tag:blogger.com,1999:blog-9378936.post114522295759379011..comments2010-03-28T11:32:04.858-07:00Comments on Suomessa sensuroitua - Censurerat i Finland - To, co w Finlandii nie wolno powiedzieć: Kaunis on kuolla?Unknownnoreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-9378936.post-1145636324511982542006-04-21T09:18:00.000-07:002006-04-21T09:18:00.000-07:00Jos ihan tarkkoja ollaan, moitteeni koskee sitä, e...Jos ihan tarkkoja ollaan, moitteeni koskee sitä, että Pitkämäen kaltaisten huippu-urheilijoiden ihanteita saa suomalaisessa kulttuurissa noudattaa vain urheilussa ja sodassa. Muutenhan katson omassa iiriharrastuksessani olevani ihan samanlaisten motiivien liikuttama, mutta suomalainen kulttuuri ei hyväksy sellaisia motiiveja ja ihanteita urheilun ja armeijan ulkopuolella, joten minunkaltaiseni tyypit tuomitaan friikeiksi. <I>Se</I> on mielestäni moitittavaa.Panuhttps://www.blogger.com/profile/14926020651366624142noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-9378936.post-1145635723461192922006-04-21T09:08:00.000-07:002006-04-21T09:08:00.000-07:00Mitenkään puolustamatta Kaarlo Kangasniemeä ja hän...Mitenkään puolustamatta Kaarlo Kangasniemeä ja hänen valitsemaansa tietä toteuttaa unelmaansa olla maailman paras urheilija lajissaan arveluttavin menetelmin, haluan puolustaa huippu-urheilun ihanteita ja luonnetta. Uskoisin jotakin siitä jopa tietäväni, mikä tietysti voi olla vahingollista muodostuneelle ennakkokäsityksellesi, parahin Panu. Kestä mahdollinen kritiikkini kuin mies! Haluan nostaa esille sopivana esimerkkinä tällä hetkellä parhaimman yleisurheilijamme, Tero Pitkämäen. Hän on keihäänheittäjä. Hän harrastaa sellaista lajia, jossa loukkaantumisvaara on valtavan suuri. Sekunnin murto-osassa voi haave siitä, että on maailman paras, mennä plörinäksi. Ne lukuisat salilla ja urheilukentällä vietetyt tunnit menevät hukkaan, näin sitä luulisi. Ei suinkaan! Urheilijaa voi enemmän kiihottaa se matkalla paremmuuteen oleminen (treenaaminen hullun lailla) kuin se voiton saavuttaminen. Tunnen Pekka Vasalan, olympiavoittajan, joka panosti kaiken vuoteen 1972. Sain seurata hänen harjoitteluaan läheltä, olimme välillä yhteislenkeillä, olihan meillä yhteinen valmentaja. Ei ollut elämässä sellaista asiaa, joka olisi mennyt harjoitteluhimon ja -innon edelle ja sitten kun kultainen mitali roikkui kaulassa ei se ollutkaan hänen mielestään niin kovin merkillistä. Matka sinne oli kyllä sitäkin merkillisempi. Palatakseni takaisin Tero Pitkämäkeen, huippu-urheilusta hyvin vähän perillä oleva saattaisi pitää Teroa kaistapäisenä oman edun tavoittelijana. Tämä on harhakuva. Tero on matkalla, nöyränä, ahkerana, kunnianhimoisena tietäen, että keppi voi lentää tänä kesänä 100 metriä hyvissä olosuhteissa. Sen pitemmälle ihminen ei keppiä saa lentämään. Hänen Helsingin MM-kisansa pilasi onnettomat olosuhteet ja huonot tuuliolosuhteet, jos nyt voidaan neljättä sijaa maailmassa pitää huonona saavutuksena. Tiesitkö, että joka kerta kun keihäänheittäjä heittää keihään yli 80 m, olkapää menee hetkeksi sijoiltaan ja lihassäikeitä katkeaa. Näitä sitten repaleisia säikeitä sitten kisan jälkeen parannellaan ja ennen uutta kisaa tehdään vielä vähän enemmän peruskestävyysharjoitteita, jotta käsi kestäisi vielä vähän kovempaa riuhtaisua ja vähän pitempään.<BR/>Kestävyysjuoksijoidemme surullisesta tilasta en jaksa nyt puhua. Tuossa sakissa tarvittaisiin herätystä. Nyt syödään kaiken maailman ravintolisiä kun oikea lääke olisi harjoittelu niin kovaa kuin sielu sietää ja ahkerampi istuminen keittiön ruokapöydän ääressä. Maitohappoa rakastavia juoksijoita tarvitsemme, emme pillereiden nielijöitä!<BR/><BR/>Anteeksi, veri kuohahti. Oli pakko reagoida, ettei ilmaan jää leijumaan väärinkäsitystä huippu-urheilun luonteesta. Se on kovaa puuhaa!<BR/><BR/>terveisin, christerchrister sundqvisthttps://www.blogger.com/profile/06049694160011702862noreply@blogger.com