Jussi Halla-aho palaamassa tahdottomien ruumiinosiensa pääksi - Jussi Halla-aho ska igen bli huvudet för sina viljelösa kroppsdelar

 Perussuomalaisten keskuudessa järjestettiin mielipidetiedustelu, jonka perusteella Jussi Halla-aholla on suurin kannatus puolueen puheenjohtajaksi. Tämä ei hämmästytä ketään. Puolue ei ainakaan yli vuosikymmeneen ole ollut mitään muuta kuin kultti, jonka jäsenet ovat Jussi Halla-ahon tahdottomia raajoja tai ruumiinosia ilman hänestä eroavaa emotionaalista, älyllistä tai seksuaalistakaan eksistenssiä. Raajat äänestävät päätä.

Det arrangerades en enkät bland sannfinnarna om vem de vill ha som ordförande, och som förväntat vann Jussi Halla-aho seger. Det här bör inte förvåna någon. Sedan mer än tio år tillbaka är partiet bara en kult, vars medlemmar fungerar som viljelösa lemmar eller kroppsdelar till Halla-aho utan någon av honom oberoende emotionell, intellektuell eller t o m sexuell existens. Lemmarna röstar på huvudet.

Sinänsähän olisi koko maan kannalta ihan hyvä, jos Halla-aho saataisiin takaisin puoluejohtajaksi, pois puhemiehen paikalta, johon hänellä ei ole moraalisia edellytyksiä. Puhemiehenä hän on isänmaan häpeä. Toisaalta on selvää että tahdottomat raajat ovat hämmennyksissään, kun niillä ei ole päätä. Riikka Purra ei irvokkaine pääkalloirvistyksineen ole mikään johtohahmo, ei edes sellainen persujen peniksiä nostava bimbo kuin Laura Huhtasaari.

I och för sig skulle det vara en bra sak för hela fosterlandet om Halla-aho återupptog sitt gamla jobb som partiledare i stället för att fungera som talman för riksdagen, ett uppdrag han inte har några moraliska förutsättningar för. Som talman är han en skamfläck för fosterlandet. Å andra sidan är det klart att de viljelösa kroppsdelarna är helt rådlösa, när de fråntagits huvudet. Riikka Purra med sitt groteska dödsskalleliknande grin är ingen ledargestalt, och i motsats till Laura Huhtasaari får hon inte ens de sannfinska penisarna att höja på huvudet.

Halla-ahon nimettömät taustavoimat rakensivat hänen kulttinsa kärsivällisellä vuosikausien myyräntyöllä. Tahdottomien raajojen lojaalius ja homoseksuaalissävytteinen ihannointi koskee kuitenkin vain Halla-ahoa henkilökohtaisesti. Halla-aho on onnistuttu markkinoimaan tahdottomille raajoille kiehtovana, salaperäisenäkin paholaisena. Riikka Purra on vain etovan ruma, ilkeä ja äreä vanheneva nainen, joka tuntuu saavan perverssiä nautintoa köyhien kurittamisesta. On siis selvää, että puolue on Purran johtamana laskevalla uralla, ja tahdottomat raajat tarvitsevat alkuperäisen johtajansa takaisin.

De namnlösa krafter bakom Halla-aho som byggde upp hans kult behövde åratals tålmodigt mullvadsarbete. Men den lojalitet som de viljelösa lemmarna har för Halla-aho, den homosexuellt färgade idealiseringen, gäller bara Mästaren personligt. Lemmarna ser Halla-aho som en fascinerande, mystisk djävulgestalt. Däremot är Riikka Purra bara en vämjeligt ful, elak och illmarig äldre kvinna, som förefaller få pervers njutning av att förfölja fattigt folk. Det är sålunda klart att partiets stjärna under Purras ledning är stadd i dalande, och de viljelösa kroppsdelarna vill ha tillbaka sin ursprungliga ledare.

Jussi Halla-aho tahdottomien raajojensa palvomana. Jussi Halla-aho omgiven av sina viljelösa kroppsdelar. Copyright: Sira Moksi 2021

Äärioikeistolaisen homoilun historian jatkojohto - Jukka Hankamäki ja muut. Skarvsladd till bloggdrapan om högerextremism och homosexualitet - Jukka Hankamäki och andra.

Hiljattaisessa kirjoituksessani kerroin muutamasta äärioikeistolaisesta homoseksuaalista, joten jatketaanpa aiheesta. Meillä Suomessa äärioikeistolaisissa piireissä vaikuttaa sellainen miesten mies kuin Jukka Hankamäki, joka on tullut tunnetuksi peräsuolinkaisten seksuaalipoliittisen ohjelman kirjoittajana. En ole itse kyseistä pläjäystä lukenut - elämä on aivan liian lyhyt peräprutkupoikain puolueen papereihin perehtymiseen - mutta uutisissa Hankamäen asiakirjan sisältöä reposteltiin aikoinaan sen verran meluisasti, että katson tietäväni siitä tarpeeksi nauraakseni sille.

Nyligen skrev jag en drapa om ett par högerextrema homosexuella, så låt oss gå vidare i tangentens riktning. I Finland har vi ett sådant praktexemplar som Jukka Hankamäki, känd som författaren till sannfinnarnas sexualpolitiska program. Jag medger att jag inte läst Hankamäkis fuskverk - jag har varken tid eller tålamod - men i nyheterna refererades innehållet i smäcket ifråga såtillvida omfattande att jag anser mig vara tillräckligt insatt i det för att våga skratta åt det. 

Juttuhan on niin että kun vannoutuneen homovastainen puolue antaa julistautuneen homoajattelijan kertoa itselleen, mikä on oikeaa ja tervettä heteroseksuaalisuutta, sitä on normaalin ihmisen mahdotonta olla pitämättä pilkkana. (Suomenkielisten Hugenberg-medioiden pelkurimaisia toimittajia en tietenkään pidä normaaleina ihmisinä - eiväthän he uskaltaneet nauraa sillekään, että kuuluisa kahden naisen mies Jussi Halla-aho moitti muslimeja moniavioisiksi.) Se on oikein tyypillinen esimerkki siitä, kuinka persut eivät oikeasti aja tai vastusta edes niitä asioita, joita sanovat ajavansa tai vastustamansa. Persut haluavat yksinkertaisesti totalitaarista valtaa - valtaa puuttua sinun ja minun arkielämään - ja siinä pyrkimyksessä liittolaiseksi kelpaa niin homo, muslimimaahanmuuttaja kuin kuka tahansa muukin vihollisiksi leimatun ryhmän edustaja.

När ett svuret antihomosexuellt parti låter sig undervisas av en öppen homosexuell tänkare om vad som är riktig och sund heterosexualitet, är det svårt för en normal människa att inte göra sig lustig över det. (De mesar och fegisar som arbetar som journalister i finska medier räknar jag naturligtvis inte som normala människor - de vågade ju inte ens skratta åt Jussi Halla-aho, den välkända harempaschan med både fru och flickvän som ondgjorde sig över muslimskt månggifte.) Det är ett typiskt exempel på hur sannfinnarna inte främjar eller bekämpar ens sådana saker de säger sig främja eller bekämpa. Sannfinnarna vill ha totalitär makt för att lägga sig i vårt vardagsliv, och i den strävan är de beredda att samarbeta med både bögar, muslimer och andra representanter för sina påstådda fiendegrupper.

Ns. "vihervasemmistolaisten" tarkoitus on puolustaa yhdenvertaisuutta, laillisuutta ja perustuslaillisuutta, johon kuuluu oleellisesti se, että homot, muslimit, maahanmuuttajat ym. ryhmät ovat tasavertaisesti oikeutettuja elämään. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että lain ja oikeuksien tulee olla kaikille samat. Ja juuri tätä äärioikeisto vihaa.

Den så kallade "gröna vänstern" försvarar likaberättigande, laglighet och konstitutionell ordning, som innebär att både bögar, muslimer, övriga invandrar och liknande grupper får leva, att alla bör ha lika rättigheter och att samma lag gäller för alla. Men det är precis det här som extremhögern hatar.

Homo journalisti Johann Hari pohti yli kymmenen vuotta sitten Huffington Postiin kirjoittamassaan blogitekstissä homoseksuaalisuuden ja äärioikeistolaisuuden suhdetta syvemminkin. Jukka Hankamäen ohjelma-asiakirjan sisältö viittaa siihen, että viha naisia ja "normoja" kohtaan on oleellinen tekijä äärioikeistolaishomouden taustalla enemmänkin. Naiset nähdään heikkoina, "ämmämäisinä" olentoina, jotka tahraavat sadistisen, vallanhimoisen ja väkivaltaisen mieheyden. Mieheysihanne on suoraan futuristi Marinettin Mafarka-romaanista (ottakaa tämä varoituksena). Ja tästä voidaan johdonmukaisesti päätellä, että homoseksuaalisuus aletaan nähdä pienempänä pahana kuin seksuaalinen halu naiseen.

Den homosexuelle journalisten Johann Hari reflekterade för över tio år sedan i en bloggdrapa i Huffington Post över förhållandet mellan homosexualitet och högerextremism mera omfattande. Jukka Hankamäkis programdokument låter snarast förstå att hatet mot kvinnor och "normala" är en viktig faktor bakom homosexuell extremhöger i allmänhet. Kvinnorna uppfattas som svaga, "tantaktiga" varelser som sölar ned den sadistiska, makthungriga och våldsbenägna manligheten. Manlighetsidealet är som i futuristen Marinettis roman Mafarka (ta det här som varning). Därav kan man åtminstone dra slutsatsen att homosexualitet inom extremhögern börjar kännas mera acceptabel än sexuellt begär till kvinnor.

Johann Hari mainitsee omassa kirjoituksessaan useita sellaisia natsihomoja, jotka puuttuvat edellisestä aiheeseen liittyvästä blogijutustani. Näistä merkittävimmäksi nostaisin itse Nicky Cranen. Crane oli brittiskinheadien silmäätekevä, jonka elämä ja kuolema muistuttavat läheisesti Michael Kühnenistä. Hän istui 80-luvun alussa muutaman vuoden vankeustuomion natsismin motivoimista pahoinpitelyrikoksista, minkä jälkeen hän liittyi brittiläisen natsiskinibändi Skrewdriverin taustajoukkoihin toimien turvallisuusmiehenä sen konserteissa. Samaan aikaan hän juhli ja riekkui homoklubeilla, jopa työskenteli niiden hanttimiehenä ja jätekuskina. Hän myös näytteli homopornoelokuvissa. Lopulta hän meni johonkin television viihdemakasiiniohjelmaan tunnustamaan homoutensa, mikä oli Skrewdriver-yhtyeen johtohahmolle Ian Stuart Donaldsonille kova paikka. Puolitoista vuotta ulostulonsa jälkeen Crane menehtyi immuunikatoon.

Johann Hari nämner i sin egen artikel flere nazistbögar som jag inte påminde om i min senaste drapa om temat. Av dessa vill jag särskilt framhäva Nicky Crane. Crane var en koryfé inom brittiska skinheadkretsar och hans liv och död får en att tänka på Michael Kühnen. I början av åttiotalet avtjänade han ett par års fängelsestraff för misshandel av nazistiska motiv, varefter han anslöt sig till det brittiska nazistbandet Skrewdrivers stödteam och arbetade som säkerhetsman på dess koncerter. Samtidigt festade han vilt på bögklubbar och arbetade t o m som hantlangare och sophämtare åt dem. Han spelade också roller i bögporrfilmer. Till slut uppträdde han på något magasinprogramm på teve och kom ut som bög, vilket frontmannen för Skrewdriver, Ian Stuart Donaldson, inte riktigt kunde ta med jämnmod. Ett och ett halvt år efter teveuppträdandet dog Crane av aids.

Hollantilainen uusnatsi Pim Fortuyn, joka murhattiin vuonna 2002, oli homo hänkin, vieläpä avoimesti ja häpeilemättä. Fortuyn oli aloittanut vasemmistoradikaalina ja toiminut pitkään myös maltillisessa vasemmistossa, mutta päätyi äärioikeistoon ilmeisesti koska koki islamin homovastaisuuden niin ahdistavana. Fortuyn joutui sitten nuoren vasemmistoaktivistin surmaamaksi, ja vaikka se tilapäisesti nosti hänen puolueensa kannatuslukemat katosta läpi, pulju oli liiaksi yhden miehen yritys selvitäkseen pitkän päälle poliittisesti elinkelpoisena. Äärioikeistopuolueilla on usein yksi ihailtu valtiasjohtaja, jota sitten seuraa lauma nollia.

Den nederländske nyfascisten Pim Fortuyn, mördad år 2002, var också homosexuell - öppet och skamlöst. Fortuyn var till att börja med en vänsterradikal och verkade länge också inom moderata vänstern, men slutade som högerextremist, troligen därför att han uppfattade islam som en ångestingivande bögfientlig religion. Sedan dödades han av en ung vänsteraktivist, och de sympatiröster som hans parti vann på mordet räckte i längden inte till för politisk livsduglighet, eftersom partiet var, när det kommer omkring, ett enmansföretag. Högerextremistiska partier brukar ju ledas av en beundrad diktator, med en massa nollor omkring sig.

Persu huumekauppiaana - Sannfinnen som knarklangare

 Juuri lukemani lehtijutun mukaan Punkalaitumella ja Vesilahdessa toimi aktiivisesti huumejengi, joka esiintyi kristillisenä saarnayhteisönä ja kauppasi kammottua alfa-PVP-huumetta. Yksi huumejengiläisistä oli jutun mukaan ollut Punkalaitumella perussuomalaisten kunnanvaltuutettuna. Toistan: yksi huumejengiläisistä oli ollut Punkalaitumella perussuomalaisten kunnanvaltuutettuna.

Jag läste en tidningsartikel enligt vilken en knarkliga i Pungalaitio och Vesilax uppträdde som kristlig missionsgrupp och sålde den fruktade narkotikan alfa-PVP. En av brottslingarna i ligan hade enligt artikeln varit sannfinsk ledamot i kommunfullmäktige. Jag upprepar: en av brottslingarna i knarkligan hade varit sannfinsk ledamot i kommunfullmäktige.

Silloin kun perussuomalaisten nettihäirikköporukat savustivat minut ulos kolumnistinpaikaltani, olin profiloitunut muun muassa raittiussaarnaajana, sekä viinan että huumeiden osalta. Ilmeisestikään persut eivät hyväksy raittiutta. Syy tähän on totisesti selvästi näkyvillä.

När de sannfinska onlinepartisanerna tvingade mig att sluta skriva kåserier mot betalning, var det bl a som nykterhetsaktivist jag hade profilerat mig, både beträffande sprit och mindre lagliga ämnen. Uppenbarligen gillar sannfinnarna inte nykterhet. Och orsaken till detta är uppenbar.

Pekka Kataja kuollut - Pekka Kataja död

 Persujen vaalipäällikkö, perintökalu jo SMP:n ajoilta, Pekka Kataja on sitten kuollut. Katajan sanotaan menehtyneen "pitkälliseen sairauteen" - tämä on kiertoilmaus, jolla viitataan yleensä syöpään, mutta tuskin olen väärässä jos oletan, että hän kuoli murhayrityksen jälkiseurauksiin. Kuten parin vuoden takaisista uutisista muistamme, Katajan kimppuun ilmeisesti kävi muutama puoluetoveri, jotka hakkasivat häntä päähän kallonmurtumaksi asti. Kuitenkaan poliisin ja oikeuslaitoksen yritykset saada syylliset kiinni ja tuomittua eivät onnistuneet. Näyttää siltä, että tämän epäonnistumisen taustalla oli pieleen mennyt esitutkinta. Itse kunkin on syytä miettiä, johtuiko tämä esimerkiksi siitä, että persut olivat pelotelleet tai muuten painostaneet paikallista poliisia.

Sannfinske valchefen Pekka Kataja, en familjeklenod från den tid då partiet ännu hette Landsbygdspartiet, har lämnat det jordiska. Kataja sägs ha dött av en "långvarig sjukdom", en eufemism som vanligen står för cancer, men jag misstar mig knappast om jag förmodar att han dog av sviterna efter mordförsöket. Som vi minns från ett par år gamla nyheter, anfölls Kataja sannolikt av ett par partikamrater, som slog honom i huvudet och vållade honom en skallfraktur. Ändå misslyckades polisen och rättsväsendet med att skipa rättvisa. Det förefaller att det mest berodde på tillklantad brottsutredning. Om det var sannfinsk terrorisering eller annan påtryckning som låg bakom detta kan var och en sen fråga sig.

Katajasta ei tarvinnut tykätä - hän oli mielipiteiltään ja asenteiltaan monella tavalla tyypillinen persu. Mutta hänen tapauksensa paljastaa erään oleellisen eron nykyisten totalitaaristen persujen ja vanhan konservatiivisen SMP:n välillä. Nimittäin sen, että vanhoilla SMP-konservatiiveilla oli oikeasti jotain mielipiteitä ja tavoitteita, joihin myös rehellisesti pyrittiin ja joita edistettiin ja edustettiin. Sitä vastoin totalitaaripersut ovat, kuten natsit aikoinaan, pelkkä vallantavoittelukone ilman periaatteita.

Någon hemskt trevlig person var Kataja knappast - i sina åsikter och attityder var han en rätt typisk sannfinne. Men i hans fall skönjer jag en väsentlig skillnad mellan de nya totalitära sannfinnarna och det gamla konservativa landsbygdspartiet. Gamla konservativa från Vennamotiden hade nämligen genuina åsikter, övertygelser och målsättningar att ärligt främja, representera och eftersträva. Däremot är de totalitära sannfinnarna, precis som på sin tid nazisterna, ett maskineri för maktövertagande utan några principer.

Kataja paheksui Sebastian Tynkkystä ilmeisesti siksi, että tämä oli homo. Koko yhteiskunnan ja lainkuuliaisuuden kannalta tällainen paheksunta on tietenkin sopimatonta. Mutta jos puolue sanoo vastustavansa homoseksuaalisuutta ja tummaihoisten maahanmuuttajien maahantuontia ja kelpuuttaa yhdeksi johtavista poliitikoistaan homoseksuaalin, joka on maahantuonut Afrikasta poikaystävän, Katajan kaltaisilla vanhan polven perussuomalaisilla on moraalinen oikeus tuntea joutuneensa huijatuiksi.

Kataja ogillade Sebastian Tynkkynen tydligen därför att denne är homosexuell. Utifrån hela samhällets perspektiv, utifrån laglydighetens synvinkel, var detta givetvis olämpligt. Men om partiet säger sig vara emot homosexualitet och import av mörkhyade immigranter och samtidigt välkomnar som en ledande politiker en homosexuell person som importerat sin pojkvän från Afrika, är sannfinnar av gamla skolan, Kataja till exempel, moraliskt berättigade att känna sig lurade. 

Äärioikeistolaisen homoilun historiasta - Homosexualism och högerextremism, ett par ord om historien

Äärioikeistomme piirissä vaikuttavat julkihomoseksuaalit Joakim Vigelius ja Sebastian Tynkkynen ovat aika ajoin herättäneet hämmentynyttä huomiota ns. edistyksellisissä piireissä. Onhan äärioikeiston keskeinen sanoma, että homona ei saa olla, koska se on homoa. Sitä paitsi nykyinen äärioikeisto keskittyy paljon enemmän kaikenlaiseen identiteettipolitiikkaan ja vähemmistöryhmien vainoamiseen. Ennen vanhaan sille oli ainakin Suomessa tärkeämpää maanpuolustus ja kommunismin (siis oikean väriä tunnustavan kommunismin) vastustaminen. Nykyään kommunisteja ei ole paria pellepuoluetta ja perinneyhdistystä lukuun ottamatta, joten äärioikeisto leimaa kommunisteiksi liberaalit porvaritkin.

Joakim Vigelius och Sebastian Tynkkynen, två öppet homosexuella män som verkar inom vår extremhöger, har av och till väckt förvånad uppmärksamhet i de s k framstegsvänliga kretsarna. Det är ju en central del av extremhögerns förkunnelse att man inte bör vara bög eftersom det är bögigt att vara bög. Dessutom koncentrerar sig den nuvarande extremhögern mycket mer på allehanda identitetspolitik och minoritetsfientlighet. Förr i världen var det viktigare för den att förespråka försvarsvänlighet och bekämpa kommunister (alltså riktiga och verkliga kommunister som kallade sig så). I dag finns det inga kommunister längre, med undantag av ett par clownpartier och traditionsföreningar, så extremhögern utmålar t o m liberala borgare som kommunister.

Homoseksuaalisuus nähtiin työväenliikkeen alku- ja mahtiaikoina yläluokkaisena rappiona. Homoseksuaali saattoi esimerkiksi olla hieno herra, joka metsästi nuoria työläispoikia. Kun Ruotsissa oli meneillään toinen niistä kuuluisista homoskandaaleista, joiden tuloksena Suomeen syntyi käsitys ruotsalaisten homoudesta, vasemmistokirjailija Vilhelm Moberg osallistui kampanjaan, joka käytti skandaalin keskushenkilön homoutta kuningasvastaiseen propagandaan tavoitteenaan Ruotsin muuttaminen tasavallaksi - häväistysjuttuun kuului oleellisesti vihjailu, että ao. mies olisi puuhaillut seksuaalisesti kuningas Kustaa V:n kanssa. 

Arbetarrörelsen uppfattade homosexualismen längre som ett exempel på överklassens moraliska förfall. En homosexuell kunde t ex vara en fin överklassgentleman som hyste ett osunt intresse för arbetarynglingar. När en av de två beryktade bögskandaler som i Finland gav upphov till uppfattningen av svenskarna som bögar var på gång i Sverige, bidrog bland annat den vänstersinnade författaren Vilhelm Moberg till en republikansk propagandakampanj mot kungahuset - kampanjen handlade i en icke ringa grad om att insinuera att mannen i fråga hade haft någon sorts kuckeliku med kung Gustav V.

Vaikka homoseksuaalisuus olikin Ruotsissa tuohon aikaan laitonta, yksi ja toinen hoviherra kommentoi huhuja huvittuneesti ja totesi, että oli suorastaan kadehdittavaa, jos vanhalla kuninkaalla riitti vielä puhtia ja potenssia moiseen. Ilmeisesti maailmaanähnyt yläluokka katsoi, että homous oli kielletty kirkon ja tietämättömän rahvaan mieliksi, mutta hienostuneiden aatelisten herrasmiesten kuului ymmärtää ja suvaita tällaisia poikkeavuuksia.

Homosexualitet kunde på den tiden vara olagligt i Sverige, men en och annan hovdignitär kommenterade bögryktena om kungen snarast road och konstaterade, att det var avundsvärt om hans majestät. redan en gammal gubbe, ännu hade kraft och potens nog för att ha homosexuella eskapader. Uppenbarligen ansåg överklassen, världsvan som den var, att bögsex endast var förbjudet för att göra kyrkan och den ignoranta allmogen till lags, medan det för förfinade adelsmän var påbjudet att visa förståelse och tolerans för dylika avvikelser. 

Äärioikeistolle poliittisten vastustajien leimaaminen homoiksi on perinne, mutta samalla äärioikeistoon on aina hakeutunut homoseksuaalisia miehiä. Joitakin kuuluisia esimerkkejä löytyy mistäpä muualtakaan kuin saksankielisestä maailmasta.

För extremhögern är det redan en tradition att utmåla politiska opponenter som homosexuella, men samtidigt har det alltid funnits homosexuella män som sökt sig till extremhögerns led. En del välkända exempel kan vi givetvis finna i den tysktalande världen.

Ei mennä heti niiden alkuperäisten natsien historiaan, Puhutaan mieluummin Michael Kühnenistä. Kühnen oli saksalainen uusnatsi, joka aloitteli sotilasuraa kapitulanttina (Zeitsoldat), mutta sai potkut Bundeswehristä luutnantiksi noustuaan, koska hänen osallistumisensa äärioikeistolaiseen toimintaan tuli esimiesten tietoon. Nuorukaisena hän ei ollut täysin yksinomaisesti äärioikeistoon suuntautunut: häntä kiinnosti myös maolaisuus, joka 1970-luvulla olikin muodissa. Meillä Suomessahan Kai Murros, joka aloitti maolaistyylisenä vasemmistovallankumouksellisena ryhtyäkseen sitten äärioikeistolaiseksi väkivallanpalvojaksi, on hyvä esimerkki vastaavanlaisesta kahden ääripään poliittista slalomia harjoittaneesta ideologista.

Låt oss inte gå in på de ursprungliga nazisternas historia ännu. Hellre ska vi ta upp Michael Kühnen. Kühnen var en tysk nynazist som blev kapitulant (Zeitsoldat) i förbundsstatens armé men fick sparken snart efter att ha blivit löjtnant, när det blev bekant att han varit med om högerextrema aktiviteter. Som yngling var han inte ännu helt entydigt högerextremist: han intresserade sig också för maoism, som på 1970-talet var på modet. Här i Finland hade vi ju ett liknande exempel på en ideolog som idkade politisk slalom mellan de två extremiteterna: Kai Murros, som blev bekant som maoistisk vänsterrevolutionär för att sedan ägna sig åt högerextrem våldsdyrkan.

Kühnenistä tuli vaikutusvaltainen ideologinen johtaja, ja hän oli aktiivinen aseistautuneissa äärioikeistoryhmissä. Mutta kun viisi "Kansallissosialistisen toimintarintaman" (Aktionsfront Nationale Sozialisten) jäsentä murhasi nuoren aatetoverin vuonna 1981 tämän "todistetun homoseksuaalisuuden" vuoksi, Kühnen sanouti irti murhasta ja kirjoitti sen jälkimainingeissa, ei nyt sentään mitään Mein Kampfia, mutta kuusikymmensivuisen ohjelma-asiakirjan otsikolla "Kansallissosialismi ja homoseksuaalisuus" istuessaan jo toista vankeustuomiotaan natsiterroristisista rikoksistaan.

Kühnen blev en inflytelserik ideologisk ledare, och han engagerade sig aktivt i beväpnad högerextrem verksamhet. Men när fem medlemmar i "Nationalsocialistiska aktionsfronten" (Aktionsfront Nationale Sozialisten) år 1981 mördade en ung idékamrat p g a att denne var "överbevisad om homosexualitet", distanserade Kühnen sig från mordet och skrev - när han redan avtjänade sin andra fängelsedom för nazistiska terrorbrott - ett sextio sidors programdokument om temat "Nationalsocialism och homosexualitet".

Kühnen päätyi eroamaan natsijärjestöstään homoseksuaalisuutensa vuoksi, jota hän tosin ei koskaan myöntänyt. Hän kirjoitteli alan miehille tyypillisiä miehisyyttä ylistäviä julistustekstejä, joissa hän korosti miesten veljeskuntien roolia kansallissosialismin rakentamisessa ja antoi ymmärtää homoseksuaalisuuden olevan yksi hyväksyttävä tapa purkaa miehisen miehen seksuaalista energialatausta.

Kühnen tog avsked av sin nazistorganisation p g a sin homosexualitet, som han dock aldrig medgav. Han skrev typisk nynazistisk förkunnelse om hur viktiga manliga brödraskap skulle vara i nationalsocialistisk uppbyggnad och lät förstå att homosexualitet kunde vara ett acceptabelt sätt att urladda en manlig mans sexuella energi.

Kühnen kuoli vuonna 1991 Kasselin sairaalassa. Kuolinsyy oli totta kai AIDS: hän oli saanut omista energialatailuistaan HIV-tartunnan. 

Kühnen dog år 1991 på ett sjukhus i Kassel. Dödsorsaken var givetvis AIDS: han hade fått HIV-smitta av sina egna energiurladdningar.

Toinen kuuluisa homoseksuaali äärioikeistolainen oli tietysti Jörg Haider, itävaltalainen ja kuollessaan Kärntenin osavaltion maaherra., Haider oli jo toisen polven äärioikeistolainen. Hänen isänsä Robert Haider oli natsi silloin kun natsismi oli Itävallassa vielä selvästi kapinallinen aate ja vaati kanttia: Itävaltaa näet hallitsi enemmän mussolinilainen kuin hitleriläinen diktaattori, katolisen kirkon ja Italian tukeen nojautunut Engelbert Dollfuss. Dollfuss murhattiin natsien yrittäessä vallankaappausta, ja Robert Haider osallistui tähän; häntä saattoi siitä hyvästä uhata kuolemantuomiokin, joka Itävallassa pantiin täytäntöön hyvin pelottavanimisellä erityisitävaltalaisella kapineella. Isä-Haiderille tuli siis kova kiire pelastaa nahkansa lähtemällä pakolaiseksi Hitlerin Saksaan. Anschlussin jälkeen hän toki palasi kotimaahansa ja nousi natsipuolueen jonkin sortin aluejohtajaksi.

En annan välkänd homosexuell högerextremist var givetvis Jörg Haider, österrikisk politisk ledare som dog som regeringschef för förbundsstaten Kärnten. Haider var högerextremist i andra generationen. Hans far Robert Haider var nazist när nazismen i Österrike ännu var en genuint rebellisk ideologi och förutsatte ett visst civilkurage: Österrike leddes nämligen av en diktator som snarare liknade Mussolini än Hitler, Engelbert Dollfuss, som sökte stöd hos Italien och katolska kyrkan. Dollfuss blev till slut mördad när nazisterna försökte ta över makten i landet, och Robert Haider var involverad i denna kupp. Det är tänkbart att Robert, hade han inte flytt till Nazityskland, kunde räkna med dödsstraff för sitt bidrag till det misslyckade maktövertagandet. Efter Anschluss återvände han till hemlandet, och därefter verkade han som någon sorts regional pamp i österrikiska nazistpartiet.

Jörg Haider, kuten isänsä, suhtautui kielteisesti Itävallan erillisyyteen Saksasta. Hän kannatti myös maansa jäsenyyttä Euroopam yhteisössä, vaikka sittemmin vastustikin Euroopan unionia. Mitä muslimeihin ja islamilaiseen maailmaan tulee, hän tietysti vastusti maahanmuuttoa, mutta henkilösuhteiden tasolla hän oli vallan hyvissä väleissä islamilaisen maailman eräisiin diktaattoreihin, vallankin Muammar Gaddafiin, jonka poika Saif al Islam Gaddafi oli hänen läheinen ystävänsä.

Jörg Haider, som pappan, förhöll sig negativt till Österrike som ett från Tyskland separat rike. Han var för Österrikes medlemskap i Europeiska gemenskapen, trots att han efteråt motsatte sig Europeiska unionen. Vad gäller muslimer och den islamska världen, bekämpade han givetvis invandringen, men personligt var han en såt stallbroder till flera diktatorer i islamska världen, särskilt Muammar Gaddafi, vars son Saif al Islam Gaddafi var hans nära vän.

Haider osallistui nuorena opiskelijana erään rituaalimiekkailevan opiskelijayhdistyksen (saksaksi niitä kutsutaan "lyöviksi opiskelijayhdistyksiksi", schlagende Studentenverbindung) toimintaan. Ylipäätään hän oli enemmän perinteinen saksalaisnationalisti kuin monet muut äärioikeistolaiset, varsinkin nykyään, kun aate lainataan amerikankielisiltä nettisivuilta paljoakaan pureksimatta.

Som ung studerande var Haider medlem i en schlagende Studentverbindung, en studentförening som sysslade med rituell duellfäktning. Överhuvudtaget verkar han ha varit mer intresserad av traditionell tysk nationalism än många andra högerextremister, särskilt i våra dagar, då ideologin kommer ofiltrerad från amerikanska www-sidor.

Haider johti Itävallan Vapauspuoluetta (Freiheitliche Partei Österreichs, FPÖ), mutta ei ollut aivan yhtä menestyksekäs puoluejohtajana kuin kuulee väitettävän. Hän joutui FPÖ:n sisäisten riitojen vuoksi lopulta perustamaan oman puolueen, Itävallan tulevaisuuden liiton (BZÖ, Bündnis Zukunft Österreich).  Hän onnistui parhaiten omassa osavaltiossaan Kärntenissä, jonka vastaansanomaton yliherra hän oli. Oma osuutensa tähän lienee ollut hänen varhaisella slaavivastaisuudellaan, jolla hän vetosi paikallisiin, autenttisiin ennakkoluuloihin. Kärntenissä asuu merkittävä sloveenivähemmistö (kroaatteja taas asuu Burgenlandin osavaltiossa), ja Haider hankki ainakin tietyssä vaiheessa uraansa kannatusta esittämällä sloveenit kommunistisina soluttautujina. Kärntenin pääkaupunki Klagenfurt am Wörthersee on ollut historiansa aikana merkittäväkin sloveeninkielinen kulttuurikeskus nimellä Celovec. 

Haider ledde Österrikiska Frihetspartiet (Freiheitliche Partei Österreichs), men var som partiledare inte så framgångsrik som ofta påstås. P g a inre stridigheter i FPÖ såg han sig till slut nödd att starta eget parti, Alliansen för Österrikes framtid (Bündnis Zukunft Österreich). Han lyckades bäst i sin egen delstat Kärnten, vars oemotsägliga överherre han var. Detta torde ha berott på hans tidiga antislavism, med vilken han vädjade till lokala, autentiska fördomar. Kärnten har en substantiell slovensk minoritet (kroaterna i Österrike bor däremot i förbundsstaten Burgenland), och Haider fick åtminstone i ett visst skede en massa stöd genom att framställa slovenerna som kommunistiska infiltratörer. Kärntens huvudstad Klagenfurt am Wörthersee har under sin historia spelat en betydande roll som slovenskt kulturcentrum under namnet Celovec.

Haider kuoli ajamalla kännipäissään loistoautonsa seinään matkalla homokapakasta Bärentalin taloonsa (Bärental, "Karhulaakso", on eteläisessä Kärntenissä). Talo muuten joutui Haiderin suvun haltuun, kun juutalaisten omaisuus natsiaikana takavarikoitiin - alkuperäiset omistajat olivat italianjuutalaista syntyperää. Tässä voisi joku olla näkevinään jonkinlaista historian ironiaa.

Haider dog när han efter en kväll på bögklubben, dödligt berusad, körde sin lyxbil i väggen på väg till sin villa i Bärental (Bärental, "Björndalen", ligger i Sydkärnten). Villan kom i familjen Haiders ägo när judisk egendom under nazisttiden konfiskerades - de ursprungliga ägarna var av italiensk-judisk bakgrund. Man kan tolka det här som historiens ironi, om man vill.

Ennen Haideria homoseksuaaleja riitti myös alkuperäisten natsien riveissä. Tunnetuin esimerkki on tietysti SA:n johtomies Ernst Röhm, joka oli yleisen käsityksen mukaan Hitlerin läheinen ystävä ja luotettu niin kauan kuin Hitler antoi hänen elää. Hänet surmattiin ns. pitkien puukkojen yönä vuoden 1934 kesä-heinäkuun vaihteessa, kun SA:n väitettiin valmistautuvan vallankaappaukseen, ns. Röhm-Putschiin, ja Hitler muka yritti ehtiä ensin. Valtapoliittinen syy Röhmin surmaamiseen oli, että SA oli päässyt liian vahvaan asemaan ja armeija aikoi panna Hitlerin viralta, ellei tämä panisi SA:ta kuriin. Hitler teki sitten sen mitä hän parhaiten osasi, eli järjesti nirrin pois Röhmiltä.

Före Haider fanns det gott om homosexuella också i de ursprungliga nazisternas led. Det mest kända exemplet är givetvis SA-ledaren Ernst Röhm. som allmänt anses ha varit Hitlers nära vän och förtrogna så länge Führern tillät honom leva. Han mördades under de Långa knivarnas natt i slutet av juni och början av juli 1934, då SA påstods förbereda maktövertagande och Hitler låtsades förebygga det. Det maktpolitiska skälet bakom mordet på Röhm var att SA hade tillskansat sig en alltför stark maktposition: det som hotade var att armén skulle ge Hitler sparken om han inte satte SA på pli. Sedan gjorde Hitler vad han var bäst på, dvs tog Röhm av daga.

Röhmin kerrotaan pitäneen aika estottomia seksiorgioita, mutta mikään varsinainen komistus hän ei ollut. Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan ja osoitti kuolemaahalveksivaa rohkeutta haavoittuen useaan otteeseen, myös kasvoihin. Hänelle piti rakentaa nenä uudestaan, ja tuonaikainen kauneuskirurgia oli aika puutteellista taidoiltaan, ainakin nykyiseen verrattuna.

Röhm sägs ha organiserat rätt ohämmade sexorgier, men någon skönhet var han inte. Han kämpade i första världskriget och utmärkte sig med dödsföraktande tapperhet, varvid han sårades flera gånger, också i ansiktet. Man var tvungen att bygga upp en ny näsa åt honom, och dåtida skönhetskirurgi saknade en viss skicklighet, åtminstone i jämförelse med dagens dito.

Sellaista parempaa puhdistamista

 Minä kun luulin että se oli PAHA juttu kun Stalin puhdisti Neuvostoliittoa erilaisista ihmisryhmistä, mm. tappamalla. Mutta kai tämä Trumpin puhdistus (mm. tappamalla) on sitten persujen mielestä sellaista parempaa puhdistamista.

Katleena Kortesuo ja globosnobit - Katleena Kortesuo och globosnobbarna

 Katleena Kortesuo, täti-ihminen joka kutsuu itseään "kriisiviestintäasiantuntijaksi" tai jotain sinnepäin (tyypillinen tyhjä titteli, joita nykyisessä "työ"-elämässä riittää), julistaa nyt, että "elämme globosnobien maailmassa". "Globosnobit" ovat itseinhosta kärsiviä ihmisiä, jotka "vihaavat omaa kulttuuriaan ja historiaansa", ja tällä itseinholla "ei ole mitään hyviä seurauksia".

Katleena Kortesuo, en tant som kallar sig "expert på kriskommunikation" eller någonting liknande (en av de typiska betydelselösa titlar som det vimlar av i dagens så kallade arbetsliv) förkunnar nu att vi lever i en "värld av globosnobbar". "Globosnobbarna" är, enligt Kortesuo, självföraktande personer som "hatar sin egen kultur och historia", och detta självförakt "leder inte till några positiva följder".

Tämä on äärioikeiston valhe, jonka Kortesuo on omaksunut kritiikittä ja jota hän jankkaa aivopestyn robotin lailla. Todellisuudessa "kansallismieliset" eivät voisi vähempää välittää klassisesta kotimaisesta kulttuurista (koska klassinen kulttuuri on Suomessa luotu etupäässä ruotsin kielellä, jota "kansallismieliset" vihaavat). Äärioikeiston yritys esittää itsensä jonkin aitosuomalaisuuden puolustajana on naurettava siksikin, että esimerkiksi suomenkielinen kirjallisuus on suurelta osin ideologisesti vierasta oikeistolle, ja modernia vasemmisto-oikeistovastakkainasettelua edeltävällä ajalla Suomessa kirjoitettu kirjallisuus on ruotsinkielistä. Monissa maissa kansallismielinen oikeisto haluaa paluuta kansallisromantiikkaan, mutta Suomen romanttisen ajan kansallisrunoilija on Runeberg, ja hän kirjoitti ruotsiksi.

Det här är en högerextrem lögn som Kortesuo kritiklöst anammat och som hon lik en hjärntvättad robot upprepar. I verkligheten ger de "nationellt sinnade" blanka fan i klassisk inhemsk kultur (klassisk kultur i Finland har ju skapats på svenska, ett språk som de "nationellt sinnade" hatar). Extremhögerns försök att framställa sig själv som "sann finskhets besvarare" är löjliga t o m därför att t ex finskspråkig litteratur till största delen är ideologiskt främmande för högern. Den litteratur som skrevs i Finland innan den moderna vänster-högermotsättningen kom till avfattades på svenska. I många länder vill den nationalistiska högern återgång till nationalromantisk kultur, men Finlands romantiska nationalskald var den svenskspråkige Runeberg.

Totta kai Suomessa on ollut merkittäviä suomenkielisiä kirjailijoita, jotka ovat asettuneet esimerkiksi valkoiselle puolelle sisällissodassamme. Esimerkiksi Samuli Paulaharju, joka laati monografioita Suomen maakuntien kansanperinteestä (ja kuten jokainen Paulaharjua lukenut tietää, Suomen maakuntiin luetaan tässä yhteydessä myös Venäjän Karjala sekä Ruija), tai Volter Kilpi, joka tunnetusti kirjoitti saaristolaiskuvauksen Alastalon salissa. Mutta arvatkaapa kiinnostavatko tällaiset(kaan) kirjailijat millään tavalla persuja tai äärioikeistoa. 

Naturligtvis har det funnits också viktiga finskspråkiga författare som t ex tagit ställning för de vita i vårt inbördeskrig, t ex Samuli Paulaharju, som utarbetade monografier om folktraditioner i alla finska landskap (inklusive Ryska Karelen och Finnmark i Norge), eller Volter Kilpi, berömd för sin skärgårdsskildring I salen på Alastalo. Men försök gissa om sannfinnarna eller högerextremisterna alls intresserar sig för (ens) dessa författare.

Eivät todellakaan. Pikemminkin persut ja äärioikeisto varmuuden vuoksi leimaavat Paulaharjun ja Kilvenkin vasemmistolaisiksi tai kommunisteiksi, koska eivät tunnista heidän nimiäänkään. Äärioikeistollehan kaikki se kulttuuri, josta he eivät tiedä eivätkä ymmärrä mitään, on kommunismia, ja mistään kulttuuristahan he eivät tiedä eivätkä ymmärrä mitään.

Nähä. Snarare utmålar sannfinnarna och extremhögern både Paulaharju och Kilpi som kommunister eller vänstermänniskor, eftersom de inte känner igen dessa herrars namn. För extremhögern är som bekant all den kultur de inte vet någonting om eller inte förstår sig på kommunism, och som bekant vet de inte någonting om någon kultur och ännu mindre förstår de sig på den.

Sen minä kyllä uskon, että Kortesuon omissa pinnallisissa tanttapiireissä tuota "globosnobiutta" esiintyy. (Helvetin typerä sana tuo "globosnobi" muuten. Kuulostaa globaalin äärioikeiston globaalista sanavarastosta lainatulta, vähän niin kuin taannoinen "globohomo".) Ihmiset käyvät syömässä "etnisissä ravintoloissa" siitä yksinkertaisesta syystä että suomalainen maaseuturavintoloiden perinne lopahti kieltolakiin. Jos sellaisia ruokaloita vielä olisi olemassa, niissä takuulla käytäisiin suurten massojen voimin. Mutta kun ei ole niin ei ole. Lähin vastine taitavat olla huoltoasemien ruokalat, joissa kyllä käydään. Minäkin käyn.

Visst tror jag att "globosnobbar" förekommer i de ytliga tantkretsar där Kortesuo själv umgås. (Det där ordet "globosnobb" låter förresten helt idiotiskt. Jag antar att det härstammar från den globala extremhögerns globala ordskatt, ungefär som "globohomo" för ett par år sedan.) Folk föredrar "etniska restauranger" av det enkla skälet att det inte längre finns några folkliga restauranger med finsk husmanskost - den traditionen försvann under förbudslagen. Om sådana restauranger ännu fanns, skulle de naturligtvis besökas av stora massor. Men när de inte finns så finns de inte. Den närmaste motsvarigheten är lunchrestaurangerna på bensinmackarna, och de har ingen brist på kunder. Jag brukar också äta lunch på sådana ställen ibland.

Äärioikeistolaisilta tulee tuo Kortesuon helvetin ärsyttävä tapa kertoa meille normaaleille ihmisille, että muka heti "vihaamme" suomalaista kulttuuria, omaa maatamme tms., jos mukavuudenhaluamme tilaamme Woltista mieluummin kiinalaista, nepalilaista tai vaikka vietnamilaista kuin sähläämme itse keittiössä kasaan jotain onnetonta "suomalaista" kotievästä. Älä sinä Katleena tule meille kertomaan mitä mieltä me olemme asioista. Kuten sanottu, jos Woltista löytyisi vaikka savolaista tai karjalaista mättöä, kyllä me sitä tilaisimme. Monet Kortesuon aatetovereiden vihaamista "vihervasemmistolaisista" haluavat jo ekologisista syistä ennen kaikkea kotimaisista aineksista keiteltyä ruokaa (ja etniset ruokalatkin tarjoavat mielellään sellaista, koska asiakkaat sitä vaativat).

Kortesuos högst irriterande manér att förkunna att vi normala människor "hatar" finsk kultur eller vårt hemland osv. om vi av ren bekvämlighet beställer kinesisk, nepalesisk eller t o m vietnamesisk mat i stället för att på egen hand laga käk. När någon Katleena Kortesuo kommer och förklarar oss vad vi tycker och tänker om saker och ting är det faktiskt mycket förolämpande och arrogant. Som sagt, om det finns savolaxiskt eller karelskt grubb på Wolt har ingen någonting emot att ibland beställa det. Många av de "grönvänstermänniskor" som Kortesuos idéfränder så föraktar vill redan av ekologiska skäl äta mat som lagats på inhemska ingredienser, och även de etniska matställena gör dem gärna till lags - kunden är ju kungen.

Siihen aikaan kun minä vielä sain kirjoittaa maksua vastaan, kyse oli usein kotimaisen kirjallisuuden ja kulttuurin kommentoinnista - pyrin tavallisesti jäljittelemään sellaisia lapsuuteni Suomen Kuvalehteen kirjoittaneita tekijöitä kuin vaikkapa Kyösti Skyttä (persuille tiedoksi, että Skyttä oli liberaalipuolueen poliitikko, ja poliittisesta kasvatuksestani huolehtinut isoisäni kuului samaiseen puljuun vanhoilla päivillään). Olin silloin, ja olin edelleenkin, sitä mieltä että suomalaisesta kulttuurista ja suomalaisuudesta jankkaaminen jonkun Skytän tyyliin on merkittävä osa henkistä maanpuolustusta, koska suomalaisuus ilmiönä syntyy ja uudestisyntyy siellä, missä sen sisällöstä jatkuvasti neuvotellaan.

När jag ännu tilläts skriva mot betalning, handlade det ofta om kommentarer till finsk litteratur och kultur - då försökte jag skriva i samma stil som kolumnister i tidskriften Suomen Kuvalehti i min barndom, t ex Kyösti Skyttä (sannfinnarna informeras härmed om att Skyttä var aktiv i liberala folkpartiet, och min morfar, som tog hand om min politiska uppfostran, var medlem i samma parti i sina gamla dagar). Redan då, och ännu mera i dag, var jag av den åsikten att det utgör en viktig aspekt av fosterlandets andliga försvar att käbbla och tjata om finsk kultur och finskhet, ty finskheten som företeelse uppstår och pånyttföds där man oavbrutet förhandlar om dess innehåll.

Mutta sellaisesta neuvottelemisesta eivät ole kiinnostuneita kortesuot eivätkä heidän äärioikeistolaiset kaverinsa. He määrittelevät omavaltaisesti suomalaisuuden, vaikkeivät tietäisi suomalaisesta kulttuurista eivätkä Suomen historiasta paljon paskaakaan.

Men sådana förhandlingar är varken Kortesuo eller hennes högerextrema kompisar intresserade av. De har utan mandat tillskansat sig makten att ensidigt definiera finskheten, trots att de inte vet någonting om vare sig finsk kultur eller finsk historia.