 |
| Veli-Pekka Kortelainen, aikoinaan perussuomalainen poliitikko, julistaa tässä Venäjän asian omakseen ja haluaa Venäjän miehittävän Suomen "väliaikaisesti". (Myös Viron, Latvian ja Liettuan neuvostomiehitys oli "väliaikainen"). Sittemmin Kortelainen, joka käyttää mielellään kirjailijanimeä "Turjalainen", on kadonnut tutkaltani - hän ei taida enää olla aktiivinen persuissa eikä smurffeissa. Viimeksi kun kuulin hänestä, minulle jäi mielikuva, että hän oli imeytymässä venäläismielisen valemedian piireihin. Veli-Pekka Kortelainen, en före detta sannfinsk politiker, förklarar här att Rysslands sak är hans och uttrycker önskan att Ryssland "provisoriskt" ockuperar Finland. (Lika "provisoriskt" som Sovjet på sin tid ockuperade Estland, Lettland och Litauen, antar jag.) Sedan dess har Kortelainen, eller "Turjalainen" som han gärna kallar sig själv, försvunnit från min radarskärm - han verkar varken vara aktiv i sannfinnarna eller i smurfpartiet. Senast när jag hörde talas om honom fick jag intrycket att han höll på att bli en medlem av gänget kring de ryskstyrda lögnmedierna på webben. |
Vartiopaikalla-blogin Marko Enqvist toivoi minulta perusteellisesti paneutuvaa blogikirjoitusta äärioikeiston, erityisesti väkivaltaisen äärioikeiston venäläisyhteyksien kehityksestä, koska arveli minun olevan häntä itseään paremmin perillä asiasta. Valitettavasti ainoa syy, miksi siitä touhusta mitään tiedän, on se, että äärioikeisto aikoinaan teki itseään minulle tykö ja haki huomiotani melkein kuin olisi minuun eroottisluonteisesti ihastunut. Oikeastaan äärioikeisto ei kiinnostaisi minua ollenkaan, ellei se olisi itse paneutunut niin syvällisesti kiusaamiseeni.
Marko Enqvist från bloggen Vartiopaikalla bad mig om en grundlig bloggartikel om hur extremhögerns, särskilt den våldsbenägna extremhögerns kontakter med Ryssland utvecklat sig, eftersom han förmodade att jag visste mera om temat än han själv. Jag vet inte om jag är särskilt insatt i detta; mest beror det på att extremhögern på sin tid försökte fånga min uppmärksamhet på ett sätt som påminde om ensidig förälskelse. Egentligen skulle jag inte intressera för extremhögern alls, om den inte hade ägnat så mycket möda åt att organisera klappjakter mot mig.
Minullekin tietysti kävi selväksi vain vähitellen, miten sidoksissa äärioikeisto oli Venäjään, ja pohjimmiltaan siinä oli alun perin kyse ainoastaan selkäytimen vaistosta. Ensimmäinen, vielä hyvin tulkinnanvarainen merkki oli se, että Suomalaisuuden liitto vuonna 1985 aloitti ruotsin kielen opetuksen vastaisen kampanjansa. Siihen asti nationalistinen äärioikeisto oli ollut yksiselitteisesti venäläisvastaista ja antikommunistista eikä ollut halunnut pilata välejä länsinaapuriin.
Jag blev ju också bara så småningom medveten om förbindelserna mellan extremhögern och Ryssland, och när allt kommer omkring berodde det mest på att jag instinktivt, med ryggmärgen uppfattade att sådana förbindelser existerade. Det första, ännu inte entydiga tecknet var den kampanj som Finskhetsförbundet år 1985 inledde mot svenskundervisningen. Dittills hade nationalistisk extremhöger varit inriktad på att hata ryssar och bekämpa kommunism, inte på att förgifta förbindelserna med vår västra granne.
Suomessa oli minun nuoruudessani ihmisiä, joiden neuvostopelko oli sitä luokkaa, että heillä oli koko ajan autotallissa valmiina Haaparantaan asti riittävä bensiinivarasto. Piti nimittäin olla varautunut siihen, että neuvostojoukot tulevat. Ruotsin vihaaminen ei oikein sopinut tähän kuvioon, koska Ruotsi oli länsimaa ja turvapaikka.
När jag var ung var många äldre finnar så rädda för Sovjet att de i sitt garage förvarade ett bensinförråd som räckte till för att åka till Haparanda. Det gällde att vara förberedd för den dag då sovjettrupperna skulle komma. Hatet mot Sverige passade inte riktigt ihop med det här - Sverige var ju ett västligt land och en tillflyktsort.
Ruotsin kielen pakollisuudesta tunnetusti päätti eduskunnassa Suomen Maaseudun Puolue, persujen edeltäjä, ja sillä oli kantaansa hyvin pragmaattiset syyt: ruotsi oli todennäköisen siirtotyömaan kieli (vielä 1970-luvulla siirtolaisuus Suomesta Ruotsiin oli massiivista, ja siirtolaiset olivat nimenomaan työväenluokkaa tai maaseudun liikaväestöä). Luultavasti puolueessa varauduttiin myös ounasteltuun Neuvostoliiton hyökkäykseen ja pakolaisuuteen Ruotsissa (ne tuntemani Haaparanta-turistit olivat vennamolaisia), vaikka tästä ei tietenkään yya-propagandan aikana sopinut puhua julkisesti. Virallisen liturgian mukaanhan Neuvostoliitto oli ystävä, joka ei uhannut meitä sodalla.
Landsbygdspartiet, Sannfinnarnas föregångare, var som bekant med om att besluta om obligatorisk svenskundervisning, och detta berodde på pragmatiska sakskäl: svenskan var det språk som finska utvandrare skulle behöva (ännu på sjuttiotalet var utvandringen från Finland till Sverige enorm, och utvandrarna brukade vara arbetarklass eller överloppsbefolkning från landsbygden). Jag antar att svenskundervisningen också ingick i partiets beredskapsplaner inför den befarade sovjetiska invasionen och flyktingtillvaron i Sverige (de presumtiva Haparandaturister jag kände var landsbygdspartister), låt vara att det inte var tillåtet att öppet medge detta, ty under vsb-tiden lydde ju den officiella sanningen att Sovjetunionen var en vän och att någon invasion österifrån inte hotade oss.
Ruotsalaisvastaisen äärioikeiston nousu oli siis merkki neuvostoliittolaisen ja sittemmin venäläisen tiedustelu- ja propagandatoiminnan vaikutuksesta suomalaiseen äärioikeistoon. Silloin ennen vanhaan sekä minä että moni muukin olimme niin naiiveja, että kuvittelimme Neuvostoliiton olevan jotenkin aatteellisesti johdonmukainen ja kommunistinen ulkopolitiikassaan ja esimerkiksi tuettavia ryhmiä valitessaan. Siksi emme heti osanneet tunnistaa itänaapurin vaikutusta tämän kehitystendenssin takana.
Den svenskfientliga extremhögerns uppgång var alltså ett tecken på att sovjetisk, senare rysk, underrättelse- och propagandaverksamhet började influera den finska extremhögern. Dåförtiden var både jag och de flesta andra så naiva, att vi inbillade oss att Sovjetunionen i sin utrikespolitik och i sitt stöd till utländska politiska grupper var ideologiskt konsekvent, dvs kommunistiskt. Därför kände vi inte genast igen den östra grannen bakom denna utvecklingstendens.
Todellisuudessa jo Neuvostoliitto (siis ei vain nyky-Venäjä) oli kyynisen valmis avustamaan aivan fasistisiksi laskettavia tahoja, jos sillä sai tehtyä jäynää USA:lle, Natolle tai vaikka Isolle-Britannialle: tiettävästi Neuvostoliitto antoi esimerkiksi Argentiinan sotilasdiktatuurille tiedustelutietoa brittilaivaston liikkeistä vuoden 1982 Falklandin sodan aikana. Toisin sanoen mikään absoluuttinen periaate ei estänyt Neuvostoliittoakaan tukemasta fasistissävytteistä nationalismia, jos se katsoi tarpeensa niin vaativan.
Egentligen var redan Sovjetunionen (alltså inte bara det nya Ryssland) cyniskt villigt att bistå helt fascistiska aktörer om det på så sätt kunde vålla skada eller förargelse för USA, Nato eller t o m Storbritannien. År 1982 låg Storbritannien i krig med Argentina om Falklandsöarna, och då lär Sovjetunionen ha erbjudit Argentina underrättelseinformation om brittiska flottans rörelser. Sålunda fanns det inte någon absolut princip som skulle ha hindrat Sovjetunionen från att vid behov stöda fascistisk nationalism.
Ruotsalaisvastainen nationalismi oli ja on tietysti myös seuraus siitä systemaattisesta historianäkemyksen muokkaamisesta, jota Kekkosen Suomessa harjoitettiin Neuvostoliiton ja Venäjän maineen parantamiseksi. Yya-Suomen suuri historiallinen kertomus oli se, että Suomi oli ollut Ruotsin vallan aikana jotenkin erityisen sorrettu tai että suomen kieltä oli Ruotsin vallan aikana yritetty tukahduttaa. Sitä vastoin Venäjä esitettiin reiluna isäntänä, joka muka oli nostanut Suomen kansakunnaksi kansakuntien joukkoon.
Svenskfientlig nationalism var och är givetvis också en följd av den systematiska indoktrinering som idkades i det kekkonenska Finland för att skapa en Rysslandvänligare historieuppfattning. Vsb-Finlands stora historiska narrativ går ut på att framställa det svenska väldet i Finland som hemskt förtryck och berätta amsagor om hur svenskarna kantänka försökt kväsa ned finska språket. Däremot framställdes Ryssland som en rättvis överhet som hade upphöjt Finland till en nation bland nationerna.
En nyt vaivaudu hirveän tarkkaan toistamaan kaikkia niitä argumentteja, joita olen esittänyt tätä näkemystä vastaan. Totean vain, että on naurettavaa väittää Ruotsin lakeja hirmuisiksi sortolaeiksi, jos Venäjän tsaarin yli-inhimilliseksi reiluudeksi samalla julistetaan se, että hän jätti nämä lait voimaan vallattuaan Suomen; ja että kieli ei ole sorretussa asemassa, jos sillä istutaan käräjiä ja sille käännetään valtakunnan lait, kuten Ruotsin vallan aikana tehtiin.
Jag vill inte alltför grundligt upprepa de argument som jag under åren framfört mot denna syn, det räcker att konstatera att det är löjligt att påstå att svenska lagar var hemska förtryckslagar om man samtidigt låter förstå att det var övermänskligt generöst av den ryske tsaren att låta Finland behålla sina svenska lagar när han väl erövrat och annekterat landet; och att ett språk som rikets lagar översätts till och som kan användas på domstolar inte är förtryckt.
Suomen kielen ja suomalaisten asema oli Ruotsin vallan aikana määrättömän paljon parempi kuin esimerkiksi iirin kielen ja irlantilaisten oli brittivallan aikana. Tietoista suomen kielen sortoa esiintyi pikemminkin suuriruhtinaskunnassa, kun suomenkielinen julkaisutoiminta käytännössä kiellettiin sensuuriasetuksella - mutta kuten tiedämme, tämä sortolaki lakkautettiin kymmenen vuoden päästä, ja tsaarivalta siirtyi pikemminkin suosimaan suomen kieltä.
Finska språket och finnarna hade det under svenska väldet oerhört mycket bättre än t ex iriska språket och irländarna under engelska väldet. Medvetet språkförtryck mot finskan förekom snarare under ryska väldet, då finskspråkiga tryckmedier i praktiken totalförbjöds med censurförordningen - men som vi vet avskaffades denna förtryckslag efter ett tiotal år och tsarväldet övergick till att snarare favorisera finskan.
Suomalaisuuden liitto oli silloin 80-luvulla ennen muuta konservatiivinen ukkokerho, jonka parhaat ajat olivat takanapäin. Kuten sellaiset johtoportaan nimet kuin Heikinheimo (Heikel) ja Pihkala (Gummerus) osoittavat, Suomalaisuuden liitto oli tuolloin vanhojen fennomaanisten (ja ruotsinkielisen nimensä suomentaneiden) kulttuurisukujen hallitsema järjestö. Alun perin liitto muistutti vastaavanlaisia kulttuuriorganisaatioita itäeurooppalaisissa, slaavilaisissa maissa, joissa niistä käytettiin usein eteläslaavilaisen alueen ulkopuolellakin serbokroatialaista sanaa matica: serbien Matica Srpska, kroaattien Matica Hrvatska, sloveenien Slovenska Matica, slovakkien Matica Slovenská, sorbien Maćica Serbska/Maśica Serbska, puolalaisten Macierz Polska.
På åttiotalet var Finskhetsförbundet en konservativ klubb för gubbar med en glänsande framtid bakom sig. Ledarna för förbundet brukade ha nödtorftigt förfinskade efternamn i stil med Heikinheimo (tidigare Heikel) och Pihkala (Gummerus) och härstammade sålunda från gamla kultursläkter som av opportunistiska skäl bytt språk. Förbundet liknade mest motsvarande kulturorganisationer i östeuropeiska, slaviska länder där de ofta även utanför den sydslaviska regionen kallade sig med ett serbokroatiskt ord matica: det serbiska Matica Srpska, det kroatiska Matica Hrvatska, det slovenska Slovenska Matica, det slovakiska Matica Slovenská, det sorbiska Maćica Serbska/Maśica Serbska och det polska Macierz Polska.
Liitolla oli aikoinaan ollut merkittäväkin rooli suomalaisen kulttuurin edistäjänä, mutta sitä mukaa kun suomenkieliselle kirjallisuudelle ja kulttuurille muodostuivat omat instituutiot, liitto menetti merkityksensä. Ei ollut enää tarpeen ajaa minkään "suomalaisuuden" asiaa, kun suomalaiset olivat vapaita elämään juuri niin suomalaisesti kuin halusivat. Suomalaisen taide- ja kulttuurielämän vasemmistolaistuminen oli myös vieroittanut liiton korkeakulttuurista ylipäätään. Toisin sanoen liitto haki itselleen olemassaolon oikeutta ja löysi sen hurrivihan lietsonnasta. Ainakin osa noista itäeurooppalaisista "matitsoista" on tiettävästi seurannut samantyyppistä kehitysrataa antiliberaaliuteen.
Förbundet lär på sin tid ha spelat en viktig roll i att främja finsk kultur, men allt eftersom det skapades egna, särskilda institutioner för finsk litteratur och kultur, förlorade förbundet sin betydelse. Det var inte längre nödvändigt att främja någon "finskhet", när finnarna var fria att leva precis så finskt som de ville. Likaså hade vänstervindarna i finskt konst- och kulturliv helt fjärmat förbundet från finkultur. Sålunda sökte förbundet ett existensberättigande och fann det i uppvigling mot finlandssvenskarna. Åtminstone en del av de där östeuropeiska "matitsorna" har på ett liknande sätt utvecklats till antiliberala organisationer.
Nyt kun hurrivihaa on kylvetty jo yli kolme vuosikymmentä ja se on juurtunut Suomeen yhtä syvälle kuin juutalaisviha Venäjälle, on vaikea uskoa, miten vieraalta silloiselle poliittiselle todellisuudelle kieliriidan elvyttäminen tuntui vuonna 1985. Jos jokin poliittinen tai kulttuurinen kuppikunta olisi vakavissaan ja ilman provosointitarkoitusta (siihen aikaan ei vielä puhuttu trollaamisesta) ryhtynyt vaatimaan Suomeen absoluuttista kuningasvaltaa, aatelisia etuoikeuksia ja orjuuden laillistamista, se olisi vaikuttanut presiis yhtä anakronistiselta.
Nu har det gått mer än trettio år sedan hatet mot finlandssvenskarna började spridas, och det har slagit rot i Finland lika djupt som judehatet i Ryssland. Därför är det svårt att tro, hur främmande det kändes i den dåvarande politiska verkligheten att återuppliva språkstriden. Hade något politiskt eller kulturkotteri på allvar och utan att vilja provocera för nöjes skull (på den tiden talade man inte ännu om trollande) börjat kräva absolut kungavälde, adelsprivilegier eller legalisering av slaveri, skulle det ha känts precis lika anakronistiskt.
Hurrivihan uusi nousu ei ollut osa Suomen silloisia poliittisia kehitystendenssejä. Hurriviha ei kulkenut samaa rataa kuin muu maa, vaan tuli sivusta. Tämän takia sitä on perusteltua pitää seurauksena ulkopuolisesta sekaantumisesta Suomen politiikkaan. Samalla se on esimerkki siitä, miten marginaaliset ajatukset on mahdollista valtavirtaistaa.
Hatet mot finlandssvenskarna var inte en naturlig aspekt av de dåvarande utvecklingstendenserna i finländsk politik. Hatet mot finlandssvenskarna kom in från sidan, det var inte någonting som från början låg i fåran. Därför är det motiverat att se det som en följd av att en främmande makt manipulerade politiken i Finland. Samtidigt är det ett varnande exempel på hur marginella idéer kan populariseras.
Yksi periaatteellisista syistäni vastustaa "pakkoruotsi"-vihaa oli alusta lähtien sen luonne ennakkotapauksena: jos sille annetaan periksi, sallitaan katurahvaan peukaloida koulujen opetussuunnitelmia vaikka millaisilla ideologisilla perusteilla. Tässä olin oikeassa: nyt Suomeen on ilmaantunut esimerkiksi evoluutioteorian opettamista vastustavia painostusryhmiä, juuri sellaisia, jotka vielä muutama vuosi sitten olivat mielestämme höpsön Amerikan hullutuksia ja jollaisia emme kuvitelleetkaan näkevämme suomalaisessa politiikassa.
En av orsakerna varför jag anser det vara en principfråga att bekämpa hatet mot svenskundervisningen är att det rör sig om ett prejudikat: ger man efter för kraven på att avskaffa den obligatoriska svenskan kommer pöbeln nästa gång med nya krav på ideologiskt motiverade förändringar i undervisningsplanen. Jag hade rätt: nu har det t ex dykt upp påtryckningsgrupper som inte vill tillåta evolutionsbiologi i skolorna. För ett par år sen tyckte vi att sådana stolligheter endast kunde förekomma i amerikansk politik, men aldrig i finländsk. Vad fel vi hade.
Evoluutionvastaisuus on tietysti osa laajempaa tieteen ja asiantuntemuksen vastaista aaltoa, ja kuten hyvin tiedämme, myös Venäjän tiedustelupalveluilla on osansa tämän tsunamin nostamisessa. Venäjän asiaa ajavat äärioikeistolaiset tai ihan vain äärisekopäiset nettilehdet ja valemediat levittävät usein myös tieteenvastaisuutta tai höpölääkintää - tästähän ovat toimineet esimerkkeinä sekä Ilja Janitskinin MV-lehti että Kärkkäisen tavarataloketjun Magneettimedia.
Evolutionsfientligheten är givetvis bara en aspekt av ett mera omfattande uppror mot vetenskapen och sakkunnigheten, och som vi vet har ryska underrättelseorgan bidragit sitt till detta uppror. Högerextrema eller helt enkelt extremt korkade webbtidningar och fejkmedier som tar ställning för Ryssland brukar också sprida vetenskapsfientlighet och kvacksalveri, något som både Ilja Janitskins MV-lehti och varuhusfirman Kärkkäinens Magneettimedia utgör exempel på.
Suomalaisuuden liitto pystyi silloin aikoinaan pysymään aika hyvin ruotsin kielen vastaisena yhden asian liikkeenä. Kansan keskuudessa tietysti ruotsinvastaisuus liittyi muihin rasistisiin ennakkoluuloihin ja vihantunteisiin, mutta liitto onnistui säilyttämään ainakin omassa keskuudessaan poliittisen kurin niin, että esimerkiksi selkeää ihonvärirasismia tai russofobiaa ei yleensä sekoittunut fennomaniaan - poikkeuksena kansakunnan provokaattorina narrin vapautta nauttinut Seppo Heikinheimo, trolli ennen kuin trolleista edes puhuttiin.
På de gamla goda tiderna lyckades Finskhetsförbundet koncentrera sig på att bekämpa svenska språket. I folkets djupa led stod svenskfientligheten givetvis i sammanhang med mångahanda andra rasistiska fördomar och hatkänslor, men förbundet iakttog en intern politisk disciplin som gick ut på att inte blanda in uppenbar färgrasism eller russofobi i fennomanin - med undantag av riksprovokatören Seppo Heikinheimo, som åtnjöt en hovnarrs frihet - han var troll innan själva ordet var gångbart.
Suomen Sisusta, josta tuli sittemmin suomalaisen äärioikeiston kokoava voima, puhuttiin aikoinaan Suomalaisuuden liiton nuorisojärjestönä, joka sai liitosta potkut liiallisen oikeistoradikaalisuuden vuoksi. Nykyään tiedot Sisun ja Suomalaisuuden liiton yhteyksistä ovat painuneet historian hämäriin (tämä nuorisojärjestöjuttukin saattaa olla pelkkä nettihuhu), mutta Sisu on sittemmin soluttanut Suomalaisuuden liiton ja tehnyt siitä oman bulvaaninsa.
Suomen Sisu, senare den finska extremhögerns samlande kraft, omtalades på sin tid som Finskhetsförbundets ungdomsorganisation, som fick sparken av förbundet p g a alltför högerradikal politisk orientering. Det kan hända att det här bara är typiska nätrykten, men hur som helst har Sisu senare infiltrerat Finskhetsförbundet och gjort det till sin egen frontorganisation.
Viime aikoina on näkynyt myös merkkejä siitä, että Suomalaisuuden liitto olisi alkanut luoda itselleen paikallisosastoja. Erään sellaisen perustavasta kokouksesta olen nähnyt kuvankin - jäsenistö oli selvästi sitä samaa rähjä- ja rähinäjengiä, jota näkee muidenkin rasististen öyhöporukoiden riveissä. Kuvan täydentää se, että tämä porukka puhuu alaosastoistaan ilmeisesti sanalla chapter - siis englantilaisella lainalla, joka on yleistynyt suomen kielessä vasta kansainvälisten prätkäjengien levittyä tänne. Suomalaisuutta, vai?
På sistone har det också förekommit tecken på att Finskhetsförbundet börjat skapa lokalavdelningar för sig. Jag har faktiskt sett ett fotografi på grundningsmötet för en sådan: medlemmarna var uppenbarligen precis sådana bråkmakare som man ser i rasistiska ligistgäng överhuvudtaget. Det hela kompletteras av att den här pöbeln kallar sina lokalavdelningar för chapters - alltså använder ett engelskt lånord som blivit hemmastatt i finskan först efter det att internationella enprocentsgäng slog rot i Finland. Är det här månne finskhet?
Ensimmäiset yksiselitteiset merkit äärioikeiston kääntymisestä venäläismyönteiseen, putinistiseen suuntaan olivat näkyvissä oman muistini mukaan vuonna 2002. Tällöin minulle heitettiin eräässä netin "pakkoruotsi"-riidassa sellainen väite, että Venäjä ei ollut koskaan hyökännyt Suomeen.
De första entydiga tecknen på att extremhögern var på väg att övergå till ryssvänlighet och putinism syntes, om jag inte missminner mig, år 2002. Då slängde en av deltagarna i en webbdebatt om "tvångssvenskan" på mig påståendet att Ryssland aldrig attackerat Finland.
Venäläiseen nationalismiin kuului tuohon aikaan oleellisesti sellainen ajatus, että Neuvostoliitto ei ollut ollut Venäjä, vaan pahan lännestä tulleen kommunismiaatteen myrkyttämä valtio, josta Venäjällä, venäläisellä kulttuurilla ja venäläisillä ei ole minkäänlaista vastuuta ja jossa venäläisiä muka vainottiin kaikkein julmimmin. Nykyisin tilanne on hieman toinen, koska Putin käyttää venäläisnationalismin eri aineksia hyväkseen joustavasti, eklektisesti ja postmodernistisesti. Siteeratakseni itseäni: jos Putin on missään mielessä valtioviisas, hänen valtioviisautensa on juuri kykyä hyödyntää neuvostonostalgiaa, tsaarihaikailua ja ortodoksiuskonnollista konservatiivisuutta kilpailuttavalla otteella sen mukaan, mikä kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopii.
På den tiden ansåg storryska nationalister att Sovjetunionen inte hade varit Ryssland, utan en stat förgiftad med kommunismen, en ond, västlig importideologi som Ryssland, rysk kultur och ryssarna inte hade något ansvar för och som ryssarna kantänka fick lida mer av än någon annan. I dag är situationen en annan, eftersom Putin konkurrensutsätter olika ryska nationalismer på ett eklektiskt och postmodernistiskt sätt. För att citera mig själv: om Putin i någon bemärkelse är statsklok består hans statsklokhet i hans förmåga att selektivt utnyttja sovjetnostalgi, tsarlängtan och ortodox konservatism genom att plocka ur varje ideologi det som bäst motsvarar situationens behov.
Suomalaisiin näkökantoihin taas on perinteisesti kuulunut Neuvostoliiton näkeminen eräänlaisena Venäjänä, ja myös Ruotsin-vallan aikaisen Suomen näkeminen yhtenä Suomen muotona. Perinteisen suomalaisen isänmaallisuuden kannalta Venäjä hyökkäsi Suomeen aina silloin kun Venäjä hyökkäsi Ruotsiin, jonka itäinen maakunta Suomi oli; toisaalta perinteisen suomalaisen isänmaallisuuden kannalta Venäjä hyökkäsi Suomeen silloin kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen.
I den finska historieuppfattningen har däremot Sovjetunionen setts som bara ett skede i Rysslands historia, och likaså har Finland under svenska väldet setts som en sorts Finland. Ur den traditionella finska fosterländska synvinkeln har Ryssland alltid invaderat Finland när det invaderat Sverige, vars östliga provins Finland var; å andra sidan är det den traditionella fosterländska synen i Finland att Ryssland invaderade Finland när Sovjetunionen invaderade Finland.
Kun nationalistisena oikeistolaisena esiintyvä suomalainen esitti väitteen, että "Venäjä ei ole koskaan hyökännyt Suomeen", tämä sisälsi kaksi oletusta: sen, että Ruotsin vallan aikana Suomea ei ollut missään mielekkäässä mielessä olemassa eikä "Suomeen" siis voinut hyökätä, ja sen, että Neuvostoliitto ei ollut Venäjä. Näistä oletuksista ensimmäinen on lähtöisin yya-ajan liturgiasta, jonka mukaan vasta Venäjä hyvää hyvyyttään nosti Suomen kansakunnaksi kansakuntien joukkoon. Jälkimmäinen tulee suoraan venäläisiltä nationalisteilta, kuten edellä olen jo todennut. Heille Neuvostoliitto oli pahan länsimaisen kommunistiaatteen pilaama, väärä Venäjä.
När en finne som betecknade sig själv som högernationalist påstod att "Ryssland aldrig invaderat Finland" var det egentligen två påståenden som gömde sig i det här: att Finland inte existerade i någon relevant mening under svenska väldet och att man sålunda inte kunde invadera Finland; och att Sovjetunionen inte var Ryssland. Av dessa postulat härstammar det första från vsb-liturgin, enligt vilken det var Ryssland i sin övermänskliga godhet som upphöjde Finland till en nation bland nationerna. Det andra kommer från ryska nationalister, för vilka Sovjetunionen var ett fejkat och förfalskat Ryssland, korrumperat med den onda västerländska kommunismen.
Kyseisen keskustelijan heitto viittasi siis mielestäni siihen, että ruotsinkielenvastaiset nettipropagandistit olivat ideologisesti erillään perinteisen isänmaallisuuden edustajista ja että heihin kohdistui venäläistä vaikutusta. Erityisesti ajatus, että Neuvostoliitto olisi oleellisesti eri asia kuin Venäjä, haiskahti pitkän matkan päähän venäläisnationalistiselta historiantulkinnalta.
Vad diskussionsdeltagaren i fråga slängde mot mig pekade enligt min mening på att svenskfientliga webbpropagandister ideologiskt sett inte längre var traditionella fosterlandsvänner och att de stod under rysk påverkan. Att Sovjetunionen vore en väsentligt annan sak än Ryssland var en tanke som på särskilt långt håll luktade rysk-nationalistisk historietolkning.
Sen jälkeen venäläisvaikutteiset ajatuskulut alkoivat vähän kerrassaan yleistyä äärioikeiston keskuudessa. Ne tietysti liittyivät läheisesti ruotsin kielen vastaisuuteen, mutta kuten tämän kirjoituksen alussa siteeraamastani Kortelaisen puheenvuorosta ilmenee, niitä motivoitiin myös EU-vastaisuudella.
Sedan dess har ryskpåverkade tankegångar så småningom ökat bland högerextremisterna. De stod naturligtvis i nära sammanhang med svenskfientligheten, men som Kortelainencitatet i början av den här drapan visar motiverades de även med euroskepticism.
Tyypillinen väite on se, että EU muka jotenkin uhkaisi suomen kieltä tai suomalaista kulttuuria. Tosiasiassa tietenkin EU:n käännöspalvelut varmistavat, että kaikkien jäsenmaiden kielillä on mahdollista kääntyä unionin byrokratian puoleen. Kyse on siis jäsenmaiden kansalaisten kielellisistä oikeuksista. Suomen kielellä on erittäin vahva asema EU:ssa, ja jo vuosituhannen vaihteesta saakka esimerkiksi täällä Turussa on vilissyt opiskelijoita Espanjasta saakka oppimassa ja puhumassa suomen kieltä sekä tutustumassa suomalaiseen kulttuuriin.
Ett typiskt påstående är att EU på något sätt hotar finska språket eller finsk kultur. I verkligheten har ju EU översättningsservice för att se till att medborgarna kan vända sig till unionsbyråkratin på alla medlemsstaters språk, därför att medborgarna i alla medlemsstater har lika språkliga rättigheter. Finska språket har stark officiell ställning i EU, och sedan millennieskiftet har det t ex här i Åbo vimlat av studerande från länder som Spanien för att lära sig och tala finska och lära känna finsk kultur.
Tästä seuraa, että Euroopan Unionissa on jo nyt paljon muiden maiden kansalaisia, jotka osaavat suomea, tuntevat Suomen kulttuuria ja joille Suomen kohtalo esimerkiksi Venäjän kynsissä ei ole yhdentekevä. Tämä on mielestäni vain hyvä asia isänmaan turvallisuuden ja tulevaisuuden kannalta.
Det här innebär att det redan nu finns en massa utländska medborgare i EU som både behärskar finska och känner finsk kultur. För dem är det ingalunda likgiltigt hur det går med Finland, om vi t ex hotas av Ryssland. Det här tycker jag är bara en bra sak för fosterlandets säkerhet och framtid.
Muuten nämä EU:n vihaajat ja kiroajat myös haukkuvat niitä käännöspalveluja osaksi "EU-byrokratiaa". Toisin sanoen he julistautuvat suomen kielen puolustajiksi ja pitävät samalla pilkkanaan juuri sellaisia järjestelmiä, joiden tarkoitus on taata heille itselleen oikeudet käyttää suomea viranomaisissa. Tämä on tietysti taas yksi esimerkki siitä, miten tyhjänpäiväistä valhetta ja läpinäkyvää propagandaa "suomalaisuus"-mussuttajien kulttuuripatrioottiset puheet ovat.
Förresten utmålar dessa fiender till EU även översättningsservicen som en del av den förhatliga "EU-byråkratin". De säger sig alltså försvara finska språket medan de gör sig lustiga över precis de strukturer som är avsedda för att garantera deras egna språkliga rättigheter gentemot myndigheterna. Det här är givetvis bara ett exempel till på vilken lögn, förbannad dikt och genomsynlig propaganda "finskhets"-ivrarnas kulturpatriotiska förkunnelse är.
Äärioikeistolaisten "nationalistien" kulttuuri-isänmaallinen julistus suomen kielen puolesta on täysin päälleliimattua roskaa. Heidän suhteensa "suomalaisuuteen" on presiis yhtä pinnallinen kuin tyypillisen islamistiterroristin islamiin. Asiantuntijataholla on jo aika vakiintunut käsitys, että yleensä kiihkofundikseksi ja terroristiksi kääntyvä musliminuori on pelkkä viinaa latkiva ja liimaa haisteleva pikkurikollinen kääntymykseensä asti, että hän käy moskeijassa lähinnä haistattelemassa imaamille ja että hän opettelee islaminsa pelkästään radikaaliryhmien nettisivuilta sekä yhtä himmeiltä kavereiltaan.
När högerextrema "nationalister" säger sig främja finska språket är det rent påklistrat skräp. Deras förhållande till "finskheten" är precis så ytligt som en typisk islamistisk terrorists till islam. De sakkunnige har för längesen kommit till slutsatsen att en ung muslim som blir fundamentalist och terrorist före sin omvändelse vanligen bara är en spritsupande och klistersniffande småkriminell som bara besöker moskén för att visa imamen fingret och att det som han vet om islam härstammar från lika korkade kompisar och radikala gruppers nätsidor.
Vastaavalla tavalla "maahanmuuttokriitikot" ovat suomalaisesta kulttuurista ja sen perinteistä pimeän tietämättömiä, mutta yrittävät silti esiintyä suomalaisuuden asiantuntijoina. Maahanmuuttokriittiset kansanedustajatkin ovat tyypillisesti sivistymättömiä entisiä räminärokkareita, jotka eivät osaa kirjoittaa äidinkieltään norminmukaisesti eivätkä tyylikkäästi, ja alakulttuurin rivijäsenet ovat vielä surkeampia.
På ett liknande sätt är "invandringskritikerna" fullkomligt ovetande om finsk kultur och finska traditioner, men försöker ändå framstå som expert på finskhet. De "invandringskritiska" riksdagsledamöterna är redan oftast miserabla f d rockmusiker (uttalas "roskmusiker") som inte kan skriva vare sig normativ eller stilistiskt polerad finska, och vanliga medlemmar i subkulturen är etter värre.
Ajatus, että Suomessa olisi jotenkin laiminlyöty omaa kulttuuria, on sinänsä täysin järjetön. Loputon jaarittelu suomalaisuudesta ja suomalaisuuden sisällöstä on ollut oleellinen osa sanomalehti- ja aikakauslehtikirjoittelua niin kauan kuin muistan. Historioitsijat, intellektuellit ja kirjallisuudentutkijat ovat analysoineet vuoden 1918 sotaa, Aleksis Kiven tuotantoa ja sodanjälkeistä suurta muuttoa kyllästymiseen asti. Jopa Volter Kilven romaanitaide on löytänyt lukijansa. Sitten yhtäkkiä jostain tuli joukko alaluokkaista, ylikansallisella roskakulttuurilla kasvanutta roskajoukkoa ja ajoi suomalaisesta kulttuurista jotain tietävätkin ulos keskustelusta.
Att man på något vis försummat vår egen kultur i Finland är i och för sig helt en helt vettlös tanke. Så långt tillbaka mitt minne når, har tidningar och tidskrifter publicerat massor av urtråkiga reflektioner om finskhet. Historiker, intellektuella och litteraturforskare har analyserat inbördeskriget, Aleksis Kivis litterära livsgärning och den stora flyttningen efter kriget så man har fått det upp över öronen. En del av oss har t o m sett sig förpliktade att läsa Volter Kilpis romaner. Sen plötsligt dök det upp en massa slynglar och underklassungar som ingenting visste om annan kultur än den internationella masskulturen, och den som faktiskt visste något om finsk kultur kunde inte längre vinna gehör någonstans.
Ajatus Venäjästä suomalaisen ikiaikaisen shamanistiluonnon suojelijana on sekin mielipuolinen. Venäjällähän suomensukuisiin kieliin, kuten muihinkin vähemmistökieliin, kohdistuu suoranaista vainoa - tämä koskee erityisesti marin kieltä, jonka puhujat ilmeisesti ovat säilyttäneet perinteisen pakanallisen luonnonpalvontansa. Suomalaisuuden liitto jaksoi mainita asiasta nettisivuillaan joskus vuosia sitten, mutta tuskin enää. Viimeisin aiheeseen liittyvä uutinen oli, että komin kieltä ei enää opeteta Komin tasavallan venäjänkielisille lapsille. Kuten niin monet kansalliset autonomiayksiköt Venäjällä, myös Komin tasavalta on nykyään venäläisenemmistöinen, eli tässä on hupaisan selvä analogia ns. pakkoruotsiin. Aikookohan Suomalaisuuden liitto kampanjoida nyt "Pakkokomi takaisin Komin venäläisille" -iskulauseen alla?
De som påstår att Ryssland på något sätt beskyddar finnarnas urgamla naturliga schamanism är också helt ute och cyklar. I Ryssland förföljs både finsk-ugriska och andra språkliga och nationella minoriteter - detta gäller särskilt marifolket, som veterligen bevarat sin traditionella hedniska naturdyrkan. Finskhetsförbundet orkade ännu för ett par år sedan påpeka detta på sina webbsidor, knappast längre. Den senaste nyheten om denna tematik löd, att rysktalande barn i republiken Komi inte längre får undervisning i komispråket. Som så många autonoma enheter i Ryssland har också denna republik i dag rysk majoritet, så att vi här har en komiskt uppenbar analogi med den s k tvångssvenskan. Undrar om Finskhetsförbundet nu tänker ha en kampanj under slagordet "Återställ tvångskomi för ryssarna i Komi"?
Tuskinpa. Ns. "kansallismielisten" aate on todellisuudessa aina isomman, raakamaisemman ja vahvemman puolelle asettumista. Itse asiassa huomattava osa nykyisestä rasistisesta kansallismielisyydestä Suomessa on saanut innoituksensa nimenomaan brittiläiseltä äärioikeistolta, jonka rasismia inspiroi ennen kaikkea kaipuu menetettyihin suurvalta-aikoihin.
Sällan. Så kallade "nationalister" ställer sig i verkligheten alltid bakom den större, den starkare och den grymmare. I själva verket har en stor del av dagens rasistiska nationalism i Finland fått sin inspiration av ingen annan än den brittiska extremhögern, vars rasism främst inspireras av längtan efter den förlorade stormaktsställningen.
Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että Suomessa oli muutaman vuoden ajan aktiivisena Finnish Defense League -niminen järjestö, joka oli nimeään myöten brittiläisen natsiporukan kopio. Brittiläinen äärioikeisto harjoittaa myös tietoista lähetystoimintaa pienissä eurooppalaisissa maissa, esimerkiksi yllyttämällä niiden euroskeptisiä ja fasismiin taipuvaisia piirejä.
Det här återspeglas bland annat i att det under några år existerade en aktiv organisation som hette Finnish Defense League - även namnet var modellerat på en brittisk högerextremistisk ligistgrupp. Den brittiska extremhögern utövar medveten missionsverksamhet i små europeiska länder, t ex genom att uppvigla deras euroskeptiska och fascistoida kretsar.
Tästähän tapasin itse elävän esimerkin iirinkielisyystoiminnassa, erään Davidin (hän käytti netissä useita eri sukunimiä, enkä tiedä mikä niistä oli oikea). Hänellä oli jotain sukusiteitä Suomeen, eikä hän mielipiteiltään ja puheiltaan erityisemmin poikennut täkäläisistä äärioikeistolaisista. Pidän aika ilmeisenä, että hän oli pitänyt heihin yhteyksiä. Hän oli osallistunut Right Now! -nimisen, brittikonservatiivipuolueen oikean laidan ja ulkoparlamentaarisen fasistioikeiston välimaastoon sijoittuneen, sittemmin lakkautetun lehden toimittamiseen.
Jag mötte faktiskt ett levande exempel på detta i sammanhang med mitt engagemang för iriska språket: en gentleman som hette David (han använde på nätet flera efternamn, och jag vet inte vilket av dem som var det riktiga). Han hade någon sorts släkt i Finland, och i sina åsikter och yttringar skilde han sig inte markant från extremhögern härhemma. Jag anser det rätt självklart att han hade upprätthållit kontakter med dem. Han hade varit med om att redigera en senare nedlagd tidning som hette Right Now! och som befann sig någonstans mellan den egentliga extremhögern och de brittiska konservativas högerflygel.
David oli ilmeisesti liittynyt iirinkielisyyspiireihin vakuuttuneena siitä, että sieltä löytyisi nationalistisesti asennoituvaa väkeä värvättäväksi hänen rotusotaansa (hän teki kirjoituksissaan aika selväksi, että jonkinlainen aseellinen taistelu valkoihoisen eurooppalaisuuden puolesta afrikkalaisia ja muslimeja vastaan oli hänen tavoitteensa). Hän oli kuitenkin niin britti-imperialistinen näkemyksiltään, että halveksi irlantilaisten omaa nationalismia eikä esimerkiksi hyväksynyt Irlannin tasavallan itsenäisyyttä (!).
David hade uppenbarligen anslutit sig till de irisktalande kretsarna övertygad att han där kunde rekrytera folk med nationalistiska attityder för sitt raskrig (i sina skriverier gjorde han det entydigt att han eftersträvade någon sorts väpnad kamp för den vita europeiska civilisationen emot afrikaner och muslimer). Han var dock en sådan oförbätterlig brittisk imperialist att han bara hyste förakt för irländarnas egen nationalism och att han inte accepterade att Irland kunde vara en självständig republik (!).
David paneutui kyllä opettelemaan iiriä, mutta ainoastaan pastori Peadar Ua Laoghairen (ensimmäisen nykyiirinkielisen kirjailijan) iiriä vanhalla oikeinkirjoituksella, eikä hän hyväksynyt uudissanoja eikä esimerkiksi iirin kielen käyttöä nykyaikaisten luonnontieteiden opettamiseen. Tätä on hieman vaikea selittää, mutta se on kuin joku ulkomaalainen ryhtyisi julistamaan, että suomen kieli on mennyt rappiolle Aleksis Kiven jälkeen, että suomea tulee painaa vain fraktuuralla ja että suomen kielellä ei saa kirjoittaa luonnontieteistä, koska tieteelliset termit pilaavat jalojen villien kielen.
David var visserligen entusiastisk över att lära sig iriska, men den enda iriska han ville lära sig var den iriska som skrevs av Peadar Ua Laoghaire (den förste moderne författaren på iriska) med den rättskrivning som användes före andra världskriget. Han ogillade nyord och ansåg att man inte borde använda iriska till undervisning i moderna naturvetenskapliga ämnen. Det här är det svårt att förklara för den som inte behärskar iriska, men det är ungefär som någon utlänning skulle påstå att den svenska som skrivits sedan Runebergs dagar är oacceptabelt förfallen svenska, att man bara får använda frakturbokstäver till att skriva svenska och att man inte bör skriva om naturvetenskap på svenska, eftersom vetenskapliga termer förstör ädla vildars språk.
Tämä oli tietysti yritys (hyvin säälittävä yritys) siirtää brittiläistä kulttuurikonservatismia iirinkielisen Irlannin kovin erilaisiin oloihin. Mutta kannattaa huomata, että David oikeasti näki jonkinlaista vaivaa soluttautuakseen kohderyhmänsä riveihin. Iiri ei ole helppo kieli, mutta David opetteli sitä lähetyssaarnaajan innolla. Ei hän tietenkään sitä koskaan yhtä hyvin oppinut kuin minä, mutta huolimatta ideologisesta ketunhännästä kainalossa hän pääsi lempikirjailijansa murteesta kohtuullisen hyvin jyvälle.
Det här var naturligtvis ett försök (ett mycket ynkligt försök) att överföra brittisk kulturkonservatism till en mycket annorlunda miljö - det irisktalande Irland. Men det är värt att beakta att David verkligen lade sig vinn om att infiltrera sin målgrupp. Iriskan är inte ett lätt språk, men David studerade den flitigt, som det anstår en missionär. Han lärde sig språket aldrig lika bra som jag, men trots sina ideologiska avsikter blev han relativt bra på sin favoritförfattares dialekt.
En usko hetkeäkään, että David olisi ollut ainoa kaltaisensa brittiläisen äärioikeiston matkasaarnaaja. Sekin kysymys on syytä esittää, onko täällä Suomessa ollut samanlaisia agentteja muitakin. Esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa muuan pohjoisirlantilainen protestanttiterroristijohtaja löytyi Suomesta, yhden version mukaan lomailemasta, toisen taas välttelemästä protestanttiterroristien sisäisiä verisiksi kärjistyneitä erimielisyyksiä.
Jag tror inte en smula att David var den enda resande predikanten som så här förkunnade den brittiska extremhögerns evangelium för oss hedningar. Man bör ställa frågan, om det har funnits andra agenter av denna sort i Finland. Kring millennieskiftet gömde sig en nordirländsk protestantisk terroristledare i Finland, enligt en version för att semestra, enligt en annan därför att inre stridigheter mellan protestantiska terrorister hade tillspetsats till blodbad.
IRA:n pojatkaan eivät ole pyhäkoululaisia, mutta Pohjois-Irlannin protestanttiset terroristit ovat yksiselitteisesti sekä osa yleisbrittiläistä äärioikeistoa että alamaailmaa. Sietäisi kysyä, missä määrin terroristijohtaja tapaili täällä ollessaan täkäläisiä aateveljiä.
IRA är inte heller några söndagsskolegossar, men de protestantiska terroristerna i Nordirland utgör entydigt en del såväl av den allmänbrittiska extremhögern som av den undre världen. Det är skäl att fråga, om terroristledaren i Finland träffade lokala likasinnade.
Pidän mahdollisena, että brittiäärioikeiston vaikutus on välillisesti ollut myös muovaamassa suomalaisen äärioikeiston mieliä suosiollisemmiksi Venäjän asialle. Sekä brittiläisen että venäläisen nationalismin ytimessä on imperiuminsa menettäneen siirtomaavaltiaan katkeruus siitä, että sen on alistuttava samalle tasolle aikoinaan sortamiensa kanssa. Brittiäärioikeistolaisen mielestä maailman huutavin vääryys on se, että kaikenlaiset suomalaiset sun muut eskimot ovat samanarvoisia EU-kansalaisia kuin hän itse (tämä mannereurooppalaisiin suuntautuva rasismi on yksi motivaattoreita Brexit-hulluuden taustalla), aivan kuten venäläiset nationalistit sanovat Baltiasta, että "kaikki intiaaniheimot ne sitten haluavatkin oman valtion".
Det är enligt min åsikt tänkbart att det brittiska inflytandet indirekt bidragit till att göra den finska extremhögern mottagligare för den ryska saken. Både den brittiska och den ryska nationalismen närs av den före detta kolonialherrens bitterhet över att vara på samma nivå med de tidigare underlägsna, underkastade och underkuvade. En brittisk högerextremist tycker att det är den mest skriande orättvisan i världen att finnar och andra eskimåer är likvärdiga EU-medborgare som han själv (den här rasismen mot kontinentala européer är ett av motiven bakom Brexitgalenskapen), precis som ryska nationalister säger om Baltikum att det är "allehanda indianstammar som i dag vill ha egen stat".
Suomi on itse aika pieni valtio, ja Suomen edut ovat pienen valtion etuja. Siksi Suomen ei kannata samaistua suuriin valtioihin, joiden historia ja perspektiivi on toinen. Tässä muuten on taas yksi syy, miksi se ruotsin kielen vastaisuus on niin vahingoksi Suomelle. Sitä mukaa kun ruotsin osaaminen on murentunut, suomalaiset ovat yhä enemmän alkaneet samaistua suurvaltojen etuun, eivät omaansa; eivätkä he ole peilailleet tilannettaan toisiin pohjoismaihin, vaan angloamerikkalaisiin suurvaltoihin.
Finland är en rätt liten stat, och Finlands intressen är en liten stats intressen. Därför är det inte lönt för Finland att identifiera sig med stora stater, vars historia är en annan och vars perspektiv är ett annat. Här ser jag ett skäl till varför svenskfientlighet är så skadligt för Finland. Medan svenskkunskaperna murknat bort, har finnarna allt mer börjat identifiera sig med stormaktsintressen, inte med sina egna intressen; och i stället för att jämföra Finland med resten av Norden har de velat jämföra sig med angloamerikanska stormakter.
Englanninkielisessä maailmassa näkökulmat ovat voittopuolisesti suurvallan (USA) tai Venäjän kaltaisen entisen suurvallan (Iso-Britannia) näkökulmia, ja englanninkielisiä viestimiä seuraava suomalainen päätyy halveksumaan pieniä maita ja niiden kieliä. Johdonmukainen lopputulos on juuri tuo yllä mainitsemani, eli suomalaiset pitävät pilkkanaan oman kielensä statuksen parantamiseksi kehitettyjä järjestelmiä, koska "kaikki kuitenkin osaavat englantia" - siis ne samat suomalaiset, joiden mielestä ruotsinopettaja on hirveä sortaja.
I den engelsktalande världen är det stormaktsperspektivet som gäller (i USA), eller (i Storbritannien) det perspektiv som en före detta stormakt tar på världen, och den finne som mest följer med engelskspråkiga medier lär sig förakta små länder och deras språk. Ett följdriktigt resultat är det ovannämnda: att finnar gör sig lustiga över strukturer som är tilltänkta att höja statusen just för finskan, eftersom "alla redan behärskar engelska" - samma finnar som i svenskläraren ser en hemsk förtryckare.
Tähän asenteeseen liittyy tietysti englannin kielen ja englanninkielisten maiden ihannointi ja maailman näkeminen niiden näkökulmasta. Mutta sen jälkeen kun Yhdysvalloista ja länsimaailmasta yleensäkin tuli äärioikeistolle vihatun monikulttuurisuuden edustaja, suurvaltaan samaistuminen ja suurvaltaihannointi oli helppo siirtää Venäjään, josta useimmilla suomalaisilla on hyvin hämärä käsitys - tyhjään tauluun on sitten helppo piirrellä omia kuvia. Lisäksi Venäjällä osataan tehdä propagandaa englanniksi. Se riittää itänaapurin suomalaisille ihailijoille.
Den här attityden innebär givetvis att man också idealiserar engelska språket och de engelsktalande länderna och betraktar landet ur deras synvinkel. Men sedan Förenta staterna och västvärlden överhuvudtaget i extremhögerns ögon blev representanter för den förhatliga mångkulturen, var det lätt att överföra stormaktsdyrkan till Ryssland, som många finnar bara har en mycket dunkel föreställning om - på en tom tavla är det lätt att teckna egna bilder. Dessutom förstår sig ryssarna numera på att producera propaganda på engelska. Det räcker för de i Finland som avgudar vår östra granne.
Venäjää arvostetaan äärioikeistopiireissä "terveen" rasistisena maana, jossa valtiokoneisto ja oikeuslaitos suvaitsevat maahanmuuttajien ja homojen murhaajia. Tämä tunnettu julmuus saa suomalaisen äärioikeiston myös kuvittelemaan, että itänaapurin maahanmuuttopolitiikka olisi heidän mielensä mukainen, eli julma ja rajoittava.
I högerextrema kretsar uppskattas Ryssland som ett "sunt" rasistiskt land, där statsmaskineriet och rättsväsendet tolererar mord på invandrare och homosexuella. Denna välkända grymhet får den finska extremhögern att inbilla sig att invandringspolitiken i vår östra granne också motsvarar deras idealföreställningar genom att vara både brutal och restriktiv.
Itse asiassa Venäjän rajat ovat esimerkiksi islamilaisvoittoisten entisten neuvostotasavaltojen suuntaan niin auki, että maahan tullaan kuin hollitupaan, ja maan alla piileksiviä maahanmuuttajia on suhteessa väkilukuun jota kuinkin yhtä paljon kuin Yhdysvalloissa. Mitä todennäköisimmin Venäjällä on sama dilemma kuin rapakon takanakin, eli maan talous (sen verran kuin Venäjällä nyt taloudellista toimeliaisuutta on) ei pyörisi ilman paperittomia maahanmuuttajia. Tietenkin maassa on aika rutosti sellaista porukkaa, joka on kaiken järjen mukaan riittävän hyvin kotoutunut ansaitakseen kansalaisuuden (puhuu esimerkiksi virheetöntä venäjää), mutta jolla lapsineen on yhä luvattoman maassamajailijan status.
I verkligheten står Rysslands gränser t ex mot de f d sovjetrepubliker som har muslimsk majoritet så öppna att man kommer in som man vill, och underjordiska invandrare finns det i förhållande till befolkningen lika mycket som i Förenta staterna. Med största sannolikhet har Ryssland samma dilemma som de har bortom havet, dvs ekonomin (om det nu finns någon ekonomisk verksamhet värd namnet i Ryssland) skulle inte rulla utom odokumenterade invandrare. Naturligtvis vimlar det av sådana invandrare i Ryssland som absolut borde anses tillräckligt integrerade för att få bli medborgare (som t ex talar felfri ryska) men som, tillsammans med sina familjer, fortfarande bemöts som inkräktare.
Tällainen maahanmuuttopolitiikka ei ole edes julmaa eikä sadistista, vaan se on huonoa, osaamatonta ja rempallaan. Rajat ovat auki varmaankin siksi, että niin Venäjällä kuin naapurimaissakin on paljon sellaista väkeä, joka ei yksinkertaisesti usko entisten osatasavaltojen oikeasti olevan erillisiä valtioita ja joka katsoo Neuvostoliiton yhä jossain muodossa olevan olemassa. Toisin sanoen tässä vaikuttaa taustalla nationalististyyppinen kaipuu "vanhoihin hyviin" neuvostoimperialismin aikoihin.
Det här är inte ens brutal och sadistisk invandringspolitik. Det är helt enkelt dålig, okunnig och försummad invandringspolitik. Gränserna står öppna antagligen mest därför att det både i Ryssland och i grannstaterna finns massor av människor som helt enkelt inte uppfattar de f d sovjetrepublikerna som separata stater och som anser att Sovjetunionen i någon form alltjämt finns till. I bakgrunden lurar alltså en nationalistiskt motiverad längtan efter "gamla goda" sovjetimperialistiska tider.
Toki se on nähty, että Venäjä osaa käyttää omia paperittomia maahanmuuttajiaan aseena. Jos länsi ei pokkuroi Kremlille, Venäjä panee pystyyn valtavat ratsiat ja ajaa suuret joukot siihen asti vastahakoisesti suvaitsemiaan maahanmuuttajia liikkeelle - tunkee koko porukan väkisin länteen. Samanaikaisesti tietenkin Venäjää tahdottomien raajojen lailla tottelevat "maahanmuuttokriittiset" maanpetturit julistavat kohdemaissa kuinka maahan nyt on tulossa terroristeja ja raiskaajia.
Det har vi givetvis redan sett att Ryssland gärna använder sina egna odokumenterade invandrare som vapen. Om Väst inte bugar och bockar för Kreml, organiserar Ryssland väldiga razzior för att utvisa massor av invandrare det dittills motvilligt tolererat - och hela den här konkarongen tvingas givetvis styra kosan västerut. Samtidigt startar de "invandringskritiska" fosterlandsförrädarna, lydiga mot Ryssland som viljelösa lemmar, en propagandakampanj i västländerna och förkunnar att det här nu är en invasion av terrorister och våldtäktsmän.
On vaikea sanoa, missä määrin äärioikeiston venäläismielistymisen takana on Venäjän suora soluttautuminen sen riveihin. Venäjä houkuttaa äärioikeistoa ennen kaikkea ihmisihanteen kautta. Äärioikeisto on tunnetusti rasistista ja raakaa roskaväkeä, joka ihannoi mitä tahansa kovapintaista diktatuuria siksi että se on kovapintainen diktatuuri - rasistisen äärioikeiston piiristä löytyy jopa avoimia Stalinin ja Pol Potin ihailijoita, kuten se kaksikko, johon viittaan tässä vanhoille lukijoilleni ja muille asiaan vihityille ymmärrettävillä liikanimillä "Robespierre" ja "Kamputsea-Kaitsu".
Det är svårt att säga, i vilken utsträckning det är direkt infiltration som ligger bakom extremhögerns russifiering. Ryssland lockar extremhögern främst genom människoidealet. Extremhögern är mest rasistisk och brutal pöbel, som beundrar vilken som helst grym diktatur därför att det är en grym diktatur. En del högerextrema rasister ser t o m upp till Stalin och Pol Pot, t ex de som mina gamla läsare och andra invigda känner igen under smeknamnen "Robespierre" och "Kampucheanske Kaitsu".
Taustalla on toki ainakin jossain määrin sadistinen seksuaalinen viehtymys. Jussi Halla-ahon kannattajissaan synnyttämä kritiikitön, naiivi ja lasittunutsilmäinen fanatismi on selvästi seksuaalista luonteeltaan. Mässäilemällä blogissaan rasistisella sadismilla hän on antanut kannattajalle ikään kuin luvan nauttia omasta sadismistaan. He ovat hänen lumoissaan kuin he olisivat seksuaalisesti ahdasmielisissä oloissa kasvaneita teinipoikia, joille namusetä jakelee pornoa.
Sadistisk sexualitet bidrar givetvis sitt till det hela. Den okritiska, naiva och hjärntvättade fanatism som Jussi Halla-aho inspirerar i sina anhängare är uppenbarligen sexuellt motiverad. Genom att i sin blogg frossa i rasistisk sadism tillåter han sina anhängare att vältra sig i sina egna sadistiska fantasier. De är precis lika bergtagna som om de vore tonårspojkar uppfostrade i puritanska familjer och som om han vore en ful gubbe som ger dem porr till skänks.
Ennen kuin Homma-foorumista oli tullut äärioikeiston kokoontumispaikka, samaa virkaa toimittivat "Kansallismieliset keskustelusivut". Näillä julisti aatettaan muuan suomea täysin ymmärrettävästi ja ilmaisuvoimaisesti, mutta hieman virheellisesti käyttänyt venäläinen maahanmuuttaja, joka esiintyi vain nimikirjaimillaan. Ne täsmäsivät Jussi Halla-ahon vaalitukijalistassa (ehkä vuoden 2007 eduskuntavaaleissa?) näkyneeseen venäläisnimiseen henkilöön.
Innan extremhögern började samlas online på webbforumet Homma, var det de såkallade "Diskussionssidorna för nationellt sinnade (Kansallismieliset keskustelusivut)" som tjänade samma syfte. På dessa sidor var det också en rysk invandrare som förkunnade sina idéer - på inte felfri, men helt uttrycksfull och begriplig finska. Han uppträdde bara under sina initialer, men de motsvarade ett ryskt namn i listan över de som stödde Jussi Halla-aho i något val, var det nu riksdagsvalet år 2007.
Tämä venäläisniminen mies profiloitui jopa sen foorumin raaimpana ja karkeimpana väkivaltahaaveilla mässäilijänä. Luonnollisesti hänen rasisminsa suuntaa säätivät hänen erityiset asenteensa nimenomaan venäläisenä, eli hän kohdisti kaikkein julmimmat uhkauksensa tšetšeeneihin. Mutta juuri brutaaliutensa vuoksi hän oli foorumin suosituin ja rakastetuin kirjoittaja, joka sai osakseen vain myötäilyä ja kamuilua sen muilta jäseniltä - siitäkin huolimatta, että tämä oli vielä sitä aikaa, kun venäläisvastaisuudella oli merkittävä rooli äärioikeistolaisuudessa.
Den här mannen med ett ryskt namn profilerade sig som den värste och brutalaste våldsfrossaren t o m på det forumet. Naturligtvis riktade sig hans rasism allra mest mot tjetjenerna, eftersom han nu en gång var ryss. Men det var precis hans brutalitet som väckte breda och varma sympatier på forumet - han kan sägas ha varit den populäraste och mest omtyckte skribenten på hela forumet, trots att ryssfientligheten på den tiden ännu spelade en betydande roll inom vår extremhöger.
Äärioikeisto suuntaa sympatiansa ihmisihanteensa mukaan, ja äärioikeiston ihmisihanne on silmittömän raaka, väkivaltainen mies. Kuten tiedämme, Venäjä on silmittömän raaka ja väkivaltainen maa, joka tuottaa runsaasti silmittömän raakoja ja väkivaltaisia miehiä.
Extremhögerns sympatier motsvarar extremhögerns människoideal, och extremhögerns människoideal är en hejdlöst brutal, våldsbenägen man. Som vi vet är Ryssland en hejdlöst brutal, våldsbenägen kultur där det växer upp massor av hejdlöst brutala och våldsbenägna män.
1980-luvulla Neuvostoliitto kävi järjettömän raa'an, siviilien hengistä piittaamattoman sodan Afganistanissa. 1990-luvulla Venäjä aloitti ensimmäisen Tšetšenian sodan. Viime aikoina taas Venäjä on kunnostautunut raakuuksilla Ukrainan suunnalla, kuten kaikki uutisia seuranneet tietävät. Näissä sodissa Venäjä on säännöllisesti pitänyt sotalakeja ja ihmisoikeuksia irvokkaasti pilkkanaan ja tullut siinä sivussa luoneeksi kokonaisen yhteiskuntaluokan raakuuksiin paatuneita, traumatisoituneita sotaveteraaneja, jotka eivät enää kykene muuhun kuin väkivallantekoihin.
På 1980-talet utkämpade Sovjetunionen ett vansinnigt brutalt krig i Afghanistan, där de sovjetiska soldaterna gav katten i civila liv. På 1990-talet startade Ryssland det första kriget om Tjetjenien. På sistone har Ryssland utmärkt sig med grymheter på det ukrainska hållet, som alla vet om de följt med nyheterna. I dessa krig har Ryssland alltid på ett groteskt sätt gjort sig lustigt över allt vad krigslagar och mänskliga rättigheter heter, och samtidigt har det uppstått en hel samhällsklass förhärdat hänsynslösa, traumatiserade krigsveteraner som inte längre är kapabla till annat än våldsdåd.
Tiedämme, että "suuri isänmaallinen sota" kuuluu oleellisesti Venäjän kansannationalismiin - siis nimenomaan sellaiseen intellektualisoimattomaan ja kansanomaiseen, aitoon kansallistuntoon. Tähän liittyy sellainen ajattelutapa, että aivan kaikki Venäjän käymät sodat ovat puolustussotia pahaa fasismia vastaan. "Fasisti" on tietysti jo kauan sitten lakannut merkitsemästä venäjän kielessä muuta kuin "ulkomaalainen".
Vi vet att "stora fosterländska kriget" utgör en central del av folklig rysk nationalism - här menar jag naturlig och äkta nationalism som inte intellektualiserats. Den nationalismen hänger tätt ihop med uppfattningen att alla krig Ryssland för är försvarskrig mot ond fascism. "Fascist" har i ryska språket för längesen slutat betyda något annat än "utlänning".
Toisin sanoen sotaa sinänsä ihannoidaan Venäjällä. Se sota, jota ihannoidaan, on raaka ja säännöstelemätön sota. Sodan säännöt, Geneven sopimus ym. ovat pelkkää jumalattoman (ettei peräti fasistisen, heh) lännen sekaantumista Venäjän puolustukseen eli maailman tärkeimpään asiaan.
Det vill säga att kriget som sådant idealiseras i Ryssland. Det krig som beundras är rått och otyglat krig. Krigslagar, Genevekonventionen och allt annat är bara det gudlösa (om inte fascistiska!) Västerlandets försök att ingripa i Rysslands försvarspolitik, dvs den viktigaste saken i världen.
Silloin kun venäläinen eversti Juri Budanov vuosituhannen vaihteen tienoilla raiskasi ja murhasi Elza Kungajevan, nuoren tšetšeeninaisen, hänestä tuli suoranainen kansansankari, jonka puolesta suuret joukot osoittivat mieltä. Muistan hyvin, kuinka tuskaisesti suomalaiset radiotoimittajat yrittivät tulkita tapausta niin, että se ei saisi tavallista venäläistä näyttäytymään pahana ja viheliäisenä raiskaajan ja murhaajan ihannoijana. Taisi olla niin, että he väittivät hurraavien massojen pitävän Budanovia syntipukkina jollekin kenraalien munaukselle.
Jurij Budanov, en rysk överste, våldtog och mördade vid millennieskiftet den unga tjetjenskan Elza Kungajeva. Då blev han i praktiken en folkhjälte till vars stöd stora skaror kom ut och demonstrerade. Jag kommer ännu ihåg hur tillgjort finska radioröster försökte tolka det skedda så att det inte skulle få den vanlige ryssen att framstå som en ond och usel beundrare av en våldtäktsman och mördare. Var det nu månne så att de påstod att de hurrande massorna såg Budanov som syndabock för någonting ljusskyggt generalerna hade begått?
Todellisuudessa kyse oli tietenkin ennen muuta siitä, että Budanov oli venäläinen sotilas, joka oli raiskannut ja tappanut tšetšeenin, eli etnisiin venäläisiin kuulumattoman henkilön, jonka edustaman kansan ymmärrettiin eksistentiaalisesti uhkaavan Venäjää ja etnisiä venäläisiä pelkällä olemassaolollaan. Tämä oli tietysti sankarityö niiden kansanjoukkojen mielestä, jotka jo silloin oli aivopesty tarinoilla suuresta isänmaallisesta sodasta. Heidän mielestään oli epäreilua, että urhea sotilas joutui oikeuteen sankarityöstään.
Egentligen handlade det givetvis om att Budanov var en rysk soldat som hade våldtagit och mördat en tjetjensk kvinna, dvs en representant för en icke-rysk etnicitet som man genom sin blotta existens ansåg utgöra ett existentiellt hot mot Ryssland och etniska ryssar överallt. Det här var naturligtvis ett hjältedåd för alla de folkmassor som redan då hjärntvättats med historier om stora fosterländska kriget. De ansåg det orättvist att bestraffa en tapper soldat för hjältedådet.
Kuten tiedämme, tällainen sodan ja väkivallan itsetarkoituksellinen ihannointi ei ole vierasta meidänkään äärioikeistollemme. Osittain se tietysti on reaktiota laitavasemmiston sodanvastaisuusliturgiaan, joka on pahimmillaan laimentamatonta neuvostoliittolais-venäläistä propagandaa ja rehellisimmilläänkin pitkälti kulttuurista lainaa Saksan kaltaisista maista, joilla oli sodassaan selvästi enemmän hävettävää kuin meillä.
Som vi vet är en sådan här idealisering av krig och våld som egenvärde inte främmande för vår extremhöger heller. Delvis utgör det givetvis en reaktion på vänsterns antikrigsliturgi, som, när den är som värst, är outspädd sovjetisk-rysk propaganda och även i sin mest uppriktiga form till stor del kulturellt lån från länder som Tyskland, som i sina krigsminnen har mycket mera att skämmas över än vi någonsin.
Vastareaktio menee kuitenkin liian pitkälle siinä kohdassa, kun se, mitä puolustettiin, osoittautuu vähemmän tärkeäksi kuin itse väkivalta "aliarvostettuna ongelmanratkaisukeinona". Jo vuosikymmenen ajan Hommafoorumin hörhöt ovat kiihottaneet toisiaan vihaamaan nimenomaan länsimaista demokratiaa ja ihmisoikeuksia, ja luonnollinen seuraus siitä on ollut, että he ovat myös kyseenalaistaneet esimerkiksi talvisodan mielekkyyden. Hiljattainen kampanja sotaveteraanijärjestöä vastaan oli aivan looginen seuraus siitä perinteiselle isänmaallisuudelle vastakkaisesta ajattelusta, joka on kypsynyt äärioikeistopiireissä jo Hommafoorumin perustamisesta saakka.
Reaktionen går dock för långt när det som försvarats visar sig mindre viktigt än själva våldet som ett "undervärderat sätt att lösa problem på". Sedan ett årtionde tillbaka har tokstollarna på diskussionsforumet Homma uppviglat varandra till hat mot västerländsk demokrati och mänskliga rättigheter, och en naturlig följdföreteelse är att de även kommit att ifrågasätta det vettiga med vinterkriget. Nyligen förde de hatkampanj mot en organisation för krigsveteraner, vilket var en helt logisk konsekvens av det för traditionell fosterlandskärlek främmande tänkande som mognat i högerextrema kretsar sedan Hommas grundande.
Hommalla eräskin kirjoittaja julisti jo vuonna 2009, että talvisotaa ei olisi kuulunut käydä, koska jos ei olisi käyty, nyt oltaisiin "vapaita". "Vapaus" tarkoitti samaan keskusteluun osallistuneiden ja hänen mielipiteensä pitkälti jakaneiden mielestä sitä, että Suomi olisi (näillä sanoilla) "Latvian kaltainen persereikä" ja että täällä olisivat asiat paremmin, jos Suomelle olisi käynyt kuten Baltian maille.
Redan år 2009 förkunnade en skribent på Homma att vinterkriget inte borde ha utkämpats, ty hade man inte utkämpat det, vore vi nu "fria". I den här diskussionen betydde "frihet" att Finland (med de här precisa orden) vore "en arselhåla som Lettland" och att de baltiska ländernas öde hade varit ett bättre alternativ för Finland än det verkligen skedda.
Tällaisten keskustelijoiden mielestä puoli vuosisataa neuvosto-orjuutta ei nimittäin olisi yhtään mitään verrattuna siihen hirveyteen, "johon maata ollaan viemässä" päästämällä tänne "hallitsemattomasti" tummaihoisia ihmisiä. Eräs saman säikeen keskustelijoista arveli, että jos Suomelle olisi käynyt kuten Latvian kaltaisilla mailla, täällä olisi ehkä pari miljoonaa venäläistä ja olot nykyistä "vittumaisemmat", mutta että kun ulkona käy katselemassa "nykymenoa" (ja saattaa hyvällä tuurilla nähdä tummaihoisen ihmisen), se ei "välttämättä" olisi huono vaihtoehto.
Tällaisten keskustelijoiden mielestä puoli vuosisataa neuvosto-orjuutta ei nimittäin olisi yhtään mitään verrattuna siihen hirveyteen, "johon maata ollaan viemässä" päästämällä tänne "hallitsemattomasti" tummaihoisia ihmisiä. Eräs saman säikeen keskustelijoista arveli, että jos Suomelle olisi käynyt kuten Latvian kaltaisilla mailla, täällä olisi ehkä pari miljoonaa venäläistä ja olot nykyistä "vittumaisemmat", mutta että kun ulkona käy katselemassa "nykymenoa" (ja saattaa hyvällä tuurilla nähdä tummaihoisen ihmisen), se ei "välttämättä" olisi huono vaihtoehto.
Dessa diskutanter tyckte sålunda att ett halvt århundrade sovjetiskt förtryck inte hade varit någonting i jämförelse med den hemskhet "som man håller på att införa i Finland" genom att "okontrollerat" släppa in mörkhyade människor. En av de som bidrog till denna diskussion tyckte att, hade det gått för Finland som det gått för Lettland och liknande länder, vi kanske hade ett par miljoner ryssar och "fittigare" förhållanden än vi nu, men att det inte "nödvändigtvis" vore ett sämre alternativ till det vi har nu - går man ut och ser omkring sig kan man ju t o m se en mörkhyad människa.
Tässä pojilla olivat prioriteetit niin väärin kuin saattoivat olla. Jos Suomi olisi joutunut Neuvostoliiton miehittämäksi, täältä olisi kyörätty Siperiaan suurin osa maan poliittisesta ja älyllisestä johdosta ihan kunnallispoliitikkoja myöten. Toki osa heistä olisi olojen vapautuessa päässyt palaamaan, mutta monet kulttuurin jatkuvuudet olisivat katkenneet ja suuri osa sodanjälkeisestä kirjallisuudestamme olisi jäänyt kirjoittamatta - sen sijaan olisimme kyllä saaneet "nauttia" valtavasta määrästä poliittisesti oikeaoppisia työväenluokan ylistysromaaneja.
Tässä pojilla olivat prioriteetit niin väärin kuin saattoivat olla. Jos Suomi olisi joutunut Neuvostoliiton miehittämäksi, täältä olisi kyörätty Siperiaan suurin osa maan poliittisesta ja älyllisestä johdosta ihan kunnallispoliitikkoja myöten. Toki osa heistä olisi olojen vapautuessa päässyt palaamaan, mutta monet kulttuurin jatkuvuudet olisivat katkenneet ja suuri osa sodanjälkeisestä kirjallisuudestamme olisi jäänyt kirjoittamatta - sen sijaan olisimme kyllä saaneet "nauttia" valtavasta määrästä poliittisesti oikeaoppisia työväenluokan ylistysromaaneja.
Här hade killarna fått sina prioriteter så förvrängda som möjligt. Hade Finland ockuperats av Sovjet, hade de flesta finska politiker och intellektuella, inklusive kommunalpamparna, deporterats till Sibirien. Efter Stalintiden skulle de givetvis ha fått återvända, men mången kulturhistorisk kontinuitet skulle ha avbrutits och en stor del av vår efterkrigslitteratur hade aldrig skrivits - däremot hade vi fått "njuta" av en massa politiskt renläriga romaner om den heliga arbetarklassen.
Myös sen kammotun "hallitsemattoman maahanmuuton" osalta asiat olisivat entisessä Neuvosto-Suomessa huomattavasti huonommin kuin tällä meidän aikajanallamme. Neuvosto-Suomeen olisi tietenkin tullut ne pari miljoonaa venäläistä, ja aivan kuten muissakin entisissä neuvostotasavalloissa, Venäjä pyrkisi käyttämään näitä maanmiesten laumoja poliittisena vipuvartena. Kuten Viron pronssisoturimellakat kymmenen vuotta sitten osoittivat, tästä saattaisi seurata merkittävääkin uhkaa maan sisäiselle turvallisuudelle ja yhteiskuntarauhalle.
Myös sen kammotun "hallitsemattoman maahanmuuton" osalta asiat olisivat entisessä Neuvosto-Suomessa huomattavasti huonommin kuin tällä meidän aikajanallamme. Neuvosto-Suomeen olisi tietenkin tullut ne pari miljoonaa venäläistä, ja aivan kuten muissakin entisissä neuvostotasavalloissa, Venäjä pyrkisi käyttämään näitä maanmiesten laumoja poliittisena vipuvartena. Kuten Viron pronssisoturimellakat kymmenen vuotta sitten osoittivat, tästä saattaisi seurata merkittävääkin uhkaa maan sisäiselle turvallisuudelle ja yhteiskuntarauhalle.
Vad angår den "okontrollerade invandring" extremhögern gör så stort nummer av, skulle ett exsovjetiskt Finland se mycket mindre trevligt ut än det vi i dag har. Självklart skulle det givetvis bo minst två miljoner ryssar i Finland, och precis som i de andra före detta sovjetrepublikerna skulle Ryssland sträva till att använda dessa skaror av landsmän som femtekolonnare. Som kravallerna kring bronssoldaten i Estland för tio år sedan visade, kunde det här innebära ett stort förfång för landets inre säkerhet och samhällsfred.
Ei silleen, ettenkö näkisi, miksi se Neuvostoliiton särkemä Suomi poikia houkuttaa. Sellaisessa maassa nimenomaan työväenliikkeen perintö olisi tuhottu täysin, koska toisin kuin todellisuuden Suomessa, Neuvosto-Suomessa "työväenliikkeen" järjestöihin ei olisi kuuluttu omalla päätöksellä eikä vapaaehtoisesti. Minkäänlaista liberaalia aateperintöä maassa ei liioin olisi (ja mehän tiedämme, että äärioikeisto tarkoittaa nimenomaan vapaamielistä porvarillisuutta puhuessaan "äärivasemmistolaisuudesta").
Ei silleen, ettenkö näkisi, miksi se Neuvostoliiton särkemä Suomi poikia houkuttaa. Sellaisessa maassa nimenomaan työväenliikkeen perintö olisi tuhottu täysin, koska toisin kuin todellisuuden Suomessa, Neuvosto-Suomessa "työväenliikkeen" järjestöihin ei olisi kuuluttu omalla päätöksellä eikä vapaaehtoisesti. Minkäänlaista liberaalia aateperintöä maassa ei liioin olisi (ja mehän tiedämme, että äärioikeisto tarkoittaa nimenomaan vapaamielistä porvarillisuutta puhuessaan "äärivasemmistolaisuudesta").
Naturligtvis inser jag varför killarna på Homma skulle föredra ett Finland krossat av Sovjetunionen. I ett sådant land skulle just arbetarrörelsens arv ha tillintetgjorts i sin helhet, ty i motsats till det verkliga Finland skulle man inte ha kunnat välja om man vill vara medlem i en "arbetarorganisation" eller inte. Något liberalt idéarv skulle inte heller ha överlevt (och vi vet ju att det är liberal borgerlighet extremhögern avser när den snackar skit om "vänsterextremism").
Neuvostojärjestelmän romahtaessa aidon suomalaisuuden juuria olisi haettu kolmikymmenluvun oikeistosta, eli IKL olisi perustettu uudelleen ja sillä olisi monen kymmenen prosentin kannatus. Sen lisäksi maassa olisi liberaalipuolue (joka vapaan seksin ja homoilun ohessa ajaisi 1800-luvun liberaalikapitalismia ja jota kansan syvät rivit pitäisivät maailmanjuutalaisuuden käsikassarana, koska siinä vaihtoehtotodellisuudessa venäläistyyppinen antisemitistinen salaliittoajattelu olisi yleistynyt Suomessa jo kauan sitten) ja entinen kommunistipuolue (joka ei tietenkään olisi ensisijaisesti vasemmistopuolue, vaan lustraation uhreiksi joutuneiden entisten kommunistien sekä tietysti Venäjän asiaa ajava puolue).
Neuvostojärjestelmän romahtaessa aidon suomalaisuuden juuria olisi haettu kolmikymmenluvun oikeistosta, eli IKL olisi perustettu uudelleen ja sillä olisi monen kymmenen prosentin kannatus. Sen lisäksi maassa olisi liberaalipuolue (joka vapaan seksin ja homoilun ohessa ajaisi 1800-luvun liberaalikapitalismia ja jota kansan syvät rivit pitäisivät maailmanjuutalaisuuden käsikassarana, koska siinä vaihtoehtotodellisuudessa venäläistyyppinen antisemitistinen salaliittoajattelu olisi yleistynyt Suomessa jo kauan sitten) ja entinen kommunistipuolue (joka ei tietenkään olisi ensisijaisesti vasemmistopuolue, vaan lustraation uhreiksi joutuneiden entisten kommunistien sekä tietysti Venäjän asiaa ajava puolue).
När sovjetsystemet väl kraschat skulle man ha sökt den äkta finskhetens rötter i trettiotalets höger: Fosterländska Folkrörelsen skulle ha återuppstått, och nu skulle den åtnjuta tjugo till trettio procents stöd. Dessutom skulle det finnas ett liberalt parti, som förutom sexuell frihet inklusive homosexuella skulle främja liberal kapitalism från artonhundratalet och som av folkets djupa led skulle uppfattas som ett parti i världsjudendomens tjänst, ty i denna alternativa verklighet skulle antisemitiskt konspirationstänkande av ryskt snitt ha blivit vardagsmat för längesen. Dessutom skulle det gamla kommunistpartiet leva vidare - inte som ett vänsterparti, utan ett parti för f d kommunister som fallit offer för lustration; dessutom skulle partiet givetvis gå Rysslands ärenden i finsk politik.
Niin että jo vain, kyllä se Suomen entinen neuvostotasavalta olisi varmasti monella tapaa äärioikeiston ihantola. Kokonaan eri asia olisi, haluaisiko kukaan muu siellä elää. Ihmetyttää toki myös se, että äärioikeistolaiset ovat kaikkien näiden perinteisen isänmaallisuutemme kanssa jyrkässä ristiriidassa olevien julistusten jälkeen edelleen innokkaita syyttämään vihaamaansa vihervasemmistoa pyhien sotien muiston loukkaamisesta.
Niin että jo vain, kyllä se Suomen entinen neuvostotasavalta olisi varmasti monella tapaa äärioikeiston ihantola. Kokonaan eri asia olisi, haluaisiko kukaan muu siellä elää. Ihmetyttää toki myös se, että äärioikeistolaiset ovat kaikkien näiden perinteisen isänmaallisuutemme kanssa jyrkässä ristiriidassa olevien julistusten jälkeen edelleen innokkaita syyttämään vihaamaansa vihervasemmistoa pyhien sotien muiston loukkaamisesta.
Visst vore exsovjetiska Finland en utopi för extremhögern. En helt annan sak är, om någon annan alls ville leva där. Det mest förvånande är, att extremhögern, som gång på gång förkunnat saker som inte är förenliga med vår traditionella fosterländskhet, fortfarande har ork och fräckhet att beskylla "grönvänstern" för att ha kränkt våra heliga krigsminnen.
Toki sillekin löytyy selityksensä. Perinteisen isänmaallisuuden symbolit ovat äärioikeiston keskuudessa edelleenkin suosiossa, mutta vain tyhjinä symboleina. Äärioikeisto ei esimerkiksi tiedä vaikkapa Mannerheimista mitään muuta kuin sen, että hän on jonkinlainen suuri sankari, jota on puolustettava epämääräisen vihervasemmiston loukkausyrityksiltä. Jos joku historioitsija sitten sanoo ääneen vaikka sen, että Mannerheim puhui ruotsia äidinkielenään eikä koskaan oppinut suomea kovin hyvin, äärioikeiston möläjävät laumat ajavat välittömästi historioitsijan ulos julkisesta keskustelusta, koska "Mannerheim ei ollut hurri".
Visst har detta sin förklaring. Traditionella patriotiska symboler är fortfarande populära inom extremhögern, men för den är de bara tomma symboler. Det enda extremhögern vet om Mannerheim är att han är någon sorts stor hjälte som man måste ta i försvar mot "grönvänstern". Om någon historiker sen vågar säga högt att Mannerheim talade svenska som modersmål och att hans finska alltid var något knagglig, kommer extremhögerns bölande skaror att tysta ned historikern på fläcken, eftersom Mannerheim ju "inte var någon svensk".
Tästä on oikeastaan looginen seuraus, että äärioikeisto kannattaa Venäjän ylivaltaa Suomessa. Se haluaisi sellaisen Suomen, jossa Venäjän pistimin pidettäisiin voimassa sen oma, täysin pinnallinen ja usein valheellinenkin käsitys Suomen historiasta ja kulttuurista. Luultavasti äärioikeisto vaatisi esimerkiksi moneen kertaan vääriksi todistetut tarinat "Suomen muinaiskuninkaista" voimaan, "koska ne ovat Suomen oikeaa historiaa, jonka hurrit ovat kieltäneet". Näitäkään valheita ei voisi kiistää, jos venäläiset miehitysjoukot pitäisivät huolen siitä, että oikeat historioitsijat eivät pääsisi niitä arvioimaan.
Toki sillekin löytyy selityksensä. Perinteisen isänmaallisuuden symbolit ovat äärioikeiston keskuudessa edelleenkin suosiossa, mutta vain tyhjinä symboleina. Äärioikeisto ei esimerkiksi tiedä vaikkapa Mannerheimista mitään muuta kuin sen, että hän on jonkinlainen suuri sankari, jota on puolustettava epämääräisen vihervasemmiston loukkausyrityksiltä. Jos joku historioitsija sitten sanoo ääneen vaikka sen, että Mannerheim puhui ruotsia äidinkielenään eikä koskaan oppinut suomea kovin hyvin, äärioikeiston möläjävät laumat ajavat välittömästi historioitsijan ulos julkisesta keskustelusta, koska "Mannerheim ei ollut hurri".
Visst har detta sin förklaring. Traditionella patriotiska symboler är fortfarande populära inom extremhögern, men för den är de bara tomma symboler. Det enda extremhögern vet om Mannerheim är att han är någon sorts stor hjälte som man måste ta i försvar mot "grönvänstern". Om någon historiker sen vågar säga högt att Mannerheim talade svenska som modersmål och att hans finska alltid var något knagglig, kommer extremhögerns bölande skaror att tysta ned historikern på fläcken, eftersom Mannerheim ju "inte var någon svensk".
Tästä on oikeastaan looginen seuraus, että äärioikeisto kannattaa Venäjän ylivaltaa Suomessa. Se haluaisi sellaisen Suomen, jossa Venäjän pistimin pidettäisiin voimassa sen oma, täysin pinnallinen ja usein valheellinenkin käsitys Suomen historiasta ja kulttuurista. Luultavasti äärioikeisto vaatisi esimerkiksi moneen kertaan vääriksi todistetut tarinat "Suomen muinaiskuninkaista" voimaan, "koska ne ovat Suomen oikeaa historiaa, jonka hurrit ovat kieltäneet". Näitäkään valheita ei voisi kiistää, jos venäläiset miehitysjoukot pitäisivät huolen siitä, että oikeat historioitsijat eivät pääsisi niitä arvioimaan.
Att extremhögern vill se Finland underkastat Ryssland är egentligen en logisk följd av allt detta. Extremhögern vill ha ett Finland där dess egen föreställning om Finlands historia och kultur - en ytlig och förljugen föreställning - upprätthålls med tillhjälp av ryska bajonetter. Antagligen skulle extremhögern bl a lära ut de där många gånger om vederlagda amsagorna om "Finlands fornkungar" som "Finlands verkliga historia som svenskarna undanhållit oss". De här lögnerna kunde inte ifrågasättas, om ryska ockupationstrupper såg till att professionella historiker inte fick uttala sig om dem.