Hiljattaisessa kirjoituksessani kerroin muutamasta äärioikeistolaisesta homoseksuaalista, joten jatketaanpa aiheesta. Meillä Suomessa äärioikeistolaisissa piireissä vaikuttaa sellainen miesten mies kuin Jukka Hankamäki, joka on tullut tunnetuksi peräsuolinkaisten seksuaalipoliittisen ohjelman kirjoittajana. En ole itse kyseistä pläjäystä lukenut - elämä on aivan liian lyhyt peräprutkupoikain puolueen papereihin perehtymiseen - mutta uutisissa Hankamäen asiakirjan sisältöä reposteltiin aikoinaan sen verran meluisasti, että katson tietäväni siitä tarpeeksi nauraakseni sille.
Nyligen skrev jag en drapa om ett par högerextrema homosexuella, så låt oss gå vidare i tangentens riktning. I Finland har vi ett sådant praktexemplar som Jukka Hankamäki, känd som författaren till sannfinnarnas sexualpolitiska program. Jag medger att jag inte läst Hankamäkis fuskverk - jag har varken tid eller tålamod - men i nyheterna refererades innehållet i smäcket ifråga såtillvida omfattande att jag anser mig vara tillräckligt insatt i det för att våga skratta åt det.
Juttuhan on niin että kun vannoutuneen homovastainen puolue antaa julistautuneen homoajattelijan kertoa itselleen, mikä on oikeaa ja tervettä heteroseksuaalisuutta, sitä on normaalin ihmisen mahdotonta olla pitämättä pilkkana. (Suomenkielisten Hugenberg-medioiden pelkurimaisia toimittajia en tietenkään pidä normaaleina ihmisinä - eiväthän he uskaltaneet nauraa sillekään, että kuuluisa kahden naisen mies Jussi Halla-aho moitti muslimeja moniavioisiksi.) Se on oikein tyypillinen esimerkki siitä, kuinka persut eivät oikeasti aja tai vastusta edes niitä asioita, joita sanovat ajavansa tai vastustamansa. Persut haluavat yksinkertaisesti totalitaarista valtaa - valtaa puuttua sinun ja minun arkielämään - ja siinä pyrkimyksessä liittolaiseksi kelpaa niin homo, muslimimaahanmuuttaja kuin kuka tahansa muukin vihollisiksi leimatun ryhmän edustaja.
När ett svuret antihomosexuellt parti låter sig undervisas av en öppen homosexuell tänkare om vad som är riktig och sund heterosexualitet, är det svårt för en normal människa att inte göra sig lustig över det. (De mesar och fegisar som arbetar som journalister i finska medier räknar jag naturligtvis inte som normala människor - de vågade ju inte ens skratta åt Jussi Halla-aho, den välkända harempaschan med både fru och flickvän som ondgjorde sig över muslimskt månggifte.) Det är ett typiskt exempel på hur sannfinnarna inte främjar eller bekämpar ens sådana saker de säger sig främja eller bekämpa. Sannfinnarna vill ha totalitär makt för att lägga sig i vårt vardagsliv, och i den strävan är de beredda att samarbeta med både bögar, muslimer och andra representanter för sina påstådda fiendegrupper.
Ns. "vihervasemmistolaisten" tarkoitus on puolustaa yhdenvertaisuutta, laillisuutta ja perustuslaillisuutta, johon kuuluu oleellisesti se, että homot, muslimit, maahanmuuttajat ym. ryhmät ovat tasavertaisesti oikeutettuja elämään. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että lain ja oikeuksien tulee olla kaikille samat. Ja juuri tätä äärioikeisto vihaa.
Den så kallade "gröna vänstern" försvarar likaberättigande, laglighet och konstitutionell ordning, som innebär att både bögar, muslimer, övriga invandrar och liknande grupper får leva, att alla bör ha lika rättigheter och att samma lag gäller för alla. Men det är precis det här som extremhögern hatar.
Homo journalisti Johann Hari pohti yli kymmenen vuotta sitten Huffington Postiin kirjoittamassaan blogitekstissä homoseksuaalisuuden ja äärioikeistolaisuuden suhdetta syvemminkin. Jukka Hankamäen ohjelma-asiakirjan sisältö viittaa siihen, että viha naisia ja "normoja" kohtaan on oleellinen tekijä äärioikeistolaishomouden taustalla enemmänkin. Naiset nähdään heikkoina, "ämmämäisinä" olentoina, jotka tahraavat sadistisen, vallanhimoisen ja väkivaltaisen mieheyden. Mieheysihanne on suoraan futuristi Marinettin Mafarka-romaanista (ottakaa tämä varoituksena). Ja tästä voidaan johdonmukaisesti päätellä, että homoseksuaalisuus aletaan nähdä pienempänä pahana kuin seksuaalinen halu naiseen.
Den homosexuelle journalisten Johann Hari reflekterade för över tio år sedan i en bloggdrapa i Huffington Post över förhållandet mellan homosexualitet och högerextremism mera omfattande. Jukka Hankamäkis programdokument låter snarast förstå att hatet mot kvinnor och "normala" är en viktig faktor bakom homosexuell extremhöger i allmänhet. Kvinnorna uppfattas som svaga, "tantaktiga" varelser som sölar ned den sadistiska, makthungriga och våldsbenägna manligheten. Manlighetsidealet är som i futuristen Marinettis roman Mafarka (ta det här som varning). Därav kan man åtminstone dra slutsatsen att homosexualitet inom extremhögern börjar kännas mera acceptabel än sexuellt begär till kvinnor.
Johann Hari mainitsee omassa kirjoituksessaan useita sellaisia natsihomoja, jotka puuttuvat edellisestä aiheeseen liittyvästä blogijutustani. Näistä merkittävimmäksi nostaisin itse Nicky Cranen. Crane oli brittiskinheadien silmäätekevä, jonka elämä ja kuolema muistuttavat läheisesti Michael Kühnenistä. Hän istui 80-luvun alussa muutaman vuoden vankeustuomion natsismin motivoimista pahoinpitelyrikoksista, minkä jälkeen hän liittyi brittiläisen natsiskinibändi Skrewdriverin taustajoukkoihin toimien turvallisuusmiehenä sen konserteissa. Samaan aikaan hän juhli ja riekkui homoklubeilla, jopa työskenteli niiden hanttimiehenä ja jätekuskina. Hän myös näytteli homopornoelokuvissa. Lopulta hän meni johonkin television viihdemakasiiniohjelmaan tunnustamaan homoutensa, mikä oli Skrewdriver-yhtyeen johtohahmolle Ian Stuart Donaldsonille kova paikka. Puolitoista vuotta ulostulonsa jälkeen Crane menehtyi immuunikatoon.
Johann Hari nämner i sin egen artikel flere nazistbögar som jag inte påminde om i min senaste drapa om temat. Av dessa vill jag särskilt framhäva Nicky Crane. Crane var en koryfé inom brittiska skinheadkretsar och hans liv och död får en att tänka på Michael Kühnen. I början av åttiotalet avtjänade han ett par års fängelsestraff för misshandel av nazistiska motiv, varefter han anslöt sig till det brittiska nazistbandet Skrewdrivers stödteam och arbetade som säkerhetsman på dess koncerter. Samtidigt festade han vilt på bögklubbar och arbetade t o m som hantlangare och sophämtare åt dem. Han spelade också roller i bögporrfilmer. Till slut uppträdde han på något magasinprogramm på teve och kom ut som bög, vilket frontmannen för Skrewdriver, Ian Stuart Donaldson, inte riktigt kunde ta med jämnmod. Ett och ett halvt år efter teveuppträdandet dog Crane av aids.
Hollantilainen uusnatsi Pim Fortuyn, joka murhattiin vuonna 2002, oli homo hänkin, vieläpä avoimesti ja häpeilemättä. Fortuyn oli aloittanut vasemmistoradikaalina ja toiminut pitkään myös maltillisessa vasemmistossa, mutta päätyi äärioikeistoon ilmeisesti koska koki islamin homovastaisuuden niin ahdistavana. Fortuyn joutui sitten nuoren vasemmistoaktivistin surmaamaksi, ja vaikka se tilapäisesti nosti hänen puolueensa kannatuslukemat katosta läpi, pulju oli liiaksi yhden miehen yritys selvitäkseen pitkän päälle poliittisesti elinkelpoisena. Äärioikeistopuolueilla on usein yksi ihailtu valtiasjohtaja, jota sitten seuraa lauma nollia.
Den nederländske nyfascisten Pim Fortuyn, mördad år 2002, var också homosexuell - öppet och skamlöst. Fortuyn var till att börja med en vänsterradikal och verkade länge också inom moderata vänstern, men slutade som högerextremist, troligen därför att han uppfattade islam som en ångestingivande bögfientlig religion. Sedan dödades han av en ung vänsteraktivist, och de sympatiröster som hans parti vann på mordet räckte i längden inte till för politisk livsduglighet, eftersom partiet var, när det kommer omkring, ett enmansföretag. Högerextremistiska partier brukar ju ledas av en beundrad diktator, med en massa nollor omkring sig.
