Olen viime aikoina joutunut selittämään vähän liian monelle Ukrainaa fasistivaltiona pitävälle vasemmistohörhölle, miksi Ukrainan yhteiskunnan mahdolliset epäkohdat ja epäoikeudenmukaisuudet eivät kelpaa perusteiksi asettua Venäjää "ymmärtävään" tai "puolueettomaan" positioon. Kyllästyttää toistella selviä asioita, joten tässä on pieni kertaus tarvittaessa linkitettäväksi.
På sistone har jag flera gånger tvingats förklara för alltför många vänsterstollar av den sort som anser Ukraina vara en fascistisk stat, varför de orättvisor och missförhållanden som måhända plågar det ukrainska samhället inte duger till argument för en rysslandvänlig eller en gentemot Ryssland "neutral" position. Jag är trött på att upprepa självklarheter så här ska det bli en liten repetition att vid behov länka till.
Se, mitä on tapahtunut, on, että Venäjä on miehittänyt Ukrainaan kuuluvan Krimin ja liittänyt sen alueisiinsa. Tämä tällainen on kansainvälisten lakien vastaista, eikä sitä voi perustella mitenkään. Valtioiden rajojen loukkaamattomuutta säätelee periaate, jonka mukaan kansainvälinen konflikti ei voi muuttaa rajojen sijaintia. Periaatteesta poikkeaminen vaatii kansainvälisen yhteisön takaaman rauhansopimuksen.
Det som nu ägt rum är att Ryssland ockuperat Krim, ett område som tillhör Ukraina, och annekterat det. Det här står i strid med internationell lag och kan inte rättfärdigas på något sätt. Gränser mellan stater är okränkbara enligt principen som innebär att internationell konflikt inte kan ändra på gränserna. Avvikelser förutsätter ett fredsfördrag garanterat av internationella samfundet.
Tässä kohdassa vasemmistolaiset Venäjän ystävät alkavat yleensä parkua siitä, kuinka Yhdysvallatkin sitä ja tätä ja tuota. No, Yhdysvallat ei itse asiassa ole valloittanut itselleen uusia alueita aikoihin. 1800-luvulla kyllä Meksikolta rohmuttiin yhtä ja toista, mutta USA:n sittemmät hillumiset Latinalaisessa Amerikassa ja Lähi-idässä eivät ole merkinneet rajojen muutoksia. Ja yksipuoliset rajamuutokset ovat kansainvälisen oikeuden näkökulmasta se ratkaiseva juttu, joka tekee Venäjästä roiston.
När man hinner så här långt brukar vänstersinnade Rysslandsvänner vanligen börja gnälla om hur Förenta Staterna också har ett och annat på sitt syndkonto. Men faktum är att USA sedan länge låtit bli att erövra nya områden. Under 1800-talet fick Mexiko givetvis avträda en massa, men jänkarnas senare framfart i Latinamerika och Mellanöstern har inte inneburit gränsförändringar. Och det är ensidigt genomförda gränsförändringar som gör Ryssland till en bov inför internationell lag.
Toki vasemmistolainen voi olla sitä mieltä että kansainvälinen oikeus on rikki ja väärin ja suosii Yhdysvaltoja. Mikäs siinä. Nyt sitten vain olisi kiinnostavaa kuulla konkreettisia parannusehdotuksia, joiden avulla kansainvälinen oikeus rankaisisi paremmin juuri USA:lle tyypillisiä oikeudenloukkauksia. En kuitenkaan pidättele henkeäni niitä odotellessani, koska koko tämä huomion ohjaaminen Yhdysvaltoihin on pelkkä harhautusmanööveri.
Visst kan en vänstermänniska anse att internationell lag är sönder och fel och favoriserar USA. Varför inte. Nu skulle vi gärna höra om konkreta reformer för att hädanefter göra det lättare att bekämpa sådana överträdelser som är särskilt typiska för USA. Jag tror dock att hela det här med att vända uppmärksamheten till USA bara är ett försök att slå blå dunster i ögonen på oss.
Mitä sitten tulee Ukrainan väitettyyn fasistisuuteen, se on kokonaan eri keskustelu. Siinäkin tapauksessa, että Ukrainan hallitus olisi fasistinen, Venäjällä ei olisi mitään oikeutta hyökätä maahan eikä varsinkaan liittää sen alueita itseensä. Maan hallituksen "fasistisuus" olisi jätettävä puolueettoman elimen tutkittavaksi, ja jos sitten päätettäisiin lähettää kansainvälinen interventiojoukko hallitusta kaatamaan, sillä ei todellakaan olisi mitään asiaa siirrellä rajoja mihinkään.
Vad sedan gäller Ukrainas påstådda fascism är det en helt annan diskussion. Även i det teoretiska fallet att Ukrainas regering verkligen vore fascistisk skulle Ryssland inte vara berättigat till att invadera landet och ännu mindre att annektera delar av det. Frågan om Ukrainas "fascism" borde överlåtas åt ett neutralt utredningsorgan, och om det sen beslutades att skicka ut en internationell interventionskår för att störta regeringen, skulle den inte heller vara berättigad att genomföra några gränsförändringar.
Kaikenlainen höpinä Krimin ikiaikaisesta venäläisyydestä ei sekään kuulu tähän yhteyteen ollenkaan. Se on pelkästään käsi keksipurkissa kiinni jääneen pikkupojan häthätäinen selitys. Lisäksi pitää muistaa, että jos jokin länneksi laskettava maa hyökkäisi Venäjälle tai muuhun "ei-länsimaiseen" maahan vedoten historiallisiin rajoihin, vasemmiston moraaliselle närkästykselle tuskin loppua tulisi: millaista hirveää imperialismia! Ja silloin vasemmisto tietenkin olisi aivan oikeassa. On kummallista, että yhtä hirveälle imperialismille löytyy puolustelijoita ja poisselittäjiä, kun sitä harjoittaa Venäjä.
Svamlet om hur Krim kantänka alltid varit ryskt hör inte hit heller. Det är bara en bortförklaring av den sort som en pojkvasker hittar på när han ertappats med handen i kexburken. Dessutom är det skäl att påpeka, att det aldrig skulle bli slut på vänsterns moraliska indignation om ett "västligt" eller västvänligt land invaderade Ryssland eller något annat "icke-västligt" land och framförde liknande svepskäl: vilken förskräcklig imperialism! Och då skulle vänstern givetvis ha helt rätt. Det är högst märkligt att lika förskräcklig imperialism finner förståelsefulla försvarare när det är Ryssland som är imperialisten.
Taustalta löytyy tietysti se, mitä nimitän itse Venäjän "kunnianeekeristatukseksi", poliittisesti epäkorrekti kun olen. "Neekerillä" viittaan tässä yhteydessä kolmannen maailman maihin, joiden epäkohtia ei haluta arvostella, koska niiden mielletään olevan seurausta kolonialismista ja lännen harjoittamasta sorrosta. Venäjä ei kuitenkaan koskaan ole ollut kolonialismin uhri, se on harjoittanut sitä itse - mutta sen valloitukset ovat aina suuntautuneet naapurimaihin, eivät merentakaisiin maihin. Silti Venäjää kohdellaan vasemmistopuheessa usein jonkinlaisena lännen sortamana entisenä siirtomaana.
I bakgrunden spökar det jag, politiskt inkorrekt som jag är, brukar kalla Rysslands status som "hedersneger". "Neger" avser här tredjevärldenländer vars missförhållanden inte gärna påtalas, eftersom de anses bero på kolonialism och västligt förtryck. Ryssland har dock aldrig varit offer för någon kolonialism, i stället har det varit en kolonialmakt - visserligen har det erövrat kolonier i grannländer, inte bortom havet. Ändå bemöts Ryssland i vänsterdiskurs alltför ofta som om det vore en före detta koloni förtryckt av Väst.
Tämä puolestaan on johtanut sellaiseen järjettömyyteen, että Venäjän orjuudesta vapautumaan pyrkivä entinen siirtomaa eli Ukraina esitetään "fasistisena". Ukrainassa on kyllä äärinationalisteja, mutta voisikohan Venäjän uhka ja Venäjän Ukrainaa vastaan käymä sota vahvistaa nationalismia? Voisikohan olla niin, että sellaiset fasistit, jotka menevät rintamalle uhraamaan henkensä isänmaansa puolesta hyökkääjän tulen alla, olisivat ainakin tällä hetkellä pienempi uhka kuin sellaiset, jotka hyökkäävät muihin maihin ja valtaavat näiden alueita (kuten Natsi-Saksa aikoinaan teki, ja kuten Venäjä tekee nyt)?
Detta har å sin sida lett till sådan absurditet, att en före detta koloni som vill frigöra sig från ryskt slaveri - Ukraina - smutskastas som "fascistisk". Visst finns det extrema nationalister i Ukraina, men kunde detta inte bero på att det krig som Ryssland för mot Ukraina förstärker och berättigar ukrainsk nationalism? Kunde det inte förhålla sig så att fascister som offrar sitt liv för fosterlandet på fronten, beskjutna av en invaderande stormakt, är ett mindre hot än fascister som invaderar och erövrar främmande länder (som Nazityskland på sin tid, och som Ryssland nu)?