Miten käy venäläiselle oppositiopoliitikolle.../Hur det går för en rysk oppositionell politiker...

Miten käy venäläiselle oppositiopoliitikolle, joka pakenee kotimaansa mielivaltaa Suomeen? No tietenkin niin, että Suomen poliisi ottaa hänet kiinni Venäjän viranomaisten käskystä. Näin siis persujen ollessa hallituksessa ja oikeusministeriössä. Näin kävi Vasili Popoville Joensuussa.

Hur går det för en rysk oppositionell politiker, som flyr till Finland för att undkomma myndigheternas godtycke därhemma? Det går så att finländska poliser arresterar honom på rysk begäran. Så är det nu när sannfinländarna sitter i regeringen och styr och ställer på justitieministeriet. Så gick det för Vasilij Popov i Joensuu.

Mihin persut pyrkivät – Vad sannfinländarna strävar till

On ehkä liioiteltua arvella, että persut pyrkivät orwellilais-hitleriläiseen totalitarismiin kaasukammioineen. Kuten tiedämme, heikäläiset ovat useaankin otteeseen ilmaisseet ihailunsa Singaporea ja Venäjää kohtaan. Kumpikaan maa ei huonosta ihmisoikeustilanteestaan ja sortavasta sisäpolitiikastaan huolimatta ole totalitaarinen sanan varsinaisessa merkityksessä. Molemmissa on jonkinlaiset demokraattiset instituutiot, joiden on kuitenkin tietoisesti annettu rappeutua tai niitä ei ole kehitetty kulisseja kummemmiksi. Sortojärjestelmänä tällainen näennäisdemokratia on kuitenkin tehokkaampi kuin kova ja brutaali diktatuuri. Näennäisdemokratiassa oppositiohenkiset on masennettu eivätkä he usko itseensä, koska demokratian ulkoiset puitteet on säilytetty: mikään ei muutu äänestämällä.

Tuleva näennäisdemokraattinen, autoritaarinen Suomi on tietenkin kiinteässä vasallisuhteessa Venäjään. Tällä hetkellä sekä persut, kokoomuslaiset että vanha yhteistoimintapuolue kepu ovat polvillaan Venäjän edessä, minkä huomaa esimerkiksi Fennovoima-asiassa. Fennovoimassa ei ole kyse mistään muusta kuin itänaapurin hankkeesta, Suomen edusta, Suomen luonnosta ja suomalaisten kansanterveydestä viis veisaavan itänaapurin hankkeesta, jonka tarkoituksena on tehdä Suomesta taloudellisesti riippuvainen alusmaa.

Ei kuitenkaan pidä kuvitella, että vasemmisto olisi mitenkään riippumaton Venäjästä. Hiljattaisen suurmielenosoituksen organisointia seuranneena voin todeta, että venäläismieliset soluttautujat yrittivät koko ajan saada propagandaansa julki järjestäjien sivuilla, ja Facebook-ryhmän valvojien suurin ongelma oli saada nämä heitettyä pellolle julistamasta Putinin asiaa. Kun mielenosoitusta ei saatu kaapattua, Venäjä meni toista kautta ja syötti medioihin tarinan kommunisteista ja anarkisteista mielenosoituksen pystyynpanijoina. Joka tapauksessa tämäkin tapaus osoittaa, että Venäjä painostaa kaikkia poliittisia tahoja ja kostaa, jollei saa tahtoaan läpi.

Ja läpi se sen myös saa. Vasemmistoliitossahan on omat venäläismieliset kellokkaat – mieleen tulee tässä lähinnä Antero Eerola, joka tietysti koettaa sitä vanhaa vasemmiston keinoa eli selittää Venäjän syyllistämisen liian helppona ja epäintellektuaalisena tapana tulkita Ukrainan konfliktia. Sillä tavallahan vedotaan kaikkiin mielestään hyvinkin älykkäisiin ja älyllisiin ihmisiin. Myös talonvaltaaja-anarkistipiireissä on Venäjän etäispäätteitä, jotka pitävät Ukrainaa fasistisena maana ja tukevat Venäjää, vaikka esiintyvät mielellään epädogmaattisina ja omilla aivoillaan ajattelevina vasemmistolaisina. Olipa kyseessä sitten Venäjän evankeliumi tai Halla-ahon englannista huonolle suomelle kääntämät rasistiset kliseet, molemmille löytyy ulkoaopettelijoita, jotka luulottelevat olevansa hyvin itsenäisiä ajattelijoita.

Kun jo tiedämme, että Venäjää äänekkäästi kannatetaan ja ihannoidaan Hommalla, voimme todeta, että itänaapurilla on jo nyt edustuksensa kaikissa poliittisissa ryhmissä, äärioikealta äärivasemmalle. Luotettavimman länsimielinen puolue eli RKP, jonka piirissä Natoa on uskallettu avoimesti kannattaa jo ties kuinka kauan, on ajettu ulos hallituksesta. Samalla tavalla vihreitä on rangaistu Heidi Hautalan avoimen Putin-kriittisestä asenteesta.

Tämä kertoo jo siitä, mikä tulevaisuus meitä odottaa persujen ja heidän apupuolueittensa keskustan ja kokoomuksen vallan alla. Kaikki Venäjän alaisuuteen paimennettavissa olevat poliittiset ryhmät voivat rauhassa kilpailla keskenään siitä, mikä niistä toteuttaa Venäjän Suomelle asettamia vaatimuksia kuuliaisimmin. Näin luodaan mielikuva moniarvoisesta demokratiasta, jossa on vaihtoehtoja.

Julkisuus huudetaan tietysti täyteen kansallismielistä, ”isänmaallista” retoriikkaa. Näin Venäjän vallitsema Suomen avtonomnaja respublika voidaan esittää itsenäisenä ja riippumattomana, omaa kansallista kohtaloaan seuraavana maana. Samalla maan luonnonvarat myydään ulosheittohintaan Venäjälle ja luonto pilataan uusilla Talvivaaroilla ja Fennovoimilla, ja näitä vastustavat kansanliikkeet voidaan leimata epäisänmaallisiksi rentuiksi, kommunisteiksi ja vaikka miksi silloinkin kun kyse on paikallisten asukkaiden spontaanista kansalaistoiminnasta.

Armeijan rooli tässä asetelmassa ei tietenkään ole maanpuolustus, koska ainoa uhka, jota vastaan Suomea pitäisi asein puolustaa, on Venäjä, ja Venäjän vasallivaltiollahan ei tietenkään ole mitään tarvetta moiseen. Kuten Jussi Niinistön hiljattainen menettely kansliapäällikköasiassa todistaa, uudessa perusvenäläisessä Suomessa ammattitaitoiset kenraalit vaihdetaan poliittisiin upseereihin. Armeijan roolista tulee tällöin ritualistinen. Paraateja pidetään ja siniristilippuja heilutetaan, mutta puolustuspoliittiset ratkaisut eivät perustu ammattimiesten harkintaan eivätkä todellakaan itärajan puolustustarpeisiin.

Mitä sitten tulee Venäjän tiedustelupalvelujen toimintaan Suomessa, hiljattaisessa lehtiartikkelissa Tšetšenia-aktivisti Mikael Storsjö kertoi KGB:n (minä kutsun sitä periaatteessa edelleen KGB:ksi) häneen kohdistamista painostustoimista ja uhkailusta. On merkillepantavaa, miten perussuomalaisen puolustusministerimme avustaja Petteri Leino suhtautui asiaan. Hän kommentoi sitä Twitterissä sanomalla, että KGB:n voima ulottuu kaikkialle, halusi sitä tai ei, eikä sitä kannata haastaa.

Tämä on puolustusministeriön huipulta tulevana erittäin merkillepantava lausunto. Sehän on avoin antautuminen Venäjän tiedustelupalvelun ylivallalle – toteamus, että Suomi ei voi suojella kansalaisiaan ylivoimaisen Venäjän uhalta. Samalla logiikalla koko puolustuslaitos voisi lakkauttaa itsensä, jos emme voi Venäjälle kuitenkaan mitään, kun se kerran päättää ottaa Suomen itselleen.

Vielä kerran: persuja ei todellakaan kiinnosta Suomen eikä suomalaisten puolustaminen Venäjältä. KGB ja sen juoksupojat saavat riehua maassa valtoimenaan, uhkailla, pahoinpidellä ja kuka ties murhatakin Suomen syntyperäisiä kansalaisia. Mitä väliä – eiväthän he kuitenkaan ole vaaraksi ystävilleen ja liittolaisilleen persuille.

Det är kanske en överdrift att misstänka att sannfinländarna strävar till en orwellsk-hitlersk totalitarism med gaskamrar och massgravar. Som vi vet har de ofta uttryckt beundran för Singapore och Ryssland. Ingendera staten är trots sin dåliga mänskorättssituation och sin förtryckande inrikespolitik totalitär i ordets egentliga mening. Både förfogar över någon sorts demokratiska institutioner som dock antingen tillåtits förfalla eller aldrig utvecklats utöver kulisser. Som ett förtryckssystem är en sådan skendemokrati dock effektivare än en riktig hårdför och brutal diktatur. I en skendemokrati är de oppositionella deprimerade och saknar självtillit: demokratins yttre former har bibehållits, men rösterna kan inte förändra någonting.

Framtidens skendemokratiska, auktoritära Finland kommer givetvis att vara Ryssland underordnat, en vasallstat. I dag kryper både sannfinländarna, samlingspartisterna och det gamla kollaboratörpartiet centern för Ryssland, något som är tydligt t ex i Fennovoimas projekt på ett nytt kärnkraftverk i Pyhäjoki (nära Brahestad i Norra Österbotten). Fennovoima ger katten i Finlands nationella intresse, i naturvärden och i folkhälsan: det hela går ut på att öka Finlands ekonomiska Rysslandsberoende.

Man bör inte heller inbilla sig att vänstern på något sätt vore mindre beroende av Ryssland. Nyligen kunde jag på nära håll följa med hur intensivt ryska infiltratörer försökte bre ut sin propaganda på Facebooksidan för den stordemonstration mot regeringens nedskärningar som ägde rum mot slutet av augusti. Administratörerna var ständigt upptagna med att slänga ut dessa putinister. Ryssland kunde sålunda inte ta över evenemanget, men hittade på ett annat trick och matade in i medierna en lögnhistoria om kommunisters och anarkisters ledande roll bakom demonstrationen. Det här visar på sitt sätt att Ryssland idkar påtryckning mot alla politiska krafter i landet och hämnas om det inte får sin vilja igenom.

Och faktum är att Vänsterförbundet har sina egna rysksinnade koryféer – namnet Antero Eerola faller en osökt in. Eerola satsar på det gamla vänstertricket, dvs framställer det som en alltför lätt och ointellektuell tolkning av Ukrainakonflikten att skuldbelägga Ryssland. På det här sättet tilltalas alla som tror sig vara mycket intelligenta och intellektuella. Även i husockupant- och anarkistkretsarna finns det rysksinnade personer, för vilka Ukraina är ett fascistiskt land och som stöder Ryssland, även om de gärna uppträder som odogmatiska och individualistiska vänstermänniskor. Är det frågan om Rysslands evangelium eller de rasistiska klichéer den högerextremistiske opinionsledaren Jussi Halla-aho översatt från engelska till stapplande finska, i båda fall kommer man alltid att hitta någon som lär sig dem utantill och anser sig vara en självständig tänkare.

Som vi vet har Ryssland sina högljudda anhängare och beundrare även på det högerextrema webbforumet Homma. Sålunda kan vi konstatera att vår östra granne redan har sina representanter i alla politiska grupperingar från extremhögern till extremvänstern. Det mest pålitligt västsinnade partiet, dvs SFP, inom vilket det funnits öppen Natovänlighet sedan hur länge som helst har kastats ut ur regeringen, och de gröna har på ett liknande sätt fått sona för Heidi Hautalas öppet kritiska attityd till Putin.

Det här visar redan vad det är för en framtid som vi kan vänta oss när sannfinländarna och deras stödpartier centern och samlingspartiet styr och ställer i landet. Alla de politiska grupperingar som går med på att underkasta sig rysk överhöghet får gärna konkurrera om vilket av dem som hörsammast gör ryssarna till lags när grannen ställer krav för oss. På så sätt invaggas folket i att tro, att vi lever i en pluralistisk demokrati med genuina alternativ.

Offentligheten kommer givetvis att jäsa, koka och bubbla av nationalistisk, kantänka ”fosterländsk”, propaganda. På det viset kan den ryskstyrda finska ”republiken” framställas som ett självständigt land med eget nationellt öde. Samtidigt säljs naturrikedomarna för en spottstyver till Ryssland, och naturen skövlas och förstörs med nya projekt i stil med Talvivaara och Fennovoima. Alla medborgarrörelser som motsätter sig sådana företag utmålas som ofosterländska, kommunistiska osv, även när det är frågan om spontana gräsrotsaktiviteter.

Arméns roll i den här konstellationen är givetvis inte att försvara landet. Det enda hot som det behövs soldater och vapen att försvara Finland emot utgörs av Ryssland, men i en rysk vasallstat består ingen sådan nödvändighet. Som Jussi Niinistö visade genom att utse sin egen handgångne man till kanslichef för försvarsministeriet, kommer yrkeskunniga generaler i det nya sannryssländska Finland att ersättas med politiska officerare. Försvarsmakten kommer då att endast spela en ritualistisk roll. Det blir fina parader med blåvita flaggor och liknande, men försvarspolitiska lösningar kommer inte att vara baserade på professionella överväganden och allra minst på försvarsbehov vid östgränsen.

Vad sedan gäller ryska underrättelseorgan och deras verksamhet i Finland, så vill jag ta upp en intervju med Tjetjenienaktivisten Mikael Storsjö, som berättade om hur KGB (jag kallar det av princip fortfarande för KGB) idkat påtryckning och riktat hotelser mot honom. Det är värt att lägga märke till hur Petteri Leino, assistenten till vår sannfinländske försvarsminister, reagerade. Han kommenterade den här historien på Twitter genom att påpeka, att KGBs makt når överallt, vill vi det eller inte, och det är bättre att inte utmana dem.

Det är skäl att särskilt uppmärksamma ett sådant här uttalande, när det är från försvarsministeriets högsta topp det härrör. Det är ju en öppen kapitulation för den ryska underrättelseapparaten – ett konstaterande att Finland inte kan försvara sina medborgare mot det överlägsna Ryssland. Med samma logik kunde försvarsmakten genast läggas ned, eftersom vi ändå ingenting kan göra när ryssarna en gång får för sig att inta vårt land.

Än en gång: Sannfinländarna struntar i att försvara Finland och finländarna om fienden heter Ryssland. KGB och dess springpojkar får grassera ohejdat: hota, misshandla, kanske även slå ihjäl finländare, infödda medborgare. Det intresserar inte sannfinländarna, för vilka Ryssland är en vän och allierad.

Bäckman palasi ruotuun/Bäckman återvände till fållan

Johan Bäckman, joka on monissa kannanotoissaan myötäillyt persuja esimerkiksi ruotsin kielen aseman osalta, teki hiljattain aikamoisen irtioton vaatiessaan puoluetta kiellettäväksi Pariisin rauhansopimuksen nojalla. Tietenkin Pariisin rauhansopimuksen: sehän on solmittu hänelle pyhän Neuvostoliiton kanssa, ja Neuvostoliitto on kyseisen herran mielestä tärkeämpi oikeuslähde kuin Suomen laki, perustuslaki ja Ihmisoikeuksien julistus yhteensä. Näyttää kuitenkin siltä, että Bäckman on palannut takaisin vanhaan kamuiluunsa äärioikeiston kanssa.

Eräs tuttavapiiriini kuuluva toimittaja on näet joutunut rasis... ei kun maahanmuuttokriitikoita liehittelevän ”MV-lehden” hampaisiin, koska hän muka on...venäläisvastainen! Ja koettakaahan arvata, miten Bäckman on reagoinut asiaan. Tietenkin yhtymällä MV-lehden kuoroon ja totta kai myös rasittamalla viranomaisia uudella valituksella, ilmiannolla tai selvityspyynnöllä.

Tämä on taas kerran yksi merkki siitä, että MV-lehti toimii sekä maahanmuuttokriitikoiden että putinistien äänitorvena, eli persut ja hommalaiset saisivat jo lopettaa löpinänsä siitä, kuinka isänmaallisia muka ovat. Eiköhän se ole tullut jo aika selväksi, että samalla puolella ovat Homma ja Putin. Viime vaalithan voitti persuille juuri MV-lehti strategisesti oikealla hetkellä heittämillään jutuilla, joissa mässäiltiin maahanmuuttajien raiskauksilla – ennakkoäänien perusteella näytti siltä kuin persut häviäisivät massiivisesti, mutta tämä venäläismielinen lehti tuli auttamaan karkealla rasistipropagandallaan.

Venäläismielisistä häiriköistä pitää muuten vielä mainita Janos Putkonen, joka on nyt siirtynyt sinne, missä maailmanvenäläisyys käy pyhää sotaansa eli Itä-Ukrainan pelletasavaltaan (en voisi vähempää välittää siitä, mikä kyseisen tekeleen virallinen nimi on). Hän ei ilmeisesti – hassua kyllä – osannut sanaakaan venäjää tullessaan pyhään Siioniinsa, mutta sehän ei hänen tahtiaan haittaa. Mutta luottomies tuntuu olevan, hänelle on nimittäin uskottu tehtäväksi päättää pelletasavallan alueelle pyrkivien journalistien akkreditoinnista. Ilmeisesti se ulkomailta tulevien aateveljien nostaminen päättäviin asemiin ilman kansalaisuutta ja kielitaitoa ei niin kamalan paheksuttavaa olekaan, jos sitä harjoittaa venäläismielinen maa.

Lopuksi tahattoman huumorin mestari Timo Soinin taidonnäyte. Hän sanoi juuri, että Venäjän rajavalvonta on esikuvallista. Hommallako se oli jo vuosia sitten se möläys, että Suomeen pitäisi saada Venäjän maahanmuuttopolitiikka ja rajavalvonta - nyt se on sitten ehtinyt Soininkin puheisiin. No, Venäjällä on arvioiden mukaan 10-12 miljoonaa paperitonta maahanmuuttajaa. Venäjän väestö on noin puolitoista sataa miljoonaa, eli siellä on rekisteröimättömiä maahanmuuttajia suhteessa yhtä paljon tai enemmän kuin Suomessa ruotsinkielisiä. Ihan oikeastiko meillä pitäisi olla kolmesataa tuhatta luvatonta maassaoleskelijaa, Timo?

PS. Näköjään näitä persu-uutisia tulee nopeammin kuin niitä ehtii huomatakaan. Tätä kirjoittaessani saapui tieto, että Suomen Vastarintaliikkeen laillisuusselvitys ei etene oikeusministeriössä. Ilmeisesti perussuomalainen oikeusministerimme ymmärtää, että siinä selvityksessä paljastuisivat puolueen fasistiyhteydet, mahdollisesti myös puolueen Venäjä-yhteydet, jos niissä huhuissa Vastarintaliikkeen venäläisistä kavereista on perää.

Finlands mest ökände putinist Johan Bäckman, som i många av sina uttalanden kommit sannfinländarna nära t ex vad gäller svenskans ställning i Finland, bröt nyligen bryskt med sin tidigare linje när han krävde att sannfinländska partiet skulle förbjudas p g a fredsfördraget i Paris. Naturligtvis fredsfördraget i Paris, eftersom det är ett fördrag som det för Bäckman heliga Sovjetunionen är en signatär till, och frågar man honom är Sovjet en viktigare rättskälla än Finlands lag, Finlands grundlag och Förklaringen av de mänskliga rättigheterna ihopräknade. Nu verkar det dock att brytningen är förbi och Bäckman igen står i maskopi med extremhögern.

En journalist jag känner har nämligen smutskastats av den rasis... jag menar ”invandringskritiskt inriktade” webbtidningen ”MV-lehti”, eftersom han kantänka är... ryssfientlig! Försök gissa, hur Bäckman reagerat på detta. Hur annars än genom att ansluta sig till samma kör med MV-lehti, och antagligen blir det snart även ett och annat överklagande, en och annan angivelse eller utredningsbegäran han tänker belasta myndigheterna med.

Det här är ännu ett tecken på att MV-lehti fungerar som gemensamt språkrör åt invandrarkritiker och putinister, dvs sannfinländarna och hommaiterna borde äntligen sluta svamla om hur fosterländska de kantänka är. Det var ju MV-lehti som vann valet åt sannfinländarna genom att vid en strategiskt väl vald tidpunkt ge ut drapor som frossade i invandrarvåldtäkter – förhandsrösterna gav vid handen att sannfinnarna skulle förlora stort, men denna rysksinnade tidning kom med sin grova rasistpropaganda till undsättning.

Vad gäller rysksinnade bråkstakar bör jag ännu ta upp Janos Putkonen. Tidigare har han varit mest känd för sina desinformationsmedier på webben, men nu har han flyttat dit där världsryskheten för sitt heliga krig mot otrogna, dvs till pellejönsrepubliken i Östra Ukraina (jag tänker faktiskt ge katten i att ta reda på vad eländet officiellt heter). Roligt nog behärskade han inte ett enda ord ryska när han kom till sitt älskade Sion, men det stoppade honom inte. Han förefaller redan åtnjuta stort förtroende hos de makthavande i ”republiken”, han har nämligen anförtrotts uppgiften att besluta om nya journalistakkrediteringar. Tydligen är det helt okej att upphöja utländska meningsfränder till inflytelserika positioner om det är en rysksinnad regim som gör det.

Sen bör jag även skriva ett par ord om Timo Soinis nyaste mästerprov i oavsiktlig humor. Han har just sagt att gränskontrollerna i Ryssland fungerar bättre än någonstans. Tydligen har han läst rasistforumet Homma, där det redan för ett par år sen föreslogs att Finland borde införa invandringspolitik och gränskontroll modellerad på ryska förebilder. Nu förhåller det dock så att det finns enligt uppskattning tie till tolv miljoner odokumenterade invandrare i Ryssland. Den ryska befolkningen utgör ungefär etthundrafemti miljoner, så andelen oregistrerade invandrare är i Ryssland proportionellt lika stor som andelen svensktalande i Finland. Menar Timo verkligen att vi borde ha åtminstone trehundratusen olovliga invandrare här?

PS. Det är tydligen omöjligt att hålla sig a jour med nyheterna om sannfinländarna. Medan jag höll på att skriva det här fick vi veta att kraven på en utredning av Finska Motståndrörelsens laglighetsstatus inte har lett till konkreta resultat på justitieministeriet. Tydligen begriper vår sannfinländske justitieminister att en sådan utredning skulle avslöja partiets täta kontakter med fascisterna, kanske även med Ryssland, om det stämmer att Motståndrörelsen umgås med ryska själsfränder, som det ryktats.