(julkaistu aiemmin Paljastetun blogissa 30. lokakuuta 2014)
Kuten
hiljattain kirjoitin, Soini oli jo aiemmin siirtymässä populismista
avoimen hysteeriseen vihankylvöön. Ryhtymällä puhumaan
”kulttuurimarxismista” hän on ilmeisesti päättänyt ottaa
avoimesti askelen breivikismiin. Ilmeisesti hän ei kykene enää
houkuttelemaan puolelleen valtavirtaäänestäjiä, vaan siirtyy
mieluummin avoimeen uhkailuun: kaikki, jotka eivät äänestä
perussuomalaisia (ehkä puolueen Muutos 2011 -nimellä tunnettua
ulkoruokinta- ja avohoitosiipeä lukuun ottamatta), ovat
”kulttuurimarxilaisia” eli osa pahuuden armeijaa; ja sanan
yleiseen käyttöön tuonut Anders Behring Breivik näytti omalla
tempullaan, mitä äärioikeisto sille armeijalle on halukas
tekemään.
Breivik
surmasi ”kulttuurimarxisteina” ja ”länsimaisuuden vihollisina”
maansa työväenpuolueen nuorisojärjestöön kuuluneita lapsia.
Norjan työväenpuolue oli vuosikymmeniä maan menestyvin puolue,
joka veti jopa viidenkymmenen prosentin kannatuslukuja, koska se
yhdisti sosiaalidemokraattiseen hyvinvointipolitiikkaan
Nato-jäsenyyden kannatuksen. Kaiken järjen mukaan ”länsimaisuus”
oli Norjassa sama kuin työväenpuolue. Puolueeseen tai sen
nuorisojärjestöön kuuluminen oli maassa se, mitä yhteiskunnan
valtavirrassa voitiin tehdä pelkäämättä ja ilman erityistä
kansalaisrohkeutta. Breivik siis piti tavallisia valtavirran
ihmisiä tuhottavina vihollisina, sellaisia ihmisiä jotka eivät
olleet tehneet mitään tietoista valintaa liittyä poliittiseen
riskiryhmään.
”Kulttuurimarxismin”
merkitys äärioikeistolaisena iskusanana on juuri tässä. Se on
leima, jolla aivan tavalliset, poliittisesti lähes
välinpitämättömät ja varsin valtavirtaiset ihmiset voidaan
leimata vihollisiksi ja epäinhimillistää.
”Kulttuurimarxismilla” tarkoitetaan kaikkea sitä arjen ja elämän
vapaamielistymistä ja moniarvoistumista, joka on leimannut
länsimaista kulttuuria kuusikymmenluvun murroksesta saakka. Nämä
muutokset suurin osa yhteiskunnan jäsenistä on yleisesti ottaen
hyväksynyt osana elämäänsä.
Toisin
sanoen kaikki me, jotka olemme syntyneet kuusikymmenluvulla tai sen
jälkeen emmekä ole älynneet liittyä äärioikeiston riveihin,
edustamme ”kulttuurimarxismia” tätä iskusanaa käyttävän
äärioikeiston silmissä. Olemme somalien, muslimien, afrikkalaisten
ynnä muiden äärioikeiston vihaamien ”rotujen” kanssa samassa
veneessä, koska mekin edustamme – syntymävuotemme vuoksi –
sellaista synnynnäistä ryhmää, joka on tuhottava tai
orjuutettava. Mekin olemme alempaa rotua.
Se
äärioikeisto ei salli kenenkään olla epäpoliittinen, kiltti
ihminen, joka vain kulkee valtavirran mukana ja on yleisesti ottaen
tyytyväinen nyky-yhteiskuntaan. Ehei. Sille äärioikeistolle sinun
arkiset ilosi ja lohdun aiheesi ovat kaikki ”kulttuurimarxismin”
saastuttamia. Jos olet lainkuuliainen, se tarkoittaa, että noudatat
pahojen ”marxistien” säätämiä lakeja. Vaikka olisit porvari
ja hyvinkin vakaumuksellinen markkinatalouden kannattaja, esimerkiksi
homous tai homojen suvaitseminen tekee sinusta heti
”kulttuurimarxistin”.
Nythän
tietysti yrität väittää vastaan, että seksuaalinen vapautuminen
ja suvaitsevaisuus ovat mielestäsi pikemminkin oikeistoliberaaleja
arvoja. Niissähän on kyse siitä, että ihmisten annetaan elää
kuten haluavat ja olla sitä mitä ovat, sen sijaan että jokin
sossujen ja demaritätien valtio sormi pystyssä kertoo miten on
elettävä. Tähän äärioikeistolainen vastaa, että juuri tuo
on kulttuurimarxismia. Sanalla
sanoen, sinun vapautesi on kulttuurimarxismia.
Ja
kun Soini sanoo, että ”kulttuurimarxismi elää ja voi liian
hyvin”, hän tarkoittaa, että kun sinä elät, se on
paha asia, kun sinä voit hyvin, se on hänen mielestään paha asia.