Soinin rukouskokous, josta ulkoministerinkorvike itse joutui jäämään pois Herran lyötyä hänet maahan rangaistukseksi kaikista synneistä ja kyynisistä ilkitöistä, on tietysti taas yksi maanpetoksellisuuteen asti vierasperäinen istute Suomi-neidon lihassa, mutta voi siitä toki pari sanaa sanoa. Joku kyseiseen pikkubilderbergiin osallistuva sanoi anonyymisti, että kristittyjä Suomessa muka vainotaan ja että kristinusko pitäisi saada näkymään suomalaisessa politiikassa.
No, tämähän on sitä tavallista roskaa, jota kristillisbreivikistiseltä äärioikeistolta kuulee päntiönään. Ennen muuta he eivät koskaan hyväksy "kristillisiksi" ketään muuta kuin kaltaisiaan äärioikeistolaisia, ja varsin usein he leimaavat kristillisyyden vainoojiksi ne, jotka uskovat tai tulkitsevat uskoa toisella tavalla - ja avoimesti, Raamattuun vedoten, rohkenevat kyseenalaistaa heidän tulkintansa.
Meidän luterilaisten regimenttioppi on myös heille vieras. Regimenttioppi on turhan huonossa maineessa, koska sen ymmärretään tarkoittavan vain epäkriittistä alistumista sille esivallalle, joka ei kanna miekkaa turhaan. Kuitenkin regimenttiopilla tarkoitetaan myös sitä, että Jumala hallitsee maailmaa ja huolehtii siitä myös maallisia teitä. Regimenttiopin puitteissa kristityn on mahdollista hyväksyä kristillisen moraalin mukaiset hyvät teot Jumalan vaikutukseksi yhteiskunnassa silloinkin kun niitä tekee muslimi tai vaikka ateisti.
Juuri tämä on "kristillisille" fundamentalisti-breivikisteille äärimmäisen vastenmielistä. Esimerkiksi surullisen kuuluisan Left Behind -kirjasarjan sanomana on, että muiden kuin kristittyjen pyrkimys maailmanrauhaan on pahasta. Maailmanrauha ym. hyvät asiat ovat sallittuja vain Jumalan ylimaallisen sekaantumisen tuloksena, kun Herra rakentaa uuden taivaan ja uuden maan. Kaikki muut yritykset rakentaa maailmanrauhaa ja tehdä maailmasta oikeudenmukaisempi ovat vain saatanan harhautusta. Pelle Miljoonaa siteeratakseni, tällaisten "kristittyjen" mielestä kauheimmat synnit ovat rakkaus, hyvä tahto ja ystävyys, paitsi jos rakkaudella, hyvällä tahdolla ja ystävyydellä on näiden kristittyjen oman uskonyhteisön siunaus - silloin ne ovat Jumalan työtä, mutta vain silloin.
Käytännössä tällaisesta "kristillisyydestä" tulee siis vain jonkinlaista vapaaehtoista poliisitoimintaa, jonka tarkoituksena on estää kaikkia Jeesuksen ryhtiliikkeeseen kuulumattomia harjoittamasta hyviä tekoja, koska ilman Jumalan sertifiointia hyvät teot ovat pahoja, jumalattomia ja saatanallisia. Sitä paitsi tietysti sellaiset hyvät teot, joista joku muslimi hyötyy, ovat näille "kristityille" jotain niin törkimysmäistä, että he tikahtuvat raivoonsa.
Muistutan taas kerran, mitä se tarkoitti, että Jeesus valitsi lähimmäisenrakkauden esikuvaksi samarialaisen. Koulun uskonnonopetus ei selittänyt riittävän hyvin, mitä samarialainen tarkoittaa. Samarialaisuus on eri uskonto kuin juutalaisuus, vaikkakin läheistä sukua juutalaisuudelle - samalla tavalla kuin islam on eri uskonto kuin kristinusko, mutta sille läheistä sukua. Laupias samarialainen on nykyeurooppalaisessa tilanteessa ja nykysuomalaisissa olosuhteissa laupias muslimi, tai vaikka laupias somalialainen.
Mutta tämä on taas yksi esimerkki siitä, että kristinusko itse asiassa on radikalismia. Se on pelottavaa radikalismia, joka vaatii meiltä kaikilta omien ennakkoluulojemme ja pelkojemme kyseenalaistamista. Ne, jotka äänekkäimmin ja kiukkuisimmin julistavat olevansa kristittyjä, ovat kaikkein haluttomimpia tekemään kuten Jeesus olisi tehnyt. Mutta tämäkään ei tietysti olisi Jeesusta ihmetyttänyt, sillä Hän kyllä tunsi oman aikansa ulkokullatut fariseukset ja kertoi meille jo etukäteen, mitä sellaisista pitäisi ajatella.
No, täytyy toki myöntää, että kristillisillä breivikisteillä on oma perverssi versionsa regimenttiopista: heidän "kristillisyytensä" on vihaa maahanmuuttajia, islamia ja akateemisuutta kohtaan, siihen heidän Jumalansa heitä käskee; ja kun joku tunnustautunut ateisti, vaikkapa Jussi Halla-aho vuosia sitten teekkareiden "Ristin killan" Cross Section -lehden muslimivihanumerossa "Kuoleman kuunsirppi", julistaa samaa vihaa, nämä fundamentalistit kyllä kelpuuttavat asianomaisen oppi-isäkseen.
Oikeastaan se virka, joka Jumalalla on näissä porukoissa, on toimia irrationaalisen vihan perusteluna. Kun kanssamme on Jumala, ken meiltä voiton estää? - siteeratakseni Lutheria. Kun uskonnollisten äärioikeistolaisten kanssa heidän mielestään on Jumala, heillä on lupa tehdä mitä tahansa. Jos he vaikka leikkaavat maahanmuuttajien lapset elävältä kappaleiksi, he eivät koe syyllistyvänsä rikokseen, koska heidän mielestään Jumala on antanut heille luvan.
Samankaltaisuus islamistiseen fundamentalismiin ei tietenkään ole mikään sattuma. Itse asiassa opimme paljon islamistisesta terrorismista vain tarkkailemalla omien breivikistiemme edesottamuksia.
Timo Soini var med om att organisera någon sorts bönemöte, men fick sjukskriva sig från mötet, eftersom han råkade ut för ett gudagivet syndastraff. Bönemötet är givetvis bara ett nytt främmande implantat i fosterlandets kropp, men ett par ord kan jag ändå säga om det. Någon mötesdeltagare sade nämligen anonymt till medierna att kristna förföljs i Finland och att kristen tro borde spela en synligare roll i finländsk politik.
Nåja, det här är precis samma smörja som den kristlig-breivikistiska extremhögern alltid orkar pracka på oss. För dem är bara deras gelikar som är "kristna" och "troende". Om någon av oss kättare öppet och med bibliska argument ifrågasätter deras tolkning av religionen så är det "förföljelse".
Tvåregementsläran, som vi lutheraner omhuldar, är också främmande för dem. Läran har ett alltför dåligt rykte, eftersom folk ofta tror att den bara innebär okritisk underkastelse under den överhet som icke bär sitt svärd förgäves. Dock betyder tvåregementsläran också att Gud inte bara styr världen med sin kyrkliga eller religiösa, utan också med sin världsliga hand. När en muslim eller en ateist genomför gärningar som motsvarar kristlig moral kan sålunda den kristne, enligt denna lära, acceptera detta som ett tecken på Guds inflytande på samhället.
Det är precis det här som fundamentalistisk-breivikistiska "kristna" inte kan tolerera alls. Tänk t ex på den illa beryktade bokserien Lämnad kvar, enligt vilken de icke-kristnas strävanden till världsfred är av ondo. Världsfred och liknande saker är tillåtna bara som en följd av gudomligt ingripande, när Herren skapar en ny himmel och en ny jord. Alla andra försök att göra världen rättvisare är bara djävulsk villfarelse. För att citera den finske punksångaren Pelle Miljoona: de förskräckligaste synderna heter kärlek, välvilja och vänskap, åtminstone om man frågar dylika kristna - bortsett från den kärlek, välvilja och vänskap som kantänka råder i deras eget trossamfund - då men bara då är det Guds hantverk.
I praktiken handlar dylik "kristlighet" bara om att som någon sorts frivilliga poliskonstaplar angripa alla som ägnar sig åt goda gärningar utan att vara inskrivna medlemmar i deras egen trossekt, ty goda gärningar är onda, gudlösa och djävulska, om de inte har Guds certifikat. Sådana goda gärningar som någon muslim vinner på är för dessa "kristna" givetvis någonting så drummelaktigt att de bara väcker hämningslöst raseri.
Jag vill än en gång påpeka vad det betydde att Jesus framhöll en samarit som förebild i barmhärtiget. Religionsläraren i skolan klarade inte av att förklara vad samariter egentligen är. Den samaritiska religionen är mosaisk, men inte judisk - ungefär som islam inte är en kristen sekt, men är nära släkt med kristendomen. Den barmhärtige samariten är i dagens europeiska situation och under dagens finländska förhållanden en barmhärtig muslim, eller kanske en barmhärtig somalier.
Men det här visar bara en gång till att kristen tro egentligen är någonting radikalt. Det är en skrämmande radikalism som kräver att vi ifrågasätter våra fördomar och vår skräck. De som mest högljutt förkunnar sig vara kristna är minst villiga att göra det Jesus hade gjort. Men detta skulle minsann inte ha förvånat Honom, ty Han visste allt om sin egen tids skenheliga fariséer och förklarade för oss på förhand vad man borde anse om dem och deras likar.
Nåja, man måste medge att kristliga breivikister har sin egen perversa version av tvåregementsläran: deras "kristlighet" har inget annat innehåll än ett glödande hat mot invandrare, islam och akademisk utbildning, det är deras lag och profeter, och när någon praktiserande ateist, som t ex Jussi Halla-aho för ett antal år sen i de kristna teknologistuderandenas bulletin Cross Section, sprider samma hat, duger han nog till lärofader åt dessa fundamentalister.
Det enda breivikisterna behöver Gud till är att rättfärdiga deras irrationella hat. Gud är för dem deras general, härskarornas segerrike Gud. När de anser sig ha Gud på sin sida innebär detta att de får göra vad som helst, att krigets lagar inte gäller för dem. Om de så skär levande invandrarbarn i stycken uppfattar de detta inte som ett brott, eftersom Gud tillåter det för dem.
Likheterna mellan denna breivikism och muslimsk fundamentalism är givetvis inte en slump. I själva verket lär vi oss en hel del om islamistisk terrorism om vi bara observerar våra egna breivikister.