Somali riehui kännissä kirveineen

Ilmeisesti Oulussa joku somalitaustainen veikko on riehunut kännissä kirves kädessä, surmannut pari ryyppykaveriaan ja sen jälkeen onnistunut vielä pääsemään hengestään uhittelemalla poliiseille. Poliiseilla lienee näkökulmastaan ollut asialliset syyt turvautua tappavaan voimaan, mutta sitähän mahdollisuutta ei täysin voi sulkea pois, että halla-aholaisesta muslimiterroristikohkauksesta ahdistuneina he ovat saattaneet hätäännyksissään hairahtua ylimitoitettuun voimankäyttöön pitäessään (ehkä tiedostamatta) somalimiehen tekemää väkivaltaa mystisesti pahempana ja vaarallisempana kuin valkoisen miehen. Toki tällaisissa tapauksissa on ennenkin saatettu surmata ihan kalkkinaamaisiakin amokjuoksijoita.

Hommalaiset ovat tietenkin jo mestarinsa omakätisellä avulla ruilauttaneet housunsa täyteen spermaa, kun lopultakin saatiin uusi somalimurhaaja. Siitähän on kulunut jo kaksi vuosikymmentä, kun nuori somalitaustainen mies surmasi teini-ikäisen tytön Tampereella (hupaisaa kyllä senkin tapauksen yksityiskohtia piti etsiä taustainformaatioksi netistä kissojen ja koirien kanssa, kun suomenkielisen Wikipedian vallanneet maahanmuuttokriitikot olivat hämäristä ideologiasyistään poistaneet murhaajaa käsittelevän sivun luokasta ”suomalaiset murhaajat”), ja hommalaiset olivat ehtineet tiristellä siitä vanhasta jutusta kaikki, öhöm, mehut irti. Uutta verta siis kaivattiin ilmeisen kiihkeästi lotrattavaksi.

Ainakaan ei voi sanoa, että tämän tapauksen taustalla olisi puuttuva kotoutuminen suomalaiseen kulttuuriin. Tuohan kuulostaa jota kuinkin tyypilliseltä kotimaiselta henkirikokselta: viinalla oli osuutta asiaan sekä uhrien että tekijän osalta. Muistelen että jopa Halla-aho suhtautui hieman estyneesti yrityksiin käyttää Sellon ampumavälikohtausta hyväksi maahanmuuttokammolla elämöintiin, koska tapaus oli pohjimmiltaan liian suomalainen: Ibrahim Shkupolli oli lähinnä elämänhallintaongelmainen pikkurikollinen ja joukkomurha mitä ilmeisimmin ihmissuhdesotkujen ja mustasukkaisuuden aiheuttama. Kaipa asiaan vaikutti myös se, että Shkupolli oli mahdollisesta nimellisestä muslimiudestaan huolimatta valkoihoinen eurooppalainen ja mitä ilmeisimmin hetero lihansyöjä.

Halla-aho ei itse asiassa ollut ihan väärilläkään jäljillä ilkkuessaan, että tämänkertaisen kaksoismurhan uhrit varmaankin esittivät rasistisia lausuntoja ja pääsivät siksi hengestään. Se ei nimittäin ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, mitä tiedämme suomalaisesta perusjunttimurhasta. Mukaillakseni Hannu Lauermaa, joka on kirjoittanut viime vuosina paljon rattoisia ja kodikkaita teoksia suomalaisesta pahuudesta ja rikollisuudesta, tyypillinen suomalainen henkirikos on sellainen, jonka tekee Arska ja jonka uhrina on Reiska. Molemmat ovat rikoksen tapahtuessa olleet tukevassa humalassa, ja Arska on siitä selvittyään kovin katuvainen ja surullinen, sillä Reiska oli eläessään hänen paras kaverinsa.

Rikoksen laukaisee yleensä se, että Reiska sanoo Arskalle jotain sellaista minkä Arska tulkitsee vittuiluksi, ja silloin Reiskaa viedään, tai ainakin hänen nirriään. Reiska tuntee Arskan niin hyvin, että hänellä on halutessaan mahdollisuus sanoa jotain sellaista, mikä satuttaa Arskaa pahasti. Ja koska Arskan ja Reiskan suhde on todennäköisesti läheisempi kuin kummankaan naissuhteet koskaan ovat olleet tai voineetkaan olla, poikien välille saattaa joskus syntyä eräänlaisia rakastavaisten riitoja, jollaisten yhteydessä osapuolet koettavat satuttaa toisiaan heikkoon kohtaan.

On tuiki mahdollista, että Arskan nimi nykyisissä oloissamme saattaakin olla Hassan tai Hussein tai Ali tai Abdullah, ja koska muslimismiehen yhteydet kotiin ja sukuun ja kasvinkumppaneihin voivat alkoholiharrastajaksi siirtymisen myötä olla pahasti katkolla – se kämyjen kammoama islamin usko kun ei hirveästi rohkaise miestä väkevämpien juomien nauttimiseen - ainoa omainen voi hänellekin olla ryyppykaveri. Mikähän se on sellainen loukkaus, jolla Reiska saa kännin tiimellyksessä sen tummapintaisen Abdullah-Arskansa raivostumaan murhanhimoon asti? No arvasitte oikein, tietenkin ihonväristä tai etnisestä taustasta vinoileminen. Eli siis mitä ilmeisimmin verityö tapahtui hyvin perussuomalaisia mekanismeja myöten, etnisyys oli korkeintaan pienenä rikkana kotimaisessa rokassa.

PS: Kristillisdemokraatit erottivat jäsenyydestään törkeitä puhuneen poliitikon. Tästä hyvästä puolue ansaitsee kiitosta. Siellä tuntuu edes jollakulla päättävän tahon edustajalla olevan sellaista sydämen sivistystä, jota konservatiiviseen maailmankuvaan liittyy silloin kun se on oikeasti parhaimmillaan ja hyveellisimmillään. Tiedätte hyvin, missä puolueissa sitä ei ole pätkääkään.

Uutiskatsaus tammikuun puolestavälistä

Charlie Hebdon tapaus on innoittanut vilpittömän solidaarisuuden lisäksi kritiikkiä ja tekopyhyyttä. Paljastamme.

• Solidaarisuuskulkueiden eturivissä on nähty sananvapauteen...eh...kriittisesti suhtautuvien valtioiden, myös muslimienemmistöisten, johtajia. Turkissa tunnetusti hallitsee uskonnollinen konservatiivipuolue, joka on pitänyt lehdistön aika tiukassa lieassa, jos kohta täytyy myöntää, että nykyiset olot saattavat olla jopa paremmat kuin aggressiivisen sekulaaristen, mutta myös esimerkiksi vasemmisto-oppositiota varsin kovakouraisesti käsitelleiden sotilashallitusten aikana.
• Luonnollisesti solidaarisuuttaan mainosti myös Unkarin Viktor Orbán, joka välittömästi mielenosoitusten jälkeen julisti kotimaassaan, että Unkarin rajat on suljettava maahan pyrkiviltä murjaaneilta, koska monikulttuuri on paha-paha-paha ja se nähtiin tässä Charlienkin jutussa. Ei siksi, että Unkarissa kovin kummoisia ulkomaalaislaumoja olisi, mutta oikeistopopulisti on aina oikeistopopulisti. Suurin osa Unkarin maahanmuuttajista on muuten joka tapauksessa kotoisin naapurimaiden unkarilaisalueilta, joissa on aika ajoin esiintynyt unkarinkielisten kansalaisten sortoa ja syrjintää.
• Presiis samat tahot, jotka kauhistelivat murhaajamuslimien pahuutta, ovat pahoittaneet mielensä Suomen lipun häpäisystä, johon syyllistyi joku puolijauhoinen satiirikko. Ei siksi että itsekään pitäisin lipun polttoa kovin fiksuna tai sivistyneenä tapana protestoida (en myöskään pidä uskonnollisten symbolien roisia loukkaamista kovin toimivana tapana edistää sekularismia), mutta jos joku vetoaa sananvapauteen Charlie Hebdon tapauksessa ja samalla vaatii kuola rinnuksilla suunnilleen kivesten irrottamista ja kuolemantuomiota Suomen lipun pilkkaajille, hän on pelkkä kaksinaismoralistinen roisto, jota ei ole mitään syytä ottaa vakavasti.
• Kokonaan toinen asia tietysti on, jos tällainen tyyppi vaatii sananvapauden perusteella kaikkien uskonnollisten symbolien loukkaamisvapautta, mutta samalla haluaa säilyttää Suomen lipun loukkaamiskiellon siksi, että Suomen lippu edustaa Suomen valtiota, joka on alueellaan kansalaisoikeuksien turva ja puolustaja – niiden kansalaisoikeuksien, joihin sananvapauskin kuuluu. Tässä on nimittäin mahdollista nähdä ihan oikea kategoriaero: uskonnolliset symbolit eivät (jos niin haluamme nähdä) ole sama asia kuin valtion symbolit. Mutta jos sellaisen eron siinä näette, tehkää se sitten yksiselitteisesti selväksi.
• Tosin ottaen huomioon nykyisen äärioikeistomme tapa keekoilla libertaristisilla iskulauseilla olisi aika huvittavaa jos he yhtäkkiä heittäytyisivät suuriksi valtion ystäviksi. (Tässä muuten nähdään taas kerran mikä vika libertarismissa on: sitä ei kuitenkaan koskaan kukaan missään kannata johdonmukaisesti. Se on vähän samanlainen idea kuin länsimainen kulttuuri Mahatma Gandhin mielestä kuulemma oli.)
• Perussuomalaiset nuoret järjestää ”sananvapauden” nimissä pilapiirroskilpailun islamista. Luonnollisesti Perussuomalaiset nuoret tarkoittaa ”sananvapaudella” vain omien hengenheimolaistensa sananvapautta. Se, että rasismin arvostelijat ilmeisesti ihan rutiinina potkitaan ulos valtavirran porvarimedioista (kokemus puhuu...) ja että persut ja maahanmuuttokriitikot järjestävät uhkailukampanjoita toista mieltä olevien terrorisoimiseksi, ei tietenkään ole Perussuomalaisten nuorten mielestä sananvapausongelma. ”Sananvapaus” tarkoittaa heikäläisten vapautta vaientaa kaikkien muiden sanat, aivan kuten ”rauha” 1970-luvulla tarkoitti hautausmaan rauhaa Neuvostoliiton aseiden varjossa.
• No, toki heille voi panna jauhot suuhun osallistumalla kilpailuun kuvilla, jotka panevat heidän sananvapauskäsityksensä lujille. Esimerkiksi kuva jostain tunnetusta persu- tai maahanmuuttokriitikkojohtajasta polkemassa jalkoihinsa muslimit ja potkimassa jättiläisenä nurin heidän moskeijansa voisi olla hyvä idea. Persupomolle voisi vielä panna jonkin sopivan repliikin puhekuplaan, esimerkiksi Kuolkaa, rättipäät! tai vaikka Uskonvapaus, näin minä teen teidän uskonvapaudellenne!
• ISIS saa kansanedustajatkin puhumaan läpiä päähänsä. Tällä kertaa niitä läpiä on puhunut Suomen kekkosennäköisin nykypoliitikko Kimmo Sasi, joka aikaisemmin on kunnostautunut ehdottamalla sharia-lain hyväksymistä vaihtoehtoiseksi lainsäädännöksi muslimien keskinäisissä siviilioikeudellisissa riidoissa. Nyt Sasi suosittelee Suomeen palaavien Isis-taistelijoiden heittämistä vankilaan. (Tätä tällaista sanotaan hienolla sanalla opportunismiksi.) No tuota, onhan se ymmärrettävää että Isis nostaa tunteita, mutta täällä meillä on vielä toistaiseksi olemassa oikeusvaltio, ja oikeusvaltioon kuuluu, että ketään ei voi rangaista rikoksesta, jota ei rikoksen tapahtuessa ole vielä merkitty lakikirjaan – niin sanottu nullum crimen, nulla poena sine praevia lege poenali -periaate (”ei rikosta eikä rangaistusta ilman aikaisemmin olemassaolevaa rikoslakia”). 
• Eri asia sitten on, että sotarikokset ovat jo nyt rangaistavissa lailla ja jos joku täältä meiltä jihadia käymään lähtenyt räkänokka on syyllistynyt Isisin riveissä yksiselitteisesti rikollisiin tekoihin, hänet voi heittää kiven sisään jo niiden perusteella.
• Nythän tietysti voisi kriminalisoida suomalaisilta vieraiden maiden ja vieraiden taistelujärjestöjen riveissä sotimisen yleensä. Kyllä sellaisen lain voi normaalissa järjestyksessä säätää. Siitä vain seuraa esimerkiksi sellaista, että kristityt kiihkouskovaisemme, joita palvelee jonkin sortin vapaaehtoisina miinanpolkijoina Israelin armeijassa, joutuisivat myös hankaluuksiin. Omasta mielestäni se olisi ihan oikein, koska on selvää, että äärikristillisissä lahkolaisissa on paljon potentiaalisia Breivikejä, eikä sen sakin kuulu antaa hankkia asekoulutusta ulkomailla yhtään sen enempää kuin kiihkomuslimienkaan; mutta voi olla, että oikeiston tärkeät sidosryhmät hermostuisivat.
• Näin Charlie Hebdon jutun jälkimainingeissa on tietysti omalta osaltaan hullunkurista, että äärioikeisto puolustelee Jyväskylän kirjastohyökkäyksen tehneitä ”patriootteja” vetoamalla tasan samaan ”nuo provosoivat” -puolustukseen kuin Charlien kritisoijat. Mutta onhan se selvää, että äärioikeistolla on yhdet säännöt omilleen ja toiset tummaihoisille. 
• Huomattavasti häiritsevämpää on, että suomenkieliset porvarilehdet – ne Hugenberger Zeitungit – ovat tässä kirjastopuukotusoikeudenkäynnin aikana selvästi myötäilleet äärioikeiston näkemyksiä. Toki oma (vilpittömän ja avoimen rasistinen, heh heh hee) näkemykseni on jo pitkään ollut, että mitään suomenkielistä liberaalia porvarillisuutta ei ole, mutta on aina yhtä ikävää nähdä olevansa oikeassa pessimistisimmissä arvioissaan.
• Siksi päätän tämänkin katsauksen toteamalla, että kohta ne tulevat sinun lastasi murhaamaan, eikä mikään esivalta suojele eikä pelasta. Koska olen synkimmilläni aina ollut oikeassa, olen varmasti oikeassa nytkin. Mieti sitä.

Maahanmuuttokriitikoiden mytologia

Maahanmuuttokriitikoiden mytologia tarkoittaa kaikkia niitä vaellustarinoina leviäviä juttuja, joita kerrotaan milloin mistäkin kansallisuudesta. Aivan samat tarinat on Ruotsissa kerrottu suomalaisista joskus kuusikymmenluvulla, mutta sehän ei täkäläisten juttumiesten tahtia haittaa. Kaikki ovat kuulleet isän äidin kummin kaiman serkun langon vähäorpanan kälyn miehen pikkuserkulta kaikenlaisia tarinoita maahanmuuttajien saamista huimista sossurahoista. Ja nämä tarinat ovat ehdottoman luotettavia, koska isän äidin kummin kaiman serkun langon vähäorpanan kälyn miehen pikkuserkku tunsi 1990-luvulla yhden Arskan jonka veljen ryyppykaveri oli ollut kuukauden vastaanottokeskuksen vaksin lomittajana. Näin luotettavan ja asiantuntevan tahon tietämystähän ei voi kumota millään yliopistospeden löpinöillä. Paitsi siinä tapauksessa että kyseinen yliopistospede on tutkinut kirkkoslaavia. Silloin hän on kaikkien alojen asiantuntija, jonka tietämys on välttämätöntä elinkeinoelämällekin – onhan Kirkko-Slaavian kanssa käytävä tuohus- ja suitsukekauppa Suomen talouden selkärankaa.

Kuten jo aikaisemmassa jutussani mainitsin, niin hölmöä salaliittotarinaa ei olekaan, ettei se Hommalla menisi läpi. Kaasuputki-blogin nettisivulla muuan E. V. ehdotti tällaisen jutun levittämistä maahanmuuttokriitikoiden keskuuteen:

Kansallisuutta X edustava perhe, joka ilmoitti olevansa sähköallerginen. Sosiaalitoimisto päättää perheen sijoituksesta Espoon Westendiin, koska siellä sähkömagneettista säteilyä on vähän. Halvin perheelle sopiva asunto maksoi 2,8 miljoonaa. Lisäksi perheen erittäin sähköallerginen poika Rolf joudutaan kuljettamaan joka päivä Siuntion ala-asteelle erikoisvalmisteisella Rolls Roycella. Tämä siksi, että automerkki on ainoa, joka on huomioinut sähköallergikot korivalmistuksessaan. Perheen allergisia oireita parantamaan on ostettu sosiaalitoimiston rahoilla merikelpoinen jahti, jotta perhe pääsee säännöllisesti pois haitallisten säteilykenttien alueelta.

Nythän voi tietysti kysyä, olisivatko hompanssitkaan niin typeriä, että uskoisivat tällaiseen tarinaan. Vastaus on, että kyllä olisivat. Jutussa on paljon tyypillisiä hompanssitarinan aineksia. En itse ole varsinainen kansanrunoustutkija, mutta sen kyllä tiedän, että kansantarinoiden aiheet eli ammattikielellä motiivit ovat numeroitavissa ja lueteltavissa. Itse asiassa suomalainen folkloristi Antti Aarne on kunnostautunut kansainvälisestikin sellaisen aiheluettelon laatijana.

Maahanmuuttokriittisetkin myytit voidaan purkaa motiiveiksi tai aihe-elementeiksi. Yllä olevassa tarinassa näimme esimerkiksi motiivin maahanmuuttajille maksetusta ylellisestä elämästä yhdistyneenä motiiviin sosiaalitätien luonnontieteellisestä tietämättömyydestä (antavat jallittaa itseään sähköallergian kaltaisella pseudotieteellä). Muita motiiveja ovat esimerkiksi sosiaalitädin seksuaalinen halu maahanmuuttajamiehiin; maahanmuuttajamies terroristina; maahanmuuttajamies raiskaajana; maahanmuuttajamies muuten vain seksuaalisesti hillittömänä; maahanmuuttajamies immuunikadon tartunnanlähteenä jne.

Nythän joku tietysti kysyy, eikö näissä tarinamotiiveissa ole totuutta ainakin siemenen tai spermaruilauksen verran. No totta mooses on, kaikissa propagandatarinoissa on. Onhan meillä ollut pari afrikkalaistaustaista sarjaraiskaajaa, jotka ovat levittäneet immuunikatoa. Toisaalta meillä on ollut myös kotimaisia alan miehiä, kuten Aki Hakkarainen (lieneekö sukua Teuvolle?), joka tartutti kuolemantaudin viiteen naiseen tuossa osapuilleen vuosikymmen sitten. Hakusanalla ”sarjaraiskaaja” netistä löytyy muitakin ihan kalpeanaamaisia seksuaalirikollisia, kuten samoihin aikoihin Akin seikkailujen kanssa Sisä-Savon mansikkapitäjässä hillunut Simo R---i, joka raiskasi nuoren venäläisen marjanpoimijatytön; tuolla Amerikan maalla taas kulttuuria rikastutti Suomesta muuttanut autokauppias ja pyssysankari, jolla oli urheilijamenneisyyttä sekä sama nimi kuin eräällä täkäläisellä säveltäjällä. Jos suomalaisista haluttaisiin jonkin meistä kyttyrää tykkäävän ulkovallan propagandassa tehdä raiskaajakansa, siihenkin löydettäisiin vankat perusteet, kun vain tarpeeksi jaksettaisiin roskapönttöjä tonkia.

Mutta palataanpa vielä siihen myyttitarinoiden tehtailuun. Netissä on muuan trolliblogi, jonka sisällön voi tiivistää suunnilleen seuraavaksi tarinaksi (olen lisäillyt alkuperäiseen ideaan vähän omiani, mutten kuitenkaan vääristelyksi asti):

Suomeen tekee parasta aikaa tuloaan mbungwagombe-heimo, jonka kulttuuriin kuuluu että naiset ovat kaikkien yhteisiä ja nuoria tyttöjä vaihdetaan seksiorgioissa. Naiivit suomalaiset tytöt matkailevat mbungwagombe-heimon alueella ja antavat huijata itsensä uskomaan että mbungwagombet ovat vainottuja. Sellaiset tytöt menevät kaikki töihin sosiaalialalle ja puhuvat sosiaalitädit ottamaan maahan mbungwagombe-pakolaislaumoja. Mbungwagombet tulevat maahan valtavine haaremeineen ja lapsilaumoineen eivätkä tee työtä koska mbungwagombe-kulttuuri ei salli työntekoa vaan siellä pidetään vain seksijuhlia päivät läpeensä. Mbungwagombe-kulttuurin tabut eivät salli asumista halvoissa lähiöasunnoissa vaan kaikille mbungwagombe-suurperheille kustannetaan asunto kalleimmasta kaupunginosasta. Jo nyt Armfeltintiellä asuu seitsemän mbungwagombe-klaania veronmaksajien rahalla. Klaanien välillä on verikosto ja mbungwagombejen keskinäiset pyssytaistelut vaativat jatkuvasti sivullisia uhreja. Heimotabut eivät salli mbungwagombejen ajaa millään muulla autolla kuin Rolls-Roycella joten jokaiselle mbungwagombe-perheelle on ostettu oma Rolls-Royce jolla lapset ajetaan kouluihin kehyskuntiin niin että yhden klaanin lapset eivät joudu kosketukseen toisen kanssa. Lisäksi jokaiselle mbungwagombe-perheelle on ostettu sossun rahoilla oma rahtilaiva miehistöineen jotta klaanit pääsisivät käymään Ruotsissa sukulaisia tapaamassa joutumatta keskenään tekemisiin. Mbungwagombet kaappaavat lapsia kadulta seksijuhliinsa ja tartuttavat näihin aidsia ja muita afrikkalaisia sukupuolitauteja.

Kuten näkyy, tarina on täynnä hompanssien ulkomaalaiskammoa ja naisvihaa kutkuttelevia elementtejä:

Mbungwagombeille on tyypillistä seksuaalinen hillittömyys. Olen itse asiassa sitä mieltä, että Hitlerin Taisteluni kannattaa lukea (minä olen lukenut sen), koska siitä näkee, miten paljon yhteistä Hitlerillä oli nykyisten maahanmuuttokriitikoiden kanssa, vallankin tuo käsitys viholliseksi leimattujen kansojen seksuaalisesta kiihkeydestä. Myös Hitlerillä oli pakkomielle juutalaisten seksuaalisuudesta. Omilta naisettoman runkkarin ajoiltani muistan kyllä hyvin, miltä tuntui ajatella, että koko muu maailma elää jatkuvaa seksiorgiaa.

Nuoret suomalaiset naiset – ne fasistisen pahuuden edustajat, hehheh – viettävät seksiorgioita mbungwagombejen kanssa. Tämäkin ajatus tietenkin löytyy Hitleriltä ja huippuunsa tämän seksuaalisen motiivin natsipropagandassa työsti ja hyödynsi tietenkin Der Stürmerin pahamaineinen päätoimittaja Julius Streicher.

Sosiaalitädit maahantuovat mbungwagombeja muka vainottuina pakolaisina, koska haluavat heitä seksileluikseen. Tämäkin on suosittu ajatus maahanmuuttokriitikoiden kansanperinteessä. Sosiaalitädit ovat aina kaikkivoipia, sosiaalitädit maahantuovat mustia miehiä koska musta mies kiihottaa seksuaalisesti sosiaalitätiä, sosiaalitädit uskovat naiivisti kaikenlaisiin tarinoihin (esimerkiksi siihen sähköallergiaan!), johon vetoamalla mustat miehet jujuttavat itsensä maahantulotarkastusten ohi.

Mbungwagombeja hyysätään määrättömästi sossun rahoilla, koska he vetoavat omaan kulttuuriinsa. Tämäkin on tyypillinen maahanmuuttokriitikoiden iskulause. Maahanmuuttokriitikot tietävät vihaamiensa ryhmien ”kulttuurista” sen, että niihin kuuluu raiskaaminen, tyhjäntoimittaminen ja laiskuruus, ja he ovat yhtä vakuuttuneita siitä, että sosiaalitädit ovat valmiita menemään kaksinkerroin selälleen miellyttääkseen kyseistä ”kulttuuria”.

Mbungwagombe-klaanit riitelevät keskenään niin että siitä aiheutuu uhkaa tavallisille ihmisille. Mbungwagombet eivät tietenkään seksiorgiakulttuureineen ole kovin uskottava ehdokas kiihkomuslimikansaksi, vaikka sinänsähän maahanmuuttokriitikoilla ei ennenkään ole ollut vaikeuksia pitää esimerkiksi somaleja sekä kiihkomuslimeina että juoppoina. Mutta jotta mbungwagombeista saa kehitettyä kunnon terrrorismivaaran, on syytä selittää heidät klaaniriitojen repimäksi väeksi.

Mbungwagombet raiskaavat lapsia. Tämä propagandamotiivi on ikivanha, mutta aina vetävä. Tälle idealle saadaan jopa jonkinasteista uskottavuutta siitä, että mbungwagombeilla on seksiorgiakulttuuri: esimerkiksi somalien leimaaminen raiskaajiksi ja seksihirmuiksi ei ole uskottavaa, koska uskonto asettaa hurskaalle muslimille velvoitteen olla harrastamatta villiä seksielämää ja raiskailematta ketään. Mbungwagombet sitä vastoin ovat seksihulluja, joten he kaappaavat lapsia mukaan orgioihinsa hyvässä tarkoituksessa ja hyvää tehdäkseen.

Mbungwagombet ovat tietysti olematon kansa, jota ei löydy mistään Wikipediasta eikä Ethnologue-tietokannasta. On kuitenkin kuvaavaa, että nuoren naisen seikkailuja mbungwagombejen keskuudessa kuvaavan pornografisen trollibloginkin on muutama maahanmuuttokriitikko mennyt ottamaan vakavasti. Luultavasti ylläoleva kuvaus mbungwagombejen kulttuuristakin menee tätä blogia lukeville maahanmuuttokriitikoille täydestä, tiedä vaikka alkaisivat levittää sitä totuutena. (”Onko totta?” - ”On on, tunnetun mokuttajan blogista luin, katso vaikka.”)

Muuten olen sitä mieltä, että maahanmuuttokriitikotkin voisivat opetella edes perusasiat somalikulttuurista. Hommalla puhutaan somaleista esimerkiksi ”bongorummun soittajina”, vaikka bongorumpu on itse asiassa afrokuubalainen soitin. Koska Amerikkaan vietiin orjia luonnollisista logistisista syistä ennen muuta Länsi-Afrikasta, afroamerikkalaisen kulttuurin erityispiirteet ovat länsiafrikkalaista alkuperää eivätkä liity Somaliaan sen läheisemmin kuin portugalilainen elämäntyyli Suomeen. Somalien musiikkikulttuuriin kuuluu pikemminkin luutun kaltainen kielisoitin, kaban.