Kannanottojani asekeskusteluun

(julkaistu Paljastetun blogissa 23. toukokuuta 2014)

Seuraavassa on kokoelma kannanottojani asekeskusteluun viime katoltaäänestystapauksen tiimoilta, koska ne kuulemma kaipaavat laajempaa lukijakuntaa. Luettavuuden vuoksi olen muokannut tekstiä melkoisesti. Pahoittelen toistoa ja jankkaamista.

Ei tähän oikein patenttilääkettä ole. Olen sitä mieltä että aseiden saatavuutta tämän takia todennäköisesti joudutaan rajoittamaan hyvin radikaalisti. Ei silläkään tällaisia tapauksia estetä, mutta se nyt on suunnilleen ainoa lainsäädännöllinen keino. Sitä paitsi siihen on nyt todennäköisesti erittäin vahvat poliittiset paineet. Pidän hyvin typeränä sitä, että Hommalla aletaan nyt parkua "vihervasemmistolaisten" jotenkin tanssivan haudoilla ja käyttävän hyväkseen tapausta aselakien kiristämiseksi. Tosiasia on, että jos ihmiset - poliittisesta suuntauksesta riippumatta - alkavat uskoa hullujen pyssymiesten olevan jatkuva uhka läheisilleen ja omalle hengelle, silloin aselakeja kiristetään ja vaaditaan kiristettäviksi. Se ei ole mikään vihervasemmistolainen aatekysymys, vaan normaalia yleisinhimillistä reagointia.

***

Ehkä kämyjen nettihillumisella on jotain yhteyttä asiaan, mutta en aio innostua asiasta ennen kuin lehdet ovat raportoineet tappajan motiiveista. Ikäluokka ja nuoren naisen joutuminen ensimmäiseksi uhriksi viittaavat siihen, että taustalla on seksuaalista pettyneisyyttä ja kyvyttömyyttä käsitellä sitä. Tätä voitaisiin mielestäni ehkä ehkäistä realistisemmalla ihmissuhdekasvatuksella erityisesti nuorille miehille. Voisin itse asiassa kirjoittaa oppikirjan itsekin, koska olen itse (kuten tunnettua) kokenut paljon samanlaisia pettymyksiä, mutten ole tappanut ketään, ainoastaan metelöinyt netissä.

***

Hompanssit ovat se taho, joka näkee maahanmuuttajat syyllisinä väkivallan lisääntymiseen, pillunsaannin niukkuuteen, pierun pahaan hajuun ja muijan rumuuteen, vain lievästi karrikoiden. Muilla tahoilla on havaittavissa edes jonkinlaista yritystä edes jotenkin analysoida tapahtunutta. Toki se sitten tehdäänkin itse kunkin omien yleisempien poliittisten ennakkoluulojen mukaan. Mutta halu tiukentaa aselakeja ei ole kenellekään samanlainen fetissi kuin maahanmuuttajat hommalaisille. Ei aselakien tiukentamista tarjota ratkaisuksi mihin tahansa aseisiin liittymättömään ongelmaan, sillä tavalla kuin hommalaiset näkevät maahanmuuton todellakin aivan joka ikisen sosiaalisen kysymyksen taustalla. Kuten Päällikkö Mäki-Ketelä sanoi, edes pingviineistä ei voi puhua ilman että päivystävä hommazombi tai hallabotti ei viiden minuutin päästä ottaisi puheeksi maahanmuuttoa. Sellaista tahoa Suomessa tuskin on, joka alkaisi inttää Suomen aselaeista tai väkivaltakulttuurista yhtä itsepäisesti.

***

Vaatimus aselakien tiukentamisesta on suunnilleen ensimmäinen ja mielikuvituksettomin paniikkireaktioidea, mitä ylipäätään kellekään tulee mieleen kun joku ampuu ihmisiä julkisella paikalla. Tämän pitäisi olla selvää joka ikiselle ihmisluontoa ymmärtävälle, mutta jostain kumman syystä hommapiirien aseaktivistit ymmärtävät omiin piireihinsä kuulumattomien ajatuksia niin huonosti, että heille kaikki aselakien tiukentamisvaatimukset ovat jonkin kukkahattusalaliiton määrätietoista, ideologista toimintaa heidän kiusaamisekseen, eikä niiden taustalla koskaan voi olla vilpitöntä huolta yleisestä turvallisuudesta. (Tietysti samantyyppistä vainoharhaisuutta näkee vasemmistotaholla. Siellä yleensä tulkitaan esimerkikisi vaatimukset poliisinvirkojen lisäämisestä ja poliisin valtuuksien ja varustuksen parantamisesta poliisivaltion ja fasistisen vallankaappauksen valmisteluksi, vaikka kuinka tällaisten vaatimusten takana olisi aito ja aiheellinen huoli yleisestä turvallisuudesta.)

***

Muuten olen kyllä itse sitä mieltä, että aseita ei kaupunkiympäristössä kuuluisi kanniskella. Maalla niitä ilman muuta voi tarvita suojaksi esimerkiksi suurpetojen varalta. Kyllä ihmisellä kuuluu olla oikeus ampua päälle hyökkäävää karhua vaikka norsupyssyllä ihan siitä riippumatta mitä Greenpeace tai Ihmiset Heti Syötettävä Karhuille ry ovat mieltä asiasta.

***

Mielestäni ei periaatteessa ole kohtuutonta vaatia äärioikeistolta jonkinasteista itsetutkistelua siitä, voisiko heidän katoltaäänestämisfantasioillaan olla ollut jonkinasteinen myötä- tai osavaikutus kouluammuskelijoiden tempauksiin. Itse asiassa aika suuren osan heikäläisten toilailuja olisin valmis antamaan anteeksi, jos siellä toisella puolen aitaa heräisi edes jonkinlainen yhteiskuntavastuu ja tietoisuus siitä, mitä heidän hölinöistään on voinut seurata. Tästä ei näy merkkiäkään. Sen sijaan siellä pidetään maailman hirveimpänä oikeudenloukkauksena, jos joltakulta vuosikausia netissä avoimesti sisällissotafantasioissa ja poliittisten vastustajiensa murhaamiskuvitelmissa piehtaroineelta tyypiltä tullaan hakemaan pyssyt pois, ja nähdään tämä legitiiminä perusteena sanoa Suomea hirmuvallaksi, jota vastaan on noustava aseelliseen kapinaan, eikä tässä edes nähdä mitään epäjohdonmukaisuutta eikä ajatusvirhettä. Omasta mielestäni tyypeiltä, jotka ampuvat noin lahjakkaasti itseään jalkaan, pitäisi ottaa aseet pois jo senkin takia, etteivät he satuttaisi itseään.

***

Varusmiespalveluksen kesken jättäminen on tosiaan huono merkki, varsinkin sellaiselta tyypiltä jonka oma arvomaailma on hyvin armeijamyönteinen. Jos ei pärjää siinä mitä arvostaa, niin se on paha nöyryytys ja mielenterveydelle vahingoksi. Nuori häiskä jolle tulee näitä takaiskuja sekä opinnoissa että intissä ei ole elämässä lujalla pohjalla.

***

Militarismiin tämä liittyy sillä tavalla, että jos häiskä on sisäistänyt nuo militarismiarvot tyyliin "kukaan ei ole mikään paitsi jos on armeijan käynyt", niin sitten ei sen pieleenmenneen armeijapalveluksen jälkeen enää pysty näkemään itseään kovin kaksisena tyyppinä eikä osaa etsiä muita tapoja kiinnittyä elämään.

***

Mestari Halla-aho on siviilipalveluksensa jälkeen tullut katumapäälle ja alkanut ylikompensoida suorittamatta jäänyttä asepalvelustaan fanaattisen oloisella aseharrastuksella ja oikeistoradikaaliseksi luokiteltavalla aatteellisella toiminnalla. Täältä katsoen näyttää vähän siltä, että mestarilla on hieman samansuuntaisia oireita kuin tuolla Hyvinkään katoltaäänestäjällä.

***

Siviilipalvelusta ei ole enää aikoihin suoritettu "aatteellisista" syistä (se aatteellisuuden tutkimislautakunta on lakkautettu jo pari vuosikymmentä sitten). On julkinen salaisuus, että siviilipalvelusta suositellaan tiskin alta sellaisille tyypeille, joita ihan käytännön syistä ei haluta armeijaan. Sivarissa on esimerkiksi sairaalloisen lihavia tyyppejä, joista näkee jo päältä ettei heistä ole armeijan rääkkiä kestämään, mutta joita ei kuitenkaan voi vapauttaa palveluksesta lääketieteellisillä perusteilla (eivät ole ihan niin läskejä). Ei kai sekään ole mahdotonta, että avoimen äärioikeistolaiset ja äärivasemmistolaiset fanaatikot, joista voi olla harmia armeijassa, hoidetaan sivariin vastaavalla vaivihkaisella tavalla.

***

On mahdollista, että vastuullisia ja järkeviä aseenkäyttäjiä on ja on mahdollista, että heitä on jopa enemmistö. Valitettavasti vain julkisuudessa näkyvin aseharrastajien ryhmä on myös se yhteiskuntavastuuttomin. Vähän ennen kämyilyn vauhtiinryöpsähdystä Tallinnassa tapahtui äärimmäisen raaka murha, jossa suomalainen aseharrastajana mainetta saanut nuori mies, sittemmin surullisen kuuluisa karhukirjehuijari, surmasi ja leikkasi palasiksi rikoskumppaninsa. Nuori mies oli uhonnut asekeskustelupalstoilla, kuinka tärkeää olisi, että kaikki kantaisivat asetta voidakseen tarvittaessa surmata rikolliset. Hän osoittautui sitten itse pahimman sortin rikolliseksi. Ja hänen mielipiteitään luonnehdittiin kyseisen alan harrastajien keskuudessa tyypillisiksi ja tavanomaisiksi.

***

Koko historiamme ajan Suomella on ollut kohtuullisen tolkulliset johtajat, ja aina jengi on marmattanut siitä kuinka surkeita poliitikkoja maassa on. Todellisuudessa a) Arkadianmäelle on äänestetty väkeä jotakuinkin demokraattisesti ja b) poliitikot siellä ovat olleet oikeasti keskimäärin fiksumpaa kuin tämän maan roskaväki yleensä. Tähän tuli muutos vasta viime vaaleissa, kun Jumala tai vaikka Allah tai historian henki kyllästyi kuuntelemaan suomalaisten valitusta ja ärjäisi: "Ei kelpaa vai? Tuosta saatte näköisenne johtajat!"

Ja jytky jysähti.

Jos valta ei ole eliitillä se on persuilla. Onko parempi että professoria määräilee ja komentelee rasistinen stevari, joka tietää yliopistoista sen ja vain sen, että niissä opetetaan kommunismia eli pahaa monikulttuurisuutta? Miksei? Sehän on kunnon eliitinvastaisuutta, sitähän sinä haluat? Etkö? Miksi et?

Kiitos vaan, mutta minä haluan mieluummin, että valta on "eliitillä", siis hommat edes jotenkuten osaavilla tyypeillä, jotka noudattavat perustuslakia eivätkä vietä suurinta osaa ajastaan netissä piehtaroimassa sisällissotafantasioissa. Ei valta "kansallekaan" kuulu, koska kansa joutuu käymään oikeissa töissä ja ansaitsemaan rehellisesti leipänsä, ja raskaan työpäivän jälkeen kansa haluaa levätä ja rentoutua. Kansaa (tässä merkityksessä) edustavana haluan, että voin delegoida poliittisen valtani asiantunteville vallankäyttäjille, ts. eliitille.

*** 

Jos asekammo joskus menee liiallisuuksiin, niin jonkun Halla-ahon aserehentely on ainoastaan sen kammon ja päivittelyn toinen puoli. Halla-ahon jutuista päätellen aseet ovat hänen mielestään ehdoton välttämättömyys kaupunkiympäristössä, jossa muka homot ja somalit ovat koko ajan käymässä kimppuun ja suurella valkoisella bwanalla ei ole muuta keinoa suojella lompakkoaan ja peräaukkoaan kuin ampua kaikki homon ja somalin näköisetkin hyvissä ajoin ennen kuin ne tulevat raiskaamis- tai rosvoamisetäisyydelle.

Melkeinpä olisin sitä mieltä, että maaseudulla ja kaupungissa voisi olla eri säännöt aseluville ja aseiden hallussapidolle. Jos joku on niin innostunut niistä aseistaan, hän voi varmaan ajaa taajama-alueen ulkopuolella toimivalle ampumaradalle. Ne ampumaradatkin voisi panna armeijan valvontaan. Jos haluat harrastaa ammuntaa, menet lähimpään varuskuntaan ammuskelemaan ja aseesi säilytetään varuskunnan varastossa.

***

Itänaapurin uhasta olen toki minäkin huolissani. Kokonaan toinen juttu sitten on, onko aseharrastukseen ilmeisesti kytkeytyvä äärioikeistolainen tai taantumuksellinen poliittinen kulttuuri hyväksi edes itänaapuria vastaan puolustautumisen kannalta. Itänaapuri ei enää ole kommunistinen, ja siitä on selkeitä viitteitä, että itänaapurin mentaalinen vaikutus Suomeen ilmenee poliittisesti toisella tavalla nyt kuin ennen. Monet nuoret miehemme ovat jääneet terskastaan kiinni itänaapurin hunajapurkin rakoon, ja siinä taustalla on useammassa kuin yhdessä tapauksessa se, että karkea rasismi, homoviha, muslimiviha ja muu antihumaani ja radikaalin antiliberaali ajattelu on itänaapurissa sinänsä ymmärrettävistä syistä tavallisempaa ja hyväksytympää kuin länsimaissa: kun taantumuksellisia ratoja myöten ajatteleva nuori mies ei saa naista Suomesta, idästä löytyy hyvinkin ymmärtäväisiä tyttöjä. Omassa nettituttavapiirissäni on ainakin yksi sellainen tapaus, joka on kääntynyt harmittomasta kokoomuslaisesta insinööristä isovenäläis-halla-aholaiseksi ilmeisestikin venäläistaustaisen vaimon ja tämän sukulaisten vaikutuksesta.

***

Myös pastori Juha Molari, Johan Bäckmanin tunnettu aateveli, on kirkon sisäisissä konflikteissa nimenomaan konservatiivisella puolella - taas yksi esimerkki siitä, että Venäjä-myönteisyys voi olla ja onkin nyky-Suomessa oikeistolaisesti, jopa radikaalioikeistolaisesti orientoitunutta. (Vasemmistossa on toki yllättävän paljon menneiden aikojen jäänteenä säilynyttä venäläisystävällisyyttä.) Eipä tuo Timo Vihavainenkaan kovin vasemmistolaisena ole tunnettu.

Toisin sanoen on ihan ilmiselvä riski siitä, että jos itänaapuri hyökkää, nämä vapaat pyssyt ja niiden haltijat eivät välttämättä käänny Venäjää vastaan. Näkisin itse, että aseet on lähtökohtaisesti pidettävä armeijan tai poliisin valvonnassa myös maanpetoksen ja kapinan varalta. Ilkeänä ihmisenä heitän oletuksen, että tyypillinen oikeistolainen foorumikeskustelija olisi aivan samaa mieltä kanssani, jos aseharrastajakulttuurimme olisi poliittiselta pohjavireeltään leimallisesti kommunistinen ja haaveilisi nettikeskustelulaudoillaan punakaartien perustamisesta uudelleen. Minusta tämä periaatteellinen "kieltolakien" vastustaminen on kovin epäpragmaattinen, dogmaattinen ja joustamaton näkemys. Omasta mielestäni siitä, että aselakeja ankarastikin kiristetään, ei seuraa, että esimerkiksi prostituutio kielletään.

***

Aseharrastusta vastaan minulla sinänsä ei ole mitään. Valitettavasti näyttää siltä, että aseharrastus aika vahvasti korreloi äärioikeistolaisen murhanhimon kanssa. En sano, että se oikeasti korreloisi, mutta kuten kaikki hyvin tietävät, politiikassa asiat ovat sitä miltä näyttävät, ja nyt näyttää siltä, että Halla-aho ja hänen kulttilaisensa, joilla tunnetusti ei ole johtajastaan erillistä moraalista, älyllistä, poliittista eikä seksuaalista identiteettiä, ovat omineet itselleen aseharrastajien puhetorven aseman.

***

Koska Halla-aho on tullut tunnetuksi blogiinsa kirjoittamistaan täysin sairaista tappofantasioista ja kulttilaiset ovat haaveilleet milloin sisällissodasta, milloin "katolta äänestämisestä" (silmittömästä ohikulkijoiden murhaamisesta), on päässyt syntymään mielikuva, että aseharrastajat ovat lähtökohtaisesti äärioikeistolaisia aseellisia vallankumouksellisia, jotka ovat valmiita tavallisten ihmisten mielivaltaiseen murhaamiseen poliittisten tavoitteidensa läpiviemiseksi.

***

Halla-ahon kannattajien joukossa sellainen retoriikka, että "jollette suostu vaatimuksiimme, alkaa katoilta äänestäminen", on nykyään täysin normaalia, eikä ole sen enempää vaikeaa kuin kohtuutontakaan päätyä johtopäätökseen, että kaikki aseharrastajat ovat tällaisen terroriuhkailun kannalla. Tässä tilanteessa on täysin mahdollista, että halla-ahoilulle nousee vastareaktiona yhtä uhkaava populismi, joka vaatii kaikkien aseharrastajien lähtökohtaista kohtelua terroristeina. Kuten sanottu, voi olla etteivät aseharrastajat ole sellaisia enemmistöltäänkään, mutta politiikassa asiat ovat sitä miltä ne näyttävät.

***

Jonkun Meri Valkaman kirjoittelu ei varmaankaan ole kaikilta osin järkevää, mutta Halla-ahon lahkon asepuheet oikeuttaisivat kyllä huomattavasti Valkaman lässylällähumanismia ankarammatkin reaktiot.

***

Ei minulla ole mitään hirveän voimakkaita tunteita aselainsäädännön suhteen sinänsä, vaikka olenkin periaatteessa sitä mieltä, että kehittyneessä länsimaisessa yhteiskunnassa aseet kuuluvat lähtökohtaisesti niille ja vain niille, jotka niitä työssään tarvitsevat. Jossain karhujen ahdistelemalla maaseudulla tietysti hyväksyn, että ase voi olla välttämätön henkivakuutus.

***

On kuitenkin selvää että kun aselakien höllentämistä äänekkäimmin ovat vaatimassa homonampumisfantasioissaan piehtaroivat äärioikeistolaiset, asia politisoituu niin, että kaikkia aseharrastajia aletaan pitää hulluina natseina, jotka haluavat paremmat mahdollisuudet tehdä poliittisia murhia ja terroritekoja. En ehkä olisi samoilla linjoilla Jaana Haapasalon kanssa, jos maan sisäinen tilanne olisi normaali. Mutta käynnissä olevan halla-aholaismiehityksen vuoksi joku minunlaiseni suhtautuu Haapasalon puheeseen ajattelemalla "hähhää, näytä niille Jaana".

***

Jos jokin äärikommunistihörhö Vanja Puna-uho olisi profiloitunut sairaita tappofantasioita blogiinsa kirjoittavana luokkasota-agitaattorina ja kehottaisi jatkuvasti proletaareja aseistautumaan, koska veriset vallankumouskekkerit pannaan pystyyn ihan just' kohta ja porrrrrvarit suolistetaan makkaroiksi, ja jos hänellä olisi äänekäs kannattajajoukko joka pitäisi yhtä mittaa katuparaateja veripunaisten lippujen alla, niin veikkaan ettei oikeistonkaan mielestä ehkä olisi maailman nerokkain idea antaa pimahtaneen rahvaanlauman hankkia itselleen paukkurautaa ilman ankaraa lupamenettelyä.

***

Kaupungeissa asuville keskiluokan edustajille, joita päivälehtien toimittajat yleensä ovat, aseharrastus on niin marginaalinen ja niin vieras, että siihen ei tarvitse kovin syvällisesti perehtyä. Tavallinen keskiverto toimistotöissä käyvä ihminen tietää aseista tasan sen että ne ovat vaarallisia pelejä, joilla tapetaan. Tavallisen ihmisen on oikeasti vaikea suhtautua aseharrastajiin saatavilla olevan informaation valossa kovin monella muulla tavalla kuin että ne ovat hulluja natseja, koska äänekkäimmät aseharrastajat valitettavasti käyttäytyvät julkisuuden suuntaan tavalla, jonka tavallinen ihminen tosiaan määrittelee hulluksi natsismiksi. Jos tavallinen ihminen kokee aseharrastajien purkauksia luettuaan, että hänen lapsensa henki on aseharrastajan mielestä vähemmän tärkeä kuin aseharrastajan rakas pyssy, niin älä kuvittelekaan, että tavallinen ihminen pitäisi aseharrastajan tarpeita ja intressejä hirveän oleellisina ja tähdellisinä.

***

Joitakin näkökohtia:

- Hommalaisen alakulttuurin aseinto liittyy saumattomasti äärioikeistolaiseen väkivaltaiseen vallankumoushaaveiluun.

- Hommalaisen alakulttuurin piirissä nähdään aserajoituspyrkimykset jonkinlaisena kyttäävänä ilkeämielisyytenä. Kun hompanssi uhkaa "äänestää katolta", ts. tulittaa silmittömästi väkijoukkoon, jos hompanssin vaatimuksiin ei suostuta, vastapuoli on jotenkin ilkeämielinen, jos ottaa sen vakavasti.

- Hommalaisen alakulttuurin piirissä eletään jonkinlaisessa amerikkalaisvaikutteisessa väkivaltafantasiassa, jossa ase on urbaanissa ympäristössä välttämätön puolustautumisväline raiskaajaneekeri- ja homoraiskaajalaumoja vastaan. Todellisuudessa kuitenkin väkivaltarikollisuuden trendi Suomessa on laskeva.

- Hommalaisen alakulttuurin oma propaganda on saanut äärioikeistoa vieroksuvat ihmiset uskomaan, että kaikki aseharrastajat ovat hommalaista äärioikeistoa, joka pitää mahdollisimman tylyllä kontrollilla ja kyykytyksellä panna kuriin. Tässä maassa on kasvava määrä väkeä, joka on päätynyt ihan vain Homman asehullujen touhuja seuraamalla siihen tulokseen, että aseharrastajille kuuluu vähintäänkin vittuilla kiristämällä aselakeja, ellei sitten panemalla koko lössi vankilaan.

Eräs maahanmuuttokriitikko sanoi, että "pieni poika sisälläni" haluaisi ottaa vuoden 1918 sodan uusiksi. Ehkäpä "pieni poika" hänen sisällään oli kuullut isoisän kiihkeästi, siitin jäykkänä kertovan siitä, miten nautinnollista oli silloin vapaussodassa tappaa vaikka lapsia, koska olivat olleet punaisten puolella. Sitten pieni poika tottui ajattelemaan, että hyvää ja oikeudenmukaista olisi saada ampua kaikki poikkiteloin asettuvat. "Pieni poika" maahanmuuttokriitikon sisällä tahtoo tappaa, tappaa pyssyllä kaikki ne jotka ovat hänen narsistisen, luonnevikaisen tahtonsa tiellä.

Äärioikeisto ja persut Venäjän etuvartiona

(julkaistu alun perin Paljastetun blogissa 21.toukokuuta 2014)

Nyt kun olemme voineet seurata tiedotusvälineistä Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, on syytä vakavasti pohtia, missä määrin persujen ja äärioikeiston nousua voidaan verrata Venäjän solutus- ja hivutusoperaatioihin, joilla Krim ja ilmeisesti kohta myös Itä-Ukraina on saatu alistettua Venäjän vallan alle.

Persut ja äärioikeisto ovat viime aikoina kovasti koettaneet kääntää kelkkaansa Venäjän suhteen. Venäjän mediassa persuja on jo avoimesti luonnehdittu strategiseksi liittolaiseksi Suomen politiikassa, koska puolueessa vihataan niin länsimaita, ruotsin kieltä kuin EU:takin, eikä Natokaan ole hyvässä huudossa. Ilmeisesti joku persuissa huomasi lopultakin, ettei tällainen maine ole sopusoinnussa puolueen muka-isänmaallisuuden kanssa. Halla-ahollekin tuli kiire selittää, kuinka hän oli aina ollut Naton kannalla (varmaankin myös silloin, kun hän kävi pahamaineisella Russia Today -propagandakanavalla Suomen mainetta mustaamassa?).

Seli seli. Todellisuudessa äärioikeiston ystävyys Venäjän kanssa on jo niin ilmeinen asia, että siitä kirjoitellaan aivan kaikkialla. Minä sain kuulla olevani vainoharhainen kirjoittaessani asiasta jo vuosia sitten, mutta katsokaapa kuka oli oikeassa. Äärioikeistolaisen nationalismin venäläismielisyys selvisi minulle jo vuonna 2002, kun eräs heikäläinen intti minulle netissä, että Venäjä ei koskaan ole hyökännyt Suomeen (!!!). Hulluksi haukuttiin, mutta katsokaapa nyt: olen ollut oikeassa koko ajan. Synkimmät ennustukseni ovat ylipäätään koko vuosikymmenen aikana aina osoittautuneet oikeiksi. Kun nauravan maahanmuuttokriitikon ampumat luodit surmaavat lapsesi, tiedät kyllä kuka osasi arvata sen etukäteen. Ja kun olet lukenut tämän jutun, tiedät myös mikä ilmansuunta on toimittanut aseet ja dum dum -luodit.

Persujen linjanvedoissa se tietty ulkomaalainen ketunhäntä näkyy yhä selvemmin. Juuri äsken, kun Viron presidentti oli käymässä Suomessa, Soini ja Halla-aho innostuivat lietsomaan epäluuloa ja katkeruutta – ei suinkaan muslimeja tai afrikkalaisia kohtaan, vaan virolaisia. Siis – juuri kun maan presidentti oli käymässä Suomessa. Sen me kyllä arvaamme, mistä ilmansuunnasta pojille on käynyt käsky mollata etelänaapuria; mutta on silmiinpistävää, että edes bäckmanilaisilla ei riitä röyhkeyttä moiseen käytökseen valtiovierailun aikana. Persuilla ja persujen natsisiivellä riittää. Mutta miksei riittäisi, kun myös Ranskan äärioikeiston Marine Le Pen vastikään avoimesti julisti haluavansa persuista yhteistyökumppania Venäjän myyräntyöhön eurooppalaisten vapautta vastaan.

Voisiko ukrainalaistyyppinen pala palalta etenevä valtaus tapahtua Suomessa? Onko sille käytännön edellytyksiä? Mietitään.

Itä-Suomen persut edustavat pitkälti kaupunkiensa järjestäytynyttä alamaailmaa. Sikäläisten liivijengien johtajia onkin valokuvattu kamuilemassa persukansanedustajien kanssa. Persujen poliittinen ote idän kunnista on viime kuntavaalien myötä kiristynyt, mutta tässä on kyse katutason tilanteen näkymisestä myös valtuustoissa. Poliisia ei villissä idässämme joko ole ollenkaan tai se on poliittisesti pitkälti samalla puolella kuin persut eli alamaailma, siis poliisi katsoo rasistisen ja äärioikeistolaisen väkivalta- ja muun rikollisuuden kasvua sormien läpi. Itä-Suomen tosiasiallinen esivalta pukeutuu jengiliiveihin.

Venäjän vallanotto Ukrainan reuna-alueilla on pitkälti perustunut yhteistyöhön paikallisen järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Esimerkiksi Krimin uusi johtaja Sergei Aksjonov (ei ilmeisestikään sukua ennustukselliseksi osoittautuneen Krimin saari -romaanin kirjoittajalle Vasili Aksjonoville?) on sitkeiden väitteiden mukaan kuulunut 1990-luvun alussa Simferopolissa verisen jengisodan käyneeseen ”Salem”-rikolliskoplaan, ja Putinilla on tunnetusti oma prätkäjenginsä. Myös Itä-Ukrainan miehityksessä hyödynnettiin sikäläisiä rikollisia.  Tietysti myös ns. kasakat, jotka ovat mielellään mukana siviiliväestöä terrorisoimassa ja teurastamassa Venäjän kurittaessa naapurimaita, ovat lähinnä rikollisjoukkion luonteinen toimija, vaikka kuorruttavatkin itsensä löpinällä perinteistä ja isänmaallisuudesta.

Meillä on jo rikollinen infrastruktuuri valmiina Itä-Suomen venäläistä haltuunottoa varten. Alueella asuu myös riittävästi venäläisiä toimimaan tekosyynä. Ei toki pidä ajatella, että kukaan Suomessa asuva venäläinen olisi pelkästään venäläisyyttään halukas toimimaan miehittäjän tai soluttautujan asiamiehenä. Sitten kun idästä tulee hyökkääjiä ottamaan osia maastamme haltuunsa, Suomessa asuvien venäläisten omaa mielipidettä ei todellakaan kysytä eikä ole vastaavissa tilanteissa ennenkään kysytty: he ovat pelkkä numero väestötilastossa, ja jos he eivät suostu esittämään heille varattua rooleja maahantunkeutujan ja miehittäjän käsikirjoituksessa, Venäjällä riittää luoteja kyllä heidänkin nitistämiseensä. Muuan venäläinen tuttavani sanoikin murheellisesti, että kohta täkäläisten venäläisten on ”kansanmurhattava” itsensä – ilmoittautumalla maistraatissa suomenkielisiksi, jotta Venäjä ei voisi käyttää heitä tekosyynä uhata Suomea, ja olemalla opettamatta lapsilleen venäjän kieltä, vaikka kuinka tekisi mieli.

Tässä kohdassa joku heittää, että rikolliset ovat usein ainakin fraasien tasolla hyvin isänmaallisia ja maanpuolustustahtoisia. Tämä on aivan totta. Ammattirikollisen sielullisiin itsepuolustusmekanismeihin kuuluu tyypillisesti oman isänmaallisuuden julistaminen. Ammattirikollinen oikeuttaa rikoksensa mielellään esittämällä itse olevansa sorrettu isänmaallinen ja lainkuuliaisten ihmisten olevan epäisänmaallisia retkuja, jotka ovat säätäneet maahan epäoikeudenmukaiset lait hänenlaisiaan miellyttääkseen. (Kuten tiedämme, maahanmuuttokriitikoiden ajatukset kulkevat hyvin samanlaisia ratoja pitkin. Heille lait ovat epäreiluja Demla-lakeja ja kommunistisia sortolakeja. Tämä on taas yksi syy siihen, miksi äärioikeiston ja ammattirikollisten raja on epäselvä.) 

Ammattirikolliselle on kuitenkin varsin helppoa syöttää sellainen maailmanselitys, jossa Suomen itsenäisyyttä uhkaavat nimenomaan länsi, EU ja Ruotsi, ja jossa Venäjä on Suomen turva näitä vihollisia vastaan. Onhan sama mennyt täydestä perussuomalaisille ja äärioikeistollekin. Sitä paitsi ammattirikollinen menee kyllä aina sinne, missä on tarjolla helppoa rahaa, ja Venäjähän on avokätinen liittolaisilleen. On todennäköistä, että Venäjä vaivihkaa kultivoi ammattirikollisia Suomessa jo nyt.

Itä-Suomen valuminen mafiosojen hallitsemaksi Suomen Sisiliaksi (tai Krimiksi) selittyy toki ihan maan sisäisillä kehitystendensseillä. Muutaman vuosikymmenen takainen yksimielisyys oli, että koko Suomi tulee mahdollisuuksien mukaan pitää asuttuna, jolloin ns. kehitysalueille (vrt. kehitysmaat) syntyi laajoin joukoin erilaisista tukiaisista ja tiku-taku-takuuksista riippuvaista kansakunnan liikalihaa. Nykyään itäsuomalaisille ei kai enää maksella itäsuomalaisuuspalkkioita eikä perslävessäasumissubventioita, ja säästöpolitiikka yhdistyneenä individualistiseen liikemiesliberalismiin merkitsee, että se, jolla on varaa, muuttaa rintamaille isoihin kaupunkeihin.

Toisin sanoen teollisuutensa ja työpaikkansa menettävät larvakylät pikkukaupunkeja myöten tikahtuvat omaan elinkeinottomuuteensa ja -kelvottomuuteensa. Tällöin tyhjentyneiden tehtaiden työttömiksi jättämät raavaat miehet turvautuvat nopeasti rikollisuuteen itsetunnon lääkitsijänä ja pätemiskeinona. Kynnystä siirtyä rikollisuuteen laskee tietysti myös suomalainen kulttuuri, joka on täynnä laittomuuden ja raa'an väkivallan ihannointia.

En sano että tämä kaikki on hyvä tai huono asia, se vain on. Nykyisessä yhteiskuntailmastossa ja suomalaisessa kulttuurissa muunlaista meininkiä on turha odottaa. Ja kuten maahanmuuttokriitikot meille ensimmäisinä ovat sormi pystyssä kertomassa, ihminen on kulttuurinsa vanki ja tekee vain kuten kulttuuri pakottaa. Heh heh. Vitsi, vitsi. No, takaisin asiaan.

Ei pidä jäädä kuvittelemaan, että nykyinen jamamme johtuisi meistä itsestämme. Meillä täällä Suomessa on tuudittauduttu liikaa siihen ajatukseen, että vieraiden maiden tiedustelupalvelut eivät sotkeutuisi maamme asioihin – että sellaisia olisi oikeasti olemassa muualla kuin vakoojaromaaneissa. Todellisuudessa kuitenkin Helsinki oli kylmän sodan aikana merkittävä kansainvälinen vakoilukeskus, kuten nyt tiedämme.

Tuomas Nevanlinnan sanoin: kukaan ohisotkenut jopolähetti ei aavistanutkaan, mitä kaksi suurvaltadiplomaattia puuhasivat puiston penkillä istuessaan. Kekkosen Suomessa kansa jätettiin ohisotkevan jopolähetin asemaan, turvalliseen tietämättömyyteen. Tämä oli ihan hyväkin juttu silloin kun Supo oikeasti hoiti hommansa. Nykyään tilanne ei ole niin hyvä, joten meidän ohisotkevien jopolähettienkin pitää opetella itse tunnistamaan, millainen kansalaistoiminta on aitoa ja millainen todennäköisesti vieraan vallan manipuloimaa – mitkä ruohonjuuret aitoja ja mitkä tekonurmikoituja.

Maahanmuuttokriitikoiden ja bäckmanilaisten nousu tuli Suomen yhteiskuntaan ikään kuin sivusta, vallitsevista kehityssuunnista riippumatta. Siksi sitä on aiheellista pitää ulkomailta käsin tapahtuneen sekaantumisen seurauksena. Tiedämme hyvin, mikä ulkovalta Suomen asioihin todennäköisimmin sekaantuu.

Bäckmanilaisten ulkomaansympatiat ovat selvä tapaus, mutta kannattaa huomata, että bäckmanilaiset (ja Putin) lähentyvät monissa mielipiteissään halla-aholaisia. Ruotsin kielen vihaamisessa ja suomenruotsalaisten kiusaamisessa eräs näkyvä bäckmanilainen on kunnostautunut käytöksellä, johon hommapuolella tuskin kukaan kravattiosaston mies alentuisi, paitsi ehkä kansanhurmuri ja kunniatapakasvattaja James Hirvisaari. Homovastaisessa moralisoinnissa ja lännen rappion paheksumisessa bäckmanilaiset, Putin ja Homma ovat täysin samoilla linjoilla, ja siitähän on täällä siteerattu useita esimerkkejä, kuinka Hommalla vaivihkaa aivopestään perinteisen isänmaallisuuden kautta äärioikeistoon eksyneet Venäjän vallan kannattajiksi.

Bäckmanilaisten ja maahanmuuttokriitikoiden keskinäinen koordinaatio ja yhteistyö tulee näkyviin siinäkin, että minun sittemmin hiljaiseksi painostettuun blogiini ei koskaan kommentoinut yksikään bäckmanilainen. Sitä vastoin siellä kyllä reuhasi joukoittain halla-aholaisia ihan maahanmuuttokritiikkiin liittymättömienkin kirjoitusten kommenteissa, ja osa heistä syytteli minua ”venäläisvastaisesta rasismista”. Ilmeisesti pojilla oli työnjako ja selkeästi määritellyt vastuualueet, jotta kansa ei saisi selville heidän pelaavan samaan pussiin.

Itse asiassa tässä oli taustalla varsin yleinen, monissa maissa havaittu yhteiskunnallisen vakauden romahtamisen kierre, jota putinoidien ja hompanssien yhtaikaisella toiminnalla Suomen politiikassa yritetään jäljitellä. Äärioikeisto ja äärivasemmisto käyttävät aina toisiaan tekosyynä radikalisoitua yhä tolkuttomammin. Luomalla kaksi näennäisesti vastakkaista ääripoliittista ”kansalaisliikettä” Venäjä voi simuloida tällaista kierrettä ja houkutella äärioikeistosta huolestuneita Bäckmanin, äärivasemmistosta huolestuneita Halla-ahon kautta omaan kelkkaansa.

Siitä, että nämä mekanismit toimivat, on runsaasti todisteita. Olen heittänyt Facebook-kavereistani eräänkin poliisisedän, joka ihan vakavissaan luuli Li Anderssonin ja Johan Bäckmanin edustavan samaa äärivasemmistoa. Toisaalta hörhöin äärivasemmisto, se kommunistijengi jolle Vasemmistoliitto on liian oikeistolainen, uskoo kokemukseni mukaan Bäckmanin julistukseen kuin jumalansanaan. Jotkut näistä tyypeistä ovat jopa onnistuneet soluttautumaan persuihin, tosin näkyvin heistä sai potkut tuuletettuaan rakkaan Putininsa ihanuutta vähän liian näkyvästi. Suomalaisten yhtenäisyyden ja puolustustahdon horjutuskeinona näiden kahden porukan vuorovaikutus toimii kuin junan vessa.

Bäckmanilaisten ja muiden Venäjä-sympatisoijien solutustoiminta haittaa myös äärioikeiston vastaista organisoitumista, koska sanat ”antirasismi” ja ”antifasismi” vetävät kärpäspaperin lailla puoleensa sellaisia ”antifasisteja”, joille on tärkeintä haukkua Yhdysvaltoja ja leimata koko Ukrainan kansakunta fasistiseksi. Tällaiset omaan maaliin potkijat esiintyvät mielellään esimerkiksi anarkisteina, siis Neuvostoliittoon ja neuvostokommunismiin lähtökohtaisen kielteisesti suhtautuvien vasemmistolaissuuntausten edustajina. Käytännössä he kuitenkin suhtautuvat Putiniin epäkriittisemmin kuin länsimaihin ja ovat rasisminvastaisessa työssä lähinnä häiritsemässä. On vaikea olla pitämättä heitä tahallisina sabotoijina.

Sekä maahanmuuttokriitikoiden että bäckmanilaisten rynnistys yhteiskunnalliseen keskusteluun löi meidät ällikällä siksi, että meillä ei tässä maassa ollut kokemusta massamittaisesta törkeästä ja tökeröstä solvaamisesta politiikan keinona. Kun politiikan näyttämölle yhtäkkiä ilmaantui joukko äärimmäisen karkeita ja sivistymättömiä, rikollisia gorilloideja (tai sellaisen elkeet omaksuneita koulutettuja ihmisiä) syyttelemään keskiluokkaisia porvareita milloin kommunisteiksi ja stalinisteiksi, milloin fasisteiksi, heihin ei yksinkertaisesti osattu reagoida oikein.

Suomalaisen poliittisen kulttuurin ensimmäinen tapa reagoida törkeyteen ja räyhäämiseen on ”ymmärtäminen”. Täällä reuhaajat nähdään lähtökohtaisesti väärinkohdeltuina ihmisinä, joiden on paha olla ja joita pitää siksi mielistellä ja hyysätä. Ajatellaan, että reuhaamisen taustalla on aitoja ja epäoikeudenmukaisesti laiminlyötyjä yhteiskunnallisia intressejä: möykkääminen johtuu tällöin vain asianomaisten poliittisesta artikulaatiokyvyttömyydestä, osaamattomuudesta selittää sanottavaansa.

Tämän ymmärtämisen ja hyysäämisen tavoitteena on saada reuhaajat rauhoittumaan ja puhumaan yhteisessä neuvottelupöydässä pahan olonsa syistä. Näin saadaan määriteltyä ne positiiviset tavoitteet, joita reuhaajilla on ja joiden puolesta he reuhaavat, ja sitten päästään neuvottelemaan siitä, voitaisiinko näitä tavoitteita toteuttaa ja missä määrin. Minäkin menin siihen halpaan, että koetin ensin ymmärtäväistä dialogia, ja juuri siitä hyvästä jouduin loanheittokampanjan kohteeksi, joka on jatkunut tulkinnasta riippuen kahdeksan tai yli kymmenen vuotta. Dialogi ei siis kannata.

Jos persut ja äärioikeisto olisivat normaali, Suomen omasta poliittisesta tilanteesta ponnistava liike, dialogi purisi ennemmin tai myöhemmin. He murtuisivat ja suostuisivat keskusteluun ja sovitteluun, koska heillä ei olisi henkisesti eikä fyysisesti varaa jatkaa omassa keinotekoisessa todellisuudessaan elämistä. Murtumisesta ei kuitenkaan ole näkynyt merkkejä. Sen sijaan äärioikeisto jatkaa toista mieltä olevien terrorisointia, porvarillisia puolueita kannattavien reservin upseerien nimittelyä kommunisteiksi ja muita häiriköintikampanjoitaan loputtomiin, jo kahdeksatta vuotta. Mitään normaalia vuorovaikutusta äärioikeiston ja kunnon kansalaisten välillä ei tapahdu. On kuin äärioikeisto koostuisi psykopaateista, ihmisistä, joiden kyky inhimilliseen vastavuoroisuuteen on lähtökohtaisesti pilalla.

Vaikka sellaisiakin oletuksia on esitetty, ei ole realistista kuvitella, että maahanmuuttokriitikot olisivat järkiään psykopaatteja tai potisivat jotain muuta vastaavanlaista persoonallisuushäiriötä. Sellaisista koottu liike hajoaisi nopeasti pikkuführerien keskinäisiin reviirikiistoihin, puoleksi tusinaksi erilliseksi arjalaisten kermaanien veljeskunnaksi, kuten menneinä vuosikymmeninä yleensä kävi. Todennäköisempää on, että nykyinen äärioikeistomme saa rahallista, moraalista ja teknistä tukea (esimerkiksi koulutusta) ulkomailta.

Tiedämme kyllä maan, jossa ”poliittinen teknologia” eli politiikan manipulointi on kehitetty tieteeksi ja jossa on vanhoina KGB-aikoina osattu myös rikollisten hyödyntäminen toisinajattelijoiden terrorisointiin. Esimerkiksi Neuvostoliiton toisinajattelijoiden kuningas Aleksandr Solzhenitsyn sai usein vankileirislangilla kirjoitettuja uhkauskirjeitä leireissä istuneilta ammattirikollisilta (tai sellaista teeskenteleviltä), jotka esittivät hänet jollain epämääräisellä tavalla petturina ja alakulttuurin lojaaliussääntöjä rikkoneena. Täysin samantyyppisiä vihjailuja esiintyi ja esiintyy myös minua vastaan. Mutta se on jo toisen kirjoituksen aihe.