Lomille

Alkavan viikon vietän talvilomaa, jota en muistanut pitää aikaisemmin. Sen kunniaksi ryhdyin laatimaan ulsteriniirinkieliseen tähtitiede-ensyklopediaani hakusanaa Bliain Eadarnáisiúnta na Geoifisice. Koettakaahan arvata, mitä se tarkoittaa. Vihje: se on vuosi, joka kesti vuotta kauemmin.

Itse asiassa voisi esittää muitakin tähtitieteeseen kuuluvia tietokilpailukysymyksiä samaan tyyliin. Mikä on dúpholl? Vihje: sen keskustassa on singilteacht. Tämän ei ainakaan pitäisi olla vaikea.

Minkä aurinkokuntaamme tuiki tärkeänä kuuluvan kapistuksen rakenteeseen kuuluvat sellaiset osat kuin coróin, fótaisféar, crómaisféar ja grianspotaí? Kapistuksen nimi iiriksi on grian, vaikkei se taida sinänsä paljoa auttaa.

An Bodach tarkoittaa sananmukaisesti peniksellä (bod) varustettua henkilöä. Minkähän näyttävän ja komean tähtikuvion, tai tähdistön, iirinkielinen nimi se on? Vihje: Vyö ja viikate. Tähdistön suomenkielinen nimi on lainaa kreikasta ja latinasta.

Yhdellä tähtitaivaan hienoimmista sumumaisista kohteista on näin monta iirinkielistä nimeä: An Streoillín, An tÉillín, An Tréidín. Kyseessä on joukko näyttäviä, kuumia tähtiä, jonka ympärillä kaasu- ja pölypilvet väreilevät kiehtovan muotoisina. Mikähän mahtaisi olla kyseessä? Vihje: siivilä.

Miłość do Miłosza

Kirjoitin Wikipediaan hiukan lisää tavaraa Puolan kirjallisuudesta. Tuli kovasti haikea ja nostalginen olo Czesław Miłoszia muistellessa. Kai minä hänestä olen kirjoittanut tänne aiemminkin, mutta pitäisikö ottaa uusiksi?

Päivän tähän mennessä paras lainaus

Lueskelin Slacktivistia, slacktivist.typepad.com, Ilkan aikoinaan linkittämää fiksun amerikkalaisen kristityn blogia. Eräs sen kommentaattoreista totesi uskonnollisesta oikeistosta:


One more good thing about immigration is that it makes these people all the more replaceable. Most immigrants already know more about being Americans that these people will ever know.


Taidatkos tuota paremmin sanoa. Itse asiassa tuo heitto ei kaipaa kommentteja ollenkaan.


Tuon sitaatin jälkeen pidän hiukkasen enemmän amerikkalaisista ja amerikkalaisuudesta - kaikkine maailmanlaajuisine massakulttuureineen ja isänmaallisuuksineen. Tähän kohtaan tekisi mieli siteerata Emma Lazaruksen runoa Vapauden patsaan juureen asennetusta kyltistä, mutta eiköhän se värssy löydy googlettamalla netistä.


Paljoa muuta sanottavaa ei olekaan. Tosin menin saaristolaismarkkinoille ja heitin tuulensuojaan kaksi eri kojujen kalaherkkulautasta. Ensimmäinen oli aika pieni, mutta toinen olisi ollut kova homma syödä ilman niitä pohjiakin. Ensin mätettiin lautaselle perunoita, kasviksia, paahtopaistia, silakkaa ja mitä siinä vielä lieneekin ollut, ja tämän koko komeuden päälle sitten vielä erikseen mötikkä kirjolohta. Juolahti mieleen, että tuohonhan tikahtuu. Mutta koska Luojan antimia ei saa haaskata, söin koko annoksen. Nyt tuntuukin siltä kuin olisin nielaissut tykinluodin.

Siltikin: tätähän varten rannikolla asutaan!


Se Alan Titleyn tutkimus iirinkielisestä romaanista saapui muuten tänään. Osoite oli kirjoitettu Caoimhen pikkutytön käsialalla, muuten ihan hyvin, mutta Turusta oli tehty Turcku. Hintaa on postikuluineen yhteensä päälle kolmekymppiä, mutta hukkasin tietysti laskun saman tien, -kele. Titleyn kirja mahtui yllättävästi postiluukusta sisään, vaikka siinä on kuusisataa sivua painettuna paksulle muovitetulle paperille. Kai minun pitää lukaista se silmäillen, mutta mitän suurta iloa siitä ei tule. Titleyn iiri ei ole virheellistä tai huonoa, mutta minä nyt en oikein pidä siitä. Hän on juuri sellainen rasittava tyyppi, jonka iirissä on jokin oppitekoinen kummallisuus - ja kaiken lisäksi pitää lainata sanoja nykyiiriin klassisesta uusiiristä. Keekoilua. Ylihienostelua. Ei kelpaa.

Ei minulle kyllä oikeasti taida kukaan nykyisistä iirinkielisistä kirjailijoista kelvata ihan sellaisenaan, mutta monet kyllä kelpaavat vaikutteidenottamislistalleni. Titleyllä ei sinne kuitenkaan ole rajoittamatonta pääsyä. Kokonaan toinen asia on, että se romaanitutkimus on täyttä ja laimentamatonta asiaa kannesta kanteen.

Mömmö

1) Olet joutunut Fahrenheit 451:n maailmaan - mikä kirja haluaisi olla?

No kaipa se on tuo Sandemosen En flykting korsar sitt spår, mikä se nyt taas olikaan suomeksi. Ehkä minä viimeistään kolmekymppisenä kasvoin siitä ulos, mutta kuitenkin.


2) Oletko koskaan ollut rakastunut fiktiiviseen hahmoon?

Olen varmasti. Nyt vain ei ikävä kyllä tule mieleen muita esimerkkejä kuin 24-vuotiaana luonnostelemani nationalistidiktatuurin kynsissä riutuvasta Suomesta kertova kesken jäänyt romaaniyritelmä, jonka naispäähenkilöön olin kovastikin rakastunut. Traagista on, että kolmekymppisenä tapasin nuoren naisen, joka muistutti hyvin paljon tätä fiktiivistä henkilöä, mutta hän oli niin häiritsevän kaunis, etten uskaltanut rakastua.

3) Mitä luet tällä hetkellä?

Hohhoijaa...kysy mitä en lue tällä hetkellä. Koetan lukea Sleesian historiaa, Aleksandr Gertsenin muistelmateosta Byloje i dumy, Puolan kansannousun historiaa puolaksi sekä epälukuista määrää iirinkielisiä kirjoja. Äsken luin Máirtín Ó Cadhainin kirjaa An Ghaeilge Bheo, Destined to Pass vessanpytyllä. Sitten pesin käteni, otin lukemisekseni Séamus Ó Griannan Na Blianta Corracha ja selasin sitä keittiössä kokatessani teevettä. Niin, ja se Kjartan Flögstadin norjankielisten pokkareiden lukuprojekti on yhä käynnissä. Hävettää myöntää, mutta se junnaa yhä Fyr og flammessa.

4) Mikä on viimeisin kirja jonka ostit?

Mikähän se on? Se on varmaan se amerikkalaisuutta käsittelevä ruotsinkielinen pokkari.

5) Mikä on viimeisin kokonaan lukemasi kirja?

Veikkaan että se on se pokkari. Tosin pari pitkään työn alla ollutta iirinkielistä kirjaa olen äskettäin saanut luettua loppuun.

6) Mitkä viisi kirjaa ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Tämä on taas näitä. No jaa, Sandemosen yllämainitun teoksen; Borgesin Ficciones; Ursula Le Guinin Changing Planes; Halldór Laxnessin Heimsljós; ja mikähän se viides olisi? Pannaan vaikka tuo Máirtín Ó Cadhainin Athnuachan.

Tapelkaa tytöt, saatte tupakkaa

Blogistanin eronneet rouvat Hapuli ja Levänen ovat nyt ruvenneet riitoihin paavin parrasta...ei kun Leväsen sairaudesta, jolla tämä itkuiita on tapansa mukaan inunut myötätuntoa puolitutuilta ja puolituntemattomilta. Hapulia ärsyttää se, että Levänen ei kerro sairaudestaan muuta kuin että se on vakava ja edellyttää leikkausta, Levästä ärsyttää se, että Hapuli haluaa tietää sairauden nimen. Leväsen mielestä Hapuli on nuuskija, Hapulin mielestä Levänen on itsesäälissä piehtaroiva parkumaija, joka dramatisoi kevätflunssankin kuolemansairaudeksi saadakseen päänsilitystä ja säälittelyä. (Epäilemättä Hapuli syyttää Levästä myös Birdy-angstista - tämä on Hapulin itsensä keksimä psykopälpätystermi, jolla Hapulin kanssa eri mieltä olevat rutiininomaisesti leimataan tasapainottomiksi häiriköiksi, vrt. Neuvostoliiton psykiatria Brezhnevin aikana.) Kumpikin eronneista rouvista on tietenkin oikeassa. Minä olen tiennyt heidän näistä luonteenpiirteistään koko ajan, mutta koska heillä naisten suuren julkiliiton (ei sala-) lojaaleina jäseninä on ollut kiire kehua toisiaan, he eivät ole vaivautuneet hankkimaan toisistaan realistista mielikuvaa ihmisinä. Sitten kun kummankin henkilön epämiellyttävimmät piirteet sattuvat hankautumaan yhteen, niin sitten sitä huudetaan ja parutaan ja tapellaan. Miten se nyt noin voi...? Sekinhän on sentään nainen, moraalisemman sukupuolen edustaja.

Juuri tuollainen käytös on sitä akkamaisuutta pahimmillaan. Oletusarvoisesti makeillaan ja imarrellaan, hyvä kun ei pimppaa pyytämättä nuolla, ja valitellaan sitä, että miehet, nuo pahat ja hirveät olennot, eivät osaa arvostaa Ihanaa Naista, vaan löytävät tästä huonoja luonteenpiirteitä. Koska miehet ovat määritelmällisesti huonoja ihmistuntijoita, joilla ei ole kosketusta tunteisiinsa (ja jos on, asianomaisen miehen homottelu ja ämmämäisyydestä syyttely alkaa siinä paikassa), nämä luonteenpiirteet ovat pelkkää panettelua, joka johtuu miehen kykenemättömyydestä tulla toimeen vahvan naisen kanssa.

Sanonpa vain yhden asian: te ette ole vahvaa ja upeaa naista nähneetkään. Hapuli on tympäisevä nurisija, joka nimittää itsekkyyttään feminismiksi, ja Leväsestä ei ole armeijassakaan saatu tehtyä miestä, ainoastaan itsesäälissään rypevä emootioloinen, joka ei kykene ihmissuhteisiin. Miehelle tämä on selvästi näkyvillä, mutta naiset eivät näe toisissaan mitään kielteistä ennen kuin pakon edessä, ja sitten kun se pakko sattuu kohdalle, sitten ollaan jotenkin moraalisesti närkästyneitä toiselle siitä, että tämä ei ollutkaan ehdottoman lojaali sisko ja joka asiassa samaa mieltä.

Mutta tuossa on taas se naisten seuraelämän kummallinen piirre, joka palautunee yläasteelle: siellä tytöt ovat uskovaisista hasishuoriin lähtökohtaisesti samaa porukkaa samoine puheenaiheineen, kun taas poikien joukossa alkaa jo tuossa vaiheessa jako sankareihin (niihin, jotka hakkaavat heikompiaan ja saavat tyttöjen häpykielet hypähtämään himosta joka nyrkiniskulla) ja luusereihin (niihin, joita lyödään ja jotka eivät ikinä saa ensimmäistäkään häpykieltä hypähtämään).

Se Wanha Wainooja

Paaviksi valittiin sitten itse vanha kehno, eli Ratzinger. Vaali sujui vähän liian nopeasti, suoraan sanoen homma haisee kilometrien päähän jonkinlaiselta junttaukselta. Ukon tunnetun änkyrätaantumuksellisen linjan huomioonottaen tuntuu huonolta vitsiltä, että hän omaksui paavinimekseen Benedictus, siunattu. Tosin siitä saa näppärästi pilkkanimet Maledictus, kirottu, ja Valedictus, jolle toivotellaan jäähyväisiä, tai ainakin eläkepäiviä. Koska suomen nimi Pentti on peräisin Benedictuksesta, paavin liikanimi olkoon keskuudessamme Pena.

Jumalan lähettämä uskonpuhdistajamme, itse Martinus, on tunnetusti laatinut juuri tällaisiin tilaisuuksiin tarkoitetun virren, eli Jumala ompi linnamme. Virressä lauletaan seuraavasti:

Jumala ompi linnamme
Ja vahva turva aivan.
On miekkamme ja kilpemme
Ajalla vaaran, vaivan.
Se vanha vainooja,
Kavala, kauhia
On kiivas, kiukkuinen
Ja julma, hirmuinen.
Vain Herra hänet voittaa.

Tai alkutekstin mukaan:

Ein' feste Burg ist unser Gott,
Ein' gute Wehr und Waffe.
Er hilft uns frei aus aller Not,
Die uns jetzt hat betroffen.
Der alt' böse Feind,
Mit Ernst er's jetzt meint,
Gross' Macht und viel' List
Sein' grausam' Rüstung ist,
Auf Erd' ist nicht seinsgleichen.

Jos suomennoskin on jo aika tuhtia tavaraa, saksankielisen alkutekstin loppuosa käy vielä suoremmin asiaan: Tuo vanha, paha vihollinen, nyt hän on tosissaan. Suuri valta ja juonikkuus on hänen julma haarniskansa. Maan päältä ei löydy hänen vertaistaan.

Isoäitini, joka opetti minulle monia asioita, ei koskaan herennyt muistuttamasta, että se vanha vainooja tarkoittaa paavia, tai katolista kirkkoa.

Tommipommi suhtautuu tähän kaikkeen tietysti buddhalais-depressionistisen filosofiansa, vai uskontoko lienee, antiruumistisella tyyneydellä: välipä hällä, mikä liha siellä Pietarinkirkon parvekkeella lötisee, asiat ovat kuitenkin joka tapauksessa jossain proverbiaalisessa korkeammassa kädessä, kun yhteiskunta arvoineen väistämättä muuttuu siihen suuntaan, jonka teknologinen kehitys deterministisesti sille osoittaa. Pystyn hyvin kuvittelemaan Benedictuksen äyskimään puuroisella baijerilaisella saksalla iskulauseitaan Tommin korvanjuureen - ja Tommin nostavan ikävystyneen näköiset puoliksi suljetut silmänsä hetkeksi Aku Ankan taskukirjasta luodakseen Penaan äärimmäisen välinpitämättömän katseen.

Tavallaan ihailen Tommin asennetta, mutta minua kuitenkaan Penan valinta ei tällaisella hetkellä jätä kylmäksi. Oikeasti olen huolestunut siitä, että meillä ei ole vastavoimaa katolisen kirkon mahdolliselle maihinnousulle. (Johan täällä näkee jos jonkinlaista munkkia ja nunnaa katukuvassa, jos kohta partaisia suufiveljiäkin.) Täällä on valtavasti typeriä ateisteja, jotka eivät näe oleellisia eroja uskontojen välillä eivätkä osaa pitää luterilaisuutta pienempänä pahana. Täällä on järsiviä ja kuolaavia vapaakirkollisia hihhuleita. Täällä on naispappeuden vastustajien ja muiden änkyröiden Paavalin synodi, joka ensimmäisen tilaisuuden saadessaan myy vaikka isänmaansa Vatikaanille ydinohjussiiloksi kolmestakymmenestä hopearahasta. Täällä on lepsua luterilaista älymystöä, joka kovasti haluaa olla ekumeenista ja suvaita vaikka mitä "maailmanlaajojen" ulkomaanyhteyksien luomiseksi. (Olen muuten aina ihmetellyt, miksi kirkollisissa piireissä puhutaan aina "maailmanlaajasta" "maailmanlaajuisen" sijasta.) Täällä on "henkisyyttä" ja "yhteisöllisyyttä" etsiviä ihmisiä, jotka saadaan helposti huijattua vaikka Opus Dein riveihin (eräs suomalainen ex-libertaristi on sinne jo hakeutunut, vieläpä kehui päätöstään julkisesti Ylioppilaslehdessä - tämä osaltaan osoittaa, miten ohut kalvo libertarismin ja tavanomaisen oikeistototalitarismin välillä on). Mutta täällä ei ole sellaista teologiarmeijaa kuin katolisessa kirkossa, eikä täällä ole teräväsäiläisiä ja kiiltäväkilpisiä uskon puolustajia, jotka kokoaisivat kansan kolmikymmenvuotiseen sotaan Opus Deitä ja muita vastaavanlaisia porukoita vastaan. Täällä ei ole ketään, joka sanoisi, että lepsu nössöluterilaisuus on nyt vain kerta kaikkiaan meidän tapamme olla uskonnollisia, ja että meidän on suojeltava ja verin varjeltava omaa rakasta lepsua nössöluterilaisuuttamme Sen Wanhan Wainoojan hyökkäyksen varalta.

Ratzingerin valinta osoittaa osaltaan, että 1990-luvun ajan käynnissä oleva maailmanlaajuinen oikeistomobilisaatio on oikeasti kunnianhimoisempi ja vallankumouksellisempi kuin me täällä pohjan perukoilla lintukodossa ymmärrämmekään. Hyökkäys ei kohdistu ainoastaan luonnonsuojelijoihin tai hyvinvointivaltioon, vaan itse asiassa koko sallivaan yhteiskuntaan, jonka vapaudet suurin osa meistä ottaa yhtä annettuina kuin hengitysilman. Tavoitteena on itse asiassa viedä koko kuusikymmenluvun perintö. Me täällä Suomessa olemme niin lapsellisia, ettemme ymmärrä, että kaiken sen ottaminen pois on tuiki mahdollista, kun asialla ovat paavin ja George W. Bushin kaltaiset apokalyptiset voimat.

Kuten olen jo eräitäkin kertoja sanonut, selitykseni islamilaisen maailman aikoinaan suurenmoisen tieteellisen ja älyllisen tason romahtamiselle on, että aluksi islamilaisen sivilisaation uskonnollinen puoli oli varsin heikko, kun kaikki hellenismin säilyttämät tieteelliset ja tekniset keksinnöt olivat huomattavasti suurempi ja merkittävämpi osa islamin älyllistä ja opillista sivistystä kuin teologia, mutta että tiede ja tekniikka romahtivat melko nopeasti sitten kun teologit saivat aktinsa kasaan ja tukahduttivat silkalla vaikuttavalla massallaan luonnontieteet alleen. Passaa miettiä sitä, että katolisen kirkon papisto on aivan yhtä voimakas älyllinen ase kuin muslimien ulama. Itse asiassa paavin armeija on järjestäytyneempi ja kyvykkäämpi kuin riitaisat muslimit koskaan pystyvät olemaan. Ja kuten edellä mainitsin, heillä on jo vakoojansa täällä - demokratiaan ja hyvinvointivaltioon dogmaattisen, fanaattisen vihamielisesti suhtautuva vakooja.

Ratzingerin perusero puolalaiseen edeltäjäänsä on ilmeinen, mutta harva on osannut määritellä sitä ääneen - enimmäkseen kommentaattorit sotkeutuvat rasistoidista saksalaisvihamielisyydestä kumpuaviin natsismivihjailuihin, jotka hukkaavat asian ytimen. Irish Timesin kolumnisti taannoin pääsi jo oikeille jäljille todetessaan, että Karol Wojtyła oli paavina sellainen kuin oli, koska ei ollut ikinä elänyt demokratiassa: varhaisvuotensa hän vietti Puolan Sanacja-hallinnon puolidiktatuurissa, sen jälkeen saksalaiset alistivat hänen maansa brutaaliin miehitykseen, seuraavaksi tulivat neuvostokomenteisen kommunismin vuosikymmenet, ja lopuksi hänen pitkä rupeamansa Vatikaanin diktaattorina. Hänen vanhoillisuutensa oli siksi inhimillisesti ymmärrettävää ja anteeksiannettavaa. Hän ei yksinkertaisesti tuntenut meidän elämäämme, ei ollut länsimaisen vapauden kasvatti, eikä osannut kuvitella, miltä tuntuisi olla sellainen.

Ratzingerista voi sitä vastoin vain sanoa, että hän ei ole inhimillisen tietämätön meidän sekularisoituneiden protestanttien maailmasta, vaan hän on yksinkertaisesti meidän vihollisemme ja sellaiseksi julistautunut. Hän tahtoo tuhota meidät, jollei fyysisesti niin ainakin poliittisesti ja teologisesti. Hän on, anteeksi vain mutta sille ei voi mitään, se vanha vainooja, jonka Babylonin vankeudesta Jumalan lähettämä uskonpuhdistajamme johdatti meidät nykyisen vapautemme Siioniin. Nyt suuri koura nousee Babylonista ja kurottaa kohti meidän Siioniamme. Puolustammeko me sitä, kuten Israelin lapset omaansa? Pitäisikö meidän perustaa oma Opus Deimme? (Koska luterilaisuuden kieli ei ole latina, vaan saksa, sen nimeksi tulisi tietenkin Tintenfass - Mustepullo. Muistanette, että Martinus käytti mustepulloa innokkaasti aseenaan pirua vastaan.)

PS. Seuraavaksi odotettavissa ryssänvihakirjoitus. Kirjoituksen työnimi on Pierua ja ryssää vastaan.

Ja aivo oli autio ja tyhjä

Minä.


Selitys: Puolalainen moderni klassikko Witold Gombrowicz kirjoitti päiväkirjaansa Ja - "Minä" - niiden päivien kohdalle, joina hänellä ei ollut mitään sanottavaa.

Gombrowiczia pitäisikin taas yrittää lukea, kun puola kaipaa kohentamista. Minulla on taas lisensiaattityöhönryhdistäytymiskausi, johon kuuluu oleellisena osana puolankielisten lähdeteosten lukeminen. Valitettavasti Puolan saksalaisten historia on edelleenkin kadoksissa, mutta Sleesian historia sentään ei ole kadonnut minnekään, ja sehän tässä pääasiallinen lähde lienee.

Olen pari päivää raahannut mukanani Norman Daviesin kirjaa Varsovan kansannoususta 1944 puolankielisenä versiona. Kuten vanhan Plökin lukijat tietävät, luin sen englanniksi jo aikapäiviä sitten. En kuitenkaan jaksanut kirjoittaa kansannousun muistopäiväksi artikkelia Ny Tidiin, vaikka kymmenen vuotta aikaisemmin, vuonna 1994, väsäsin naiivin esseentapaisen nimellä Deras och vårt krig, Heidän sotansa ja meidän. Olin tuohon aikaan puolalaisen aatelisdemokratian ihanteiden vaikutuksen alainen, samoin sen puolalaisen idealismin, joka sai muotonsa iskulauseessa Za waszą wolność i naszą - teidän vapautenne puolesta ja meidänkin. Vuodatukseni nimi oli tietenkin viittaus tähän.

Vanhaan kappaleeseen uudet sanat:

Yks ruusu on kasvanut laaksossa
ja se kauniisti kukoistaa
yks aatemmipoika on nähnyt sen
eikä voi sitä unhoittaa.

Ja hän kyllä sen olis poiminut
ja painanut rinnalleen
mutta nynnynä ei ole tohtinut,
on jättänyt paikoilleen.


Päivän linkki:


Pyhä sota


En ollut koskaan aiemmin kuullut tätä kuuluisaa laulua laulettuna, mutta löytyihän se lopultakin. Tämä on neuvostoarmeijan taistelulaulu, joka syntyi Hitlerin hyökättyä. Olen usein lukenut viittauksia tähän lauluun, mutta en tuntenut sanoja enkä säveltä.

Tästähän tulisi hieno naisvihalaulu, kun sen sanoittaisi uusiksi alkuperäiskappaleen hengessä.

Päivän sitaatti:


Suomalaiset naiset, nuo masennuslääkkeitä vetävät
ketjupolttajajuopot, halveksivat raittiita miehiä yli kaiken.
Korkeintaan joltain ihanalta muslimilta voidaan raittius sallia.

- Hiski Haapoja

Päivän toinen sitaatti tulee Milla B:n suurenmoisesta blogista Posket lommolla, joka on kaikkien nuorten poikien ja ATM:n alkujen opetusblogi. Muistakaa aina, että tällaisia naiset ovat. Älkää sekuntiakaan kuvitelkokaan, että olisi toisin. Älkää, houkat.


Mä olen huomannut että täällä Blogistanissa on kahdenlaisia mimmejä - ne jotka on rehellisiä itselleen ja kehuu just esim. mun ja Salarakkaan blogeja ja sitten ne, jotka on kateellisia ja pettää itseään väittämällä ettei mukamas olisi samanlaisia.

Kuunnelkaa! Kuunnelkaa! Jumalan totuutta! Jumalan totuutta! Aivan vanhan naisvihaajan silmät kyyneliin vetää! Ainoa vika tässä on, että tämä Milla tekee minut tarpeettomaksi. Voin vain huutaa: pojat, lukekaa tätä! Painakaa jokainen sana sydämeenne ja tutkiskelkaa sitä, ja nähkää Milla B. jokaisessa nuoressa naisessa, kuten pyhäkoulussa on opetettu näkemään Jeesus jokaisessa ihmisessä! [Mä olen vaan toi ampulanssi kuski. meidät soitetiin Tänne viemän tää jätkä Mieli sairaalaan kun se kieriskeli ja kuolasi ja ulvoi Niin etä Naapurit häirintyi. Mä ajatelin laittaa tähän pari sanaa selitykseksi ettette ihmetele että mihin tämä mies joutui. Älkää oloko Huolisanne me annetaan sille vain pari Rauhotus ruiksetta ja sile tulee niistä mukavan Höpö olo. Kyllä se huomnenna Vramsti on taas kunnosas. Terv. Mähönen.]