Stauffenberg ja kumppanit

Motto: Vapauden puuta on kasteltava silloin tällöin tyrannien verellä. Se on sen luonnollinen lannoite. (Thomas Jefferson)


Vietän juhannusta lukemisen merkeissä, kuinkas muutenkaan. Työn alla on Joachim Festin kirja Staatsstreich, joka käsittelee Hitlerin murhaa yrittäneitä salaliittolaisia.

Kun pikkupoikana tutustuin toisen maailmansodan historiaan lukemalla ehkä hieman natsiapologeettista Tippelskirchiä - on ehkä kuvaavaa, että hänen toisen maailmansodan historiansa on Suomessa ilmeisesti edelleenkin populääri kansan perusjohdatus aiheeseen, mutta uusintapainoksia ei saksankielisissä maissa näköjään (ainakaan nettikirjakaupoista päätellen) ole saatavissa - traagisiksi sankareiksi kohosivat jo silloin Stauffenbergin salaliittolaiset. Monta kertaa hiipi mieleen, miten parempi olisi koko maailmalle ollut, jos Stauffenbergin attentaatti olisi onnistunut. Jos pommit olisivat räjähtäneet toivotusti (hänellä oli kaksi pommia, mutta sotavammaisena käsipuolena miehenä hän oli onnistunut virittämään vain toisen niistä), jos Hitlerin esikunta olisi kokoontunut puurakenteisen hökkelin sijasta vankkaseinäisessä pommisuojassa (silloin olisi kaikilta pojilta tullut veri korvista niiden jysyjen jälkeen), jos Stauffenbergillä olisi ollut molemmat kädet tallellaa ja hän olisi voinut lopettaa Hitlerin pistoolilla, jos kaappaussuunnitelma olisi lähtenyt käyntiin Hitlerin eloonjäämisestä huolimatta ja vallan takaisinkaappaamista yrittävä diktaattori olisi voitu leimata palkatuksi kaksoisolennoksi, huijariksi ja vale-Dmitriksi ja nitistää nöyryyttävällä tavalla ampumalla se jossain kellarissa...jos, jos ja jos.

Samaan sarjaan kuuluu tietysti Stalinin esiintyminen puoluekokouksessa: "Hyvät toverit, jos olette sitä mieltä, että olen tehnyt virheitä, pyytäkää, ja eroan!" Jos paikalla olisi ollut yksikin, joka olisi tiennyt tai uskonut salaisen poliisin olevan jo kintereillään, joka olisi saanut juuri kuulla olevansa kuolemansairas, joka olisi tehnyt tilit selväksi elämänsä kanssa ja päättänyt olla kerrankin rohkea: "Eroa heti paikalla, Koba! Olet tuhonnut isänmaan ja sosialismin! Tiedän, että miehesi odottavat jo oven takana viedäkseen minut ammuttavaksi tekaistuilla syytteillä, tiedän että naamioituneet pahantekijät pyydystävät ihmisiä viedäkseen heidät kidutettaviksi, tapettaviksi ja vangittaviksi olemattomien syytteiden perusteella Neuvostoliiton oman rikosoikeuden ja oikeudenkäyntikaaren vastaisesti, tiedän että tilastoja väärennetään, että ansioituneita puolueen veteraaneja vangitaan keksityillä syytteillä, että olemme pahempia kuin kapitalistit. Eroa itse, Koba, niin ehkä jätämme sinut armosta henkiin. Eroa, Koba, niin me muut voimme keskittyä pelastamaan maan."

Ja kuten yhden rohkean esimerkki usein on tarpeen koko joukon villitsemiseksi, pitkin kokoussalia nousee meteli, "Eroa"-huudot nousevat kaikkialta, ja opportunistit liittyvät kuoroon henkensä pelastamiseksi.

Näin ei käynyt, mutta kaikkien meidän kannalta näin olisi varmasti ollut parempi.

Pojat yrittävät

Blogistaniin on ilmaantunut ihka-aito rasistiblogi, joka luettelee nekrujen sun muiden alempirotuisten rikoksia. Enkä tietenkään linkitä, en. Mutta aika epätoivoiselta näyttää yritys, kun pitää tällaisiakin hirveitä "maahanmuuttajarikoksia" listata:


Poliisin mukaan kaksi nuorta miestä aloitti tappelun tuntemattomasta syystä Kaisaniemen puiston koripallokentällä. Molemmat osapuolet saivat tappelussa vammoja. Tappelu päättyi, kun toinen mies sai rikkinäisestä pullosta pahan iskun selkäänsä.
Toimituskunnan arvaus on, Kaisaniemen ja Helsingin todellisuus tietäen, että tappelijat eivät välttämättä olleet abosuomalaisia.

Juu, eihän ne "abosuomalaiset" koskaan hillu kännissä pullojen kanssa eikä varmaan myöskään spurguunnu. Nyt kun on juhannus, niin suomalaisethan tietysti juhlivat selvin päin kilttiä perhejuhlaa, sitä vastoin umpihumalaiset muslimijengit öyhöttävät kaduilla puukkojen kanssa allah akbaria huutaen ja hakkaavat kaikki, joilta ei saa kahta euroa krapularyyppyyn... just joo.

Leikki sikseen. Noissa rasisteissa minua on aina vituttanut eniten se, että ne ovat mitä suurimmassa määrin samaa porukkaa, jolta minä olen aina ollut saamassa turpiini. En ole eläissäni joutunut ulkomaalaisen uhkaamaksi enkä hakkaamaksi, suomalaisen sitäkin useammin. Rasismi tarkoittaa sitä, että se sama paskajengi, joka on aina vainonnut minua, kehtaa vielä vaatia minulta solidaarisuutta jotain nekrua vastaan, joka ei ole ollut minulle vielä kertaakaan minkäänlaiseksi häiriöksi. Sitä saavat saatana vieköön kauan odottaa.

Meemi

Vaativat, että pitäisi kirjoittaa kuuden sanan novelli. No, kokeillaan.

Tytön jättämä epätoivoinen nuorukainen ampui itsensä.

Kokeillaanpa toista varianttia.

Tyttö kävi elämässäni kääntymässä. Tapoin itseni.

Ja vielä kolmatta.

Tyttö tuli. Tyttö meni. Itseni tapoin.

Nyt Maria, joka lähti perheensä luokse juhannuksen viettoon, varmaan huolestuu. Vakuutan, Maria rakas, että nämä ovat pelkkää kaunokirjallista harjoittelua, enkä aio tappaa itseäni. Ikävä toki on.

Ääliöt käännöstöissä

Joitakin aikoja sitten mainitsin ostaneeni alennuksella suomennoksen brittihistorioitsija Niall Fergusonin teoksesta Pity of War - ja katuneeni heti nähtyäni millainen suomennos oli. Itse asiassa se oli vielä huonompi kuin odotinkaan. Sotaa käsitelleiden saksalaisten teosten nimet oli jätetty englanninkieliseen muotoon, mikä sinänsä toki johtui osittain siitä Fergusonin omasta hölmöydestä, että hän ei siteerannut niitä saksaksi, mitä olisi ehdottomasti pitänyt voida odottaa saksaa tunnetusti taitavalta ammattihistorioitsijalta. Silti olisi odottanut, että suomentaja olisi tajunnut, miten hölmöä on kuvitella saksalaisten kirjojen alkukielen olleen englanti. Vaikka eihän sitä tunnuta nykyään muutenkaan tajuavan. Minulta melkein platzte der Kragen, kun luin jonkun blogistanilaisen mahtavasti arvostelevan jonkin Nietzschen sitaatin suomennosta viittaamalla "alkutekstiin" - siis johonkin englanninnokseen!

Mitäs siitä - tai kuten Nortamon raumalla sanotaan: antteks se - mutta kääntäjämestari oli sitten vielä selittänyt jotain hollantilaisesta paikkakunnasta nimeltä Flushing. Tämä ei sinänsä olisi kovin paha moka - Hollanti on meille suomalaisille aika tuntematon maankolkka, ja Vlissingen ei tosiaankaan ole mikään erityisen keskeinen paikkakunta sielläkään - mutta ammattitaitoiselta kääntäjältä tulee voida odottaa, että hänellä on järkeä tajuta nimimuoto "Flushing" selvästi englantilaiseksi, jolloin se ei voi olla hollantilaisen paikkakunnan oikea suomalainen muoto, ja hakea sille hollannin- eli suomenkielinen vastine standardihakuteoksista. Englanninkielisen muodon jättäminen silleen on puolusteltavissa, jos Flushingia ei löydy niistä, mutta tarkistin asian siitä aivan ensimmäisenä käteen osuvasta kirjasta eli englantilais-suomalaisesta suursanakirjasta. Ja kyllähän sieltä löytyi sekä Flushing = Vlissingen että se toinen knoppi, Brunswick = Braunschweig.

Tämähän tietysti on luonnollinen seuraus siitä, että englantia osaavat mielestään kaikki, ja kääntävät kaikki. (Muita kieliä osaavat, ja kääntävät, etupäässä vain ammattilaiset.) Minä en kuvittele osaavani mokomaa makakien mongerrusta järin hyvin, ja käännänkin sitä lähinnä vain pakon edessä, joten tavallaan ymmärrän toistaitoisten ongelmia. Mutta jos sen vertaa ei osata, että älyttäisiin sitä sanakirjaa käyttää tarpeen ilmaantuessa - eikä osata tunnistaa sitä tarvetta - niin jo on saatanaa. Tietysti tietoverkkojen aikakaudella on yhä enemmän näitä kielipuolia puoli-ihmisiä, jotka ovat hankkineet olemattoman yleissivistyksensä internetskusta sen sijaan että tekisivät koulussa muutakin kuin runkkaisivat takapenkissä, ja onhan se hyvä että paskasakin tunnistaa jostakin. Ikävää vain, että paskasakki onnistuu luikertelemaan töihin esim. ämmäin lehtiin, joista suuri osa itseään älykkäiksi kuvittelevista akoista ammentaa yleissivistyksensä.

Erityisen masentavia nämä virheet ovat silloin, kun niitä löytää sellaisesta tekstistä, jonka kääntäjällä aivan ilmeisesti muuten on kielikorvaa ja lahjoja alalle. Kun taannoin luin Ian Fleming -suomennoksen Antaa toisten kukkien kuolla, olin hyvin ilahtunut siitä, että kirjan nimi (Live and Let Die) oli osattu suomentaa noinkin nokkelasti. Mutta hyvä tuuli karisi nopeasti, kun kirjassa jatkuvasti jaksettiin selittää kultaisista "ingoteista", jotka James Bondin muistaakseni oli määrä pelastaa jonkun epämääräisen kansainvälisen rosmon kourista. (Rosmo taisi muuten olla myös tummaihoinen, mutta varsinaisena rasismina asetelmaa ei voitu pitää, koska hänen suurta lahjakkuuttaan ja kyvykkyyttään korostettiin joka käänteessä, mikä tietysti oli luonnollistakin - onhan selvää, että eeppisen supersankari Bondin vihollisten tulee olla hänen arvoisiaan.) Onko todellakin noin vaikeaa katsoa sanakirjasta, että ingot on suomeksi HARKKO?

Nythän tietysti joku rupeaa selittämään minulle siitä, miten tiukat aikataulut kääntäjillä on. Ei tarvitse kertoa. Been there, done that, burned the T-shirt because it really sucked. Palkatkaa sitten sellaisia kääntäjiä, jotka osaavat oikeasti sekä englantia että suomea ja jotka ovat hankkineet yleissivistyksensä suomeksi, eli tietävät nämä jutut sanakirjaan katsomatta. Jopa englannin kääntäminen tulisi jättää ammattilaisille.

Niin, ja muuten, double standard on suomeksi KAKSINAISMORAALI, idiootit!

PS. Jos sen sanakirjan käyttäminen on ihan oikeasti noin vaikeaa, niin tässä on pieni muistilista niistä paikannimistä ihan vain lonkalta:

Aix-la-Chapelle (kaupunki Saksassa) = Aachen
Basle (kaupunki Sveitsissä) = Basel
Bavaria (maakunta Saksassa) = Baijeri
Brunswick (kaupunki Saksassa) = Braunschweig
Carinthia (maakunta Itävallassa) = Kärnten
Elsinore (kaupunki Tanskassa) = Helsingör
Florence (kaupunki Italiassa) = Firenze
Flushing (kaupunki Alankomaissa) = Vlissingen
Hanover (kaupunki Saksassa) = Hannover
Hapsburg (kuningashuone Itävallassa) = Habsburg
Hesse (maakunta Saksassa) = Hessen
Lyons (kaupunki Ranskassa) = Lyon
Marseilles (kaupunki Ranskassa) = Marseille
Munich (kaupunki Saksassa) = München
Palatinate (maakunta Saksassa) = Pfalz
Prague (Tšekin tasavallan pääkaupunki) = Praha. (Kyllä vain, jotkut ääliöt tyrkyttävät ihan pokkana Pragueta kyseisen kaupungin "oikeana" nimenä suomeksi. Olen kuullut ja olen nähnyt. Tiedän kyllä, että vanhat ihmiset puhuivat ennen vanhaan saksalais-ruotsalaisittain "Praagista", mutta minä olen kuullut ihan nuorten kloppien kertovan kaljamatkoistaan "Pragiin". Epäilemättä siellä myös juotiin aitoa amerikkalaista Budweiseria.)
Rhineland (maakunta Saksassa) = Reininmaa
Vienna (Itävallan pääkaupunki - uskokaa pois, kyllä minä olen nähnyt joidenkin möyhöpäiden jättävän tämänkin englantilaiseen muotoon) = Wien

Myönnetään, että muissakin maissa ja muillakin kielialueilla osataan mokata. Luin eräitäkin aikoja sitten jonkun italialaisen lehtimiehen kirjan kaadettujen diktaattorien kohtaloista, joka oli käännetty italiasta englanniksi. Kirjassa väitettiin Radio Vapaan Euroopan ja Radio Vapauden toimineen Monacossa (siis ennen kuin se siirtyi Prahaan poliittisten olojen muututtua suosiollisiksi). Me vanhat parrat, jotka muistamme nuo ajat, tiedämme hyvin, että kyseiset radioasemat pitivät majaansa Münchenissä - italian kielessä Monaco tarkoittaa Monacon ruhtinaskunnan lisäksi myös Müncheniä, ja englannintaja ei yleissivistyksen puutettaan tiennyt, kummasta Monacosta oli kyse. Hän veikkasi sitten sitä oikeaa Monacoa, joka tässä tapauksessa kuitenkin oli väärä.

Yleisön pyynnöstä huolimatta: lisää vanhan Plökin parhaita uusintoina

Huomasin Ilkan viitanneen vanhan Plökin kirjoitukseeni Usenetin parhaat, joten päätin tuoda kyseisen koosteen taas kerran ihmisten luettavaksi. Toki se vaatisi tiivistämistä. Mitään kovin uutta sanottavaahan ei tässä ole, mutta, ähä ähä, Jumalan totuutta ei toisteta koskaan liikaa.


Ns. naisviihteestä:


Luultavasti hullu mies on helpompi tunnistaa kuin hullu nainen, juuri siksi että naisten vapautumista ihannoivassa populäärikulttuurissa mikä tahansa kuvitellusta sovinnaisuudesta eroava käytös - myös selvästi psykoottinen ja mielisairas käytös - tulkitaan pelkäksi myönteiseksi epäkonventionaalisuudeksi ja "tyttöenergiaksi".


Jos mies kohtelee naista pornolehtien naiskuvan mukaan, hän joutuu heti niin konkreettisiin vaikeuksiin, että hän viimeistään siitä oppii pornolehtien opetusten olevan käytännössä epäkäytännöllisiä. Jos nainen kohtelee miehiä naistenlehtien mieskuvan mukaisesti ja saa huonoa palautetta, naistenlehdet sisältävät jo valmiin selityksen tälle huonolle palautteelle, eli miesten yleinen kelvottomuus, tai asianomaisten miesten spesifinen kelvottomuus. Pornolehdet ovat pelkkiä epäkypsiä päiväunia, joiden lukijat tietävät hyvin niiden olevan epäkypsiä päiväunia. Naistenlehdet, Ally ja Sinkkuelämää sitä vastoin opettavat sisäisesti koherenttia ja johdonmukaista ideologiaa,joka älykkäänkin naisen on mahdollista omaksua juuri siksi, että se on suljettu ajatusjärjestelmä, jossa on valmiit vastaukset kaikille vastaväitteille. Siinä missä pornolehti on pelkkä ennakkoluuloisen rasistihuligaanijengin tunteenomainen tuherrus lauta-aidassa, naisviihde on totalitaarisen ideologian Mein Kampf.


Miehet tietävät yleensä oikein hyvin - jo 17-vuotiaina - miten hölmö pornolehtien naiskuva on. Pornolehdet ovat lapsellisia eikä kukaan täysjärkinen niitä vakavissaan ota. Surkein pornosta riippuvaisten runkkarien jengikin osaa suhtautua kriittisesti, skeptisesti ja ivallisesti pornolehtiin. Sitä vastoin Allyn, Sinkkuelämän ja varsinkin naistenlehtien kuva seksuaalisuudesta ja miehistä ei ole niin räikeän idioottimainen ja naurettava kuin pornolehtien, vaan se on sen verran kiero, älykäs ja uskottava, että siihen uskotaan.


Kuten kaikki tietävät, 80-lukulaisen antipornofeministin maailmankuva on yksi vääristyneimmistä ja vahingollisimmista maailmankuvista, joita maa päällään kantaa, samaa luokkaa parantumattoman stalinistin ja antisemitistisimmän natsin. Antipornofeminismi aivopesi minut moniksi vuosiksi kuvittelemaan, että pornon naiskuva olisi jotenkin naisia sortava ja vääristävä. Tämä on suuri valhe. Pornon naiskuva ei ole "naista alistava", vaan porno on pitkälti totuus molempien sukupuolten seksuaalisesta alitajunnasta. Jos joku olisi osannut selittää tämän minulle kun olin 17, naisjuttuni eivät takuulla olisi menneet näin poskelleen.

Kun sanoin "porno", niin tarkoitin "mainstream-porno", ja kuten tiedämme, mainstream-pornoa ovat miehen ja naisen, naisen ja naisen sekä miehen ja naisten väliset seksuaaliset kohtaamiset. Eikä johdu mistään "miehen itsekkyydestä ja naisten sorrosta", että näin on. Nainen on luonnostaan miestä enemmän biseksuaali. Jos nainen olisi yhtä paljon heteroseksuaali kuin keskimääräinen mies, ATM-YTM- ja Mars-Venus-ongelmia ei olisi.


Minulla on syyni väittää näin. Niistä kahdesta sydämeni särkijästä ensimmäinen myönsi itsekin hakeneensa maailmankuvansa rakennuspuut naistenlehdistä. Ja kuvaamani ala-arvoinen käytös ei suinkaan rajoitu vain näihin kahteen naiseen, vaan olen törmännyt siihen laajemmaltikin, mutta muilla kerroin älynnyt närkästyä siihen ajoissa.

Naisvihasta

Jos väärinkäytön kohde on mies ja väärinkäyttäjä nainen, niin miehelle nauretaan ja nainen saa Vuoden Vahvimman ja Upeimman Naisen mitalin.

Jos asianomistaja on nainen ja syytetty mies, jota syytetään esim. ahdiatelusta tai kotirauhan häirinnästä, periaate "syytön kunnes toisin todistetaan" ei ole enää aikoihin ollut voimassa. Jokaisen pieleenmenneen suhdeyritelmän jälkiselvittelyistä löytyy aineistoa, jota sopivasti tulkiten nainen voi saada miehen tuomittua mm. laittomasta uhkauksesta, jos valikoi aineiston sopivasti.

Minulla sattuu olemaan - ja on aina ollut - jonkinlainen kyky itsekritiikkiin. Kaikkien miesten tapaan minut on aivopesty uskomaan, että miehenä olen tunne-elämältäni epäkypsä ja että naiset ovat naiseuttaan kypsempiä. Kun olen huomannut miten kykenemättömiä naiset yleensä ovat ottamaan vastuuta yhtään mistään ja miten automaattisesti he aina kierittävät syyn ihmissuhteiden umpisolmuista miehen niskoille, olen pikku hiljaa alkanut kallistua halveksimaan heitä, koska he eivät vaadi itseltään samaa kuin minä vaadin itseltäni.

Naiset eivät ikinä pysty itsekriittisesti pohtimaan omia tekojaan miehiä kohtaan. Miehiltä sitä vastoin edellytetään itsesyytöksissä piehtaroimista ja syvää moraalista itsetutkistelua joka käänteessä. Jo se, että mies rohkenee puhutella naista, on raskas päätös, johon liittyy suuria eettisiä vastuita. Nainen sitä vastoin voi ja saa tallata miehen tunne-elämän liejuun eikä häntä siitä syyllistetä.

Silloin kun nainen tuntee vihaa miehiä kohtaan, se on aina oikeutettua ja aiheellista. Kun mies tuntee vihaa naisia kohtaan, se on "misogyniaa".


Oletko tullut ajatelleeksi, ettei katkeruus tyhjästä synny? Että katkeruus syntyy katkeroitumisesta, ja katkeroituminen katkeroittamisesta, ja katkeroittamiseen tarvitaan katkeroittajia?

Veli hyvä, etkö todellakaan tiedä, että jos on jotain mitä naiset eivät siedä niin se on se että heitä itseään kohdellaan samalla tavalla kuin he kohtelevat miehiä? Jos mies alkaa antaa naiselleen samalla mitalla, miestä sanotaan kohta sinkuksi.


Nainen kohtelee miehiä kuin paskaa, lupaa kuun taivaalta eikä ota ikinä yhtään minkäänlaista vastuuta tekemisistään. Miehen pitää ottaa kaikki vastuu. Aina.

Te [naiset] olette epäluotettavia hirviöitä, joille miehen tunteiden tahallinen
pilkkaaminen ja halventaminen on suurempi nautinto kuin seksi ikinä.


Alan oivaltaa, että miesvalta ja patriarkaatti ei ollut mitään sortoa, vaan käytännön järjestely, joka vuosisatojen saatossa oli havaittu hyväksi. Patriarkaattia tarvitaan, koska oikeuksien antaminen naiselle johtaa väistämättä vain siihen, että naisen luonnevikaiset oikut (kaikki naiset ovat luonnevikaisia) hallitsevat maailmaa kuin alkeellinen epäjumala. Miehet voivat olla hölmöjä, väkivaltaisia ja vanhoillisia, mutta sekin on parempi kuin laittomuuden ja arvaamattomuuden tila, jossa mihinkään ei voi luottaa.

Aseisiin, veljet, meitä murhataan.


Feminismin tarkoituksenahan ei oikeasti ole tasa-arvoon pyrkiminen, vaan sekä syömisen että säästämisen mahdollistaminen naiselle. Naisten siirtyminen työelämään ei suinkaan ole merkinnyt, että naiset voisivat - omien hyvien ansioidensa vuoksi - valita miehensä tämän tulotasosta piittaamatta, vaan, että naisten oman hyvän tulotason vuoksi miehen tulotasolle asetettavat vaatimukset kohoavat pilviin. Myös koulutettu nainen haluaa miehen elätiksi, mutta niin rikkaan miehen, että hän varmasti säilyttää saman elintason, joka hänellä itsenäisenä naisena oli.

Piitu vastaan Pekko Aikamiespoika -vertaus

Miettikääpä seuraavaa hypoteettista tilannetta: Syrjäseudun ahdistunut aikamiespoikarunkkari raiskaa äveriään lakitiedettä opiskelleen nuoren jupittaren, joka toimii aktiivisesti Kokoomuksessa vaatimassa kaikkia avustuksia pois runkkarilta.


Feministinen tulkinta tästä on, että se osoittaa, kuinka nainen pohjimmiltaan aina on sorrettu mieheen verrattuna, koska hänet voidaan raiskata.


Minun tulkintani tästä on, että siinä sorrettu ja solvattu ottaa sankarillisella tavalla kohtalonsa omiin käsiinsä ja nousee nöyryyttäjäänsä vastaan. Tällainen raiskaus on vallankumouksellinen teko, josta laaditaan laulut ja soitetaan sävelet vielä satoja vuosia myöhemmin.

Rasisteille

Demokraattisessa maassa aikuisilla kurdi- ja somalitytöillä, jos ovat maan kansalaisia, on oikeus haistattaa närhen munat isiensä ja veljiensä kunniakäsityksillä. Valitettavasti kurdi- ja somalitytöt a) eivät aina ole Suomen kansalaisia ja b) eivät ole tietoisia oikeuksistaan. Jos haluat, että he rupeavat vapaasti lystäilemään sinun tai minun kanssa, pidä ensin huoli siitä, että a) he saavat tietää tästä oikeudestaan ja b) poliisi, oikeuslaitos ja sosiaalitoimi tukevat heitä, kun he käyttävät tätä oikeuttaan. Sinulla on täysi oikeus asettua vaaleissa ehdolle tällaisella ohjelmalla, tai lobata kansanedustajia tässä asiassa. Prostituution ostokiellon sijasta eduskunnan ämmäverkostoa voisikin innostaa toimintaan tässä asiassa.


Demokraattisessa maassa aikuisilla suomalaisilla tytöillä on myös oikeus haistattaa närhen munat sillä, mitä mieltä sinä olet heidän miesvalinnoistaan. Seurusteluasiat menevät, kuten me markkinapellet hyvin tiedämme, täysin naisen mielen mukaan - se, että nainen valitsee väärin, ts. valitsee jonkun muun kuin minut ("seis, seis nyt soitto, on tuolla aivan väärä mies") kuuluu vapauden tuomiin riskeihin. Meidän kulttuurissamme nainen vie ja mies vikisee - muslimikulttuurissa päinvastoin, mutta se ei tietenkään paljoa lämmitä. Ja jos nainen päättää viedä muslimismiehen, niin on erittäin vähän sellaista, mitä sinä tai minä voimme lain puitteissa tehdä sen päätöksen muuttamiseksi. Tietysti jos haluat liittyä naisten oikeuksia vastustavan fundamentalistisovinistipuolueeni ensimmäiseksi rivijäseneksi, olet tervetullut, kunhan muistat, kuka on puheenjohtaja.

Järjestetyt avioliitot

Käytännössä varsin harva nykyavioliitto oleellisesti eroaa entisaikojen järjestetyistä avioliitoista. Nyt vain puhemies ei tule naista ostamaan, vaan nainen ottaa miehen sen perusteella, onko mies kaupallisesti kannattava sijoitus (markkina-arvo). "Aitoa rakkautta" tuskin on oleellisesti paljon enempää kuin järjestettyjen avioliittojen aikana. Järjestetyt avioliitot sitä paitsi nostavat päätään uusilla nimillä (treffipalvelut ym.).

Jos vaikkapa katsotaan iirinkielisten maalaisnaisten elämäkertoja, niin totta kai niissä nainen usein palvoo miestään epäterveellä tavalla jo siksi, että hän on Mies. Samalla niissä kuitenkin kerrotaan konkreettisia detaljeja erittäin paljon siitä, miten mies piti huolta ja otti huomioon naisen. Vaikka puolisot eivät alun pitäen olisi edes tunteneet toisiaan, heillä oli malli ja ihanteet sille, miten ollaan hyvä vaimo ja aviomies ja kohdellaan toista oikein. Ja jos toinen ei antanut tukea sillä tavoin kuin itse antoi, niin koko yhteisö tiesi kyllä kohta ja paheksui, että "niin hyvä vaimo/mies kuin sillä on, eikä se siitä huolta pidä".

Jännittävät miehet

Olemmehan moneen otteeseen kuulleet sen vanhan tarinan, että raitis tyttö alkaa seurustella jännittävän narkkarimiehen kanssa aikeenaan parantaa tämä narkkariudestaan. Käytännön seuraus on, että tyttökin alkaa vetää aineita ja tappaa itsensä tottumattomuuksissaan huumeisiin jo ennen kuin on kunnolla riippuvainen, minkä jälkeen mies etsii uuden tytön. Niistä hänellä ei tietenkään koskaan ole pulaa.

Sukukypsien sinkkunaisten keskuudessa tiedetään aina tarkalleen, kuka on ATM ja kuka YTM. Esimerkiksi hiljainen, kiltti, pitkälle koulutettu ja tupakoimaton mies on ATM; rempseä tatuoitu ammattirikollinen, joka käyttää jännittäviä huumeita, on YTM. Merkillepantavaa on, että kaikkien naisten käsitys ATM:stä ja YTM:stä on jokseenkin sama, eli kaikki naiset juoposta katulutkasta kuuden laudaturin ylioppilaaseen pitävät samoja miehiä alempi- tai ylempitasoisina. Myös syvästi uskonnollinen nuori nainen haluaa mieluummin sen tatuoidun pahoinpitelijän ja huumekauppiaan.

[Harva nainen tuntee vetoa huonokäytöksiseen tai epäkohteliaaseen mieheen] ... paitsi jos miehellä on rahaa tai eksoottinen etninen alkuperä. Tai jos mies on tehnyt raa'an ja julkisuutta saaneen henkirikoksen. Tällöin naiset tappelevat hänestä.

Jotta rikoksella saisi naisten suosiota, siinä on ehdottomasti ja välttämättä pakko tappaa ihmisiä mystisellä ja arkikokemukseen sopimattomalla tavalla. Saatananpalvojien rituaaliset paloittelumurhat eivät luultavasti käy laatuun, eikä tietenkään mikään symboliseksi hätähuudoksi luokiteltava veriteko. Ylipäätään teko ei saa herättää naisessa mielikuvia epäseksikkäästä nynnystä ja luuserista.

Liiallinen teräaseiden käyttö ja silpominen on myös sopimatonta, "zu unappetitlich", kuten saksalainen sanoo; toisaalta myrkyttäminen on liian persoonatonta, koska murhaajan tulee olla läsnä uhrin kuollessa ja edesauttaa uhrin kuolemaa konkreettisesti; sitä paitsi myrkyttäminen ei ole symbolinen yhdyntä (penetraation luonteinen surmaamistapa), kuten puukottaminen ja ampuminen ovat. Ampuminen taitaa olla ainoa tapa, koska se ei ole sillä tavalla "unappetitlich" kuin puukottaminen ja silpominen, mutta se on kuitenkin seksikästä, koska se on symbolisesti yhdynnän luonteinen teko (penetraatio).

Uhrien tulee olla yksinomaan aikuisia miehiä, koska nainen ei kykene samastumaan mieheen eikä pidä miehen surmaamista pahana eikä järkyttävänä tekona. Murhaaja, joka surmaa naisia ja lapsia, ei ole seksikäs.

Synkkien parisuhdeväkivaltatilastojen takia naisten pitäisikin ottaa asiakseen pelastaa kiltit alempitasoiset pojat naimattomaksi mieheksi jäämiseltä ja varhaiselta kuolemalta. Ai niin, mutta eiväthän naiset voi tyytyä AT-mieheen. Pitää olla särmikäs ylempitasoinen mies. Jos se hakkaa, niin ylempitasoinen mies saa aina hakkaamisen anteeksi, tai uuden naisen.

Keitäs ne miehet sitten ovat, jotka hakkaavat jo neljättä vaimoa peräkkäin? Onko noin vaikea saada jakeluun, että HAKKAAJAT SAAVAT NAISIA. Ymmärrätkö: HAKKAAJAT SAAVAT NAISIA. Hakkaajat ovat ylempitasoisia miehiä, joilla on varaa hakata naista.

Naisen suhde väkivaltaiseen mieheen ei ole pelkkää hakattavana oloa, vaan siinä on varmasti _osana_ myös seksuaalista ja emotionaalista tyydytystä ja hyväksyntää. Ongelmahan on siinä, että sen _lisäksi_ on myös väkivaltaa ja arvaamattomuutta. Mutta nainen, joka on suhteessa väkivaltaisen miehen kanssa, on miljoona kertaa onnellisempi kuin ATM, jolla ei ole suhdetta koskaan ollutkaan ja joka ei kerta kaikkiaan tiedä, mistä se voi johtua. Sitä paitsi nainen on väkivaltaisessa suhteessakin moraalisesti voitolla, koska kaikki tietävät, että _väkivalta on väärin_. Kun mies lyö naista, normaalilla itsetunnolla varustettu nainen tietää hyvin, että mies tekee väärin. Kun mies ei saa naista sittenkään, kun on aikuistumalla ja ammattilaistumalla saanut itselleen itsetunnon, sosiaalista elämää ja ystäviä sekä pyrkii noudattamaan kaikkia saamiaan naisenhankintaneuvoja taloudellisten mahdollisuuksiensa rajoissa, _mitä muuta hän voi tehdä_ kuin turhautua, masentua ja raivostua, todeta olevansa leimattu alempirotuinen paaria ja apartheid-maan ainoa musta?

Ja aina parhaasta päästä

Rakastettu blogistiveljemme Ääretön tylsyys alias Lord Boredom on päättänyt poistua keskuudestamme henkilöllisyyden paljastuttua. Saanen ilmoittaa syvän suruni tapauksen johdosta. Oman nuoruuteni muistaen ymmärrän toki, että tietyssä elämänvaiheessa ja mielentilassa pokka ei todellakaan kestä muuta kuin anonyymibloggausta. Silti jään kovasti kaipaamaan Lordin kirjoituksia, joihin olen aina voinut koko sydämestäni samastua ja joista tulee elävästi mieleen oma elämänkohtaloni sen ikäisenä, ja odotan kärsimättömänä Lordin blogin paluuta jossain muodossa.

Suomalainen on nekru

Dyro kirjoitti taannoin ääliömäisestä nimikulttuurista, joka on päässyt juurtumaan alaluokkamme keskuuteen:

Bussissa matkusti lähiöäiti kolmen lapsensa kanssa. Äidin komentaessa lapsiaan kävi ilmi, että lasten nimet olivat Lola, Jasmiin ja Tony. 'Jasmiin'in nimi kirjoitetaan varmaan Jasmin, Jasmine tai pahimmassa tapauksessa Yasmine, mutta lausutaan päin helvettiä yhtä kaikki. En voinut välttyä voimakkaalta vastenmielisyyden tunteelta. Suomi on muuttunut luokkayhteiskunnaksi, jossa yhteiskuntaluokan voi päätellä puhetavasta ja tulevaisuudessa syntyperän voi päätellä jo etunimen perusteella, kunhan lolatonyjasminet tuosta kasvavat.

Kuten tunnettua, Yhdysvalloissa gettomustat ovat jo erinäistenkin sukupolvien aikana antaneet lapsilleen nimeksi esim. Vaseline sen takia, että nimi kuulostaa kivalta tytönnimeltä. Sen lisäksi he harrastavat nykyisin afrikkalaisen tai islamilaisen "kuuloisiksi" tarkoitettuja nimiä - Cassius Clay tunnetusti vaihtoi nimensä Muhammad Aliksi, vaikka itse asiassa Cassius Clay on huomattavasti persoonallisempi ja vaikuttavampi nimi. (Itse asiassa koko Clayn perhe harrasti komeita latinankielisiä nimiä: Alin isän koko nimi oli muistaakseni Cassius Marcellus Clay. Alkujaan nimi Cassius Marcellus Clay kuului tosin jollekin kuuluisalle orjuudenvastustajalle Yhdysvalloissa.) Amerikkalaisten mustien etunimikulttuuria voi kuitenkin luonnehtia yleisesti epiteetillä "kummallinen", ja se kummallisuus johtuu pitkälti siitä, että he ovat väkivalloin kulttuurittomaksi tehty ryhmä, joka ei ole vielä löytänyt itseään.

Suomalaisen alaluokan etunimikulttuuri on, kuten Dyro huomautti, muuttumassa hyvää vauhtia samanlaiseksi kuin amerikkalaisten slummimustien.

Barelli

Pari merkintää sitten viittasin Barelli-sarjakuvaan. Muistan, että kun Barelli tuli markkinoille, Otso piti sitä Hergé-kopiona, vähän samantapaisena kuin Biggles-sarjakuva, jossa vilahteli suoraan Lento 714:sta kopioituja lentokoneita ja naamoja. Luullakseni kuitenkin Bob de Moor pikemminkin oli toiminut Hergén studion palveluksessa, kuten Roger Leloup. Ja niin sanoo nettikin. Ranskan taitoni on edelleen hyvin vähäinen, mutta luulen kyllä tietäväni mitä tässä lukee:

En 1950, il s'engage pourtant à travailler pour les studios Hergé, devenant très rapidement le premier assistant du Maître. Son travail consiste à redessiner les anciennes aventures de Tintin et à dessiner des décors pour les nouvelles.

Senköhän takia Barellin työnjälki toi usein mieleen juuri ne uudelleen piirretyt alkupuolen seikkailut, joita suomeksi ei kai koskaan olekaan julkaistu alkuperäisessä asussaan? Kyse ei ollut siitä, että Bob de Moor olisi ollut Hergén jäljittelijä, vaan siitä, että suuri osa meidän näkemästämme Hergéstä oli itse asiassa Bob de Mooria Hergén signeeraamana.

Barelli-sarjakuva ei näin jälkeenpäin muistellen ollut aivan huono. Merkittävä osa tuosta Ruudussa ja Non Stopissa aikoinaan julkaistusta sarjakuvasta on oikeasti huonompaa kuin muistinkaan. Esimerkiksi Yoko Tsunoa en enää jaksa vilkaistakaan muun kuin nostalgian vuoksi. Taannoin tulin ostaneeksi Paholaisen urut, joka osoittautui juoneltaan todella surkeaksi ja kaukaa haetuksi. Huumoriakaan ei ole riittävästi: mukaan on kyllä lykätty marmattava niilopielishahmo Pol, joka muistuttaa elkeiltään jonkin verran Natašan Waltheria, mutta siinä missä Natašan ja Waltherin luonteista revitään tilannekomiikkaa aivan sikana (ja luonnollisestikin komiikka perustuu pitkälti sukupuolikliseiden vaihtamiseen: Walther on kravateistaan ja paidoistaan jatkuvasti huolehtiva hössöttäjä, joka ei juurikaan osallistu jännitysjuonen ratkaiseviin tapahtumiin muuten kuin rääkymällä ja ahdistumalla, Nataša taas pysyy kylmän rauhallisena ja harkitsevana pahimmissakin paikoissa), Pol on ilmeisen päälleliimattu narrihahmo ja ulkomuodoltaankin karikatyyriksi piirretty, kun sarjan muut henkilöt on tarkoitettu realistisiksi: Polin Asterix-nenä ja muut ulottuvuudet ikään kuin korostavat, että tämä tyyppi nyt on se hassu kaveri ja sille pitää nauraa. Yokon toinen kaveri, Vic, sitä vastoin on niin lattea kulmikasnaamainen perussankari ilman persoonaa ja persoonallisuutta, että hänet voisi oikeastaan tiputtaa pois kärryiltä kokonaan.

Barellissa on ihan kohtuullisesti komiikkaa, joskin se tahtoo lipsua vähän liiankin pitkälle slapstickin puolelle. Bob de Moorin perusongelma on siinä, että zwei Seelen, ach, wohnen in seiner Brust - hän on oikeastaan enemmän kallellaan slapstickiin tai huumorisarjakuvaan päin, mutta Hergén studioilla hän on oppinut, että sarjakuvan tulee olla seikkailua, ja mieluiten eksoottisissa miljöissä. Myös tyylin epäyhtenäisyys häiritsee: erityisesti Barellin ystävä, toimittaja Randor, näyttäytyy ensimmäisessä Barelli-albumissa, joka onkin piirretty alkujaan 1950-luvulla, musta- ja ohuttukkaisena pottunenänä, kun taas kaksikymmentä vuotta myöhemmin ranskankielisen(kin) ensijulkaisunsa saanut Jurottavan Buddhan tarina esittää hänet enemmänkin hontelona nuorena pitkätukkana, joka sinänsä lienee ollut varsin ajanmukainen toimittajahahmo 1970-luvun alun oloissa.

Seikkailukohellus onnistuu mielestäni parhaiten tarinassa Barelli ja salaiset agentit, jossa pääasialliselta ammatiltaan teatterissa joukoturkkana toimiva Barelli joutuu ottamaan mittaa calypsolaulajiksi tekeytyneistä Guabana-nimisen eteläamerikkalaisen diktatuurivaltion agenteista. Agentit metsästävät diktatuurivaltion opposition johtaja Harry Antiguaa. Antigua on enemmänkin inkan tai Andien intiaanin näköinen, vaikka agentit ovat sekä laulun (heidän yhtyeensä, The Coconutsin, suuri hitti on nimeltään Banana niam niam song) että nekruhtavan ulkonäön osalta selvästi karibialaisia; Guabanan talous perustuu banaaneihin, mikä tietysti viittaa Karibialle ja Keski-Amerikkaan. Seikkailu saa lastenkirjamaisen, deus ex machina -tyyppisen oikeudenmukaisen ratkaisun, kun maassa reportaasimatkalla ollut Randor osoittaa, että Guabanan kiltti presidentti (hyvä tsaari) on itsekin oikeasti uskonut kaikkeen siihen propagandaan, jota hänen maansa PR-palvelut ovat lykänneet maailmalle julistaen, että Guabana on onnellisten maa, jossa banaanin lastaajat tanssivat vain bana-banaa, ja että paha pääministeri (ilkeä Rasputin) on hallinnut maata käytännössä diktaattorina. Kiltti presidentti ja opposition johtaja Antigua lankeavat toistensa syliin ja presidentti nimittää Antiguan uudeksi pääministeriksi.