Sanojen oikeat merkitykset selitettyinä maahanmuuttokriitikoille

(julkaistu ensimmäisen kerran Paljastetun blogissa 8. tammikuuta 2014)

Koska täällä julkaistiin hiljattain maahanmuuttokriittisten termien selitykset, on syytä olla tasapuolinen ja ojentaa maahanmuuttokriitikolle auttava käsi. Kerrotaan nyt, mitä maahanmuuttokriitikoiden vääntelemät sanat tarkoittavat oikeassa suomen kielessä.

ISÄNMAALLISUUS – Maahanmuuttokriitikot sanovat usein olevansa isänmaallisia. Isänmaallisuus tarkoittaa Suomen kansan, eli kaikkien Suomen kansalaisten ja Suomessa laillisesti asuvien ja kansalaistumisuralla olevien ihmisten, yhteisen edun ajamista. Tämä yhteinen etu määritellään viime kädessä kaikkien Suomen kansalaisten ja heidän edustajiensa välisin neuvotteluin, jotka ovat yhteiskunnassa herkeämättä käynnissä (jotka oikeastaan ovat yhteiskunta). Näihin neuvotteluihin osallistuvat yksittäiset kansalaiset, eturyhmät, yhdistykset, kansalaisjärjestöt, ammattiyhdistysliike, puolueet, valtuustot, eduskunta...kuten sanottu, koko yhteiskunta.

Seuraavat asiat, joita maahanmuuttokriitikoiden keskuudessa harjoitetaan, eivät ole isänmaallisuutta:

Suomen maineen mustaaminen venäläisellä propagandakanavalla. Kuten yleisesti tiedetään, Russia Today -televisiokanava on Venäjän nationalistinen propagandakanava, jolla maahanmuuttokriitikoiden jumalanaan palvoma Jussi Halla-aho esiintyi joitakin aikoja sitten kertomassa, että Suomeen suuntautuu massamaahanmuuttoa (sitä hän ei tietenkään sanonut, että massiivisin maahanmuutto tänne taitaa edelleenkin tulla Venäjältä) ja julistamassa sitä tavallista löpinäänsä palavista ghetoista.

Ensinnäkin maan sisäisen likapyykin pesemistä ulkomailla pidetään nimenomaan isänmaallisuuden näkökulmasta käsin huonona tapana. Tämän kyllä hompanssitkin myöntävät silloin kun joku Sofi Oksanen jossain ulkomaisen lehden haastattelussa arvostelee esimerkiksi suomalaisia miehiä – välittömästi Homman törkeimmistö ja tyhmimmistö, jos siitä ihmiskunnan alhaisimmasta saastaviemäristä sellaista pohjimmaista pohjaliejua ylipäätään voi erilleen erottaa, alkaa kuola rinnuksilla huutaa ”suomalaisuuden häpäisystä”.

Toiseksi kyseessä on paikkaansapitämätön propaganda, eli valehtelu. On hyvin vaikea kehittää ”isänmaallisuudelle” sellaista määritelmää, jonka mukaan Suomea koskevien valheiden kertominen ulkomaalaisella, tahallisesti Suomen kaltaisia maita vastaan kiihottavalla propagandakanavalla olisi isänmaallista.

Suomen kansan keinotekoinen jakaminen ryhmiin. Suomi selviytyi esimerkiksi toisesta maailmansodasta siksi, että täällä pystyttiin vetämään yhtä köyttä etnisistä ja kielellisistä eroista huolimatta. Nyt kuitenkin perussuomalaiset ovat vaatimassa Suomeen selkeää erottelua etnisten ryhmien välille, jopa ihmisten rekisteröimistä kansanryhmän perusteella. Suomen voima on menneinä vuosikymmeninä ollut juuri siinä paljon puhutussa talvisodan hengessä. Suomalaista isänmaallisuutta ja suoraselkäisyyttä on ollut esimerkiksi se, että suomalainen upseeri antaa juutalaisten sotilaittensa käydä kenttäsynagogassa natsisaksalaisten liittolaisten nähden. Maahanmuuttokriitikot, jotka eivät tajua oikeasta isänmaallisuudesta mitään, eivät ymmärrä, miksi juuri tämä asia on noussut yhdeksi isänmaallisuutemme kansallisesti ja kansainvälisesti arvostetuimmista symboleista.

Venäjän miehityksen toivominen Suomeen. Maahanmuuttokriitikoiden Homma-foorumilla on moneen otteeseen nähty sellaisia mielipiteitä, että neuvostomiehitys toisen maailmansodan lopussa olisi ollut Suomelle parempi vaihtoehto kuin toteutunut historia.

Siellä on samoin esitetty, että Suomen olisi parempi olla ”Latvian kaltainen persereikä”, koska kommunisminjälkeiseen kurjuus-Suomeen ei ainakaan olisi tunkemassa maahanmuuttajia ja koska maan ilmapiiri olisi hompansseille mieleisempi

Siellä on myös arveltu, että veteraanien uhri oli turha, koska Suomesta on tullut maa, jossa saa olla olemassa tummaihoisena.

Edelleen siellä on tuumittu, että Venäjän miehitys olisi parempi kuin nykytila, koska Venäjä surmaisi maahanmuuttajat ja suomenruotsalaiset.

Veteraanit taistelivat, haavoittuivat ja kuolivat estääkseen Suomen muuttumisen Latvian ja muiden Baltian maiden kaltaiseksi neuvostosiirtomaaksi, mikä Homman väen mielestä ilmeisesti olisikin ollut parempi vaihtoehto. Veteraanit taistelivat, haavoittuivat ja kuolivat, jotta Suomesta ei tulisi Venäjän (siihen aikaan imperialistinen Venäjä käytti toiminimeä Neuvostoliitto, mutta kyseessä oli toki sama firma uuden johdon alaisena) miehittämää alusmaata. Se, että ”maahanmuuttokriitikot” eivät pidä Suomesta sellaisena kuin miksi juuri veteraanit ovat sen tehneet, ei ole isänmaallisuuden perinteisen määritelmän mukaan minkäänlaista isänmaallisuutta.

Muuten suunnilleen ainoa yhteiskunnallinen hyöty, tarve ja käyttötarkoitus, joka äärioikeistolla voi Suomessa olla, on juuri maanpuolustuksen tarpeista muistuttaminen. Nyt aikuistuttuani ja viisastuttuani voin myöntää, että se 80-luvun pasifismi ja aseistakieltäytymisintoilu, johon minäkin otin täysillä osaa, meni pitkälti liiallisuuksiin ja että seuraavan vuosikymmenen uusisänmaallisuusaalto saattoi olla hyvinkin ymmärrettävä ja tarpeellinen vastareaktio siihen. Mutta äärioikeisto, joka haluaa Suomesta Venäjän osavaltion, koska Venäjän ihanan säälimätön armeija surmaa ja teloittaa neekerit ja hurrit ja mokuttajat? Älkääs nyt kuulkaas. Ei sellainen nyt ainakaan isänmaallisuutta ole.

Suomenkielisen etunimen muuttaminen kansainvälisestä massakulttuurista omaksuttuun. ”Maahanmuuttokriittisen” alakulttuurin keskuudessa ihmisillä on käsittämätön tapa vaihtaa ihan hyvät suomenkieliset etunimet englanninkielisiin (James) tai ties mihin itämaisiin jokohama komahuta -nimiin (Kyuu). Mikään lakihan ei tätä kiellä, mutta siis hei, jos samalla esiinnytte jonain ”kansallisen kulttuurin puolustajina” ja ”isänmaallisina”, uskottavuutenne normaalien ihmisten (siis äärioikeistolaiseen räyhäalakulttuuriin kuulumattomien) silmissä ei ole kaksinen.

Itse asiassa se ei olisi kaksinen edes äärioikeistolaisen räyhäalakulttuurin silmissä, jos räyhä-äärioikeisto tarkoittaisi oikeasti sitä, mitä ohjelmajulistuksissaan sanoo. Suomen Sisu – nykyisen mellastajaäärioikeiston alkuperäinen itu – sanoi aikoinaan vastustavansa monikulttuurisuutta, koska kansallisia kulttuureita ei saa sen mielestä korvata ”globaalien alakulttuurien kirjolla”. Mutta tietenkään äärioikeisto ei oikeasti paheksu esimerkiksi globaaleja rokkibändi- ja animealakulttuureja, vaan esimerkiksi suomenruotsalaista kulttuuria, suomalaista työväenkulttuuria ja suurin piirtein koko suomalaista nykykulttuuria.

Juuri äärioikeistosta suuri osa on juuretonta yhteiskunnan liikalihaa, jota oikea suomalainen kulttuuri ei kiinnosta pätkääkään. Sitä vastoin sen mielestä englanninkieliset maailmanalakulttuurit ovat jotain hirveän jännää-jännää-jännää. Mieleen tulee kymmenvuotias poika, joka on juuri oppinut ensimmäiset sanansa englantia. Tällaiselta porukalta kukaan tolkun ihminen ei kyllä ota vastaan opetuksia sen suhteen, mikä on ”oikeaa suomalaisuutta”. Me tiedämme sen itse aika helskutan paljon paremmin.

MAAHANMUUTTOKRITIIKKI – Maahanmuuttokritiikki tarkoittaa sisältämiensä sanojen alkuperäisen merkityksen mukaan maahanmuuton tai maahanmuuttopolitiikan asiapohjaista arvostelemista eli kritiikkiä. Asiapohjainen arvosteleminen tarkoittaa, että selvitetään ensin millaista Suomen maahanmuuttopolitiikka oikeasti on ollut, ja sitten pohditaan, onko siinä jokin vialla ja miten sen voisi korjata. Tässä sanan alkuperäisessä ja oikeassa merkityksessä maahanmuuttokritiikkiä voi olla myös Suomen maahanmuuttopolitiikan arvosteleminen liiallisesta tiukkuudesta.

Seuraavat asiat, joita ”maahanmuuttokriitikoiden” keskuudessa paljon harjoitetaan, eivät ole maahanmuuttokritiikkiä tässä sanan yllä selitetyssä oikeassa merkityksessä:

Ruotsin kielen opetuksen vastustaminen. Ruotsia on Suomessa käytetty virallisena kielenä kauemmin kuin suomea ja luultavasti puhuttu äidinkielenä yhtä kauan. Toisin sanoen ruotsia Suomessa äidinkielenään puhuvat henkilöt eivät ole maahanmuuttajia eivätkä heidän kielelliset oikeutensa liity mitenkään maahanmuuttopolitiikkaan.

Maassa jo asuvien maahanmuuttajataustaisten, islaminuskoisten ja tummaihoisten esittäminen henkilöinä, joilla ei olisi oikeutta asua Suomessa. Henkilö, joka saapuu Suomeen, on ”maahanmuuttopolitiikan” piirissä silloin kun hän esittää maahantuloasiakirjansa, hakee oikeutta asua täällä ja tehdä työtä täällä ym. Sitä vastoin henkilö, joka jo asuu Suomessa tai jolla on jo Suomen kansalaisuus, ei voi olla ”maahanmuuttopolitiikan” piirissä, vaan tavallisen suomalaisen sosiaalipolitiikan.

Suomen nykyisen maahanmuuttopolitiikan esittäminen ”rajoittamattomana maahanmuuttona”. Jos Ruotsin äärioikeisto haluaa vähentää maahanmuuton Suomen tasolle, niin se tarkoittaa ainakin, että Suomen maahanmuutto on rajoitetumpaa kuin Ruotsissa. Jos Suomen maahanmuutto on rajoitetumpaa kuin Ruotsissa, se ei voi olla ”rajoittamatonta”. Ja jos ”maahanmuuttokriitikko” sanoo haluavansa vain lopettaa ”rajoittamattoman maahanmuuton” Suomesta, hän voi lopettaa saman tien koko ”maahanmuuttokritiikkinsä”, sillä Suomessa ei edelleenkään ole rajoittamatonta maahanmuuttoa, vaan itse asiassa perinteisesti tiukka maahanmuuttopolitiikka. Eli siis: sitä ongelmaa, jota hän väittää vastustavansa, ei Suomessa ole.

RASISMI – Rasismi tarkoittaa, että syntyperäiseen ryhmään kuuluvia ihmisiä vainotaan, syrjitään ja pilkataan ryhmään kuulumisen perusteella, tai ryhmää vastaan kiihotetaan niin että kaikki sen jäseniksi mieltyvät henkilöt ovat vaarassa joutua syrjinnän ja rikosten kohteiksi. Esimerkiksi muslimeja vastaan kiihottaminen on rasismia siksi, että muslimit nyky-Suomen oloissa erottuvat usein ulkonäöltään katukuvassa. Niinpä tällainen kiihotus aiheuttaa vaaran kaikkien niiden turvallisuudelle, jotka tyypillisen rasistisen pahoinpitelijärikollisen silmissä näyttävät muslimeilta.

Rasismia ei sitä vastoin ole:

Perussuomalaisten arvosteleminen. Poliittisen puolueen arvosteleminen ei ole rasismia, koska kukaan ei synny poliittisen puolueen jäseneksi ja koska poliittisen puolueen jäsenyyttä tai äänestäjyyttä ei ihmisestä näe päältä.

Perussuomalaisia on arvosteltu esimerkiksi rasismista, yhteyksistä rikollisiin ja toista mieltä olevien vainoamisesta. Kaikki nämä syytteet perustuvat tosiasioihin, siis faktatietoon sellaisesta käytöksestä, joka on viime aikoina ollut perussuomalaisille oleellisesti tyypillisempää kuin muille puolueille. Jos joku perussuomalainen nyt kokee vilpittömästi olevansa rasismin vastustaja, ei pidä rikollisista eikä kannata puolueen vastustajiin kohdistuvia nettivainoja, ja pitää epäoikeudenmukaisena sitä, että hänet leimataan puolueen mukana, hänellä on aina mahdollisuus irrottautua ja sanoutua irti puolueestaan.

Tämän jälkeen hän ei enää ole perussuomalainen, eikä häntä minkään ihonvärin tai muun ulkoisen tuntomerkin perusteella sellaiseksi tunnisteta. Sitä vastoin esimerkiksi islamin uskoon kasvatettu, mutta sittemmin uskostaan vieraantunut maahanmuuttaja on ulkonäkönsä vuoksi rasistien silmissä edelleenkin ”muslimi” ja saattaa joutua kärsimään rasistien lietsomasta islaminvastaisuudesta ja muslimivihasta – puhumattakaan tietysti siitä, että rasistit ovat yleensä kyllin hölmöjä pahoinpidelläkseen tai jopa murhatakseen ”muslimeina” esimerkiksi sikhejä, jotka ovat täysin eri uskonnon edustajia, koska sikhit pakkaavat olemaan itämaisen näköisiä ja parrakkaita. (Tällaisia juttuja tosiaan tapahtui jenkeissä kaksoistornien kaatamisen jälkeisessä ilmapiirissä, ja ainoa syy miksi niitä ei meillä ole näkynyt, lienee se, ettei meillä taida olla kovin suurta sikhiyhteisöä.)

Itse asiassa perussuomalaiset käytännössä itsekin myöntävät, etteivät pidä muita puolueita samanlaisen suojelun arvoisena kuin itseään. Hiljattain perussuomalainen oikeusoppinut Havansi sanoi jotakuinkin niin, että kiihotuspykälän voitaisiin tulkita suojelevan myös perussuomalaisia. Hän tuntui puheistaan päätellen itsekin uskovan siihen, että perussuomalaiset voitaisiin rauhoittaa kritiikiltä, mutta että pykälä ei siinäkään tapauksessa suojelisi muita puolueita niiltä äärimmäisiltä karkeuksilta, solvauksilta ja uhkailuilta, joita perussuomalaiset niihin kohdistavat. Eli siis laki ei saisi olla kaikille sama, vaan sen kuuluisi taata perussuomalaisille erityisoikeuksia ja koskemattomuus.

Eli tässä tullaan taas siihen samaan perusongelmaan, joka leimaa äärioikeiston toimintaa ja käytöstä kokonaisuudessaan: heidän mielestään on hirveää epäoikeudenmukaisuutta, että heidän pitäisi elää meidän muiden kanssa samassa yhteiskunnassa samojen sääntöjen mukaan tasa-arvoisina kansalaisina. He esittävät jatkuvasti vaatimuksia ikään kuin heillä olisi jokin taivaasta saatu valtuutus puuttua muiden ihmisten elämisen oikeuteenkin, ja kun kansa oikeutetusti paheksuu näitä Kiinan keisarin elkeitä, he pitävät tätä paheksuntaa maailman suurimpana vääryytenä. ”Mitä, meidän ylhäisyyksiemmekö pitäisi alistua olemaan samanarvoisia kaikenlaisten demarien ja kokoomuslaisten kanssa! Meidän ylhäisyyksiemmekö pitäisi noudattaa lakia, vaikka Me olemme Perussuomalaisia ja Maahanmuuttokriitikoita ja Halla-aholaisia ja Tiedämme Kaiken Kaikkia Muita Paremmin!”

STALINISMI – Stalinisti tarkoittaa äärilaidan kommunistia, ennen kaikkea Neuvostoliittoa kolmikymmenluvulta viisikymmenluvulle hallinneen diktaattori Iosif Stalinin kannattajaa. Stalinistit kannattavat sellaisia asioita kuin kapitalistien (esimerkiksi tehtaita, liikeyrityksiä ja maatiloja omistavien, varakkaiden ja taloudellisesti aktiivisten henkilöiden) omaisuuden väkipakolla riistämistä valtion hallintaan. Stalinistit ovat myös sitä mieltä, että tietyt yhteiskuntaluokat (yleensä sellaiset, joilla on rikkauksia ja omaisuutta) ovat luontojaan ja syntyjään haitaksi stalinistien yhteiskunnallisten päämäärien toteuttamiselle. Siksi stalinistit haluavat, että tällaiset ryhmät lähetetään vankisiirtokuntiin ja pakkotöihin. (Lähempiä tietoja asiasta saa esimerkiksi Aleksandr Solženitsynin kirjasta Vankileirien saaristo, jonka Sofi Oksasen kustantamo on juuri julkaissut uutena painoksena.)

Seuraavat asiat eivät ole stalinismia:

Homoseksuaalisuuden salliminen. Päin vastoin, Stalin oli sitä mieltä, että homoseksuaalisuus on epänormaalia, ja stalinistinen vasemmisto piti homoseksuaalisuutta kapitalismin aiheuttamana rappiona.

Vapaa maahan- ja maastamuutto. Päin vastoin, Neuvostoliitosta ei todellakaan saanut matkustaa eikä muuttaa vapaasti paljon minnekään, eikä Stalinin aikana ollut terveellistä muuttaa myöskään muista maista Neuvostoliittoon. Itse asiassa suomalaiset kommunistit, jotka koettivat asettua asumaan neuvostomaahan juuri noina aikoina, päätyivät Stalinin vakoojavainoharhan vuoksi teloitetuiksi tai vankileireille.

Vapaampaa maahan- ja maastamuuttoa kannattavat monet poliittiset ryhmät monin erilaisin perustein. On esimerkiksi mahdollista olla sitä mieltä, että kaikenlainen valtion sekaantuminen ihmisten yksityisasioihin, kauppaan ja ihmisten ja tavaroiden liikkeeseen on sinänsä pahasta. Tällä tavalla ajattelevia pidetään yleensä oikeistolaisina liberaaleina, ei kommunisteina, vasemmistolaisina eikä stalinisteina.

Muslimien suvaitseminen. Päin vastoin, Neuvostoliitossa ei suvaittu minkäänsorttisia uskontoja ja kaikkein vähiten muslimeja. Pikemminkin heitä pidettiin taantumuksellisina kapinallisina ja jihadisteina (tosin Stalinin aikana ja Stalinin maassa muslimisissejä ei kutsuttu jihadisteiksi, vaan basmatšeiksi, mutta jokseenkin samasta asiasta oli kysymys) ja monia suljettiin vankileireille Siperiaan, ellei suorastaan niskalaukauksella teloitettu.

Anarkismi. Anarkismi on kyllä jonkinlainen äärivasemmistolainen suuntaus, mutta Neuvostoliitossa anarkisteiksi tunnustautuvia vainottiin, vangittiin ja tapettiin, erityisesti Stalinin aikana. Anarkismia ei tarvitse pitää millään tavalla järkevänä eikä tolkullisena aatteena, mutta stalinismia se ei ole.

Ruotsin opetus koulussa. Silloin kun toisen kotimaisen kielen opetus tuli peruskouluun, sitä olivat ajamassa muun muassa perussuomalaiset, jotka tosin olivat siihen aikaan nimeltään Suomen Maaseudun Puolue, mutta samasta puolueesta oli kysymys. Kyse ei todellakaan ole mistään stalinistien juonesta. Itse asiassa kyse oli pikemminkin porvarien juonesta jos kenen: silloin ennen vanhaan porvarit olivat nimittäin huolissaan Neuvostoliiton ja kommunismin kasvavasta vaikutusvallasta Suomen asioihin ja halusivat kytkeä isänmaan länteen kaikin mahdollisin keinoin. Sitä vastoin venäjän opetus nähtiin vaarallisena kommunistisena solutuksena (”Jumalauta missä mun suojeluskuntapukuni on, ne meinaa opettaa venäjää peruskoulussa”).

Sosiaaliturva ja hyvinvointivaltio. Sosiaaliturvan ja hyvinvointivaltion ovat keksineet Saksan keisarikunnan kansleri (pääministeri) Otto von Bismarckin kaltaiset miehet, joiden mielestä jonkinlainen sosiaaliturva oli välttämätön nimenomaan sosialistien sun muiden radikaalien nujertamiseksi: kun kansan ei tarvitsisi huolehtia ylettömästi jokapäiväisestä toimeentulostaan, se ei myöskään kallistaisi korvaansa sosialistien löpinöille luokkasodasta.  Juuri tämän takia ne oikeat kommunistit eivät olleet ihastuneita sosiaaliturvaan eivätkä hyvinvointivaltioon: miten se työväenluokka ja köyhälistö sitten saadaan tekemään vallankumous, jos se pärjää ihmisarvoisesti ilmankin?