasaari on jäänyt kiinni opinnäytteensä massiivisesta väärentämisestä, joku netissä huomautti, että "tohtori Halla-aho on ollut aika hiljaa Huhtasaaren tapauksesta". Nyt sietääkin kysyä, miksi hän on hiljaa. Vaihtoehtoja on kaksi:
Laura Huhtasaari har kört fast för att ha plagierat sitt lärdomsprov, och någon på nätet påpekade att "doktor Halla-aho hållit märkligt tyst om fallet med Huhtasaaris gradu". Nu är det skäl att fråga, varför han håller så tyst. Det finns två alternativ:
Ensimmäinen ja todennäköisempi vaihtoehto on se, että Halla-ahon oma tohtorinväitöskirja on oikealla kunniallisella työllä tehty ja arvosana rehellisesti ansaittu (eikä tätä ole sinänsä mitään syytä epäillä). Hänen itsekunnioituksensa (ja se arvostus, jota hän nauttii tahdottomien raajojensa, ts. kannattajiensa, keskuudessa) on aika lailla kiinni hänen tohtorinarvostaan. Nyt kun hänen omat kannattajansa julistavat, ettei sillä ole väliä vaikka gradu olisi kuinka väärennetty, he antavat ymmärtää, että Halla-ahon tohtorinväitöskirja ei ole heidän silmissään sen arvokkaampi. Se on tietysti nöyryyttävä viesti Halla-aholle, mutta puoluejohtajana hänen on pidettävä mölyt mahassaan.
Det första och mera sannolika alternativet utgår från att Halla-ahos egen doktorsdissertation uppstått genom ärligt arbete och att han hederligt förtjänat sitt vitsord (och det finns inget skäl att ifrågasätta detta). Hans självrespekt (och den respekt han åtnjuter bland sina viljelösa lemmar, dvs anhängare) förefaller vara beroende av hans doktorsvärde. Nu förkunnar hans egna anhängare att det inte betyder något om avhandlingen pro gradu så är hur plagierad som helst. Dvs för dem är Halla-ahos genuina doktorsavhandling inte mera värdefull än Huhtasaaris förfalskade gradu. För Halla-aho är det här förnedrande, men som partiledare kan han givetvis inte öppet medge hur det känns.
Tämä siis siinä tapauksessa, että Halla-aho ei itse ole syyllistynyt vilppiin. Siinä toisessa tapauksessa että on, hänellä on vielä suurempi syy pitää suunsa kiinni, jotta hänen oma työnsä ei joutuisi samanlaiseen syyniin. Toki juuri nyt ei ole mitään syytä epäillä häntä vilpistä.
Det här gäller alltså om Halla-aho inte själv begått någon sorts oegentligheter. I det fallet att det är något fuffens med hans avhandling, har han ännu större skäl att hålla mun för att se till att hans eget arbete inte underkastas liknande granskning. Jag vill dock särskilt framhäva att det för närvarande inte finns någon anledning till dylika misstankar.
Joka tapauksessa Halla-aholla olisi (taas kerran) peiliin katsomisen paikka. Hänen nostattamassaan ääriliikkeessä ei enää aikoihin ole ollut kyse pelkästä "maahanmuuttokritiikistä", vaan se on ennen muuta kapina koko järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja sitä koossa pitäviä arvoja vastaan. Media on sille valehtelevaa kommunistimediaa ja yhteiskunnan arvojärjestys kommunistien väärentämä, koska väärät ihmiset menestyvät.
Under alla omständigheter har Halla-aho (igen) skäl till självrannsakan. "Invandringskritiken" har för länge sen blivit en sekundär fråga för den extremrörelse hans uppvigling gett upphov till. Nu handlar det hela om att göra uppror mot det organiserade samhället överhuvudtaget, mot de värden som håller ihop det. Medierna är för rörelsen lögnaktiga kommunistmedier och samhällets hierarki förfalskad av kommunister eftersom det är fel personer som har framgång.
Looginen lopputulema tästä on, että yliopistotkin ovat kommunistien valhelaitoksia ja että akateeminen menestys on vain merkki asianomaisen kyvystä mielistellä kommunisteja, ei mistään oikeasta osaamisesta tai lahjakkuudesta. Toisin sanoen Halla-aho on kannattajiensa silmissä itsekin saanut akateemiset arvomerkkinsä "kommunisteilta", ja kun kannattajat pyrkivät kaatamaan koko yhteiskunnan instituutiot "kommunistisina", he pyrkivät viemään arvovallan ja merkityksen myös Halla-ahon omilta akateemisilta saavutuksilta.
Den logiska följden av allt det här är att även universiteten är kommunistiska lögnfabriker och att akademisk framgång endast vittnar om hur bra en person är på att ställa sig in hos kommunister, inte om någon genuin kompetens eller begåvning. Sålunda har även Halla-aho i sina anhängares ögon fått sin doktorsgrad av "kommunister", och när anhängarna försöker kullkasta hela samhällets institutioner som "kommunistiska", innebär det att de även vill ifrågasätta och förneka Halla-ahos egna akademiska prestationer.
lauantai 12. toukokuuta 2018
keskiviikko 9. toukokuuta 2018
Poliittinen korrektius estää puhumasta tästä - Politisk korrekthet tillåter oss inte att tala öppet om det här
Ylen RUOTSINKIELINEN toimitus paljasti Laura Huhtasaaren plagiaatin todellisen laajuuden, mihin Jyväskylän SUOMENKIELINEN yliopisto ei kyennyt. Ylen RUOTSINKIELINEN toimitus osasi siis Jyväskylän SUOMENKIELISEN yliopiston tehtävät sitä itseään paremmin.
Rundradions SVENSKA redaktion avslöjade i vilken utsträckning Laura Huhtasaari gjort sig skyldig till plagiat, något som det FINSKA universitetet i Jyväskylä inte klarade av. Rundradions SVENSKA redaktion var alltså bättre än det FINSKA universitetet i Jyväskylä på vad som är universitetets uppgift.
Suomessa SUOMENKIELISET tekevät suhteessa enemmän raiskauksia kuin ruotsinkieliset.
I Finland begår de FINSKTALANDE fler våldtäkter per capita än de svensktalande.
Yllä oleviin kahteen asiaan on tietyt syynsä, mutta poliittinen korrektius kieltää puhumasta niistä. Kaikki kielet ja kulttuurit ovat muka yhtä hyviä ja arvokkaita, ja kumbayaa.
Politisk korrekthet tillåter oss dock inte att öppet dryfta orsakerna bakom de två ovannämnda fakta. Alla språk och kulturer är kantänka lika bra och värdefulla, och kumbaya.
Rundradions SVENSKA redaktion avslöjade i vilken utsträckning Laura Huhtasaari gjort sig skyldig till plagiat, något som det FINSKA universitetet i Jyväskylä inte klarade av. Rundradions SVENSKA redaktion var alltså bättre än det FINSKA universitetet i Jyväskylä på vad som är universitetets uppgift.
Suomessa SUOMENKIELISET tekevät suhteessa enemmän raiskauksia kuin ruotsinkieliset.
I Finland begår de FINSKTALANDE fler våldtäkter per capita än de svensktalande.
Yllä oleviin kahteen asiaan on tietyt syynsä, mutta poliittinen korrektius kieltää puhumasta niistä. Kaikki kielet ja kulttuurit ovat muka yhtä hyviä ja arvokkaita, ja kumbayaa.
Politisk korrekthet tillåter oss dock inte att öppet dryfta orsakerna bakom de två ovannämnda fakta. Alla språk och kulturer är kantänka lika bra och värdefulla, och kumbaya.
Moskovalaismielinen puolue syntymässä myös Puolaan? - Ett moskvavänligt parti tar form i Polen?
Tämä on referaatti Kazimierz Wóycickin artikkelista, joka on ilmestynyt puolalaisella Wiadomości.Onet.PL -sivustolla 5. maaliskuuta.
Det här är ett sammandrag av en artikel av Kazimierz Wóycicki, utkommen på den polska nyhetssajten Wiadomości.Onet.Pl den 5 mars.
Jutun aluksi kerrotaan, että Instytut Pamięci Narodowej eli Kansallinen muistoinstituutti - mm. kommunismin julmuuksia esillä pitävä historiainstituutti - on nyt uudistettavana, tai oikeastaan sen tehtävät määrittelevä laki säädetään uudestaan. Oikeistopopulistien väljä yhteenliittymä, perustajansa ja puoluejohtajansa mukaan nimensä saanut Kukiz '15, on painostanut Puolan parlamenttia huolehtimaan siitä, että uudessa laissa ei tehdä myönnytyksiä Ukrainan suuntaan. (Kukiz '15 sisältää varsin monenlaista oikeistohörhöväkeä, mm. suoran demokratian kannattajia ja libertaristeja. Poliittisen kurin puutteen vuoksi pulju on helposti venäläismielisten solutettavissa.)
Till en början konstateras det att Instytut Pamięci Narodowej eller Nationella minnesinstitutet - ett historieinstitut som bl a framhåller kommunismens grymheter - nu håller på att reformeras, eller snarast ska dess uppgifter definieras med en ny lag. Det lösliga sammelsuriet högerpopulister, som kallas Kukiz '15 efter grundaren och partiledaren, har idkat påtryckning på parlamentet för att förebygga alla eftergifter i Ukrainas riktning. (Kukiz '15 hyser mångahanda högerstollar, bl a anhängare av direkt demokrati och libertarianer. Partidisciplin finns ingen, vilket innebär att organisationen står öppen för rysksinnade infiltratörer.)
Asia on nimittäin niin, että ukrainalaiset nationalistipartisaanit murhasivat toisen maailmansodan aikana puolalaisia etnisin perustein. Kansallinen muistoinstituutti on perustettu ylläpitämään kaikkien puolalaisiin kohdistuneiden julmuuksien ja joukkomurhien muistoa, periaatteessa siis myös tämän. Puolan politiikan valtavirrassa Ukrainaa kohtaan halutaan kuitenkin olla sovinnollisia, koska hyvää suhdetta naapuriin pidetään tärkeänä maan ulkopolitiikalle, joten tälle osalle historiaa ei haluta antaa liian suurta painoa instituutin toiminnassa. Kirjoittaja näkee siis Kukizin puolueen ulostulon merkkinä siitä, että moskovalaismielinen puolue on tullut kaapista: puolue, joka perustelee moskovalaismielisiä käytännön linjanvetoja puolalaisella nationalismilla.
Det förhåller sig nämligen så att ukrainska nationalistiska partisaner under andra världskriget faktiskt mördade polska civila på etniska grunder. Nationella minnesinstitutet i Polen har tillkommit för att upprätthålla minnet efter alla grymheter och massmord mot polacker, inklusive de som begåtts av ukrainska partisaner. I den polska politikens huvudfåra vill man dock visa försonlighet mot Ukraina, eftersom man anser ett gott förhållande med grannen utgöra en viktig del av utrikespolitiken. Därför vill man inte lägga alltför stor vikt på den här aspekten av Polens historia. Artikelförfattaren ser alltså Kukizpartiets uttalande som ett exempel på att ett moskvavänligt parti avslöjat sig självt: ett parti som motiverar moskvavänliga linjedragningar med polsk nationalism.
Kun puhutaan Puolan politiikan vastakkainasetteluista, ensimmäiseksi tulee mieleen oikeiston tai Laki ja oikeus -puolueen (Prawo i Sprawiedliwość) konservatiivien vastakkainasettelu liberaalivasemmistolaisen opposition kanssa. Mutta nyt - kirjoittaja katsoo - esiin on tullut "ehkä tärkeämpi" länsimielisten ja venäläismielisten vastakkainasettelu.
Talar man om motsättningar i polsk politik är det första man kommer att tänka på höger-vänstermotsättningen mellan regeringspartiet Lag och rättvisa (Prawo i Sprawiedliwość) å ena sidan och den vänsterliberala oppositionen å andra sidan. Men nu - anser författaren - har det blivit uppenbart att det existerar en "kanske viktigare" motsättning mellan västsinnade och rysksinnade.
Kaikesta euroskeptisyydestä huolimatta Laki ja oikeus -puolueen valtavirta on länsimielinen, vasemmistoliberaali oppositio samoin. Niiden pieneen mieleenkään ei tulisi erota Natosta eikä luoda liittosuhdetta Moskovaan. Kuitenkin on tullut ilmeisemmäksi, että Puolaa yritetään kovin ponnistuksin kääntää poispäin lännestä. Tämä veisi Puolan liittoon Venäjän kanssa. Ja Venäjä tunnetusti on nykyään aktiivisesti länsivastainen.
Trots all euroskepticism är huvudfåran i Lag och rättvisa västvänlig, vänsterliberal opposition likaså. Dessa två skulle det aldrig falla in att vare sig lämna Nato eller alliera sig med Ryssland. Ändå har det blivit allt mera uppenbart att någon lägger sig vinn om att vända Polen bort från Väst. Detta skulle leda till en allians med Ryssland, och Ryssland är som bekant aktivt västfientligt i dag.
Venäläismielinen virtaus on Puolassa uusi ilmiö sitten vuoden 1989. Puolen vuosisadan vankeus itäblokin osana teki venäläismielisestä orientaatiosta vuosikausiksi mahdottomuuden puolalaisessa politiikassa. Czas jednak robi swoje, "aika tekee kuitenkin omansa", toteaa Wóycicki: vapaudessa elämisen luksus sallii sen, että todelliset uhat unohdetaan - uhat, jotka tietenkin tulevat Kremlistä päin.
Den rysksinnade strömningen är i Polen en ny företeelse sedan år 1989. Fångenskapen i östblocket, som varade i ett halvt århundrade, gjorde ryskvänlig orientering till en omöjlighet i polsk politik. Men czas jednak robi swoje, "tiden gör dock sitt", konstaterar Wóycicki: lyxen att leva i frihet innebär att verkliga hot faller i glömska - hoten från Kreml alltså.
Seuraavaksi Wóycicki luettelee ja kommentoi tyypillisiä propagandateemoja, jotka osittain tukeutuvat todellisuuteen, mutta sekoittavat siihen puolitotuutta ja valheita.
Härefter räknar Wóycicki upp och kommenterar typiska propagandateman, som delvis stöder sig på verkligheten, men blandar in halvsanningar och lögner.
Teema 1: Euroopan unioni on hajoamassa. Tämä perustuu väitteeseen, että Eurooppa on jäämässä Saksan poliittisen eliitin tänne kutsuman pakolaisvirran alle. Akuutti pakolaiskriisi on kuitenkin ohi, ja unionimaat - myös Puola - kokevat nyt taloudellista korkeasuhdannetta. Unioni on aina ollut jollain tavalla kriisissä, mutta noussut kaikista kriiseistä vahvistuneena, katsoo Wóycicki.
Tema 1: Europeiska unionen håller på att gå i stycken. Det här utgår från påståendet att Europa håller på att översvämmas av flyktingströmmen som Tysklands politiska elit bjudit in. Den akuta flyktingkrisen är dock över och medlemsländerna i unionen, inklusive Polen, håller på att uppleva en ekonomisk högkonjunktur. Unionen har alltid upplevt kriser, men överlevt dem och blivit starkare, anser Wóycicki.
Teema 2: Länsi ei enää tarjoa Puolalle turvallisuutta, on etsittävä uusi liittolainen - Venäjä. On puolalaisia poliitikkoja, jotka haluaisivat parempia suhteita Putiniin, toteaa Wóycicki, mutta lisää, että Venäjä ei ole omiaan herättämään luottamusta: venäläisen median vihamielisyys Puolaa kohtaan on ilmeinen, ja Venäjältä kuuluu välillä suorastaan apokalyptisia ydinsotauhkauksia.
Tema 2: Väst erbjuder Polen ingen säkerhet längre, det är dags att söka sig en ny allierad - Ryssland. Det finns polska politiker som vill ha bättre förhållande med Putin, konstaterar Wóycicki, men tillägger att Ryssland inte riktigt väcker förtroende: ryska medier är påtagligt fientliga mot Polen, och från Ryssland hörs ibland direkt apokalyptiska hotelser om kärnvapenkrig.
Teema 3: Puolan jäsenyys Euroopan unionissa on eduksi vain ulkomaisille sijoittajille, jotka vievät puolalaisten työn hedelmät Sveitsin pankkiin. Todellisuudessa Puolan valtion budjetista ehkä jopa kuudesosa tulee EU:n avustuksista.
Tema 3: Polens medlemskap i Europeiska unionen nyttar endast utländska investerare som lägger beslag på allt vad polskt arbete producerar och gömmer sina vinster på schweiziska banker. I verkligheten är en sjättedel av polska statens budget betald av EU.
Teema 4: Venäjä on vahva. Todellisuudessa tiedämme Venäjän talouden olevan vain viidennes Euroopan unionin taloudesta. Mutta myös meillä Suomessa uuvuttava löpinä Venäjän taloudellisista mahdollisuuksista on osa Venäjän hybridivaikuttamista. Tiedän aika monta venäjän kielen opiskelulla työllistymismahdollisuutensa pilannutta, joita johdettiin harhaan näillä valheilla.
Tema 4: Ryssland är starkt. I verkligheten motsvarar Rysslands ekonomi bara en femtedel av EUs. Men här i Finland är vi förtrogna med det evinnerliga skitsnacket om Rysslands ekonomiska möjligheter - en del av den ryska hybridpropagandan. Jag känner flera som genom att studera ryska utbildat sig till arbetslösa och som vilseletts med de här lögnerna.
Tietenkin ukrainalaisvastaisuudella on osansa puolalaisessa venäläismielisyydessä. Tavanomaiset teemat ovat, että Ukrainaa hallitsevat Puolalle vihamieliset banderalaiset nationalistit; että Ukraina ei ole itsenäisyyteen kykenevä tai sen ansaitseva valtio (vrt. Molotovin huomautus Puolasta Versaillesin rauhansopimuksen äpärälapsena); että se ei ole taloudellisesti elinkelpoinen (vaikka pärjää paremmin kuin Venäjä).
Naturligtvis spelar antiukrainska attityder en roll i polsk putinofili. Vanliga teman är att Ukraina kantänka styrs av antipolska banderistiska nationalister; att Ukraina inte är kapabelt till självständighet eller inte förtjänar att vara självständigt (jfr Molotovs uppfattning av Polen som Versaillesfredens horunge); eller att Ukraina inte är ekonomiskt livsdugligt (fast det klarar sig bättre än Ryssland).
Venäläismieliset ajatukset ovat kirjoittajan mukaan saaneet innokkaimmat levittäjänsä ja kannattajansa ns. kansallismielisistä - "sietää vain kysyä, mikä kansallisuus heille on läheisin", irvailee Wóycicki. Nato-jäsenyys kyseenalaistetaan avoimesti, amerikkalaiset ovat hyökkääjiä ja valloittajia, Kosovo kuuluu Serbialle ja Venäjä taistelee Syyriassa islamisteja vastaan.
Putinistiska idéer sprids enligt Wóycicki mest av s k nationalister, men raljant konstaterar han, att "man kan fråga sig, vilken nationalitet som står dem närmast". Natomedlemskapet ifrågasätts öppet, amerikaner ses som angripare och erövrare, Kosovo anses tillhöra Serbien och Ryssland påstås bekämpa islamister i Syrien.
Wóycicki lisää, että kyse ei ole kovin koossapysyvästä mielipideryppäästä, eikä ole tarkoituskaan: miksi pitäisi avoimesti myöntää, että ollaan Venäjän yhteistoimintamiehiä, jos se on Puolassa epäsuosittua? Sen sijaan pyritään pikku hiljaa nitkuttamalla ja kitkuttamalla siirtämään ns. Overtonin ikkunaa eli poliittisesti sallittujen aiheiden aluetta Venäjän suuntaan. Avoimia valheita käytetään joskus, mutta enemmän puolitotuuksia ja tosiasioiden hämärtämistä moninaisia salaliittoteorioita levittämällä.
Wóycicki tillägger att det inte rör sig om något särskilt koherent komplex av åsikter och att det inte heller är meningen: varför borde man öppet medge att man arbetar åt Ryssland, om detta skulle väcka ovilja i Polen? I stället försöker man gradvis och genom ständig upprepning flytta på Overtons fönster - gränserna för det politiskt tillåtna - i putinistisk riktning. Öppna lögner används ibland, men det är vanligare med halvsanningar och grumliga konspirationsteorier.
Oma kysymyksensä on, missä määrin venäläismielisen orientaation edustajat ovat itsenäisiä, missä määrin suoraan kytköksissä Venäjään. Osa varmastikin hämmästyisi, jos heitä epäiltäisiin venäläissympatioista. On mahdollista olla tietämättä mitä tekee, sanoo Wóycicki, mutta osa venäläisten juoksupojista on hyvin tietoisia siitä, kenen hyväksi heidän toimintansa koituu.
En särskild fråga är, i vilken utsträckning de ryskvänligt orienterade är självständiga aktörer, i vilken mån de har direkta relationer till Ryssland. En del av dem skulle visst vara förvånade om de hörde att de misstänks för Putinsympatier. Det är möjligt att vara ovetande om vad man håller på med, säger Wóycicki, men en del av Rysslands springpojkar är mycket medvetna om vem deras verksamhet gagnar.
Puolassa ei ole vielä herätty esimerkiksi systemaattisesti tutkimaan maahan kohdistuvaa venäläistä hybridisodankäyntiä. Kyberturvallisuudesta puhutaan, mutta se keskittyy lähinnä yksittäisten rikollisten hakkerien torjumiseen.
I Polen är folk inte ännu tillräckligt medvetna om det ryska hybridhotet för att t ex forska i den datakrigföring som riktar sig mot landet. Talar man om cybersäkerhet och webbhot så avser man mest individuella databovar och kriminella hackers.
Uhkana eivät ole pienet vihreät miehet, vaan siviilit, jotka toimivat Venäjän vaikuttaja-agentteina. Kirjoittaja huomauttaa, että Puolassa on meneillään ukrainalaisvastaisia vihakampanjoja, ja maassa toimii myös kaikenlaisia epämääräisiä ajatuspajoja, jotka vaativat Puolaa "määrittelemään uudelleen geopoliittiset intressinsä" (na nowo określić swoje geopolityczne interesy). Mehän tiedämme oikein hyvin, mistä tuo iskusana "geopolitiikka" on kotoisin.
Det är inte några "små gröna män" som hotar, utan civila som agerar inflytelseagent åt Ryssland. Författaren påpekar att det pågår antiukrainska hatkampanjer i Polen, och i landet verkar också allehanda skumma tankesmedjor som förkunnar att Polen bör "definiera sina geopolitiska intressen på nytt" (na nowo określić swoje geopolityczne interesy). Vi vet alltför väl varifrån nyckelordet "geopolitik" kommer.
Eräät käyvät jopa Moskovassa morjestamassa sikäläisiä kamujaan ja valokuvauttavat itsensä Venäjän takaraivoonampumispalvelujen työntekijöiden seurassa. Ainoastaan yksi tällainen "aloitteentekijä" (inicjator) on päätynyt tutkintavankeuteen. Artikkelin kirjoittaja ei mainitse kyseistä herraa nimeltä, mutta viisas tietää vihjeestäkin: hän on Puolan Johan Bäckman eli Mateusz Piskorski.
En del av dem brukar t o m besöka kompisar i Moskva och låta sig fotograferas tillsammans med representanter för ryska "säkerhets"-tjänsten. Det är bara en sådan här "initiativtagare" (inicjator) som kommit att arresteras och fängslas. Författaren nämner inte denne gentleman vid namn, men sat sapienti: det rör sig om den polska motsvarigheten till Johan Bäckman, som heter Mateusz Piskorski.
Mateusz Piskorski on syntynyt vuonna 1977 Szczecinissä (saksaksi helpommin äännettävä Stettin) silloisen Itä-Saksan rajan tuntumassa. Hän on vuonna 2001 valmistunut valtiotieteilijäksi ja tutkinut Samoobrona-organisaation roolia Puolan politiikassa. Kyseinen maajussien järjestö (samoobrona tarkoittaa itsepuolustusta) tuli kuuluisaksi erilaisista protestitempauksista, joilla mm. häirittiin tieliikennettä; poliittisilta linjauksiltaan se oli yhdistelmä vasemmistopopulismia ja kristillistä konservatiivisuutta (niin kristillisen konservatiivista meininkiä, että eräät puolueen johtohahmot painostivat sihteerikköjään sukupuoliyhdyntään). Samalla reseptillä keittää soppaansa myös Piskorski.
Mateusz Piskorski föddes år 1977 i Szczecin (det tyska namnet på staden, Stettin, är kanske lättare att uttala) nära gränsen till det dåvarande Östtyskland. År 2001 blev han färdig statsvetare och forskade i organisationen Samoobronas roll i polsk politik. Denna bondorganisation (samoobrona betyder självförsvar) blev beryktad för allehanda protestjippon som bl a gick ut på att stoppa biltrafiken; de politiska linjedragningarna var en blandning vänsterpopulism och kristlig konservatism (så kristlig och konservativ att vissa partihöjdare övertalade sina sekreterarflickor till samlag). På samma recept kokar även Piskorski sin soppa.
Piskorski osallistui aluksi Niklot-nimisen poliittisen järjestön toimintaan - järjestön nimi viittaa erääseen tarunomaiseen slaaviheimopäällikköön, joka taisteli kristittyjä vastaan. Tämän ryhmittymän aate oli ns. zadrugalaisuus, eräänlainen panslaavilainen nationalismi, jonka oli kolmikymmenluvulla kehitellyt muuan Jan Stachniuk. Yleensä panslaavilaisuus on saanut vähänlaisesti kannatusta Puolassa, koska sitä on (syystäkin) pidetty Venäjän yrityksenä houkutella kaikki slaavit ikeeseensä. Itse sana zadruga on oikeastaan serbokroatiaa ja viittaa jonkinlaiseen alkuslaavilaiseen klaanijärjestelmään, johon on sittemmin liitetty kaikenlaisia nationalistisia ihannekuvia.
Piskorski inledde sin politiska karriär i en organisation som hette Niklot. Namnet på organisationen syftar på en legendarisk västslavisk stamhövding som bekämpade de kristna. Organisationen Niklot omhuldade s k zadrugism, en sorts panslavisk nationalism som på trettiotalet formulerats av en viss Jan Stachniuk. För det mesta har panslavism inte tilltalat polacker, eftersom de (med goda skäl) sett den som ett ryskt försök att locka alla slaver till sig och tvinga dem till underkastelse. Själva ordet zadruga härstammar från serbokroatiskan och avser någon sorts urslaviskt klansystem som senare kommit att idealiseras av nationalister.
Sittemmin Piskorski toimi Puolan talonpoikaispuolueessa (Polskie Stronnictwo Ludowe, oikeastaan "Puolan kansanpuolue"). Tämä puolue on niitä, jotka olivat olemassa kommunistisen puolueen (puolalaisittain "Puolan yhtyneen työväenpuolueen", Polska Zjednoczona Partia Robotnicza) apupuolueina jo ennen vuotta 1989. 2000-luvun puolella Piskorski liittyi Samoobronaan ja pääsi vuonna 2005 sen riveistä parlamenttiin asti. Vuonna 2015 hän perusti oman puolueen nimeltä Zmiana ("Muutos"), mutta jo seuraavana vuonna hänet pidätettiin vakoilusta epäiltynä.
Senare verkade Piskorski i det polska bondepartiet (egentligen Polskie Stronnictwo Ludowe, Polska allmogepartiet). Det här var ett av de partier som under kommunismen assisterade makthavarpartiet Polska Zjednoczona Partia Robotnicza ("Polska förenade arbetarpartiet", egentligen ett kommunistiskt parti). Efter millennieskiftet anslöt sig Piskorski till Samoobrona och valdes till parlamentet år 2005. År 2015 startade han sitt eget parti Zmiana ("Förändringen"), men redan året därpå anhölls han som misstänkt för spionage.
Wóycicki lopettaa artikkelinsa toteamukseen, että puolalaisten Venäjän-pelkoinen vaisto on pettänyt heidät. Valtapuolue Prawo i Sprawiedliwość on keskittynyt siivoamaan pois kommunistisen järjestelmän väitettyjä jäänteitä (mikä käytännössä on tarkoittanut useinkin sellaisten instituutioiden heikentämistä, jotka on rakennettu maahan vasta kommunismin jälkeen nimenomaisena tarkoituksena luoda länsimainen oikeusvaltio). Sitä vastoin ei tunnisteta niitä uusia verkostoja, joita Kreml nyt rakentaa, joilla ei ole mitään tekemistä kommunismin kanssa ja jotka useinkin esiintyvät, perverssiä kyllä, kansallismielisinä ja isänmaallisina Puolan punavalkoista lippua heiluttaen.
Wóycicki avslutar sin artikel med att konstatera att polackernas instinktiva rysskräck svikit dem. Makthavarpartiet Prawo i Sprawiedliwość har koncentrerat sig på att avlägsna de påstådda resterna efter det kommunistiska systemet (vilket dock i praktiken ofta inneburit att försvaga institutioner som byggts upp efter kommunismens fall med den uttalade avsikten att skapa en västerländsk rättsstat). Däremot har de nya nätverk som Kreml i dag satsar på förbigåtts - nätverk som inte har någonting med kommunism att göra och som ofta uppträder, perverst nog, under den rödvita polska flaggan och under fosterlandskärlekens och nationalismens tecken.
Wóycicki korostaa, että vaisto on samalla tavalla pettänyt myös opposition. Nyt tarvittaisiin laajaa koalitiota, joka puoluerajat ylittäen ottaisi asiakseen tämän uuden sodan voittamisen. Se voisi merkitä koko puoluekentän uudelleenjärjestelyä venäläismieliseen leiriin ja isänmaalliseen leiriin. Ja tämä olisi tarpeen täällä Suomessakin.
Wóycicki framhäver att samma instinkt också svikit oppositionen. Nu skulle det behövas en bred koalition utöver partigränserna som skulle åta sig att vinna detta nya krig. Det skulle innebära att hela partisystemet omorganiserades så att det skulle uppstå ett ryssvänligt politiskt läger och ett fosterländskt läger. Samma omorganisering skulle givetvis behövas även här i Finland.
Det här är ett sammandrag av en artikel av Kazimierz Wóycicki, utkommen på den polska nyhetssajten Wiadomości.Onet.Pl den 5 mars.
Jutun aluksi kerrotaan, että Instytut Pamięci Narodowej eli Kansallinen muistoinstituutti - mm. kommunismin julmuuksia esillä pitävä historiainstituutti - on nyt uudistettavana, tai oikeastaan sen tehtävät määrittelevä laki säädetään uudestaan. Oikeistopopulistien väljä yhteenliittymä, perustajansa ja puoluejohtajansa mukaan nimensä saanut Kukiz '15, on painostanut Puolan parlamenttia huolehtimaan siitä, että uudessa laissa ei tehdä myönnytyksiä Ukrainan suuntaan. (Kukiz '15 sisältää varsin monenlaista oikeistohörhöväkeä, mm. suoran demokratian kannattajia ja libertaristeja. Poliittisen kurin puutteen vuoksi pulju on helposti venäläismielisten solutettavissa.)
Till en början konstateras det att Instytut Pamięci Narodowej eller Nationella minnesinstitutet - ett historieinstitut som bl a framhåller kommunismens grymheter - nu håller på att reformeras, eller snarast ska dess uppgifter definieras med en ny lag. Det lösliga sammelsuriet högerpopulister, som kallas Kukiz '15 efter grundaren och partiledaren, har idkat påtryckning på parlamentet för att förebygga alla eftergifter i Ukrainas riktning. (Kukiz '15 hyser mångahanda högerstollar, bl a anhängare av direkt demokrati och libertarianer. Partidisciplin finns ingen, vilket innebär att organisationen står öppen för rysksinnade infiltratörer.)
Asia on nimittäin niin, että ukrainalaiset nationalistipartisaanit murhasivat toisen maailmansodan aikana puolalaisia etnisin perustein. Kansallinen muistoinstituutti on perustettu ylläpitämään kaikkien puolalaisiin kohdistuneiden julmuuksien ja joukkomurhien muistoa, periaatteessa siis myös tämän. Puolan politiikan valtavirrassa Ukrainaa kohtaan halutaan kuitenkin olla sovinnollisia, koska hyvää suhdetta naapuriin pidetään tärkeänä maan ulkopolitiikalle, joten tälle osalle historiaa ei haluta antaa liian suurta painoa instituutin toiminnassa. Kirjoittaja näkee siis Kukizin puolueen ulostulon merkkinä siitä, että moskovalaismielinen puolue on tullut kaapista: puolue, joka perustelee moskovalaismielisiä käytännön linjanvetoja puolalaisella nationalismilla.
Det förhåller sig nämligen så att ukrainska nationalistiska partisaner under andra världskriget faktiskt mördade polska civila på etniska grunder. Nationella minnesinstitutet i Polen har tillkommit för att upprätthålla minnet efter alla grymheter och massmord mot polacker, inklusive de som begåtts av ukrainska partisaner. I den polska politikens huvudfåra vill man dock visa försonlighet mot Ukraina, eftersom man anser ett gott förhållande med grannen utgöra en viktig del av utrikespolitiken. Därför vill man inte lägga alltför stor vikt på den här aspekten av Polens historia. Artikelförfattaren ser alltså Kukizpartiets uttalande som ett exempel på att ett moskvavänligt parti avslöjat sig självt: ett parti som motiverar moskvavänliga linjedragningar med polsk nationalism.
Kun puhutaan Puolan politiikan vastakkainasetteluista, ensimmäiseksi tulee mieleen oikeiston tai Laki ja oikeus -puolueen (Prawo i Sprawiedliwość) konservatiivien vastakkainasettelu liberaalivasemmistolaisen opposition kanssa. Mutta nyt - kirjoittaja katsoo - esiin on tullut "ehkä tärkeämpi" länsimielisten ja venäläismielisten vastakkainasettelu.
Talar man om motsättningar i polsk politik är det första man kommer att tänka på höger-vänstermotsättningen mellan regeringspartiet Lag och rättvisa (Prawo i Sprawiedliwość) å ena sidan och den vänsterliberala oppositionen å andra sidan. Men nu - anser författaren - har det blivit uppenbart att det existerar en "kanske viktigare" motsättning mellan västsinnade och rysksinnade.
Kaikesta euroskeptisyydestä huolimatta Laki ja oikeus -puolueen valtavirta on länsimielinen, vasemmistoliberaali oppositio samoin. Niiden pieneen mieleenkään ei tulisi erota Natosta eikä luoda liittosuhdetta Moskovaan. Kuitenkin on tullut ilmeisemmäksi, että Puolaa yritetään kovin ponnistuksin kääntää poispäin lännestä. Tämä veisi Puolan liittoon Venäjän kanssa. Ja Venäjä tunnetusti on nykyään aktiivisesti länsivastainen.
Trots all euroskepticism är huvudfåran i Lag och rättvisa västvänlig, vänsterliberal opposition likaså. Dessa två skulle det aldrig falla in att vare sig lämna Nato eller alliera sig med Ryssland. Ändå har det blivit allt mera uppenbart att någon lägger sig vinn om att vända Polen bort från Väst. Detta skulle leda till en allians med Ryssland, och Ryssland är som bekant aktivt västfientligt i dag.
Venäläismielinen virtaus on Puolassa uusi ilmiö sitten vuoden 1989. Puolen vuosisadan vankeus itäblokin osana teki venäläismielisestä orientaatiosta vuosikausiksi mahdottomuuden puolalaisessa politiikassa. Czas jednak robi swoje, "aika tekee kuitenkin omansa", toteaa Wóycicki: vapaudessa elämisen luksus sallii sen, että todelliset uhat unohdetaan - uhat, jotka tietenkin tulevat Kremlistä päin.
Den rysksinnade strömningen är i Polen en ny företeelse sedan år 1989. Fångenskapen i östblocket, som varade i ett halvt århundrade, gjorde ryskvänlig orientering till en omöjlighet i polsk politik. Men czas jednak robi swoje, "tiden gör dock sitt", konstaterar Wóycicki: lyxen att leva i frihet innebär att verkliga hot faller i glömska - hoten från Kreml alltså.
Seuraavaksi Wóycicki luettelee ja kommentoi tyypillisiä propagandateemoja, jotka osittain tukeutuvat todellisuuteen, mutta sekoittavat siihen puolitotuutta ja valheita.
Härefter räknar Wóycicki upp och kommenterar typiska propagandateman, som delvis stöder sig på verkligheten, men blandar in halvsanningar och lögner.
Teema 1: Euroopan unioni on hajoamassa. Tämä perustuu väitteeseen, että Eurooppa on jäämässä Saksan poliittisen eliitin tänne kutsuman pakolaisvirran alle. Akuutti pakolaiskriisi on kuitenkin ohi, ja unionimaat - myös Puola - kokevat nyt taloudellista korkeasuhdannetta. Unioni on aina ollut jollain tavalla kriisissä, mutta noussut kaikista kriiseistä vahvistuneena, katsoo Wóycicki.
Tema 1: Europeiska unionen håller på att gå i stycken. Det här utgår från påståendet att Europa håller på att översvämmas av flyktingströmmen som Tysklands politiska elit bjudit in. Den akuta flyktingkrisen är dock över och medlemsländerna i unionen, inklusive Polen, håller på att uppleva en ekonomisk högkonjunktur. Unionen har alltid upplevt kriser, men överlevt dem och blivit starkare, anser Wóycicki.
Teema 2: Länsi ei enää tarjoa Puolalle turvallisuutta, on etsittävä uusi liittolainen - Venäjä. On puolalaisia poliitikkoja, jotka haluaisivat parempia suhteita Putiniin, toteaa Wóycicki, mutta lisää, että Venäjä ei ole omiaan herättämään luottamusta: venäläisen median vihamielisyys Puolaa kohtaan on ilmeinen, ja Venäjältä kuuluu välillä suorastaan apokalyptisia ydinsotauhkauksia.
Tema 2: Väst erbjuder Polen ingen säkerhet längre, det är dags att söka sig en ny allierad - Ryssland. Det finns polska politiker som vill ha bättre förhållande med Putin, konstaterar Wóycicki, men tillägger att Ryssland inte riktigt väcker förtroende: ryska medier är påtagligt fientliga mot Polen, och från Ryssland hörs ibland direkt apokalyptiska hotelser om kärnvapenkrig.
Teema 3: Puolan jäsenyys Euroopan unionissa on eduksi vain ulkomaisille sijoittajille, jotka vievät puolalaisten työn hedelmät Sveitsin pankkiin. Todellisuudessa Puolan valtion budjetista ehkä jopa kuudesosa tulee EU:n avustuksista.
Tema 3: Polens medlemskap i Europeiska unionen nyttar endast utländska investerare som lägger beslag på allt vad polskt arbete producerar och gömmer sina vinster på schweiziska banker. I verkligheten är en sjättedel av polska statens budget betald av EU.
Teema 4: Venäjä on vahva. Todellisuudessa tiedämme Venäjän talouden olevan vain viidennes Euroopan unionin taloudesta. Mutta myös meillä Suomessa uuvuttava löpinä Venäjän taloudellisista mahdollisuuksista on osa Venäjän hybridivaikuttamista. Tiedän aika monta venäjän kielen opiskelulla työllistymismahdollisuutensa pilannutta, joita johdettiin harhaan näillä valheilla.
Tema 4: Ryssland är starkt. I verkligheten motsvarar Rysslands ekonomi bara en femtedel av EUs. Men här i Finland är vi förtrogna med det evinnerliga skitsnacket om Rysslands ekonomiska möjligheter - en del av den ryska hybridpropagandan. Jag känner flera som genom att studera ryska utbildat sig till arbetslösa och som vilseletts med de här lögnerna.
Tietenkin ukrainalaisvastaisuudella on osansa puolalaisessa venäläismielisyydessä. Tavanomaiset teemat ovat, että Ukrainaa hallitsevat Puolalle vihamieliset banderalaiset nationalistit; että Ukraina ei ole itsenäisyyteen kykenevä tai sen ansaitseva valtio (vrt. Molotovin huomautus Puolasta Versaillesin rauhansopimuksen äpärälapsena); että se ei ole taloudellisesti elinkelpoinen (vaikka pärjää paremmin kuin Venäjä).
Naturligtvis spelar antiukrainska attityder en roll i polsk putinofili. Vanliga teman är att Ukraina kantänka styrs av antipolska banderistiska nationalister; att Ukraina inte är kapabelt till självständighet eller inte förtjänar att vara självständigt (jfr Molotovs uppfattning av Polen som Versaillesfredens horunge); eller att Ukraina inte är ekonomiskt livsdugligt (fast det klarar sig bättre än Ryssland).
Venäläismieliset ajatukset ovat kirjoittajan mukaan saaneet innokkaimmat levittäjänsä ja kannattajansa ns. kansallismielisistä - "sietää vain kysyä, mikä kansallisuus heille on läheisin", irvailee Wóycicki. Nato-jäsenyys kyseenalaistetaan avoimesti, amerikkalaiset ovat hyökkääjiä ja valloittajia, Kosovo kuuluu Serbialle ja Venäjä taistelee Syyriassa islamisteja vastaan.
Putinistiska idéer sprids enligt Wóycicki mest av s k nationalister, men raljant konstaterar han, att "man kan fråga sig, vilken nationalitet som står dem närmast". Natomedlemskapet ifrågasätts öppet, amerikaner ses som angripare och erövrare, Kosovo anses tillhöra Serbien och Ryssland påstås bekämpa islamister i Syrien.
Wóycicki lisää, että kyse ei ole kovin koossapysyvästä mielipideryppäästä, eikä ole tarkoituskaan: miksi pitäisi avoimesti myöntää, että ollaan Venäjän yhteistoimintamiehiä, jos se on Puolassa epäsuosittua? Sen sijaan pyritään pikku hiljaa nitkuttamalla ja kitkuttamalla siirtämään ns. Overtonin ikkunaa eli poliittisesti sallittujen aiheiden aluetta Venäjän suuntaan. Avoimia valheita käytetään joskus, mutta enemmän puolitotuuksia ja tosiasioiden hämärtämistä moninaisia salaliittoteorioita levittämällä.
Wóycicki tillägger att det inte rör sig om något särskilt koherent komplex av åsikter och att det inte heller är meningen: varför borde man öppet medge att man arbetar åt Ryssland, om detta skulle väcka ovilja i Polen? I stället försöker man gradvis och genom ständig upprepning flytta på Overtons fönster - gränserna för det politiskt tillåtna - i putinistisk riktning. Öppna lögner används ibland, men det är vanligare med halvsanningar och grumliga konspirationsteorier.
Oma kysymyksensä on, missä määrin venäläismielisen orientaation edustajat ovat itsenäisiä, missä määrin suoraan kytköksissä Venäjään. Osa varmastikin hämmästyisi, jos heitä epäiltäisiin venäläissympatioista. On mahdollista olla tietämättä mitä tekee, sanoo Wóycicki, mutta osa venäläisten juoksupojista on hyvin tietoisia siitä, kenen hyväksi heidän toimintansa koituu.
En särskild fråga är, i vilken utsträckning de ryskvänligt orienterade är självständiga aktörer, i vilken mån de har direkta relationer till Ryssland. En del av dem skulle visst vara förvånade om de hörde att de misstänks för Putinsympatier. Det är möjligt att vara ovetande om vad man håller på med, säger Wóycicki, men en del av Rysslands springpojkar är mycket medvetna om vem deras verksamhet gagnar.
Puolassa ei ole vielä herätty esimerkiksi systemaattisesti tutkimaan maahan kohdistuvaa venäläistä hybridisodankäyntiä. Kyberturvallisuudesta puhutaan, mutta se keskittyy lähinnä yksittäisten rikollisten hakkerien torjumiseen.
I Polen är folk inte ännu tillräckligt medvetna om det ryska hybridhotet för att t ex forska i den datakrigföring som riktar sig mot landet. Talar man om cybersäkerhet och webbhot så avser man mest individuella databovar och kriminella hackers.
Uhkana eivät ole pienet vihreät miehet, vaan siviilit, jotka toimivat Venäjän vaikuttaja-agentteina. Kirjoittaja huomauttaa, että Puolassa on meneillään ukrainalaisvastaisia vihakampanjoja, ja maassa toimii myös kaikenlaisia epämääräisiä ajatuspajoja, jotka vaativat Puolaa "määrittelemään uudelleen geopoliittiset intressinsä" (na nowo określić swoje geopolityczne interesy). Mehän tiedämme oikein hyvin, mistä tuo iskusana "geopolitiikka" on kotoisin.
Det är inte några "små gröna män" som hotar, utan civila som agerar inflytelseagent åt Ryssland. Författaren påpekar att det pågår antiukrainska hatkampanjer i Polen, och i landet verkar också allehanda skumma tankesmedjor som förkunnar att Polen bör "definiera sina geopolitiska intressen på nytt" (na nowo określić swoje geopolityczne interesy). Vi vet alltför väl varifrån nyckelordet "geopolitik" kommer.
Eräät käyvät jopa Moskovassa morjestamassa sikäläisiä kamujaan ja valokuvauttavat itsensä Venäjän takaraivoonampumispalvelujen työntekijöiden seurassa. Ainoastaan yksi tällainen "aloitteentekijä" (inicjator) on päätynyt tutkintavankeuteen. Artikkelin kirjoittaja ei mainitse kyseistä herraa nimeltä, mutta viisas tietää vihjeestäkin: hän on Puolan Johan Bäckman eli Mateusz Piskorski.
En del av dem brukar t o m besöka kompisar i Moskva och låta sig fotograferas tillsammans med representanter för ryska "säkerhets"-tjänsten. Det är bara en sådan här "initiativtagare" (inicjator) som kommit att arresteras och fängslas. Författaren nämner inte denne gentleman vid namn, men sat sapienti: det rör sig om den polska motsvarigheten till Johan Bäckman, som heter Mateusz Piskorski.
Mateusz Piskorski on syntynyt vuonna 1977 Szczecinissä (saksaksi helpommin äännettävä Stettin) silloisen Itä-Saksan rajan tuntumassa. Hän on vuonna 2001 valmistunut valtiotieteilijäksi ja tutkinut Samoobrona-organisaation roolia Puolan politiikassa. Kyseinen maajussien järjestö (samoobrona tarkoittaa itsepuolustusta) tuli kuuluisaksi erilaisista protestitempauksista, joilla mm. häirittiin tieliikennettä; poliittisilta linjauksiltaan se oli yhdistelmä vasemmistopopulismia ja kristillistä konservatiivisuutta (niin kristillisen konservatiivista meininkiä, että eräät puolueen johtohahmot painostivat sihteerikköjään sukupuoliyhdyntään). Samalla reseptillä keittää soppaansa myös Piskorski.
Mateusz Piskorski föddes år 1977 i Szczecin (det tyska namnet på staden, Stettin, är kanske lättare att uttala) nära gränsen till det dåvarande Östtyskland. År 2001 blev han färdig statsvetare och forskade i organisationen Samoobronas roll i polsk politik. Denna bondorganisation (samoobrona betyder självförsvar) blev beryktad för allehanda protestjippon som bl a gick ut på att stoppa biltrafiken; de politiska linjedragningarna var en blandning vänsterpopulism och kristlig konservatism (så kristlig och konservativ att vissa partihöjdare övertalade sina sekreterarflickor till samlag). På samma recept kokar även Piskorski sin soppa.
Piskorski osallistui aluksi Niklot-nimisen poliittisen järjestön toimintaan - järjestön nimi viittaa erääseen tarunomaiseen slaaviheimopäällikköön, joka taisteli kristittyjä vastaan. Tämän ryhmittymän aate oli ns. zadrugalaisuus, eräänlainen panslaavilainen nationalismi, jonka oli kolmikymmenluvulla kehitellyt muuan Jan Stachniuk. Yleensä panslaavilaisuus on saanut vähänlaisesti kannatusta Puolassa, koska sitä on (syystäkin) pidetty Venäjän yrityksenä houkutella kaikki slaavit ikeeseensä. Itse sana zadruga on oikeastaan serbokroatiaa ja viittaa jonkinlaiseen alkuslaavilaiseen klaanijärjestelmään, johon on sittemmin liitetty kaikenlaisia nationalistisia ihannekuvia.
Piskorski inledde sin politiska karriär i en organisation som hette Niklot. Namnet på organisationen syftar på en legendarisk västslavisk stamhövding som bekämpade de kristna. Organisationen Niklot omhuldade s k zadrugism, en sorts panslavisk nationalism som på trettiotalet formulerats av en viss Jan Stachniuk. För det mesta har panslavism inte tilltalat polacker, eftersom de (med goda skäl) sett den som ett ryskt försök att locka alla slaver till sig och tvinga dem till underkastelse. Själva ordet zadruga härstammar från serbokroatiskan och avser någon sorts urslaviskt klansystem som senare kommit att idealiseras av nationalister.
Sittemmin Piskorski toimi Puolan talonpoikaispuolueessa (Polskie Stronnictwo Ludowe, oikeastaan "Puolan kansanpuolue"). Tämä puolue on niitä, jotka olivat olemassa kommunistisen puolueen (puolalaisittain "Puolan yhtyneen työväenpuolueen", Polska Zjednoczona Partia Robotnicza) apupuolueina jo ennen vuotta 1989. 2000-luvun puolella Piskorski liittyi Samoobronaan ja pääsi vuonna 2005 sen riveistä parlamenttiin asti. Vuonna 2015 hän perusti oman puolueen nimeltä Zmiana ("Muutos"), mutta jo seuraavana vuonna hänet pidätettiin vakoilusta epäiltynä.
Senare verkade Piskorski i det polska bondepartiet (egentligen Polskie Stronnictwo Ludowe, Polska allmogepartiet). Det här var ett av de partier som under kommunismen assisterade makthavarpartiet Polska Zjednoczona Partia Robotnicza ("Polska förenade arbetarpartiet", egentligen ett kommunistiskt parti). Efter millennieskiftet anslöt sig Piskorski till Samoobrona och valdes till parlamentet år 2005. År 2015 startade han sitt eget parti Zmiana ("Förändringen"), men redan året därpå anhölls han som misstänkt för spionage.
Wóycicki lopettaa artikkelinsa toteamukseen, että puolalaisten Venäjän-pelkoinen vaisto on pettänyt heidät. Valtapuolue Prawo i Sprawiedliwość on keskittynyt siivoamaan pois kommunistisen järjestelmän väitettyjä jäänteitä (mikä käytännössä on tarkoittanut useinkin sellaisten instituutioiden heikentämistä, jotka on rakennettu maahan vasta kommunismin jälkeen nimenomaisena tarkoituksena luoda länsimainen oikeusvaltio). Sitä vastoin ei tunnisteta niitä uusia verkostoja, joita Kreml nyt rakentaa, joilla ei ole mitään tekemistä kommunismin kanssa ja jotka useinkin esiintyvät, perverssiä kyllä, kansallismielisinä ja isänmaallisina Puolan punavalkoista lippua heiluttaen.
Wóycicki avslutar sin artikel med att konstatera att polackernas instinktiva rysskräck svikit dem. Makthavarpartiet Prawo i Sprawiedliwość har koncentrerat sig på att avlägsna de påstådda resterna efter det kommunistiska systemet (vilket dock i praktiken ofta inneburit att försvaga institutioner som byggts upp efter kommunismens fall med den uttalade avsikten att skapa en västerländsk rättsstat). Däremot har de nya nätverk som Kreml i dag satsar på förbigåtts - nätverk som inte har någonting med kommunism att göra och som ofta uppträder, perverst nog, under den rödvita polska flaggan och under fosterlandskärlekens och nationalismens tecken.
Wóycicki korostaa, että vaisto on samalla tavalla pettänyt myös opposition. Nyt tarvittaisiin laajaa koalitiota, joka puoluerajat ylittäen ottaisi asiakseen tämän uuden sodan voittamisen. Se voisi merkitä koko puoluekentän uudelleenjärjestelyä venäläismieliseen leiriin ja isänmaalliseen leiriin. Ja tämä olisi tarpeen täällä Suomessakin.
Wóycicki framhäver att samma instinkt också svikit oppositionen. Nu skulle det behövas en bred koalition utöver partigränserna som skulle åta sig att vinna detta nya krig. Det skulle innebära att hela partisystemet omorganiserades så att det skulle uppstå ett ryssvänligt politiskt läger och ett fosterländskt läger. Samma omorganisering skulle givetvis behövas även här i Finland.
sunnuntai 6. toukokuuta 2018
Suomenkielinen Suomi ei ole koskaan ollut siirtomaa - Finska Finland har aldrig varit en koloni
Lehtisenttarit ja muu roskaväki sönkkäävät saamelaiskeskustelun vaiheilta, että Suomi olisi muka ollut jotenkin siirtomaa ja suomen kieli sorrettu. Koska vähäjärkisiä pitää aina opettaa uudestaan, niin opetetaan.
Tidningsmurvlar och annat pack svamlar - nu när samernas krav på mera rättigheter väckt motstånd bland den finsktalande pöbeln - om att Finland kantänka varit en koloni och att finska språket hade varit förtryckt. De intellektuellt mindre bemedlade måste alltid undervisas flera gånger om, så jag bör väl bita i det sura äpplet.
Suomen kieli ei ollut Ruotsin valtakunnassa erityisen sorrettu. 1700-luvulla Ruotsin valtakunnan laki käännettiin suomeksi. Miksi? Koska Suomessa oli umpisuomalaisia maallikkotuomareita eli lautamiehiä, jotka istuivat käräjiä ja jotka tarvitsivat lakikirjaa. Siellä missä oikeaa kielisortoa oli, ei olisi tullut mieleenkään, että vähemmistökielen puhujat olisivat jakaneet oikeutta omalla kielellään. Brittiläiset vallanpitäjät olisivat nauraneet ulos tai pidättäneet maanpetturina jokaisen, joka olisi ehdottanut lakien iirintämistä ja oikeudenkäynnin järjestämistä iiriksi.
Finska språket var inte särskilt förtryckt i svenska riket. På 1700-talet översattes Sveriges Rikes Lag till finska. Varför? För att det fanns finsktalande och svenskokunniga nämndemän eller lekmannadomare, som höll ting och behövde en lagbok. Där det fanns genuint språkförtryck hade det inte fallit någon in att låta minoritetsspråkliga skipa rättvisa på sitt eget språk. Hade någon föreslagit de brittiska makthavarna på Irland att översätta lagar till iriska eller tillåta rättegångar på iriska hade han skrattats ut eller arresterats som landsförrädare.
Suomi siis ei ollut siirtomaa Ruotsin-vallan aikana. Alituinen sotiminen toki vei miehiä mannermaan multiin, mutta niin se vei Ruotsin ydinalueidenkin talonpoikia. Tosiasia on, että suomenkielinen Suomi oli tasaveroinen osa Ruotsia, ja puheet jostain sorrosta ovat nationalistien propagandavalheita. Suomalaiset olivat Ruotsin kuninkaan arvostama osa yhteistä kansaa, ja kuningas kääntyi suomenkielisten puoleen suomennetuilla käskykirjeillä. "Suomen kielen sortoa" esiintyi vasta Venäjän vallan aikana 1800-luvun puolessavälissä, mutta sekin meni ohi kun tsaari siirtyi mieluummin suosimaan suomea, jotta maa saataisiin henkisesti irti Ruotsista.
Finland var alltså inte en koloni under svenska väldet. Visst är det sant att massor av finnar stupade i Sveriges stormaktskrig på kontinenten, men lika stora skaror bönder från Sveriges kärnområden fick sätta livet till i samma krig. Faktum kvarstår att det finska Finland var en jämställd del av Sverige, och förtryckssnacket är lögner som nationalister hittat på. Finnar var en del av det svenska folket, uppskattade av konungen, som vände sig till det finsktalande folket med förordningar översatta till finska. Finska språket förtrycktes först under ryska väldet i mitten av nittonde århundradet, men även det förtrycket var snart förbi, när tsaren övergick till att favorisera finskan för att lösgöra landet från Sveriges inflytande.
Väitteet, että Suomi olisi joskus ollut "siirtomaa" tai että suomen kieltä muka olisi systemaattisesti sorrettu sillä tavalla kuin saamelaisia ja heidän kieliään on sorrettu, ovat siis valhetta.
Alla påståenden om att Finland kantänka varit en "koloni" eller att finska språket hade varit utsatt för systematiskt förtryck på det viset samerna och deras språk varit det är sålunda lögn och förbannad dikt.
Tidningsmurvlar och annat pack svamlar - nu när samernas krav på mera rättigheter väckt motstånd bland den finsktalande pöbeln - om att Finland kantänka varit en koloni och att finska språket hade varit förtryckt. De intellektuellt mindre bemedlade måste alltid undervisas flera gånger om, så jag bör väl bita i det sura äpplet.
Suomen kieli ei ollut Ruotsin valtakunnassa erityisen sorrettu. 1700-luvulla Ruotsin valtakunnan laki käännettiin suomeksi. Miksi? Koska Suomessa oli umpisuomalaisia maallikkotuomareita eli lautamiehiä, jotka istuivat käräjiä ja jotka tarvitsivat lakikirjaa. Siellä missä oikeaa kielisortoa oli, ei olisi tullut mieleenkään, että vähemmistökielen puhujat olisivat jakaneet oikeutta omalla kielellään. Brittiläiset vallanpitäjät olisivat nauraneet ulos tai pidättäneet maanpetturina jokaisen, joka olisi ehdottanut lakien iirintämistä ja oikeudenkäynnin järjestämistä iiriksi.
Finska språket var inte särskilt förtryckt i svenska riket. På 1700-talet översattes Sveriges Rikes Lag till finska. Varför? För att det fanns finsktalande och svenskokunniga nämndemän eller lekmannadomare, som höll ting och behövde en lagbok. Där det fanns genuint språkförtryck hade det inte fallit någon in att låta minoritetsspråkliga skipa rättvisa på sitt eget språk. Hade någon föreslagit de brittiska makthavarna på Irland att översätta lagar till iriska eller tillåta rättegångar på iriska hade han skrattats ut eller arresterats som landsförrädare.
 |
| Ruotzin Waldacunnan laki. Hywäxi luettu ja wastan otettu Herrain Päiwillä Wuonna 1734. Sveriges Rikes lag i finsk översättning redan på 1700-talet. |
Suomi siis ei ollut siirtomaa Ruotsin-vallan aikana. Alituinen sotiminen toki vei miehiä mannermaan multiin, mutta niin se vei Ruotsin ydinalueidenkin talonpoikia. Tosiasia on, että suomenkielinen Suomi oli tasaveroinen osa Ruotsia, ja puheet jostain sorrosta ovat nationalistien propagandavalheita. Suomalaiset olivat Ruotsin kuninkaan arvostama osa yhteistä kansaa, ja kuningas kääntyi suomenkielisten puoleen suomennetuilla käskykirjeillä. "Suomen kielen sortoa" esiintyi vasta Venäjän vallan aikana 1800-luvun puolessavälissä, mutta sekin meni ohi kun tsaari siirtyi mieluummin suosimaan suomea, jotta maa saataisiin henkisesti irti Ruotsista.
Finland var alltså inte en koloni under svenska väldet. Visst är det sant att massor av finnar stupade i Sveriges stormaktskrig på kontinenten, men lika stora skaror bönder från Sveriges kärnområden fick sätta livet till i samma krig. Faktum kvarstår att det finska Finland var en jämställd del av Sverige, och förtryckssnacket är lögner som nationalister hittat på. Finnar var en del av det svenska folket, uppskattade av konungen, som vände sig till det finsktalande folket med förordningar översatta till finska. Finska språket förtrycktes först under ryska väldet i mitten av nittonde århundradet, men även det förtrycket var snart förbi, när tsaren övergick till att favorisera finskan för att lösgöra landet från Sveriges inflytande.
Väitteet, että Suomi olisi joskus ollut "siirtomaa" tai että suomen kieltä muka olisi systemaattisesti sorrettu sillä tavalla kuin saamelaisia ja heidän kieliään on sorrettu, ovat siis valhetta.
Alla påståenden om att Finland kantänka varit en "koloni" eller att finska språket hade varit utsatt för systematiskt förtryck på det viset samerna och deras språk varit det är sålunda lögn och förbannad dikt.